Almost stepped on turtle

Aamulenkit ovat parasta aikaa luontohavainnoille. Jänikset, peurat, haikarat ja haukat ovat lähes jokapäiväisä tuttuja, mutta eilen astuin melkein kilpikonnan päälle. Onhan noita kilpikonnia ennenkin näkynyt lähijärvissä ja -ojissa, mutta eipä ole ennen tullut ajotiellä vastaan. Pitihän kaveria auttaa vihreimmille maille, joten nostimme hänet katukivetyksen yli nurmikon puolelle. Eksoottisimmat eläimet eivät ole ainoita, jotka muistuttavat ettei olla Suomen leveysasteilla. Suomesta paluun jälkeen Maryland on muistuttanut enimmäkseen sademetsän oloja, kun kosteusprosentti on 85-90% ja lämpötila 25-30C. Taas on elimistölle sopeutumisen paikka.

Toisaalta, nykyisellä työpaikalla vietetyllä tuntimäärällä, tukalasta olosta ei päivän mittaan paljoa tarvitse kärsiä. Mutta onhan se aika villi tunne astua klo 6 ulos ilmastoidusta huoneesta aamun lämpimän kosteaan syleilyyn. Ja sama tapahtuu illalla kotiin lähtiessä. Lämpötila ei juuri +25C alle ole laskenut. Onneksi ilonamme on ollut lähes päivittäin ukkoskuurot, jotka aina hetkittäin raikastavat ilmaa. Ja tosiaan, nyt ollaan vasta alkukesässsä...

Mutta tämä viikonloppu vietetään häätunnelmissa. Tänään pääsemme juhlistamaan juoksukavereidemme vihkimistä ja huomenna on oma hääpäivä, jota lähdemme juhlistamaan pikku päiväretkellä... Sitä minne mennään, minulle ei vielä ole kerrottu.

A short summer holiday report

Kylläpä oli mukava kesäloma. 2,5 viikkoa kotimaisemissa meni nopeasti, mutta kivoissa tunnelmissa. Loma alkoi juhlavasti Jyväskylässä järjestetyssä tohtoripromootiossa. Virallisia ja traditionaalisia juhlamenoja, miekanhiontaa ja tohtoripromootiota, seurasi juhlavat päivällistanssiaiset ja viikonloppu päättyi vapaamuotoisella purjehduksella Päijänteellä. Ikimuistoinen tapahtuma, joten siinä mielessä päätös viettää loma heti kesän alussa oli oikein onnistunut.

Loppuloman vietimmekin sitten Etelä-Suomessa sekä nykyisessä ja entisessä pääkaupungissa että luonnon äärellä maaseudulla. Tuli juhlistettua yhdet hienot lakkiaiset ja hoidettua myös työasioita. Sopivasti olin paikan päällä myös uuden THL:n kevätkarkeloissa. Perheen ja ystävien tapaaminen oli ihan huippua ja sitä tuttuuden tunnetta on vaikea sanoin selittää. Kaikki tuntui niin kotoisalta. Eniten ihastutti valoisat kesäyöt, kesään virittäytyvä luonto ja ihana hiljaisuus sekä tietysti maukas kotiruoka. Mutta silmään osui myös inhoja asioita: itsekäs autoilukulttuuri (vaikka tiet ovat täynnä tilaa, niin naapurikuskille ei tilaa anneta), julkinen kännäily, tupakointi terrasseilla ja jonkin asteinen epäkohteliaisuus (ole hyvä ja anteeksi tuntuvat unohtuneen monelta, esim. kauppajonossa, ihmiset vain tönivät ja touhottavat omia asioitaan muista välittämättä).

Loppulomasta alkoi jo vähän tuntua, että haluaako sitä enää ollenkaan palata USAan. Olisin voinut mielelläni viettää koko kesän Suomessa. Toisaalta töitä on jäljellä enää puoli vuotta ja aika lentää tunnetusti kuin siivillä. Ja todellakin tarvitsen kaikki kuusi kuukautta keskeneräisten työjuttujen loppuunsaattamiseen. Mutta mikä parasta, oli mukava saada itselleen varmistusta siitä, että kotiin voi palata hyvillä mielillä.

Nyt olen siis jo takaisin USAn kodissa. Lähes vuorokauden mittaiseksi venynyt kotimatka pistää vähän väsyttämään ja on mukava hengähtää yksi päivä ennen töiden aloittamista. Vaikka ajatukset ovat vielä vähän lomamuistoissa, niin paluuta täkäläiseen arkeen ilahdutti heti yhden juoksukaverin tapaaminen aamulenkillä ja sain päivitettyä kuulumisia. Lisäksi taloyhtiön uima-allas on auennut kesäkuukausiksi. Jee! Eihän se tietenkään suomalaisissa järvivesissä uintia voita, mutta kyllä siellä oli mukava käydä virkistäytymässä kosteana kesäpäivänä. Illalla saan vielä miehenkin kotiin, niin kaikki on parhain päin. Sitä odotellessa...

Have you seen my passport?

Vielä yksi yö ja sitten suuntaamme alkukesän lomareissulle SUOMEEN. Tiukka turnee taas tiedossa, mutta toivottavasti ei ihan niin kiireinen kuin viime elokuussa. Alkuloma menee Jyväskylässä järjestettävän tohtoripromootion merkeissä, mutta sen jälkeen pitäisi olla rennompaa olemista Turku - Helsinki -akselilla. Niinhän se oli tarkoitus viime kerrallakin... Kalenteriin on merkitty vain muutama työpalaveri, yhdet lakkiaiset, ja monta visiittiä perheen ja ystävien luokse.

Tämä ilta on mennyt pakkauspuuhissa. Makuuhuone alkaa vähitellen näyttää taas normaalilta, kun lukuisat vaatepinot ovat hävinneet lattialta laukkujen uumeniin. Paljon on muistettavaa, mutta eiköhän kaikki tärkeät asiat ole mukana. Yksi matkalaukku täyttyi pelkästään jo promootijuhlallisuuksissa tarvittavista vaatteista, kengistä ja asusteista. Kyllä miehillä on helppoa kun frakki käy joka tilaisuuteen.. Lisäksi yritämme hieman helpottaa loppuvuoden muuttourakkaa ja tuomme jo nyt mukanamme talvivaatteita ja tavaroita, joita emme enää täällä tarvitse. Täysi setti laukkuja lähtee siis mukaan.

Heippa ja pian nähdään!

Flying start to a new year

Uusi vuosi on alkanut vahan vaisusti blogipostausten osalta. Kiitos uskollisen lukijan (smk) palautteen, sain taas puhtia kirjoittamiseen.

Viime viikolla osallistuin DC:ssa paikallisen akatemian eli National Academies jarjestamaan asiantuntijaseminaariin toimintakyvyn mittaamisen haasteista vaestotutkimuksissa. Kahden paivan aikana vakuuttava joukko alan tutkijoita kasitteli aihetta USAn ja kansainvalisen tutkimuksen nakokulmasta ja tarpeista. Nykyisessa tyossani toimintakyvyn mittausasiat eivat ole paallimmaisena mielessa, joten kuuntelinkin esityksia enemman kotimaan tyokenttaa ajatellen. Nyt pitaisi viela rauhassa istua koneen aareen ja koota havainnot muistiinpanoiksi muillekin lahetettavaksi.

Viime viikolla oli vilkasta myos puolivalmiiden kasikirjoitusten kanssa kun sain lehdista kommentteja kaksin kappalein. On tama erikoista. Valilla joutuu odottamaan pitkia aikoja kuulematta mitaan lehdista ja sitten kommentit palautuvat kerralla vastattavaksi. No, tama on kuitenkin kivaa puuhaa. Ja ainakin toisen paperin osalta kommentit eivat niin kovin pahoilta vaikuttaneet. Eli nyt vain vastausmoodi paalle.

Sunnuntaina eivat olleet tyoasiat mielessa, kun juhlistimme synttareitani keilaradalla kavereiden kanssa. Ihan nuoruusvuosien pistemaariin en paassyt, mutta valilla isan opettamat kierteet jopa toimivat kuten toivoinkin. Kivaa oli.

Mitas muuta. Viime viikolla juoksuseuramme jarjesti kauden paattajais-/avajaisjuhlan, jossa palkittiin vuoden aikana kunnostautuneita urheilijoita ja toimitsijoita. Iloista oli seurata, miten seurassa huomioidaan ja kunnioitetaan vapaaehtoisten tarkeaa roolia. Arvostus lahteen pienista teoista. Vaikkapa vaan yhteisista tilaisuuksista ja vapaaehtoisten t-paidoista. Lisaksi illan aikana esiteltiin uusi vapaaehtoisten palkitsemis- ja kannustusjarjestelma. Striderseissa eivat varmasti pahastu, jos joku haluaa kokeilla ideaa omassa seurassaan. Meidankin mukana lahti kotiin yksi palkinto, kun valitsivat minut vuoden naisjuoksijaksi. Heh. Taisi olla hyva vuosi olla mukana seuran toiminnassa, kun omat suoritukseni riittivat palkintoon saakka. Yhdessa asiassa minulla on viela opittavaa - nimittain poseeraamisessa palkinnon kanssa. Lieneeko sekin oppiaine koulussa, niin taitavasti ja vikkelaan muut palkitut kaansivat katseen ja palkintolautasen kameraa kohti. Minulla oli lautanen vaarinpain :)

The end of 2008

Joululoma on takanapain ja taas on alkanut arkinen aherrus. New Yorkin reissu oli oikein kiva, mutta meni taysin erilaisissa merkeissa kuin ennakoimme. Ensinnakin, naivisti ajattelin, etta kaupunki olisi joulunaikaan rauhallinen ja turisteja ei olisi niin paljoa liikkeella. Ja viela mita. Turistikohteet ja kadut niiden ymparilla pullistelivat eurooppalais- ja asialaisturisteja ja joka paikkaan sai varautua jonottamaan. Mita mahtaakaan meno olla talla viikolla ja Uuden Vuoden aattona? Suositellaan vain hyvahermoisille ja tungoksessa viihtyville. Toiseksi, odotus siita, etta nyt otamme ihan lunkisti, ei myoskaan patenyt. Kaupungissa on vain liikaa mielenkiintoista nahtavaa, ettei paivaan montaa lepohetkea mahtunut. Talla kertaa pysyttelimme enimmakseen Manhattanin Uptownissa ja keskuspuiston ymparistossa. Kiertelimme museoita ja kavimme katsastamassa ostoskatujen joulukoristuksia. Keskustan alennusmyynnit kiersimme suosiolla.


Mutta nyt siis takaisin jo toissa. Viela ennen huomista pitaisi viimeistella vastaus reviewereille liittyen uusimpaan biomarkkeri ja lihasvoima –artikkeliimme ja kirjoittaa itse refereepalaute yhdesta artikkelista. Nama jos saan tehtya, niin uusi vuosi olisi kiva aloittaa uusien projektien kanssa. Ensimmaiset tulokset ”Voiko lihavuus olla terveellista?” –tutkimuskokonaisuudesta alkavat olla koossa ja kassari pitaisi valmistua tammi-helmikuun kuluessa. Tama projekti saa jatkoa tulevaisuudessa, ainakin parin artikkelin verran. Mukavinta siina on, etta teen sita yhdessa parin muun nuoremman tutkijan kanssa. Senioreiden opastaessa taustalla.

Huomenna juhlistamme uuden vuoden vaihtumista neljan mailin juoksukisalla ja jatkoilla juoksukaverin luona.

Onnea ja iloa kaikille uuteen vuoteen 2009!

Christmas Holiday

Onpa rentoa. Niinhän jouluna kuuluukin olla. Tosin joulufiilikseen piti virittäytyä tänä vuonna pikavauhdilla. 24. päivä oli minulla vielä 'normaali' työpäivä, mutta pidimme kiinni traditioista ja söimme jouluaterian aattoiltana. Perinteisiä laatikoita ja rosollia emme tehneet, mutta muuten oli suomalaisittain tuttuja kinkkua, kalkkunaa ja lohta pöydässä. Joulun herkku oli kuitenkin muusi ja lihapullat :) Aattoilta sujui pukin paketeista löytyneitä Imagea, Soundia ja Suomen Kuvalehteä lueskellen. Harvinaisen leppoisaa.

Ettei ruhtinaallisen pitkä nelipäiväinen joululoma menisi 'hukkaan', päätimme pakata reput ja suunnata kohti New Yorkia. Bussi lähtee Baltimoresta tunnin kuluttua ja viiden tunnin päästä olemme toivottavasti jo Rockefeller Centerissä luistelemassa. Tai jossain muualla. Joulun kunniaksi tiukat aikataulut ja suunnitelmat saavat unohtua. Siis kohtuuden rajoissa..

Advises for trick-or-treating

On taas Halloween-aika ja lapsiperheissa odetetaan karsimattomana perjantai-illan "Karkki tai kepponen" -kiertelya. Muutaman paivan on jo televisiossa naytetty noidilla ja lepakoilla kuvitettuja saatiedotuksia ja opastettu vanhempia turvalliseen hauskanpitoon. Turvallisuus, se tuntuu olevan tassa maassa isossa roolissa, tehtiinpa mita tahansa. Ikava kylla, usein hassulta kuulostavien ohjeiden takana piilee todellinen uhka. Tyokaverit ovat kertoneet omia kokemuksiaan omenoihin piilotetuista partakoneen terista, pimeiden katujen namusedista ja muista hulluista. Uskokoon kuka tahtoo, mutta Baltimoren monilla kaduilla ei todellakaan nay lapsia kulkemassa ovelta ovelle. Columbiassa kay varmasti vilina.

Tassa kokoelma ohjeita, jotka NIH valitti lasten vanhemmille:
Choose the safest routes to walk.
* Pick places where there are sidewalks or paths separated from traffic if possible.
* Remind children to watch for cars turning or pulling out of driveways.
* Look for well lit driveways, walkways or paths to the front door.

Do a costume check.
* Can the children walk easily in the outfit? Make sure the masks or head gear allow the children to see clearly what is around them.
* Be sure they can safely negotiate steps on dimly lit walkways.

When taking a group of kids trick or treating:
* Have a good ratio of parents/adults to children. For young children, consider
1 adult for every 3 children.
* Arrange the adults so that there is an adult in the front and one in the back. This is to prevent children from getting ahead or lagging behind the group.

Food safety
* Remind children not to snack while trick-or-treating.
* To further ensure compliance, parents should prepare an early meal for their kids so they aren't hungry when they receive candy.
* Tell them not to accept anything that isn't commercially wrapped.
* Parents should discard home-made candy or baked goods that aren't from friends or relatives.
* Inspect candy for any sign of tampering, including tears, discoloration, or tiny pinholes.

Happy Halloween!

Happy 4th

Neljäs heinäkuuta on tärkeä päivä amerikkalaisille. Silloin juhlitaan maan itsenäisyyspäivää. Päivä on oikeasti koko kansan juhlapäivä ja siihen valmistaudutaan sini-puna-valkoista rekvisiittaa ostamalla ja hakeutumalla grillausmahdollisuuksien ääreen. Tai sitten kaupungin keskustaan piknikille. Näin ainakin DC:ssä. Sateisen kelin vuoksi jätimme piknikin väliin ja saavuimme National Mallille vasta vähän ennen ilotulitusten alkamista. Siellä oli aika moni muukin. Todella moni muu. Ihmiset olivat viettäneet iltapäivää live-musiikkia kuunnellen ja osallistumalla perinnefestivaaleille. Ilotulitus oli...iso, näyttävä ja äänekäs. 20 minuuttia suoraa tykitystä orkesterin soittaman musiikin tahdittamana. Aikas hienoa. Mutta, kuten Suomessa on tapana kommentoida: "taas menivät verorahat taivaan tuuliin".


Mukava piirre tämän vuoden itsenäisyyspäivässä oli sen sijoittuminen perjantaihin. Pitkä viikonloppu ja lunki perjantai olivat kovinkin tervetullut kiireisten viime viikkojen jälkeen. Pikkaisen piti töitä tehdä, mutta muuten otimme vähän rennommin. Huomenna on taas ohjelmaa tarjolla. Aamulla paikallinen 5 km juoksukisa ja sen jälkeen pyöräretki NIH-kavereiden kanssa Great Fallseille, paikalliselle Niagran putouksille.

Happy Saint John's Day

Suomessa juhannuksen juhlinta taitaa olla juuri nyt parhaimmillaan. Kaihoten olen kuunnellut kavereiden kertomuksia juhannussuunnitelmista, mokkeilysta ja kokon polttamisesta. Tassa alkaa pikku hiljaa olla ikava suomalaista saunaa, uintia puhtaassa jarvivedessa ja luonnon hiljaisuutta. Onneksi kotimaan visiittiin on aikaa enaa reilu kuukausi. Eikohan sen ajan malta odottaa.

USAssa ei juhannusta juhlita (onhan se alunperin pakanallinen juhla), mutta monessa paikassa nakyy mainittavan, etta kesa alkaa virallisesti 20. kesakuuta. Eli tanaan. Jottei juhannus jaisi kokonaan viettamatta, olemme kutsuneet tyokavereita grillijuhliin luoksemme. Tarkoituksena on antaa maistiaisia suomalaisesta kesamenusta: grillattua lohta ja makkaraa seka uusia perunoita tillin ja sillin kera. Auran sinappiakin on viela jaljella pariin makkaraan.

Ensi viikolla taidamme saada taydennysta sinappivarastoihin, kun P:n tyokaverit tulevat moikkaamaan meita. Tervetuloa Elisa ja Tommi!

Baby shower etc.

Työkaverini on viimeisillään raskaana ja hänelle järjestettiin eilen töissä Baby Showerit. Perinteinen odotusajan 'riitti' on tärkeä osa amerikkalaisten juhlakulttuuria (aina juhlitaan, kunhan on jotain aihetta) ja showereita voidaan viettää samassa perheessä monta kertaa. Työkavereiden, kavereiden ja sukulaisten kanssa. Baby Showerit muistuttavat monessa mielessä meidän häähumua. On lahjalistat eri kaupoissa, kutsukortit ja paljon juhliin liittyvää rekvisiittaa. Työkaveri tuli ainakin suihkutettua suurella määrällä lahjoja, turvaistuimesta potkupukuihin ja syöttötuolista leluihin. Vähän erikoista on, että lapsen syntymää juhlistetaan jo ennen syntymää, mutta samalla kovin kätevää tuleville vanhemmille, kun säästyvät isoilta ostoksilta.

Kuluneella viikolla on muutenkin ollut kaikenlaista ohjelmaa työkavereiden kanssa. Toissa iltana kävimme kylässä korealaisen postdoc-kollegani luona ja saimme maistaa aitoa korealaista ruokaa. Hauskaa oli myös touhuta perheen pari vuotiaan pojan kanssa. Lapset ovat niin samanlaisia kulttuurista riippumatta. Tämä Daniel-poika tosin oli täysin koukussa telkkarin katsomiseen. Samaan aikaan piti pyöriä ohjelmaa sekä televisiossa että kannattavan näytöllä. Multitaskingia heti pienestä pitäen. Miten mahtaa olla keskittymiskyvyn laita isona??

Eilen vietimme toisen työkaverin läksijäisiä Baltimoren merenrantabaarissa. Lämpöä +25 ja hiekkaa jalkojen alla. Niin kesäistä. Ja tänään olimme mukana isän tasavuosisynttäreissä Skypen välityksellä. Herätys oli jo neljältä aamuyöstä, mutta kovin mukava oli nähdä tuttuja ja jutella heidän kanssaan. Ihan kuin ei olisi kauaa ollut edes pois kotiympyröistä.

Illalla lähdemme grillaamaan P:n proffan luokse. En olekaan häntä ennen tavannut. Tiedossa on ainakin puhetta lihavuuden vaikutuksista kansanterveyteen ja kustannuksiin. Näin minun on annettu ymmärtää. Löytyy ainakin jotain keskusteltavaa.

Huomenna 10k kisa kotinurkilla. Lähdemme just tsekkaamaan kisareittiä ja hakemaan numerolaput. Hyvää viikonlopun jatkoa!

Christmas holiday

On joulupäivän ilta. Naapuriasunnoissa juhlistavat tänään joulua, mutta me otimme varaslähdön ja hoidimme "juhlallisuudet" jo eilen. Aattoaamun lenkki hoitui tänä vuonna Baltimoren eläintarhan puistossa. Joulurauhan julistuksen katselimme jälkikäteen netistä ja yritimme bongata tuttuja Vanhalta Suurtorilta. Tällä kertaa ei paleltanut eikä ollut vaikeuksia nähdä kansliapäällikköä parvekkeella käärön kanssa. Oli muuten kakkosvaihtoehtona pitää karonkka ja jatkot samaisessa talossa.

Jouluaaton kohokohta oli kuulla jouluntoivotukset kummipojalta. Hauska oli myös jutella molempien vanhempien ja siskojen kanssa. Kyllä Skype on kätevä. Videoyhteydestä puhumattakaan. Ihan kuin emme olisikaan poissa kotimaasta. Paitsi... Eilen ja tänään aurinko on paistanut siniseltä taivaalta ja lämpömittari näyttänyt +10 astetta. Olo on oikeastaan enemmänkin wappuinen kuin jouluinen. Taitaa olla melkein sama juttu Suomessa.

Neljän päivän joululoma on kuitenkin ollut oikein mukava. Ensimmäinen viikonloppu, kun olemme vain olleet kotioloissa. Lauantaina tosin juhlistimme joululoman alkua pomoni järjestämillä kemuilla hänen kotonaan. P niistä jo ehti kirjoitella, joten ei siitä sen enempää. Paitsi, että mukavaa oli. Ja sunnuntaina saimme odotetut yövieraat Suomesta. Ruispainoitteisten tuliaisten lisäksi kavereilla oli hienoja uutisia kerrottavanaan. Parin päivän päästä seuraamme heitä pohjoiseen.

Rentoa rentoa.

Christmas preparations

Jouluun on enää vajaa viikko ja jouluhulina on täällä täydessä vauhdissa. Ihmiset ja kauppiaat rakastavat joulua. Radiossa soivat joululaulut ja mainoksissa houkutellaan ostamaan kullalle timantteja tai lahjakorttia kauneuskirurgiaan. Nice. Niitä kuuluisia jouluvalojakin on ihan riittämiin ihmisten pihoilla ja erityisissä valopuistoissa. Mielenkiintoista tosin, että valojen määrä ja värikkyys näyttävät korreloivan jossain määrin ihmisten elintasoon. Kaikkein hienoimpien talojen edustoilla riittää kyllä valoja, mutta ne ovat hillittyjä ja tyylikkäitä, sitä vastoin lähiöalueilla saattaa nähdä mitä järisyttävämpiä väri- ja hahmoyhdistelmiä. Samasta pihasta voi löytyä joulupukki, Disney-hahmoja ja joulukuvaelma. Kaikki sulassa sovussa.

Vaikkei itsellä joulumieli ihan huipussaan vielä ole, sen verran jouluvalmisteluja olemme tehneet, että kävimme Baltimoren Ikeassa jouluostoksilla. Huonekalut eivät niinkään enää kiinnostaneet, vaan Ikea-shopissa myytävät ruokatavarat. Kylmäsavustettua lohta ja Marabou-suklaata. Lisäksi leivoin alkuviikosta pipareita. Inkiväärin ja neilikan löytämiseksi jouduin tekemään vähän töitä, mutta löytyihän niitä ja sain taikinan aikaiseksi. Ensimmäinen pellillinen meni testatessa kaasu-uunin tehoa, mutta sen jälkeen piparit jo onnistuivat. Jos vielä jostain löydämme sopivan pienen kinkun tai kalkkunan, niin eiköhän näillä eväillä joulu tule meillekin. Tontutkin näyttävän tietävän uuden asuinpaikkamme. Postipoika on kantanut paljon joulukortteja ja jopa muutaman joulupaketin ovellemme. Kiitos ystävät.

Työpaikalla juhlistamme joulua tuplasti. Eilen vietimme kansainvälistä iltaa työkaverin luona valmistamalla japanilaisia ohukaisia. Jälkiruoat hoidimme nyyttäriperiaatteella ja makuja oli ympäri maailmaa Koreaa ja Brasiliaa myöden. Itse pelasin varman päälle ja leivoin korvapuusteja. Viimeistely hoitui Ikeasta ostetulla raesokerilla. Heja Swerige! Olivat todellinen menestys. Siis pullat ja sokeri. Kuulemma harvinaista saada jälkiruokaa, joka on makeaa, muttei kuitenkaan ylimakeaa.

Lauantaina pomo on kutsunut yksikön väen jouluillalliselle kotiinsa. Luvassa on italialaisia herkkuja. Sen jälkeen alkaakin neljän päivän joululoma. Jouluaatto ei täällä ole virallinen vapaapäivä, mutta tänä vuonna, valkoisen talon valtiaan armollisella käskyllä, valtion työntekijöille myönnettiin ylimääräinen vapaapäivä. Ho-ho-hoo!

Ennen joulua saamme ensimmäiset Suomi-vieraat kylään, kun Emilia ja Darby poikkeavat pikaisesti matkallaan Vermonttiin. Ruisleipää, -jauhoja ja salmiakkia on ollut toivomuslistalla, joten pian päästään herkuttelemaan. Uutena vuotena teemme ensimmäisen reissumme osavaltion rajojen ulkopuolelle, kun käymme katsomassa miltä pohjois-USAssa näyttää.

Tämä palsta hiljenee joulun ajaksi, joten toivotan jo nyt oikein hyvää ja rentouttavaa joulun aikaa kaikille!

Happy Thanksgiving!

Taalla vietetaan tanaan kiitospaivaa, joka virallisesti korkkaa syksyn juhlakauden avatuksi. Toiset juhlivat Kiitospaivaa uskonnollisista syista ja toiset sadonkorjuukauden paattymisen kunniaksi. Tarkeinta on juhliminen koko perheen voimin. Sivusta seuraten edellispaivien hulina muistuttaa meidan joulunalusaikaamme. Kaupasta ostetaan ruokaa ja muuta rekvisiittaa karrykaupalla ja Kiitospaivan aatto vietetaan liikenneruuhkassa ajettaessa kohti sukulaisia.

Itse tulin toihin (ansaitsemaan extra-vapaapaivaa joululomaan), vaikka paiva kansallinen vapaapaiva onkin. Meille kyseinen paiva ei aiheuta viela minkaanlaisia varinoita. Kalkkunaakaan emme ostaneet silla pienin (5 kg), jonka kaupasta loysimme, olisi riittanyt kattamaan parin viikon proteiinin saantitarpeen. Tyopaikalla on ihan autiota, niin kuin oli aamuliikenteessakin. Taitaa olla niita harvoja paivia vuodessa, jolloin takalainen halina hiljenee ja vaki rauhoittuu. Ihan ilman Kiitospaivan kokemuksia emme mekaan jaa, silla taalla sairaalassa jarjestetaan iltapaivalla Thanksgiving Dinner. Menemme sinne tutustumaan paivan teemaruokiin.

On muuten lamminta. Melkein +20 astetta. Tuntui oudolta lahtea aamulenkille t-paidassa, kun tassa valilla on joutunut jo kayttamaan pipoa ja sormikkaita. Nopeat saanvaihtelut ovat taalla yleisia. Aamulla lahdet kaatosateessa toihin, ja illalla palaat kotiin mita kauniimmassa saassa. Seuraavana paivana taas jotain muuta. Sen vuoksi taalla saa tuntuu olevan viela isompi puheenaihe kuin Suomessa. Televisiossakin on useita pelkille saatiedotuksille omistettua kanavaa. Siina vertailussa Visa ja Mette jaavat kylla toiseksi.

Invitation to the Independence Day Reception

Tänään oli postilokeroon tullut suomalaissydäntä lämmittävä kirje. Kirje, joka oli varustettu Leijonavaakunalla. Kutsu Itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Ei nyt sentään Helsinkiin Tarjaa kättelemään, mutta sentään USA:n Suomen suurlähetystöön. Tiedä sitten millaiset juhlat on tiedossa, mutta tämän lähemmäksi "Linnan juhlia" emme varmaankaan koskaan tule pääsemään. Kutsussa ei ollut varsinaista iltapukuvaatimusta, joten ehkä en tällä kertaa lähde iltapukua teettämään :) Ai mitenkä saimme nimemme kutsuvieraiden listaan? Ihan vain ilmoittautumalla oikeaan aikaan oikealle henkilölle.

Päivä on muutenkin ollut varsin mainio. P sai Suomesta kivoja uutisia. Lisäksi aamulla kävimme paikallisessa Kelan toimistossa anomassa sosiaaliturvatunnusta. Ennakko-odotuksiin nähden käynti sujui hyvinkin jouhevasti. Pääsimme tiskille alle tunnin jonotuksella ja saimme molempien asiat kerralla kuntoon. Töissä pääsin vihdoinkin tutustumaan uuteen tutkimusaineistoon. Aloitan italialaisista vanhuksista. Vähänkö olen innoissani.

Nyt vielä jakson Serranon perhettä nettitelkusta ja sitten nukkumaan.

Kirppiksiä ja juhlahumua

Vuoden pakollinen ja ehdottomasti kesään kuuluva visiitti Somerniemen kesätorilla oli ohjelmassa viikonloppuna. Päivän teemana olivat hullunkuriset tai muuten vain huomiota herättävät hatut. Jätimme hatut kotiin, mutta osallistuimme toritouhuun myyjien roolissa. Aamukuudelta kurvasimme Helsingintien varteen auringon vasta viritellessä säteitään ja purimme farmariautollisen verran tavaroita omaan myyntiruutuumme. Jotain saimme myytyäkin (ja tavattua paljon vanhoja tuttuja), mutta valtaosan tavaroista jouduimme pakkaamaan takaisin pusseihin ja kasseihin. Niiden seuraava osoite löytyi Kirppis-centeristä. Kotiin niitä ei enää tuoda. UFF olkoon seuraava osoite.

Viikonloppuna juhlistimme myös siskon valmistumista puheterapeutiksi. Ammattiin valmistuminen on hienoa, ja varsinkin kun työtilanne alalla on erinomainen. Pitäisi järjestää enemmän juhlia. Oli aihe pieni tai suuri, juhlat ovat hyvä syy kutsua ystävät koolle. Syksyn mittaan juhlia on tiedossa lisää. Vajaan kuukauden päästä karonkka ja jatkot sekä myöhemmin syksyllä läksiäisemme. Ensi talveksi oli suunnitelmissa yhteiset 65-vuotisjuhlat. Katsotaan, saammeko juhlat järjestettyä. Ensin pitäisi löytää kavereita, jotka tulisivat paikalle. Eiköhän niitä löydy, kunhan ensin olemme asettuneet asumaan Baltimoren liepeille.