Time to say goodbye

Niin se vain on tytot ja pojat, etta tanaan on toiseksi viimeinen tyopaiva. Samalla kun explorer kopioi tyotiedostoja ulkoiselle kovalevylle, tassa avautui kaiken hassakan keskella hyva tilaisuus paivittaa blogia. Fiilikset ovat edelleen hieman kaksijakoiset. Toisaalta odotan kovasti kotiinpaluuta, mutta toisaalta on vaikea ymmartaa etta olemme oikeasti lahdossa USA:sta. Muuttolaatikot kotona ja muuttoon liittyvat askareet tosin pitavat hyvin huolen siita, etta muutto mielessa joka hetki.

Tavaroista ja asioista huolehtiminen on helppoa verrattuna siihen puristavaan tunteeseen rinnassa, joka syntyy kun ajattelee jaahyvaisia kaikille ihanille ihmisille, jotka ovat tavalla tai toisella olleet tarkea osa takalaista arkeamme. Pomo jarjesti jo alkuviikosta laksijaisjuhlat kotonaan tyokavereiden seurassa ja viikonloppuna on tiedossa kahdet laksijaiset. Lauantaiksi olemme jarjestaneet yhteisen metsalenkin ja ulkoilmabrunssin oman seuran juoksijoiden kanssa. Sunnuntaina on vuorossa perinteisemmat laksijaiset kaveriporukalla. Vahan tilannetta helpottaa ajatus siita, etta jaahyvaisten ei tarvitse olla lopullisia. Meilla molemmilla on jo monenlaisia tyohon liittyvia yhteistyokuvioita suunnitelmissa, joiden ansioista tulemme varmasti palaamaan naihin maisemiin. Joskin varmaan vain valiaikaisesti. Eihan se tietenkaan tule tuntumaan samalta kuin elaisi samaa arkea muiden kanssa. Mutta onhan se sentaan jotain.

Ammatillisesti postdoc-kausi on ollut erittain onnistunut, puhumattakaan kaikesta muusta mukavasta mita kahden vuoden aikana on tullut koettua. Viimeistelin juuri Suomen Akatemialle loppuraporttia ja tuotoksia kootessani ymmarsin, etta tamahan on ollut varsin tuotetteliasta aikaa. Vanhuusian lihavuutta on tullut tutkittua monesta eri nakokulmasta ja kotiinviemisina on paljon uutta tietoa ja nakokulmia ikaantymistutkimuksesta. Seuraava haaste onkin pystya hyodyntamaan opittuja asioita tutuissa kotimaan tyoympyroissa. Onneksi tassa ammatissa oman riman voi yrittaa aina nostaa korkeammalle. Siteeratakseni nykyisen pomoni tutkimusfilosofiaa: ”You can always do better!”

Haluan tassa vaiheessa kiittaa kaikkia ahkeria blogini lukijoita. Toivottavasti olen onnistunut valittamaan edes osan niista fiiliksista ja tapahtumista joita tama kaksivuotinen kausi on meille tarjonnut. Tama blogi hiljenee nyt ainakin vahaksi aikaa.

Vaikka kotiinpaluuseen on viela kuukausi aikaa, karistamme Marylandin polyt jaloistamme jo viikon kuluttua. Suuntana on itarannikko. Kulkuvalineena Pontiac. Tiedossa hienoja maisemia, uusia aksentteja ja puuduttavaa autossa istumista. Tulevaa taivaltamme voi seurata uudessa blogissa ”The last days of Pontiac”.

Liveable cities

Nyt on selvitetty missa pain maapalloa on mukavin asustaa. Mercer julkaisee ja The Economist popularisoi vuosittain listan mailman asumiskelpoisimmista kaupungeista. Tana vuonna Vancouver, Wien ja Melbourne ottivat karkisijat vertailussa, jossa arviodaan mm. kaupungin vakautta, terveydenhuoltoa, kulttuuria, ymparistoa, koulutusta seka infrastruktuuria. Helsinki ylsi seitsamannelle sijalle, toiseksi parhaana eurooppalaiskaupunkina.

Yhtena paivana kuuntelin tyomatkalla radio-ohjelmaa, jossa pohdittiin syita USA:laisten kaupunkien huonoon sijoittumiseen listalla. Parhaana yhdysvaltalaiskaupunkina Pittsburgh sijoittui vasta 29. sijalle. Syita ei-niin-hyvaan sijoitukseen on varmasti monia, joista ehka suurin on taloudellinen epatasa-arvoisuus. Toki on niin, etta monissa kaupungeissa on aivan upeita kaupunginosia, joissa on helppo saavutta huippupisteet vertailussa, mutta koko kaupungin tasolla isoissa kaupungeissa on paljon ”ongelma-alueita”, joissa ei ole niin mukava / virkistavaa / turvallista / asua.

Tutustuin tassa toiseenkin, ehka ei niin tieteelliseen, kaupunkien valiseen vertailuun. USA:n pikkukaupungit oli pistetty jarjestykseen erinaisten kriteerien mukaan ja kotikaupunkimme Columbia sijoittui vertailussa kahdeksannelle sijalle. Ei huono.

Moneen kertaan olemme todenneet, etta aika lintukodon valitsimme asuinpaikaksemme, vaikka taytyy kylla sanoa etta laman myota rikollisuus on nostanut paataan myos kotikulmillamme. Se ei ole kiva. Ei lainkaan.

I am, I belong

Toista vuotta poissa kotimaisemista on tehnyt tehtavansa. Moni asia tuntuu jo kovin tutulta ja tietylla tavalla turvalliseltakin. Mika on vain hyva juttu. Voi vain olla ja elaa ja nauttia paivittaisista pikkuasioista.

Arki on tuttua ja samaa. Heratys 5.30-6.00. Lenkille. Suihkun kautta aamupalalle ja toihin klo 9 mennessa. Toita toita toita yleensa ilta-seitsemaan saakka ja sitten kotiin. Iltapala ja nukkumaan. Toistetaan viisi kertaa, kahden paivan palautuksella. Loppumattomina sarjoina. Toisto sopii minulle, kunhan saan tehda mielekkaita juttuja. Ja toistaiseksi nain on ollut. Mutta enpa tieda kuinka monta vuotta tata tahtia jaksaisi.

Vaikka paivat tuntuvat tayttyvan vain tyoasioista, se ei tarkoita etta paivan viettaisi eristyksissa muista ihmisista. Sosiaalisia suhteita tulee yllapidettya naisporukan yhteisilla aamulenkeilla. Kaupassa, fysioterapeutin jumppasalissa ja kadulla tulee tuttuja vastan melkein joka paiva. Valilla oikein ihmetyttaa miten nopeasti sosiaalinen verkosto muodostui ja miten siita on tullut tarkea osa viihtymista. Jostain kumman syysta lahes kaikki tyopaikan ulkopuoliset tuttavamme liittyvat tavalla tai toisella juoksuharrastuksen. Olemme onnekkaita, etta meilla on harrastus joka avannut meille oven samanhenkisten ihmisten porukkaan. Tuntuu hienolta olla osa tiivista yhteisoa. Se on niita parhaita puolia amerikkalaisuudessa.

Winter Storm Warning!!!

Viimeiset pari viikkoa olemme saaneet nauttia pakkassäistä ja parista kevyestä lumikuurosta. Vihdoin on tuntunut talviselta. Se saa mielen iloiseksi. Talvisäiden myötä olemme saaneet taas hymyillen seurata säävaroituksia.


Tiistaille ennustettiin voimakasta lumimyrskyä itärannikolle ja sen vuoksi koulut päätettiin pitää suljettuna koko päivän. Loppujen lopuksi myrsky kiersi pääkaupunkiseudun ja lunta satoi päivän aikana ehkä viisi senttiä, josta puolet ehti sulaa iltaan mennessa pois. Mutta lapset saivat vapaapäivän koulusta. Sitä ehti tuore presidenttikin kommentoida.

Seuraavan yön aikana suojalumi jäätyi ja jäätävä sade kuorutti kadut ja autot napakalla parin sentin jääkerroksella. Ja taas on koulut kiinni. Tällä kertaa ehkä ihan aiheesta. Itsekin päätin viivyttää töihin lähtöä parilla tunnilla, niin että ainakin parkkipaikka ja lähiseudun pikkutiet ehtivät sulaa. Kesärenkailla en nimittäin halua leikkiä ralliautoilijaa. Mutta kunhan moottoritielle saakka pääsee, niin sitten ei pitäisi olla mitään hätää. Siellä on taas kylvetty satoja kiloja suolaa. Jotain kertonee liukkaustilanteesta se, että aamulenkki piti tehdä kuntosalilla. Voi kun pian pääsisi taas ulos.

Obama's Inauguration

Valta on vaihtunut uudella mantereella ja Obama pistanyt tuulemaan heti ensimmaisina paivina. Suomessakin saatiin seurata virkaanastujaisia suorana lahetyksena, joten ei liene tarvetta kirjoitta kommahdyksesta virkavalan vannomisessa ja paahenkiloiden asuvalinnoista sen enempaa. Saa nahda kauanko paikallinen media jaksaa paivan tapahtumia spekuloida, silla pari ensimmiasta paivaa on ollut melkoista rummutusta. Toivottavasti asiauutiset ajavat pian hompan ohi.

Tassa lyhykaisyydessaan oma kokemuksemme paivasta:
Valtimme aamulla ruuhkat ja paleltumisen pyorailemalla DC:n keskustaan Potomac-joen rantareittia pitkin.
Kaduilla oli ruuhkaa, varsinkin poislahtiessa, kun kaikki pari miljoonaa ihmista pyrkivat samanaikaisesti pois National Mallilta. Tunnelma oli kuitenkin iloinen ja eteneminen hiirenaskelin sujui hyvassa hengessa.
Seurasimme virkaanastujaisia noin kilometrin paasta Capitol kukkulalta turvautuen videotauluihin ja kovaaanisiin. Vaikuttavinta oli seurata vieressa seisneiden afrikan-amerikkaisten reaktioita Obaman puheen aikana. Hieno paiva!

Hiking in the mountains

Loppuviikosta Marylandiin saapui kylmä rintama ja elohopea painui muutamana päivänä alle -10 asteen. Oli ihana hengittää raikasta pakkasilmaa ja fiilistellä talven tuntua. Lauantaina suuntasimme työporukalla kohti Virginiaa ja Shenandoahin kansallispuistoa ja Appalakkien vuorijonoa. Päivävaellus vuoren huipulle ja jäätyneiden vesiputousten juurelle talviolosuhteissa oli kiva tapa viettää tammikuinen päivä. Ulkoilu näyttävissä maisemissa ja hyvässä seurassa on parasta rentoutumista.


Tiistaina on edessä tärkeä päivä – amerikkalaisille. Barack Obama vannoo virkavalansa DC:n sydämessä Capitol Hillillä. Tapahtuma on herättänyt ennennäkemätöntä kiinnostusta ja viimeisinä viikkoina media ja paikalliset ihmiset eivät ole paljon muusta puhuneet. National Mallille odotetaan kolmesta jopa viiteen miljoonaa ihmistä ja mekin, kun kerran näin lähellä kerran olemme, olemmme aikeissa mennä todistamaan historiallista tilaisuutta. Jos ajatellaan, että koko Suomi pakkaantuu muutaman neliökilometrin alueelle, jonkinasteista suunnittelua on ollut syytä harjoittaa. Suunnitelmissamme on ajaa maanantai-iltana lähemmäs DC:tä, yöpyä kavereiden luona Bethesdassa ja lähteä sitten aamuvarhaisella pyörillä kohti keskustaa. Mukaan paljon lämpimiä vaatteita ja varasuunnitelma, jos tiet ovat täysin jumissa tai kadotamme toisemme väentungoksessa. Joku ottaa suunnittelun vielä vähän vakavammin. Saapa nähdä miten oma suunnitelmamme pitää. Telkkarista tilaisuus kuitenkin pitää vielä uudestaan katsoa.

Back and forth

Aktiivisuustasoni on ollut viimeisen parin viikon aikana sen verran kiivas, etta olen jaanyt tavoitteestani paivittaa blogia vahintaan kerran viikossa. On ollut jouluhassakkaa, asioita Suomen suuntaan ja TOITA.

Luulin jo, etta sain yliotteen hankalaksi osoittautuneista pitkittaisnanalyyseista liittyen lihasvoiman muutoksiin varhaisaikuisuudesta vanhuuteen. Mutta mita viela. Menin vain enemman solmuun. Teoriassa 1950-luvulta asti kaynnissa ollut BLSA
on mita optimaalisin aineisto gerontologille, mutta kaytannossa vastassa on monet haasteet, joihin en pysty juurikaan vaikuttamaan. Mittarit, tutkijat ja potilasaineisto ovat ehtineet moneen kertaan muuttua matkan varrella ja tassa yhtalossa vain kaymassa oleva postdoc lahtee helposti tuuliajolle.

Taytyy tunnustaa, etta viimeiset viikot ovat olleet kaikkein tuskaisempia koko USA-aikana. Huomasin laskevani jaljella olevia kuukausia kotiin paluuseen ja miettia mita kaikkea mukavaa kotona on odottamassa. Onneksi talla viikolla palaveri pomon kanssa aukaisi solmuja ja aloin taas uskoa tutkimuksen valmistumiseen. Ei pida kuulemma yrittaa liian vaikeaa. Toisaalta pitaa uskaltaa kokeilla uutta ja erilaista. Hmmm.. Samalla sain myos arvion kuluneen vuoden tyoskentelystani. Oikein hyvin on kuulemma mennyt. Se ilahdutti, kun kuulin sen pomon suusta.

Joulu on jo ihan pian. Naapurissakin ovat ajantasalla sesongista.


Hyvaa ja rentouttavaa Joulua itse kullekin!

Bread is the one that keeps us going

Mina kuulun siihen ryhmaan ruokakaupassakavijoita, joka tykkaa lueskella tuoteselosteita. Tama taipumus on selkeasti korostunut USAssa asuessa. Jopa siina maarin, etta saan varsin usein kuunnella huomautuksia kauppareissujen pitkasta kestosta :)

Yritan noudattaa sellaista periaatetta ruokaostoksissani, etta pääasiassa vain sellaisia tuotteita joita edesmennyt isoaitinikin olisi tunnistanut. Joku voi pitaa sita turhana nipotuksena, mutta taalla asuessa valmisruokien kasite on saanut ihan uuden ulottuvuuden. Joskus tuoteselostetta lukiessa tulee miettineeksi, etta loytyyko pakkauksesta oikeasti sita ruokaa, mita kuva kannessa esittaa.

Otetaan nyt vaikka esimerksi terveelliselta kuullostava 12 jyvan taysjyvaleipa. Tassa tuoteseloste:
Whole Wheat Flour, Water, Unbleached Enriched Wheat Flour [Flour, Malted Barley Flour, Reduced Iron, Niacin, Thiamin Mononitrate (Vitamin B1), Riboflavin (Vitamin B2), Folic Acid], Water, High Fructose Corn Syrup, Sunflower Seeds, Yeast, Cracked Wheat, Rye, Cellulose Fiber, Wheat Gluten, Oats, Soybean Oil, Ground Corn, Salt, Molasses, Buckwheat Flour, Brown Rice, Mono- and Diglycerides, Soybeans, Triticale, Calcium Propionate (Preservative), Monocalcium Phosphate, Barley, Flaxseeds, Millet, Calcium Sulfate, Datem, Calcium Carbonate, Soy Lecithin, Whey, Soy Flour, Hazelnut Meal, Sesame Seeds, Walnuts, Nonfat Milk.

Joukosta loytyy ihan tunnistettavia ainesosia, mutta myos paljon sellaista mista ei ole mitaan tietoa (Triticale = vehnan ja rukiin hybridi wikin mukaan) ja jotain mita en mielellani haluaisi suuhuni laittaa. E-numeroita ei loydy ainuttakaan, koska ei olla EU:ssa. Vaikkaisin etta jos listan kaantaisi E-koodeiksi, saisimme kokoon aika pitkan listan. Ja nyt puhutaan siis vain leivasta. Sailytysaika on huoneenlammossa helposti yli 3 viikkoa. Siihen niita sailytysaineita sitten tarvitaankin. Voisiko joku kertoa, milta nayttaa vastaava tuoteseloste kotimaisessa leivassa?

Naista ja makutottumuksista johtuen tykkaan leipoa valtaosan syomastani leivasta itse ruis- ja kaurajauhoista. Mutta ei asia toki niin mustavalkoinen ole, kauppojen leipomo-osastoilta loytyy myos monia hyvia tuoreita vaihtoehtoja ja olen jopa bongannut parista kaupasta Real-leipaa muistuttavaa leipaa. Nam nam.

Yksi aiheeseen liittyva havainto on myos, etta ruokakaupassa kannattaa shoppailla mieluummin kaupan aariosissa kuin keskella ja lahella kassoja. Terveelliset ja tuoreet ruoat loytyvat kaupan ’ulkokehalta’. Taitaa patea myos Suomessa?

Change

Monen amerikkalaisen unelmasta tuli totta, kun Obaman vaalivoitto viime yona varmistui. Seurasimme television valityksella eri kanavien vaalilahetyksia ja sinisen demokraattiaallon vyoryntaa yli Amerikan mantereen. Itarannikon osavaltioiden ja Ohion varmistuttua Obamalla, rebublikaanit alkoivat myontaa vaalitappionsa. Yo huipentui Chicagosta lahetettyyn Obaman viralliseen voittopuheeseen. Yleison reaktioista naki, etta tata oli odotettu kauan. Pitkasta aikaa sodan, hirmumyrskyn tuhojen ja talouskriisin keskella on kansalla on jotain juhlittavaa. Nyt on mielenkiintoista seurata, miten juhlat ja muutossloganit alkavat nakya maan politiikassa.

By Jack Gruber

Advises for trick-or-treating

On taas Halloween-aika ja lapsiperheissa odetetaan karsimattomana perjantai-illan "Karkki tai kepponen" -kiertelya. Muutaman paivan on jo televisiossa naytetty noidilla ja lepakoilla kuvitettuja saatiedotuksia ja opastettu vanhempia turvalliseen hauskanpitoon. Turvallisuus, se tuntuu olevan tassa maassa isossa roolissa, tehtiinpa mita tahansa. Ikava kylla, usein hassulta kuulostavien ohjeiden takana piilee todellinen uhka. Tyokaverit ovat kertoneet omia kokemuksiaan omenoihin piilotetuista partakoneen terista, pimeiden katujen namusedista ja muista hulluista. Uskokoon kuka tahtoo, mutta Baltimoren monilla kaduilla ei todellakaan nay lapsia kulkemassa ovelta ovelle. Columbiassa kay varmasti vilina.

Tassa kokoelma ohjeita, jotka NIH valitti lasten vanhemmille:
Choose the safest routes to walk.
* Pick places where there are sidewalks or paths separated from traffic if possible.
* Remind children to watch for cars turning or pulling out of driveways.
* Look for well lit driveways, walkways or paths to the front door.

Do a costume check.
* Can the children walk easily in the outfit? Make sure the masks or head gear allow the children to see clearly what is around them.
* Be sure they can safely negotiate steps on dimly lit walkways.

When taking a group of kids trick or treating:
* Have a good ratio of parents/adults to children. For young children, consider
1 adult for every 3 children.
* Arrange the adults so that there is an adult in the front and one in the back. This is to prevent children from getting ahead or lagging behind the group.

Food safety
* Remind children not to snack while trick-or-treating.
* To further ensure compliance, parents should prepare an early meal for their kids so they aren't hungry when they receive candy.
* Tell them not to accept anything that isn't commercially wrapped.
* Parents should discard home-made candy or baked goods that aren't from friends or relatives.
* Inspect candy for any sign of tampering, including tears, discoloration, or tiny pinholes.

Happy Halloween!

Election Day is getting closer

Kolme viikkoa vielä ja sitten tiedetään kuka muuttaa kenenkin kanssa Valkoiseen taloon. On ollut mielenkiintoista seurata ehdokkaiden erikoislaatuista kampanjointia, tv-väittelyitä ja mainoksia. Vaikka maa konttaa taloussektorilla ja monta muutakin tärkeää ongelmaa odottaa avointa keskustelua, ehdokkailla tuntuu olevan paljon tärkeämpää toisen mustamaalaaminen, syyttäminen ja haukkuminen. Erityisen läpinäkyvää tämä tietysti on ollut republikaanien leirissä. Paikka paikoin kansan yllyttäminen on johtanut epätoivottuihin ylireaktioihin kannattajien joukossa ja Arizonan senaattori on joutunut huonoon valoon jopa omiensa joukossa.

Suomalaisiin vaaleihin verrattuna median rooli on täällä ihan ylivertainen. Puolueetonta tietoa ehdokkaista on suhteellisen vaikea löytää, sillä sanomalehdet ja tv-kanavat ovat niin voimakkaasti kallellaan jompaan kumpaan puolueeseen. Siinä mielessä BBC ja YLE ovat tarjonneet objektiivisinta uutisantia. Viihdyttävää on kuitenkin ollut seurata mm. Saturday Night Livea, Daily Showta ja Colbert Reportia, joissa ehdokkaiden tekemiset ja sanomiset käännetään välittömästi vitseiksi. Välillä tuntuu siltä, että nämä koomikoiden luomat hahmot käyvät haamuvaaleja todellisten ehdokkaiden rinnalla. Joku sitäkin jo ehti spekuloimaan, että vaikka Tina Fey ei esitäkään varapresidenttiehdokas Palinia kovin myönteisessä valossa ja naurattaa ihmisia bimboilulla, niin hän on jättänyt toistaiseksi imitoimatta Palinin törkeät hyökkäykset Obamaan kohti. Eli republikaanien mielestä tästä voi olla heille jopa hyötyä.

Vaikka lämpö nousee ehdokkaiden ja kannattajien keskuudessa, niin ulkona alamme päästä syksyisiin lukemiin (ah, mikä aasinsilta). Muutama päivä sitten nautimme vielä helteisistä syyskeleistä, mutta viikonloppuaamuisin lämpötila laski alle 10 asteen. Tätä ihanan kirpakkaa keliä onkin jo kaivannut pitkän kesän jälkeen.

Oh Arizona!

Olen jumissa Atlantassa. Ukkosmyrsky on sekoittanut lentoliikenteen ja koko lentokenttä näyttää olevan kaaoksen vallassa. Onneksi kannettavassa on vielä vähän virtaa jäljellä..

Konferenssireissu Phoenixiin oli vallan onnistunut. Ohjelma oli monipuolinen ja esitykset herättivät paljon uusia ajatuksia. Samalla tuli ideoitua pari uutta tutkimusaihetta NIAn ja University of Marylandin tutkijoiden kanssa. On tosi kivaa ja motivoivaa, että ympärillä on ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita samanlaisista kysymyksistä ja että olen päässyt ’piireihin’. Mukava oli myös huomata, että lihavuustutkijat ovat vähitellen laajentaneet katsontakantaansa rasvakudoksesta myös lihas- ja luukudoksen puolelle. Siinä mielessä oma tutkimusaiheeni on hyvinkin ajankohtainen.

Yhden ylimääräisen päivän ansiosta ehdimme tutustumaan Phoenixin ulkopuolelle Arizonan aavikolle, vuoristoon ja Grand Canyonille. Oli niin hienoa. Iltapäivän vaellusreissu 4000 jalan korkeuteen (1200 m) oli jotain ihan muuta kuin mihin vehreässä Marylandissa on tottunut. Korkeita aavikolta kohoavia vuoria, punaista hiekkaa, kaktuksia ja liskoja.


Superstition mountain in sunset

Seuraavana aamuna lähdimme klo 5 ajamaan kohti Grand Canyonille. Taas oli ihmettelemistä maisemissa. Tavoitteenamme oli saavuttaa Grand Canyon ajoissa, mutta matkalla ehdimme jaloitella Sedonan punavuorten kupeessa ja piipahtaa suomalaisjuoksijan treenimaisemissa Flagstaffin korkeuksissa. Grand Canyonilla teimme muutaman tunnin päivävaelluksen kohti kanjonin pohjaa ja Coloradojokea. Auringonlaskua ihailimme kanjonin reunalta yli mailin syvyyteen laskevalla harjanteella istuen. Ihan uskomaton paikka. Auton mittariin kertyi päivän aikana yli 1000 kilometriä ja taas tuli todettua, että ei todellakaan ole olemassa yhtä Amerikkaa.


Sedona's red mountains


Hiker in the Grand Canyon

Fay, Gustav, Hanna and Ike

Amerikassa eletaan sita aikaa vuodesta, jota kutsutaan hurrikaanisesongiksi. Ja onhan niita trooppisia myrskyja riittanytkin viimeisten viikkojen aikana. Gustavin iskua pelattiin Louisianassa ja erityisesti kolme vuotta sitten runneltuneessa New Orleansissa, mutta onneksi tuhot jaivat pelattya vahaisemmiksi ja toista miljoonaa evakuoitua asukasta saattoivat palata takaisin kotiinsa ja alkaa kiukutelemaan turhasta evakuoinnista kuvernoorille. Myos Haiti, Kuuba ja Caribian meren muut saarivaltiot ovat kokeneet kovia viimeisten viikkojen aikana. Niista uutisoidaan paljon vahemman, vaikka uhriluvut ovat satakertaisia USAan verrattuna.

Hanna on ollut naista trooppisista myrskyista ainut, joka on ylettynyt Keski-Atlantin rannikkoseudulle. Vaikka yleensa saakanavan yliaktiivinen ja reaaliaikainen myrskyseuranta aiheuttaa paan pyorittelya, niin toissa viikolla seurasimme kanavan valityksella tarkasti Hannan etenemista. Kauan odotetut Suomi-vieraat sattuivat saapumaan juuri pahimman myrskyn aikaan DC:hen. Onneksi myrsky ei ollut muuta kuin kovaa tuulta ja kaatosadetta, joten lomalaisten viikko ei muuttunut selviytymistaisteluksi. Myrsky meni ohi muutamassa tunnissa ja illalla paistoi jo aurinko. Tassa mielessa tata kolkkaa Pohjois-Amerikasta ei turhaan kutsuta turvallisimmaksi seuduksi.

Viikonloppuna Ike teki pahoja tuhojaan Houstonin ymparistossa ja koko Meksikonlahden alueella. Valittomasti tuhojen vakavuuden selvittya, bensan hinta lahti ylamakeen. Viikonlopun aikana jopa 30 senttia gallonalta. Suomalaisen mittapuun mukaan tamanaamuinen 3.80 $ gallonalta vastaa noin 70senttia litralta. Namakin hinnat saivat 17 osavaltion paattamaan, etta koulut ovat suljettuna maanantaina ja jatkossakin nelipaivainen kouluviikko voi olla todellisuutta koulubussien polttoainekustannusten saastamisen toivossa. Moni aikuinenkin on siirtynyt samasta syysta nelipaivaiseen tyoviikkoon.

Tuleva viikko nayttaa hiljaisemmalta, silla Atlantilla ei ole yhtaan aktiivista sykloonia keraamassa voimiaan. Onneksi.

Watch out the yellow school buses!

Lopetellessamme aamutreenia laheisen lukion urheilukentalla havahduin siihen, etta paikallisen lukion parkkipaikka oli tayttynyt autoista. Tata ei ole tapahtunut moneen kuukauteen. Niinpa niin. Julkiset koulut avasivat ovensa talla viikolla, yksityiskoulut jo aikaisemmin.

Juoksukavereilta kuulin, miten heidan perheissa koulun alkuun on valmistauduttu. Ylaasteikaiset olivat viime tingassa kasanneet kokoon kesaksi annettuja tehtavia ja nuoremmat olivat panostaneet enemman tarvikepuolella. Itse asiassa kaikille, luokka-asteesta riippumatta, annetaan koulusta tarvikelista, jonka jokainen kay sitten omilla rahoillaan ostamassa. Koulukirjojen osalta kaytanto vaihtelee kouluittain, mutta useimmiten ne jaavat itse ostettavaksi.

Paikallinen aviisi osasi kertoa myos avausviikon ruokalistan:
Ma: pizza, vihannes/hedelma, maito
Ti: paistettu popcorn kana perunarullan kanssa / pepperoni pizza
Ke: omavalintainen burgeri / paistettu kana maissileipakuorutuksella
To: spaghettia lihakastikkeella, leipatikkuja / vohveli kinkkusiivun kera
Pe: maissitortilla lihataytteella / kanasalaatti leipatikkujen kanssa

Nam nam. Ehka tasta syysta moni turvautuu omiin evaisiin, joiden ravitsemuksellinen anti ei yleensa ole sen kummoisempi. Voileipaa, snackseja ja limpparia. Aika monella – valitettavasti kuulemma. On toki niitakin, joiden evasrasiasta loytyy hedelmia ja vihanneksia. Treeniryhman opettajajasen kertoi kokemuksistaan, etta lapset syovat kuulemma yha harvemmin lamminta ruokaa koulussa. Valipalat kylla maistuvat. Ja niita syodaan kuulkaa paljon. Joka valissa rapisee paallyspaperi tyopaikan sermin takana.

In the name of the Olympic Spirit

Kotiutuminen Suomi-loman jälkeen uudelle mantereelle on sujunut olympialaisten tunnelmissa. Ilta toisensa jälkeen on mennyt televisiota katsellessa. Olympialähetykset ja finaalisuoritukset nimittäin tulevat USAn itärannikolla primetime-aikaan. Vaikka yleisurheilu alkaa vasta loppuviikosta, on mielenkiintoisia lajeja ollut seurattavana. Eilen illallakin piti venyttää nukkumaanmenoa, jotta näin telinevoimistelun joukkuekilpailun ja uimahyppyjen parikilpailun loppuhuipentumat. Hienoja suorituksia ja erityisesti kiinalaiset loistavat taito- ja voimalajeissa. Eiliset naisten telinevoimistelun olympiavoittajat olivat niin lapsenkasvoisia, ettei kukaan usko heidän olevan 16-vuotiaita. Keneltäkään ei voi jäädä huomaamatta, että Kiina on "vähän" panostanut kotikisoihinsa. Silmiinpistävää on ollut myös suurvaltojen välisten kamppailujen pohjustaminen ja hehkuttaminen. Viime päivinä USA ja Kiina ovat kohdanneet ainakin koripallossa, vesipallossa sekä voimistelun ja uimahyppyjen joukkuekisoissa, ja selostajat elävät niin tunteella mukana. Minkäs näyttämö nämä kisat olivatkaan??

Yhtään suomalaissuoritusta en vielä ole onnistunut näkemään, eikä YLEn nettilähetyksistäkään ole ollut apua, sillä ulkosuomalaisilla ei ole niihin asiaa. Tulisi P jo kotiin, niin saisimme TSE:n kautta yhteyden Suomeen. Ehkäpä tänä iltana Hanna-Maria Seppälä kuitenkin vilahtaa kuvissa, kun naisten vaparin välierät uidaan.

Happy 4th

Neljäs heinäkuuta on tärkeä päivä amerikkalaisille. Silloin juhlitaan maan itsenäisyyspäivää. Päivä on oikeasti koko kansan juhlapäivä ja siihen valmistaudutaan sini-puna-valkoista rekvisiittaa ostamalla ja hakeutumalla grillausmahdollisuuksien ääreen. Tai sitten kaupungin keskustaan piknikille. Näin ainakin DC:ssä. Sateisen kelin vuoksi jätimme piknikin väliin ja saavuimme National Mallille vasta vähän ennen ilotulitusten alkamista. Siellä oli aika moni muukin. Todella moni muu. Ihmiset olivat viettäneet iltapäivää live-musiikkia kuunnellen ja osallistumalla perinnefestivaaleille. Ilotulitus oli...iso, näyttävä ja äänekäs. 20 minuuttia suoraa tykitystä orkesterin soittaman musiikin tahdittamana. Aikas hienoa. Mutta, kuten Suomessa on tapana kommentoida: "taas menivät verorahat taivaan tuuliin".


Mukava piirre tämän vuoden itsenäisyyspäivässä oli sen sijoittuminen perjantaihin. Pitkä viikonloppu ja lunki perjantai olivat kovinkin tervetullut kiireisten viime viikkojen jälkeen. Pikkaisen piti töitä tehdä, mutta muuten otimme vähän rennommin. Huomenna on taas ohjelmaa tarjolla. Aamulla paikallinen 5 km juoksukisa ja sen jälkeen pyöräretki NIH-kavereiden kanssa Great Fallseille, paikalliselle Niagran putouksille.

Hooding ceremony

Paasin talla viikolla seuraamaan paikallista tohtoripromootiota, kun postdoc-kolleegallani oli juhlapaiva. Suomessa tohtorinhattu ja miekka symboloivat akateemista saavutusta, mutta USAssa vastaavaa tarkoitusta palvelee samettinen huppu. Hupun pituus ja materiaali kertovat akateemisesta oppiarvosta ja tieteenalat erottuvat toisistaan hupun varin mukaan.

Tiedekunnan "huputustilaisuudessa" jokainen promovoitava esiteltiin erikseen ja esittelyn hoisi vaitoskirjatyon ohjaaja. Sen lisaksi, etta yleisolle kerrottiin vaitostutkimuksen aiheesta ja tuloksista, ohjaajat esittelivat tuoreen tohtorin saavutuksia tyo- ja perhe-elamssa: Montako julkaisua ja kongressiesitelmaa on plakkarissa, samoin kuin apurahojen maara ja nykyisen tyopaikan kuvaus. Lisaksi monen kohdalla muistettiin mainita muut vaitostyon aikana saavutetut "tuotokset" - lasten lukumaara ja talon ostaminen. Melkoista superlatiiviryopytysta oli tarjolla. Ihan hieno, mutta aika paljon rennommalla asenteella lapiviety tilaisuus verrattuna suomalaiseen akatemiseen juhlaan.

Oma promootio haamottaa ensi kevaana. Itse asiassa ajankohta on ollut viime aikoina mielessa, silla elokuun Suomi-visiitin paluulennon ostamisen yhteydessa pitaa jo tietaa milloin on seuraavan kerran tulossa kaymaan kotimaassa. Viela ei ole lentolippuja olemassa, mutta tohtorinhattu on jo hankittuna :)

Feelings by Marimekko

Taman viikon teema on Marimekko. Maanantaina Italiainen postdoc-kollegani hehkutti kayneensa Marimekon liikkeessa Milanossa ennen muuttoaan Baltimoreen. Oli kuulemma ihastunut varikkaisiin kuoseihin ja haluaisi loytaa itselleen pallo-kuosisen kesapaidan. Hauskaa puhetta italialaiselta miehelta. Tiistaina luin Time-lehdesta parin aukeaman juttua Marimekosta. Kehuivat tyylia raikkaaksi, rohkeaksi ja skandinaaviseksi. Jutun kirjoittaja paatteli, etta suomalaiset tarvitsevat varia ja iloa vaatteisiinsa, koska talvet ovat niin pimeita ja pitkia. Ehka se pitaa osittain paikkaansa. Vaikka Marimekon kuosit ovat isokuvioisia ja varikkaita, kaipa suomalaiset silti pukeutuvat keskimaaraista varittomammin ja varovaisemmin kuin kanssasisaret Keski-Euroopassa ja USAssa. Itse en ainakaan ole tottunut kovin varikkaisiin vaatteisiin, mutta pikku hiljaa kesan lahestyessa olen alkanut vilkuilla kaupassa vahan iloisemman varisia vaatteita. Ostin jopa toissa viikolla keltaiset farkut. Kuulitko sisko, meika vahan irrottelee..

Keskiviikko-iltana surffasin netissa ja yritin etsia Marimekko-liikkeita Marylandista ja tehda loytoja Amazonista. Kaksi loytyi. Crate & Barrellin valikoimissa on Marimenkon tuotteita ja siella on parhaillaan alennusmyynti. Jospa P innostuisi lahtemaan kanssani sinne viikonloppuna. Vaikken mitaan tarvitsekaan, niin ainahan sita voi menna katselemaan ja fiilistelemaan. DC:n Marimekko-liikkeessa olenkin jo vieraillut ja vielakin kaiholla muistelen sita kokemusta. Oli kuin olisi palannut kotiin. Tutut kuosit ja suomalainen sisustus. Aah. Vahan kuin olisi salmiakkia syonyt. Tuntuu ihan hassulta, miten yksittaiset asiat nousevat niin suureen merkitykseen, kun on kaukana kotoa. Samassa huumassa vaihdoin tietokoneen taustakuvaksi Lokki-aiheisen taulun. Siina voi silmia lepuutella, jos tyot eivat ota sujuakseen. Tai sitten voin pyoritella silmia varikkaassa Marimekon hiirimatossa. Ja onhan minulla sentaan mukana Marimekon olkalaukku ja pari tasaraitapaitaa. Ettei totuus unohtuisi.

Kaiken kukkuraksi H&M:n Tribute to Marimekko -mallisto tuli myyntiin loppuviikosta. Ihan mielenkiinnosta taytyy joskus poiketa laheisella mall'lla katsomassa milta vaatteet nayttavat ja aiheuttavatko ne samanlaisia kotoisuuden tunteita kuin unikkosateenvarjon nakeminen kaupan nayteikkunassa.

Tabloid news

Iken tempaukset tai oikeastaan hanen tamanpaivainen erottamisensa ylitti uutiskynnyksen myos amerikkalaismedioissa. Vahan tulee tapauksesta mieleen Harri Kirvesniemi, mies menee pilaamaan maineensa (tai loput siita) uran viimeisina vuosina. Mutta ainakin Ike oli kovin trendikas. Juurihan New Yorkin kuvernoori erosi naisseikkailujensa vuoksi.

Kovin usein ei Suomea nay mainittavan uutisissa. Surullinen Jokelan tapaus pysyi otsikoissa usemman paivan. Kohu-uutisia. Niita taalla rakastetaan. Positiivisia uutisiakin olen lukenut. Viimeksi juuri Time-lehti ylisti Suomen koulutusjarjestelmaa jutussa, jossa pohdittiin amerikkalaislasten huonoa yleistietoa ja koulumenestysta. Jonkun kerran on myos vilahtanut silmien ohi suomalaiskiekkoilijan nimi. En tieda hyvassa vai pahassa. Pakko myos todeta, etta Kimi Raikkonen ja F1 eivat ole kertaakaan nakyneet uutisotsikoissa. Niin on maailmanlaajuista urheilua.

Uutinen on kai sekin, etta kevat on virallisesti alkanut. On nimittain Cherry Blossom -aika. Viikonloppuna kavimmekin ihastelemassa DC:ssa kirsikkapuiden kukintaa. Joku toinenkin oli eksynyt paikalle.

[edit 2.4.08] Viikonloppuna tuli myos tasan vuosi tayteen siita, kun kavimme tutustumiskaynnilla Baltimoressa. Ja nyt ollaan asuttu taalla jo viisi kuukautta. Aika menee niin nopeaan...

Sport around the clock

Tiistaina tuli taas avarrettua käsitystä urheilun iloista. Herätys aamulla klo 5, juosten kohti urheilukenttää klo 5.30 ja vetotreeni alkaen klo 6. Siinä lähtökohtia keväiselle tiistaipäivälle. Oli aika vinkeä fiilis lähestyä pilkkopimeää urheilukenttää, josta kuului hajanaisia ääniä. Treenikaverit ne siellä verryttelivät ennen kasisatasten alkua. Sinne vain joukkoon mukaan ja vauhtikestävyysharjoituksen kimppuun. Hullua, mutta hauskaa. Monelle treenien tekeminen aamuvarhain on ainoa vaihtoehto. Jos aikoo ehtiä töihin kahdeksaksi, eikä illan aikatauluista ole varmuutta, on parempi hoitaa treenit ennen työpäivää. Eipä silti, oli aika hieno fiilis juosta kotiin auringon noustessa horisontissa tietäen, että taas on yksi treeni plakkarissa.

Välillä kävin töissa ahertamassa käsikirjoituksen ja tokan artikkelin analyysien parissa. Työ alkaa kuulemma nyt olla siinä mallissa, että sen voi lähettää muille kirjoittajille luettavaksi. Kivaa. Eikä hauskuus tähän lopu. Yht'äkkiä työlistalla onkin useampi uusi tutkimus odottamassa analyysien aloittamista ja kirjallisuuskatsauksen kirjoittamista. Jepu jepu.

Illalla oli vuorossa toisenlainen kokeilu. Bikram yoga, joka tunnetaan myos kuumajoogana (hot yoga). Ennen eilistä, kokemukseni joogasta rajoittuivat pariin Astanga-joogatuntiin. Liikesarjat olivat kohtalaisen samanlaisia, mutta olosuhteet olivat vähän erilaiset. Huoneen lämpötila 105F (40.5 C), kosteusprosentti 40 ja tunnin kesto 90 min. Kuuma, kostea ja hikinen. Enpä olisi uskonut, etta paikallaan tehtävät liikesarjat saisivat hengityksen kiihtymään ja sykkeen nousemaan. Ohjaaja varoitteli etukäteen, että ensikertalaisen kannattaa ottaa liikkeet vähän rauhallisemmin ja huilata välillä. En uskonut. Lopussa alkoi jo vähän huippaamaan ja uupumus iskeä kroppaan. 90 minuutin jälkeen olo oli kuin pitkän lenkin jälkeen. Paitsi, että jalat eivät olleet lainkaan puutuneet. Tässäkö uusi salainen ase rasitusvammoja vastaan?

Tykkäsin kovasti. Ja arvatkaa mitä? En suinkaan ollut tunnilla yksin, vaan P lähti urhoollisesti mukaan kokeilemaan juoksukaverin yllyttämänä ja suoriutui tunnista hienosti. Menen huomenna kokeilemaan uudestaan. Katsotaan nyt, lähteeko P mukaan.