Time to say goodbye

Niin se vain on tytot ja pojat, etta tanaan on toiseksi viimeinen tyopaiva. Samalla kun explorer kopioi tyotiedostoja ulkoiselle kovalevylle, tassa avautui kaiken hassakan keskella hyva tilaisuus paivittaa blogia. Fiilikset ovat edelleen hieman kaksijakoiset. Toisaalta odotan kovasti kotiinpaluuta, mutta toisaalta on vaikea ymmartaa etta olemme oikeasti lahdossa USA:sta. Muuttolaatikot kotona ja muuttoon liittyvat askareet tosin pitavat hyvin huolen siita, etta muutto mielessa joka hetki.

Tavaroista ja asioista huolehtiminen on helppoa verrattuna siihen puristavaan tunteeseen rinnassa, joka syntyy kun ajattelee jaahyvaisia kaikille ihanille ihmisille, jotka ovat tavalla tai toisella olleet tarkea osa takalaista arkeamme. Pomo jarjesti jo alkuviikosta laksijaisjuhlat kotonaan tyokavereiden seurassa ja viikonloppuna on tiedossa kahdet laksijaiset. Lauantaiksi olemme jarjestaneet yhteisen metsalenkin ja ulkoilmabrunssin oman seuran juoksijoiden kanssa. Sunnuntaina on vuorossa perinteisemmat laksijaiset kaveriporukalla. Vahan tilannetta helpottaa ajatus siita, etta jaahyvaisten ei tarvitse olla lopullisia. Meilla molemmilla on jo monenlaisia tyohon liittyvia yhteistyokuvioita suunnitelmissa, joiden ansioista tulemme varmasti palaamaan naihin maisemiin. Joskin varmaan vain valiaikaisesti. Eihan se tietenkaan tule tuntumaan samalta kuin elaisi samaa arkea muiden kanssa. Mutta onhan se sentaan jotain.

Ammatillisesti postdoc-kausi on ollut erittain onnistunut, puhumattakaan kaikesta muusta mukavasta mita kahden vuoden aikana on tullut koettua. Viimeistelin juuri Suomen Akatemialle loppuraporttia ja tuotoksia kootessani ymmarsin, etta tamahan on ollut varsin tuotetteliasta aikaa. Vanhuusian lihavuutta on tullut tutkittua monesta eri nakokulmasta ja kotiinviemisina on paljon uutta tietoa ja nakokulmia ikaantymistutkimuksesta. Seuraava haaste onkin pystya hyodyntamaan opittuja asioita tutuissa kotimaan tyoympyroissa. Onneksi tassa ammatissa oman riman voi yrittaa aina nostaa korkeammalle. Siteeratakseni nykyisen pomoni tutkimusfilosofiaa: ”You can always do better!”

Haluan tassa vaiheessa kiittaa kaikkia ahkeria blogini lukijoita. Toivottavasti olen onnistunut valittamaan edes osan niista fiiliksista ja tapahtumista joita tama kaksivuotinen kausi on meille tarjonnut. Tama blogi hiljenee nyt ainakin vahaksi aikaa.

Vaikka kotiinpaluuseen on viela kuukausi aikaa, karistamme Marylandin polyt jaloistamme jo viikon kuluttua. Suuntana on itarannikko. Kulkuvalineena Pontiac. Tiedossa hienoja maisemia, uusia aksentteja ja puuduttavaa autossa istumista. Tulevaa taivaltamme voi seurata uudessa blogissa ”The last days of Pontiac”.

Getting there...

Yksi merkittava rajapyykki on nyt saavutettu. Olimme sopineet, etta aloitamme muuttovalmistelut toden teolla vasta Suomi-vieraiden visiitin jalkeen. Niagaran putoukset tuli koettua ja tehtya pikainen visiitti Kanadan puolelle. Vaikka aamupakkanen yllatti aamulenkkeilijat ja pisti viluttamaan putousten juuressa, oli ehdottoman kannattavaa ajaa toistatuhatta kilometria pohjoiseen. Ajoitus oli siina mielessa mainio, etta New Yorkin osavaltion pohjoisosissa ruska oli parhaimmillaan ja turistiruuhkat olivat kesan jaljilta halvenneet. Muutenkin oli aivan upea viikko.

Nyt vieraat ovat palanneet kotimaahan ja meidan on aika alkaa kaaria 2-vuotista elamaamme pakettiin. Toita on jaljella vajaa kuukausi ja nayttaa lupaavasti silta, etta silla suunnalla saan kaikki ajoissa valmiiksi. Viela on viimeisteltavana yksi kasikirjoitus, tutkimussuunnitelmaehdotus seka konferenssiesitelma. Sitten se on siina.

Auton kuljetus Suomeen on kilpailutettu ja konttipaikka varattuna. Vakuutuspaperit on viela tekematta, mutta sen pitaisi sujua vaivattomasti suomalaisen yhtion kanssa. Kuljetukseen liittyen meilla on myos jo varattuna iso paketillinen silica gel -pusseja estamaan auton istuimien ja muuttotavaroiden homehtumisen merimatkan aikana. Varsinainen kaappien tyhjentaminen ja tavaroiden pakkaaminen alkanee pikkuhiljaa. Ainakin olemme jo hankkineet muuttolaatikot :) Lahitulevaisuudessa pitaisi jarjestaa myos avoimien ovien paiva, jotta paasemme tarpeettomasta tavarasta sujuvasti eroon. Laksiaisetkin pitaisi suunnitella.

Ensi viikko menee konferenssin merkeissa, kun vietan sen Obesity Societyn konferenssissa D.C.:ssa.

Final stretch @ work

Aivan uskomatonta. Kahden vuoden post doc –vierailu NIA:ssa alkaa olla loppusuoralla. Enaa reilu kuukausi jaljella! Olen ollut anteeksiantamattoman ponneton blogin paivittaja viime aikoina. Monesta asiasta ja havainnosta olisi ollut kiva kirjoittaa, mutta loppukiri toissa on vienyt ajan ja voimat. Olen tehnyt revisiot kolmeen eri artikkeliin, kirjoittanut kahta uutta kasikirjoitusta seka koonnut kaksi apurahahakemusta. Onneksi palkkiona on tullut myos kaksi hyvaksymiskirjetta lehdista. Nainhan sen pitaakin menna. Mahdollisimman moni tyo valmiiksi ennen Suomeen paluuta. Vaikka eihan tassa ammatissa mikaan tule koskaan valmiiksi.

Tuleva viikko tulee olemaan rennompi – siis ainakin toiden puolesta. Saamme kovasti odotettuja vieraita Suomesta, kun Siru ja Aleksi tulevat kylailemaan. Ensi maanantain Columbus Dayn ansiosta tiedossa on pitka viikonloppu ja autoreissu Niagaran putouksille ja Philadelphiaan.

Ennen vieraiden saapumista huomenna on ohjelmassa Baltimore Running Festival. 20 000 juoksijaa odotetaan tayttavan Baltimoren kadut joko puolikkaan tai kokonaisen maratonin merkeissa. Itse paatimme jattaa maratonin juoksematta tana syksyna, mutta osallistumme tapahtumaan kuitenkin tahoillamme neljan hengen maraton-viestissa. Oma osuuteni kattaa Baltimoresta parhaimmat ja pahimmat seudut. Saapa nahda onko tana vuonna vesipisteet saaneet olla rauhassa, vai onko rosvo vienyt vedet ja mukit viime vuoden tapaan.

Kun kerran vauhtiin paasin, niin kerronpa lyhesti myos viime viikonlopun Army 10 Miler tapahtumasta. Kyseessa on USA:n armeijan jarjestama kisa, jonka keskiossa on mikapa muukaan kuin puolustusvoimien keskuspaikka – Pentagon. Kisa on entiselle ja nykyiselle armeijan henkilostolle ja heidan perheilleen iso juttu. Mukana on paljon nuoria veteraaneja Irakista. Pyoratulikelaajia ja raaja-amputoituja oli enemman kuin missaan aiemmassa kisassa. Moni juoksi kisan myos sodassa menettamansa laheisen muistoksi – paidoissa nakyi kuvia puolisoista, muistolauseita ja muuta koskettavaa. Ja jotta myos rintamalla olevat sotilaat saattoivat osallistua tapahtumaan, samaan aikaan Afganistanissa juostiin 10 mailia 3 000 sotilaan voimin. Sanoisin, etta varsin vaikuttavaa. Oli sitten sodasta mita mielta tahansa.


Ja sopivasti juuri tanaan Obamalle myonnettiin Nobelin rauhanpalkinto. Taalla asiasta on uutisoitu hyvin vahan, mutta eikohan Republikaanit tamankin asian kaanna negatiiviseksi. Kuten kaiken muunkin. Paljon toiveita palkinto kuitenkin lisaa Obaman harteille. Toivottavasti toimii kannusteena.

August in brief

Niin se vain on jo syyskuu. Tarkoitukseni ei suinkaan ollut lopettaa blogin paivitysta kesatervehdyksiin, mutta tyo on vienyt mennessaan eika kukaan ole pitanyt seuraa tietokoneelle viikonloppuisin. Onneksi sentaan joku meidan perheessa jaksaa yllapitaa kirjallista harrastusta. Monenmoista on ehtinyt tapahtua. Ja elama hymyilee edelleen. Pieni stressi oli tosin vieda younet, mutta nyt on Opetusministerion apurahahakemus postissa ja voin huolehtia vain tutkimusartikkeleiden valmistumisesta. Elokuussa kavimme purjehtimassa ja juhlimassa kaverin 30-vuotissynttareita aurinkoisessa Annapoliksessa... Ajoimme myos ihailemaan Lansi-Virginian jylhia maisemia... ... ja Amishien rauhallista elamanmenoa. Lansi-Virginia tuli koettua myos maastopyoran selasta... ... ja jalkaisin Blackwater Fallsien juurella. Beach-elamaa kokeilimme parin paivan verran Delawaren rannikolla... ... Dewey beachin pojat on aika taitavia... ... mutta silla reissulla "tuore" jaatelo oli parasta. Kuuma ja kostea saa ei hidastanut liikunnallisia harrastuksia (lenkilla D.C. keskuspuistossa Rock Creek parkissa)... ... mutta joskus liika on liikaa. Jalkapalloilua seurasimme kahteen otteeseen, ensin eurooppalaista (AC Milan vs. Chelsea)... ... ja sitten amerikkalaista (Baltimore Ravens vs. New York Jets). Tunnelmaa riitti molemmissa tayden 70.000 katsomon voimalla ja katsojien koko korreloi pelaajien kokoon. Elokuun huipentuma oli kuitenkin 30 000 rokkaajan Virgin Mobile Fest. Matkaa konserttiarenalle oli niinkin paljon kuin 1 km. Kerrankin auton saattoi jattaa kotiin. Weezer!

Summer for everyone, holiday for only some

Marylandin kesa on ollut tahan mennessa lampotiloiltaan varsin miellyttava. Paivasta toiseen +25–30 astetta. Pitkahihaista ei ole tarvittu ei aamulla eika illalla moneen viikkoon. Mutta elokuun lahestyessa saa kiristaa otettaan ja alkavat pohjoismaalaiselle ”raastoviikot”. Lampotila on paivittain yli 30 astetta ja ilmankosteudessakaan ei pihistella. Usalaiset liikuntafysiologit kayttavat lampokuormaa kuvatessaan nyrkkisaantona yhtaloa, jossa lampotila farenheiteina ilmaistuna ja kosteusprosentti lasketaan yhteen ja jos summa ylittaa 150, olosuhteet vaikuttavat reilusti fyysiseen suorituskykyyn. Eika silloin ole tavallisen ihmisenkaan hyva olla, ellei istu ilmastoidussa toimistossa tai autossa. Esimerkiksi tana aamuna klo 6, maaginen luku ylittyi, lampotilan ollessa 28C (83F) ja kosteusprosentti 72%. Nyt kello 6 illalla vastaavat luvut ovat 90F (32C) ja 62%. Ja tama on vasta alkua tulevalle...

Jain tassa juuri kiinni ajattelemattomuudesta. Mietin aaneen, mahtaako tutkimusyksikkomme autioitua elokuun viikkoina, kun vaki on lomalla. Niinpa niin, aika harva pystyy pitamaan "oikeaa lomaa". Pari paivaa on lahempana todellisuutta kuin pari viikkoa. Olkaa lomalaiset onnellisia Suomessa ja nauttikaa Suomen suvesta!

Lost in my thoughts

On perjantai. Onneksi. Harvoin on ollut nain raskasta viikkoa. Sata keskeneraista asiaa hoidettavana, takkuilevat analyysit ja iso vasy. Post doc -kautta on jaljella melko tarkalleen nelja kuukautta, joka tuntuu joko liian lyhyelta tai liian pitkalta ajalta – riippuu mista nakokulmasta asiaa milloinkin katsoo.

Jotain positiivistakin. Lihavuusguru Arya Sharma oli bongannut uusimman tutkimuksemme lihavuuden ja alhaisen lihasvoiman aiheuttamista seurauksista ja kommentoi sita blogissaan.

Nyt viikonlopun viettoon. Eikohan ajatukset kirkastu jo huomenna mustikoita poimiessa ja pyoralenkilla.

Travelling is nice, but it is good to be home

Kotona taas Pariisin konferenssireissulta. Matka oli oikein onnistunut ja sain uusia ideoita omiin tutkimuksiin. 16 rinnakkaissessiota pitivät huolen siitä, että joka tunnille oli mielenkiintoista kuultavaa. Oma esitykseni meni hyvin ja lihavuus-aiheinen symposiumimme oli onnistunut. Oli myös mukava treffata suomalaiskollegoita ja tutustua uusiin. Aamulenkillä ja iltaisin ehdin käydä tutustumassa Pariisin nähtävyyksiin. Oli ihana vain kävellä katuja ristiin rastiin ilman että olisi tarvinnut murehtia onko seuraavassa korttelissa turvallista kävellä vai ei. Vaikken ranskaa ymmärräkään, olo tuntui oudon kotoisalta. Ehkä se on sitten sitä eurooppalaisuutta.

Kotimatka ei ollutkaan sitten enää niin mukava. Aamulla heräsin kuumeessa ja inhottavan kurkkukivun kanssa. Lento meni nukkuessa ja murehtiessa josko olen saanut H1N1-tartunnan. Onneksi muita oireita ei ilmaantunut ja sain seuraavana päivänä lääkäriltä antibioottikuurin angiinan. Nyt alkaa kuume ja kurkkukipu hellittää ja juominen ja syöminen onnistuu vähän paremmin.

Liveable cities

Nyt on selvitetty missa pain maapalloa on mukavin asustaa. Mercer julkaisee ja The Economist popularisoi vuosittain listan mailman asumiskelpoisimmista kaupungeista. Tana vuonna Vancouver, Wien ja Melbourne ottivat karkisijat vertailussa, jossa arviodaan mm. kaupungin vakautta, terveydenhuoltoa, kulttuuria, ymparistoa, koulutusta seka infrastruktuuria. Helsinki ylsi seitsamannelle sijalle, toiseksi parhaana eurooppalaiskaupunkina.

Yhtena paivana kuuntelin tyomatkalla radio-ohjelmaa, jossa pohdittiin syita USA:laisten kaupunkien huonoon sijoittumiseen listalla. Parhaana yhdysvaltalaiskaupunkina Pittsburgh sijoittui vasta 29. sijalle. Syita ei-niin-hyvaan sijoitukseen on varmasti monia, joista ehka suurin on taloudellinen epatasa-arvoisuus. Toki on niin, etta monissa kaupungeissa on aivan upeita kaupunginosia, joissa on helppo saavutta huippupisteet vertailussa, mutta koko kaupungin tasolla isoissa kaupungeissa on paljon ”ongelma-alueita”, joissa ei ole niin mukava / virkistavaa / turvallista / asua.

Tutustuin tassa toiseenkin, ehka ei niin tieteelliseen, kaupunkien valiseen vertailuun. USA:n pikkukaupungit oli pistetty jarjestykseen erinaisten kriteerien mukaan ja kotikaupunkimme Columbia sijoittui vertailussa kahdeksannelle sijalle. Ei huono.

Moneen kertaan olemme todenneet, etta aika lintukodon valitsimme asuinpaikaksemme, vaikka taytyy kylla sanoa etta laman myota rikollisuus on nostanut paataan myos kotikulmillamme. Se ei ole kiva. Ei lainkaan.

Almost stepped on turtle

Aamulenkit ovat parasta aikaa luontohavainnoille. Jänikset, peurat, haikarat ja haukat ovat lähes jokapäiväisä tuttuja, mutta eilen astuin melkein kilpikonnan päälle. Onhan noita kilpikonnia ennenkin näkynyt lähijärvissä ja -ojissa, mutta eipä ole ennen tullut ajotiellä vastaan. Pitihän kaveria auttaa vihreimmille maille, joten nostimme hänet katukivetyksen yli nurmikon puolelle. Eksoottisimmat eläimet eivät ole ainoita, jotka muistuttavat ettei olla Suomen leveysasteilla. Suomesta paluun jälkeen Maryland on muistuttanut enimmäkseen sademetsän oloja, kun kosteusprosentti on 85-90% ja lämpötila 25-30C. Taas on elimistölle sopeutumisen paikka.

Toisaalta, nykyisellä työpaikalla vietetyllä tuntimäärällä, tukalasta olosta ei päivän mittaan paljoa tarvitse kärsiä. Mutta onhan se aika villi tunne astua klo 6 ulos ilmastoidusta huoneesta aamun lämpimän kosteaan syleilyyn. Ja sama tapahtuu illalla kotiin lähtiessä. Lämpötila ei juuri +25C alle ole laskenut. Onneksi ilonamme on ollut lähes päivittäin ukkoskuurot, jotka aina hetkittäin raikastavat ilmaa. Ja tosiaan, nyt ollaan vasta alkukesässsä...

Mutta tämä viikonloppu vietetään häätunnelmissa. Tänään pääsemme juhlistamaan juoksukavereidemme vihkimistä ja huomenna on oma hääpäivä, jota lähdemme juhlistamaan pikku päiväretkellä... Sitä minne mennään, minulle ei vielä ole kerrottu.

Have you seen my passport?

Vielä yksi yö ja sitten suuntaamme alkukesän lomareissulle SUOMEEN. Tiukka turnee taas tiedossa, mutta toivottavasti ei ihan niin kiireinen kuin viime elokuussa. Alkuloma menee Jyväskylässä järjestettävän tohtoripromootion merkeissä, mutta sen jälkeen pitäisi olla rennompaa olemista Turku - Helsinki -akselilla. Niinhän se oli tarkoitus viime kerrallakin... Kalenteriin on merkitty vain muutama työpalaveri, yhdet lakkiaiset, ja monta visiittiä perheen ja ystävien luokse.

Tämä ilta on mennyt pakkauspuuhissa. Makuuhuone alkaa vähitellen näyttää taas normaalilta, kun lukuisat vaatepinot ovat hävinneet lattialta laukkujen uumeniin. Paljon on muistettavaa, mutta eiköhän kaikki tärkeät asiat ole mukana. Yksi matkalaukku täyttyi pelkästään jo promootijuhlallisuuksissa tarvittavista vaatteista, kengistä ja asusteista. Kyllä miehillä on helppoa kun frakki käy joka tilaisuuteen.. Lisäksi yritämme hieman helpottaa loppuvuoden muuttourakkaa ja tuomme jo nyt mukanamme talvivaatteita ja tavaroita, joita emme enää täällä tarvitse. Täysi setti laukkuja lähtee siis mukaan.

Heippa ja pian nähdään!

Short Sunday

Sujuuhan se sunnuntai näinkin. Lähdimme aamulla kuudelta juoksemaan kohti läheistä järveä, jonka ympäristössä järjestettiin vuosittainen 1/4 matkan triathlon. Parin tuhannen osanottajan joukossa oli muutamia seurakavereita, joita oli hauska bongata uinnin ja pyöräilyn vaihdossa. Kylmä ja sade ei ollut kiva. Eilinen hellesää oli vaihtunut yön aikana ukkosen saattelemana +15 asteeseen. Nopea piipahdus kotona, aamupala ja suihku, ja sitten taas menoksi. Iltapäivän vietin lasten ja nuorten yleisurheilukisoissa toimitsijana. Alle 6-vuotiaiden 50 jaardia oli ehdoton huippukohta. Isompien touhujakin on hauska seurata. Ovat hyviä ottamaan mallia maailmanluokan sprinttereistä. Nyt on lounastauko ja sitten päivä jatkuu shoppailun merkeissä. Pitää käydä ostamassa viimeiset tuliaiset paikallisesta "myllystä". Illalla jos on aikaa ja energiaa pitäisi aloittaa matkalaukkujen pakkaaminen.

Niin tosiaan. Ylihuomenna suuntamme kohti Suomea ja parin viikon kesälomaa :) Vaikka aika on mennyt kuin siivillä, niin kyllä 9 kuukauden jälkeen on ihana päästä käymään kotona.

New stuff keeps me going

Olen huomannut, etta mita enemman toissa on kiiretta ja keskeneraiset tyot painavat mielta, sita enemman kaipaan vastapainoksi ihan jotain muuta ajateltavaa. Pitaakseni itseni virkeana, aloitin noin kuukausi sitten paikallisessa juoksuseurassa valmentajana. Ryhma koostuu tavallisista juoksuharrastajista, joilla on tavoitteena parantaa kesan aikana 5 / 10 km juoksuaikojaan. Voi, miten olenkaan kaivannut valmentamista. Hauskaa on ollut myos tutustua seuran muihin valmentajiin ja heidan valmennusfilosofioihin. Eroja loytyy. Itsellani on selkeasti maltillisemmat ajatukset harjoittelusta kuin omia college-aikaisia treeneja muistelevilla kumppaneilla.

Toinen uusi juttu tassa kevaassa on pyoraily. Siis oikea pyoraily, eika lyhyet polkaisut kirjastoon tai kauppaan. Hankin itselleni kunnon maantiekilpurin, jonka kanssa olen nyt kaynyt pari lenkkia tekemassa. Kevat tuntuu vasta kevaalta, kun sen saa aistia pyoran satulasta. Takalaiset ajotiet ovat tosin varsin vilkkaasti liikennoityja ja pientareet olemattomat, joten olen arastellut lahtea yksin ajamaan. Eilen lyottaydyin ekaa kertaa mukaan paikallisen triathlonseuran pyoralenkille. Ryhmassa matka taittui mukavasti ja sain vinkkeja sopivista reiteista. Alle 10 km paassa kotoa ollaan jo ihan maaseudulla, jossa autojakin on vahemman. Tata lisaa!

What a week!

Kulunut viikko on ollut uuvuttava - hyvällä tavalla. Saimme hyvät ystävät kylään viikoksi ja heidän kanssaan on tullut vietettyä tehokkaasti kaikki valveillaolon tunnit. Alkuviikolla kiertelimme DC:n nähtävyyksiä polkupyörällä hellesäässä ja kävimme myös toteamassa, että Philadelphiassakin lämpötila on yli +30C. Loppuviikon P huolehti vieraiden päiväohjelmasta ja minä liityin seuraan heti töistä päästyäni. Olen tehnyt koko kevään tosi pitkiä päivä, joten hyvällä omalla tunnolla saatoin ottaa kaksi päivää vapaata töistä. Mutta toki töissäkin on tietysti pitänyt käydä. Ja hyvän fiiliksen saattelemana olenkin ollut supertehokas tällä viikolla. Enää kolme viikkoa paahtamista ja sitten on kotimaan kesäloman aika.

Mutta mutta. Lentomatkailun kannalta taivaanrantaan on noussut tummia pilviä. Sikainfluenssan vuoksi jotkut lentoyhtiöt ovat jo kieltäytyneet lentävänsä Meksikoon ja influenssan levitessä lentokaranteeni voi pahimmillaan levitä myös USAan. Mutta toivottavasti näin ei tule käymään. Itseasiassa eilisestä lähtien on alkanut välittyä jo viestejä, että sikainfluenssa olisikin pelättyä vaarattomampi.

Itse en osaa olla vielä huolissani tilanteesta, mutta kuluneen viikon aikana on ollut mielenkiintoista seurata ihmisten reaktioita sikainfluenssan leviämiseen. Ykkössyntipukki pienehkön hysterian leviämiseen on ehdottomasti media. Influenssa on ollut uutisten puheenaihe koko viikon ja tartuntatapausten leviämistä eri osavaltioihin on seurattu tarkasti. Nyt epäiltyjä on jo Marylandissakin, mutta varmistettuja tapauksia vain kaksi. Uusin uutinen on, että maan lounaisosien kouluja ollaan sulkemassa influenssan leviämisen ehkäisemiseksi. Erikoista on, että erityisesti TV:n uutiskanavilla (BBC:tä lukuunottamatta) asiantuntijat eivät ole todellisia asiantuntijoita, vaan haastateltavat tarjoavat enemmän tai vähemmän subjektiivisia mielipiteitä asiaan ja samalla ruokkivat ihmisten pelkoa. Lehtiä lukemalla ja tutkimuslaitosten sivuja seuraamalla pystyy muodostamaan paremman käsityksen ongelmasta. Onneksi on BBC, CDC, sekä Suomen YLE ja THL, joiden tiedotteisiin on helppo luottaa.

Mielenkiintoista mielestäni on, että julkisesti juuri kukaan ei vedä yhteyksiä Meksikon kuolintapauksien ja kyseisen maan (ja erityisesti Mexico Cityn) väestön yleisten terveydentilan, hygienian ja terveydenhuollon tason välillä. Influenssa iskee rajuimmin aina kaikkein heikkokuntoisimpiin. Oli miten oli, sekä työpaikkani NIH ja jopa asuntoyhtiömme pitävät informaatiopitoisilla sähköposteillaan huolen siitä, että asia pysyy päällimmäisenä mielessä, käsihygienia ei unohdu ja flunssan oireet pitää muistaa ottaa tosissaan. Mielenkiintoista olisi kuulla, miten asiaan on Suomessa reagoitu.

Boston excitement is growing

Nelja yota Bostonin maratoniin. Koko talven treenauksen onnistuminen punnitaan ensi maanantaina kun klo 10 paikallista aikaa asetumme lahtoviivalle 22 000 muun juoksijan kanssa. Maratonia edeltava viikko on aina yhta janna. Kovan treenin jaljilta elimisto on ihmeissaan vahentyneista kilometrimaarista ja kipua jo kolotusta alkaa loytya eri puolilta kehoa. Itse olen taistellut selkakivun, IT-janteen tulehduksen ja pohjelihaksen spasmin kanssa. Vaikka olen olllut pari paivaa lahes juoksematta, luotan edelleen siihen etta lepo tekee tehtavansa ja olen valmis kisaan maanantaina. Itseluottamus palaa vahitellen, mutta perhoset vatsassa vain lisaantyvat.

Bostonin maratonilla on legendan asema jenkkimaratonien joukossa. Syita tahan on monia. Boston on maailman vanhin vuosittain juostava maraton. Tana vuonna on vuorossa jo 113. kisa. Lisaksi Boston on luokiteltu yhdeksi Marathon Majoriksi Lontoon, Berliinin, Chicagon ja New Yorkin kanssa. Kisa on legendaarinen myos vaativan reitin ansiosta – paljon alamakea, mutta lopussa piinallisen pitkia ylamakia ja lopussa taas alamakea. Taitavat etureiden lihakset olla ihmeissaan , vaikka olemmekin yrittaneet juosta paljon makisilla reiteilla ja ottaa oppia kisaveteraanien vinkeista. Ainutlaatuisen kisasta tekevat myos ikaluokkakohtaiset paasykriteerit seka Wellesleyn kirkuvat opiskelijatytot.

Kuten isoissa kaupunkimaratoneissa on tapana, kisaviikonloppuna Bostonissa on tarjolla monenlaista oheisohjelmaa. Kisaexpon lisaksi mm. liikuntalaaketieteen seminaari ja pari Harvardin proffaa pitamassa juoksuaiheisia luentoja. http://bostonmarathon.runnersworld.com/2009/04/harvard-professor-daniel-lieberman-phd-will-explain-his-provocative-did-running-make-us-human-hypothesis-at-a-runners-wor.html. Siina hyvaa ajanvietetta sunnuntaille, jolloin ei enaa paljoa ylimaaraista kavelya kannata harrastaa. Lahdemme reissuun parin seurakaverin kanssa ja eras heista MIT-yliopiston entinen opiskelija on luvannut vahan nayttaa kaupunkia ja ennen kaikkea MIT:n kampusta. Kiva viikonloppu tiedossa ja tervetullut hengahdystauko toiden tayttamalle kevaalle.

Go curling!

Kilkan kalkan. Kavimme kaveriporukalla testaamassa curlingia. Skotlannissa kehitetylla lajilla on vankka harrastajakunta Pohjois-Amerikassa, erityisesti Kanadassa ja USAn pohjoisimmissa osavaltioissa. Ja Suomessahan se on melkein kansallislajin asemassa edellisten talviolympilaisten menestyksen myota.

Laji nayttaa telkkarista katsottuna huvittavalta ja sita se on myos kaytannossa. Ainakin aloittelijan mielesta. Mutta myos aika haastavaa. Opettelimme ensin tunnin verran heitto- ja harjaustekniikoita ja loppuillan pelasimme kokeneempien pelureiden mukana kuuden paan pelin. Maaramittaiset heitot eivat sujuneet ihan niin tarkasti kuin M-15 (Uusipaavalniemi) esittamana, mutta pesaan saakka kuitenkin. Harjaus onkin sitten ihan oma juttunsa ja paljon raskaampaa kaytannossa kuin voisi kuvitella. Tekniikka- ja taktiikkalaji. Kannattaa kayda kokeilemassa!

Alussa oli vahan ongelmia tasapainon kanssa:
Sitten heitto alkoi sujua:
Ja harjaaminen olikin jo tutumpaa puuhaa:

I am, I belong

Toista vuotta poissa kotimaisemista on tehnyt tehtavansa. Moni asia tuntuu jo kovin tutulta ja tietylla tavalla turvalliseltakin. Mika on vain hyva juttu. Voi vain olla ja elaa ja nauttia paivittaisista pikkuasioista.

Arki on tuttua ja samaa. Heratys 5.30-6.00. Lenkille. Suihkun kautta aamupalalle ja toihin klo 9 mennessa. Toita toita toita yleensa ilta-seitsemaan saakka ja sitten kotiin. Iltapala ja nukkumaan. Toistetaan viisi kertaa, kahden paivan palautuksella. Loppumattomina sarjoina. Toisto sopii minulle, kunhan saan tehda mielekkaita juttuja. Ja toistaiseksi nain on ollut. Mutta enpa tieda kuinka monta vuotta tata tahtia jaksaisi.

Vaikka paivat tuntuvat tayttyvan vain tyoasioista, se ei tarkoita etta paivan viettaisi eristyksissa muista ihmisista. Sosiaalisia suhteita tulee yllapidettya naisporukan yhteisilla aamulenkeilla. Kaupassa, fysioterapeutin jumppasalissa ja kadulla tulee tuttuja vastan melkein joka paiva. Valilla oikein ihmetyttaa miten nopeasti sosiaalinen verkosto muodostui ja miten siita on tullut tarkea osa viihtymista. Jostain kumman syysta lahes kaikki tyopaikan ulkopuoliset tuttavamme liittyvat tavalla tai toisella juoksuharrastuksen. Olemme onnekkaita, etta meilla on harrastus joka avannut meille oven samanhenkisten ihmisten porukkaan. Tuntuu hienolta olla osa tiivista yhteisoa. Se on niita parhaita puolia amerikkalaisuudessa.

Popcorn mania

Meilla toissa on meneillaan popcorn-villitys. Itse olen tottunut, etta popparit ovat leffanaposteltavaa, kotona tehtyna, mutta etta valipala tyopaikalla. Uuden sihteerimme myota tyokaverini ovat innostuneet syomaan aamuisin tai iltapaivisin suolaisia tai makeita popcorneja. Periaatteessa minulle on ihan sama mita tyokaverit syovat, mutta pienessa avotoimistossamme tuoksut kulkeutuvat vakisinkin tyopisteesta toiseen. Ja se maiskutus... (tutut kylla tietavat miten olen herkka noiden aanien kanssa). Taidan olla tylsimys, kun tyydyn vain baby-porkkanoihin ja omenoihin.

Erilaisista ruokailutottumuksista voisin kirjoittaa loputtomiin, mutta ehka se ei kannata. Kaikilla meilla on mieltymyksemme ja perinteemme. Ravitsemuksesta ja elintavoista puheenollen, olen koonnut tuohon sivupalkkiin muutamia lihavuus- ja ravitsemusaiheisia blogilinkkeja joita itse seuraan saannollisesti. Arya Sharma on tunnettu kanadalainen lihavuustutkija, joka tiivistaa blogissaan uusimpia tuulia lihavuustutkimuksen saralta. Weighty Matters kasittelee kevyemmalla otteella lihavuuteen ja ravitsemukseen liittyvia uutisia ja Food Politics on keskittyy enemman ravitsemusasioihin kansanterveyden nakokulmasta. Jos kiinnostusta loytyy, niin kaykaa kurkkimassa. Siella on mielenkiintoisia uutisia ja havaintoja Pohjois-Amerikkalaisesta ruokailukulttuurista ja elintavoista. Ikaantymistutkimuksen saralta en ole vastaavia yhta kiinnostavia blogeja loytanyt. Eiko aihe ole riittavan trendikas? Jos joku tietaa hyvia blogeja, niin vinkatkaa minullekin.

Happy Snow Day

No nyt sitä sitten saatiin, ja kerralla oikein reilusti. Lunta nimittäin. Viimeksi blogatessani enteilin jo kevään saapumista, mutta luontoäiti päätti toisin. Viimeöisen ja tämän päivän lumimyrskyn ansiosta Marylandin vähäluminen talvi pääsi sittenkin lumen osalta keskiarvolukemiin. Aamulla oli jo selvää, ettei tänään kannata lähteä autoilemaan. Aamuseiskalta sovitulle fysioterapeutin vastaanotollekin lähdin kävelemään lumihangessa, sillä matkaa oli vain 3 km. Välillä taisin edetä nopeammin kuin 10 km/h ajaneet autot. Valtaosa vaatimattomasta auraus- ja suolauskalustosta taisi olla hoitamassa valtateitä, joten pikkuteitä ei juuri oltu aurattu aamuun mennessä. Mutta mikä onkaan ihanampaa kuin kävellä koskemattomassa lumessa. Siis jalkakäytävän tai nurmikon puolella. Matkalla aloin epäillä, että mahtaako terapeutti olla edes paikalla, mutta olihan hän. Mutta hän onkin Kanadasta.

Tästä tuli siis kotitoimistopäivä. Olen pyhittänyt päivän lukemiselle ja nauttinut olostani kovasti, kahdesta syystä. Ensinnäkin, koskaan ei tunnu olevan riittävästi aikaa ihan vain uusien artikkeleiden lukemiseen. Aina on muka ”tärkeämpää” tehtävää. Toiseksi, työpaikallani istun ikkunattomassa työpisteessä, joten lukupaikka ikkunan edessä ja näköala parvekkeen ikkunasta lumiselle pihamaalle on ihan luksusta. Mieli lepää.

Iltapäivään mennessä teille kylvetty suola oli alkanut vaikuttaa ja autoilijat ajelivat jo vesikelissä. Iltapäiväreippailulla tutustuimme monenlaisiin lumenkäsittelyvälineisiin. Tässä esimerkki tavallisimmasta lumilingosta. Tehokkaampiakin on nähty.

Obama's Inauguration

Valta on vaihtunut uudella mantereella ja Obama pistanyt tuulemaan heti ensimmaisina paivina. Suomessakin saatiin seurata virkaanastujaisia suorana lahetyksena, joten ei liene tarvetta kirjoitta kommahdyksesta virkavalan vannomisessa ja paahenkiloiden asuvalinnoista sen enempaa. Saa nahda kauanko paikallinen media jaksaa paivan tapahtumia spekuloida, silla pari ensimmiasta paivaa on ollut melkoista rummutusta. Toivottavasti asiauutiset ajavat pian hompan ohi.

Tassa lyhykaisyydessaan oma kokemuksemme paivasta:
Valtimme aamulla ruuhkat ja paleltumisen pyorailemalla DC:n keskustaan Potomac-joen rantareittia pitkin.
Kaduilla oli ruuhkaa, varsinkin poislahtiessa, kun kaikki pari miljoonaa ihmista pyrkivat samanaikaisesti pois National Mallilta. Tunnelma oli kuitenkin iloinen ja eteneminen hiirenaskelin sujui hyvassa hengessa.
Seurasimme virkaanastujaisia noin kilometrin paasta Capitol kukkulalta turvautuen videotauluihin ja kovaaanisiin. Vaikuttavinta oli seurata vieressa seisneiden afrikan-amerikkaisten reaktioita Obaman puheen aikana. Hieno paiva!

Hiking in the mountains

Loppuviikosta Marylandiin saapui kylmä rintama ja elohopea painui muutamana päivänä alle -10 asteen. Oli ihana hengittää raikasta pakkasilmaa ja fiilistellä talven tuntua. Lauantaina suuntasimme työporukalla kohti Virginiaa ja Shenandoahin kansallispuistoa ja Appalakkien vuorijonoa. Päivävaellus vuoren huipulle ja jäätyneiden vesiputousten juurelle talviolosuhteissa oli kiva tapa viettää tammikuinen päivä. Ulkoilu näyttävissä maisemissa ja hyvässä seurassa on parasta rentoutumista.


Tiistaina on edessä tärkeä päivä – amerikkalaisille. Barack Obama vannoo virkavalansa DC:n sydämessä Capitol Hillillä. Tapahtuma on herättänyt ennennäkemätöntä kiinnostusta ja viimeisinä viikkoina media ja paikalliset ihmiset eivät ole paljon muusta puhuneet. National Mallille odotetaan kolmesta jopa viiteen miljoonaa ihmistä ja mekin, kun kerran näin lähellä kerran olemme, olemmme aikeissa mennä todistamaan historiallista tilaisuutta. Jos ajatellaan, että koko Suomi pakkaantuu muutaman neliökilometrin alueelle, jonkinasteista suunnittelua on ollut syytä harjoittaa. Suunnitelmissamme on ajaa maanantai-iltana lähemmäs DC:tä, yöpyä kavereiden luona Bethesdassa ja lähteä sitten aamuvarhaisella pyörillä kohti keskustaa. Mukaan paljon lämpimiä vaatteita ja varasuunnitelma, jos tiet ovat täysin jumissa tai kadotamme toisemme väentungoksessa. Joku ottaa suunnittelun vielä vähän vakavammin. Saapa nähdä miten oma suunnitelmamme pitää. Telkkarista tilaisuus kuitenkin pitää vielä uudestaan katsoa.