August in brief

Niin se vain on jo syyskuu. Tarkoitukseni ei suinkaan ollut lopettaa blogin paivitysta kesatervehdyksiin, mutta tyo on vienyt mennessaan eika kukaan ole pitanyt seuraa tietokoneelle viikonloppuisin. Onneksi sentaan joku meidan perheessa jaksaa yllapitaa kirjallista harrastusta. Monenmoista on ehtinyt tapahtua. Ja elama hymyilee edelleen. Pieni stressi oli tosin vieda younet, mutta nyt on Opetusministerion apurahahakemus postissa ja voin huolehtia vain tutkimusartikkeleiden valmistumisesta. Elokuussa kavimme purjehtimassa ja juhlimassa kaverin 30-vuotissynttareita aurinkoisessa Annapoliksessa... Ajoimme myos ihailemaan Lansi-Virginian jylhia maisemia... ... ja Amishien rauhallista elamanmenoa. Lansi-Virginia tuli koettua myos maastopyoran selasta... ... ja jalkaisin Blackwater Fallsien juurella. Beach-elamaa kokeilimme parin paivan verran Delawaren rannikolla... ... Dewey beachin pojat on aika taitavia... ... mutta silla reissulla "tuore" jaatelo oli parasta. Kuuma ja kostea saa ei hidastanut liikunnallisia harrastuksia (lenkilla D.C. keskuspuistossa Rock Creek parkissa)... ... mutta joskus liika on liikaa. Jalkapalloilua seurasimme kahteen otteeseen, ensin eurooppalaista (AC Milan vs. Chelsea)... ... ja sitten amerikkalaista (Baltimore Ravens vs. New York Jets). Tunnelmaa riitti molemmissa tayden 70.000 katsomon voimalla ja katsojien koko korreloi pelaajien kokoon. Elokuun huipentuma oli kuitenkin 30 000 rokkaajan Virgin Mobile Fest. Matkaa konserttiarenalle oli niinkin paljon kuin 1 km. Kerrankin auton saattoi jattaa kotiin. Weezer!

Summer for everyone, holiday for only some

Marylandin kesa on ollut tahan mennessa lampotiloiltaan varsin miellyttava. Paivasta toiseen +25–30 astetta. Pitkahihaista ei ole tarvittu ei aamulla eika illalla moneen viikkoon. Mutta elokuun lahestyessa saa kiristaa otettaan ja alkavat pohjoismaalaiselle ”raastoviikot”. Lampotila on paivittain yli 30 astetta ja ilmankosteudessakaan ei pihistella. Usalaiset liikuntafysiologit kayttavat lampokuormaa kuvatessaan nyrkkisaantona yhtaloa, jossa lampotila farenheiteina ilmaistuna ja kosteusprosentti lasketaan yhteen ja jos summa ylittaa 150, olosuhteet vaikuttavat reilusti fyysiseen suorituskykyyn. Eika silloin ole tavallisen ihmisenkaan hyva olla, ellei istu ilmastoidussa toimistossa tai autossa. Esimerkiksi tana aamuna klo 6, maaginen luku ylittyi, lampotilan ollessa 28C (83F) ja kosteusprosentti 72%. Nyt kello 6 illalla vastaavat luvut ovat 90F (32C) ja 62%. Ja tama on vasta alkua tulevalle...

Jain tassa juuri kiinni ajattelemattomuudesta. Mietin aaneen, mahtaako tutkimusyksikkomme autioitua elokuun viikkoina, kun vaki on lomalla. Niinpa niin, aika harva pystyy pitamaan "oikeaa lomaa". Pari paivaa on lahempana todellisuutta kuin pari viikkoa. Olkaa lomalaiset onnellisia Suomessa ja nauttikaa Suomen suvesta!

Almost stepped on turtle

Aamulenkit ovat parasta aikaa luontohavainnoille. Jänikset, peurat, haikarat ja haukat ovat lähes jokapäiväisä tuttuja, mutta eilen astuin melkein kilpikonnan päälle. Onhan noita kilpikonnia ennenkin näkynyt lähijärvissä ja -ojissa, mutta eipä ole ennen tullut ajotiellä vastaan. Pitihän kaveria auttaa vihreimmille maille, joten nostimme hänet katukivetyksen yli nurmikon puolelle. Eksoottisimmat eläimet eivät ole ainoita, jotka muistuttavat ettei olla Suomen leveysasteilla. Suomesta paluun jälkeen Maryland on muistuttanut enimmäkseen sademetsän oloja, kun kosteusprosentti on 85-90% ja lämpötila 25-30C. Taas on elimistölle sopeutumisen paikka.

Toisaalta, nykyisellä työpaikalla vietetyllä tuntimäärällä, tukalasta olosta ei päivän mittaan paljoa tarvitse kärsiä. Mutta onhan se aika villi tunne astua klo 6 ulos ilmastoidusta huoneesta aamun lämpimän kosteaan syleilyyn. Ja sama tapahtuu illalla kotiin lähtiessä. Lämpötila ei juuri +25C alle ole laskenut. Onneksi ilonamme on ollut lähes päivittäin ukkoskuurot, jotka aina hetkittäin raikastavat ilmaa. Ja tosiaan, nyt ollaan vasta alkukesässsä...

Mutta tämä viikonloppu vietetään häätunnelmissa. Tänään pääsemme juhlistamaan juoksukavereidemme vihkimistä ja huomenna on oma hääpäivä, jota lähdemme juhlistamaan pikku päiväretkellä... Sitä minne mennään, minulle ei vielä ole kerrottu.

A short summer holiday report

Kylläpä oli mukava kesäloma. 2,5 viikkoa kotimaisemissa meni nopeasti, mutta kivoissa tunnelmissa. Loma alkoi juhlavasti Jyväskylässä järjestetyssä tohtoripromootiossa. Virallisia ja traditionaalisia juhlamenoja, miekanhiontaa ja tohtoripromootiota, seurasi juhlavat päivällistanssiaiset ja viikonloppu päättyi vapaamuotoisella purjehduksella Päijänteellä. Ikimuistoinen tapahtuma, joten siinä mielessä päätös viettää loma heti kesän alussa oli oikein onnistunut.

Loppuloman vietimmekin sitten Etelä-Suomessa sekä nykyisessä ja entisessä pääkaupungissa että luonnon äärellä maaseudulla. Tuli juhlistettua yhdet hienot lakkiaiset ja hoidettua myös työasioita. Sopivasti olin paikan päällä myös uuden THL:n kevätkarkeloissa. Perheen ja ystävien tapaaminen oli ihan huippua ja sitä tuttuuden tunnetta on vaikea sanoin selittää. Kaikki tuntui niin kotoisalta. Eniten ihastutti valoisat kesäyöt, kesään virittäytyvä luonto ja ihana hiljaisuus sekä tietysti maukas kotiruoka. Mutta silmään osui myös inhoja asioita: itsekäs autoilukulttuuri (vaikka tiet ovat täynnä tilaa, niin naapurikuskille ei tilaa anneta), julkinen kännäily, tupakointi terrasseilla ja jonkin asteinen epäkohteliaisuus (ole hyvä ja anteeksi tuntuvat unohtuneen monelta, esim. kauppajonossa, ihmiset vain tönivät ja touhottavat omia asioitaan muista välittämättä).

Loppulomasta alkoi jo vähän tuntua, että haluaako sitä enää ollenkaan palata USAan. Olisin voinut mielelläni viettää koko kesän Suomessa. Toisaalta töitä on jäljellä enää puoli vuotta ja aika lentää tunnetusti kuin siivillä. Ja todellakin tarvitsen kaikki kuusi kuukautta keskeneräisten työjuttujen loppuunsaattamiseen. Mutta mikä parasta, oli mukava saada itselleen varmistusta siitä, että kotiin voi palata hyvillä mielillä.

Nyt olen siis jo takaisin USAn kodissa. Lähes vuorokauden mittaiseksi venynyt kotimatka pistää vähän väsyttämään ja on mukava hengähtää yksi päivä ennen töiden aloittamista. Vaikka ajatukset ovat vielä vähän lomamuistoissa, niin paluuta täkäläiseen arkeen ilahdutti heti yhden juoksukaverin tapaaminen aamulenkillä ja sain päivitettyä kuulumisia. Lisäksi taloyhtiön uima-allas on auennut kesäkuukausiksi. Jee! Eihän se tietenkään suomalaisissa järvivesissä uintia voita, mutta kyllä siellä oli mukava käydä virkistäytymässä kosteana kesäpäivänä. Illalla saan vielä miehenkin kotiin, niin kaikki on parhain päin. Sitä odotellessa...

Try to learn from your mentor

Koskaan ei ole niin hyva, etteiko olisi varaa vahan parantaa. Tata ohjenuoraa yrittaa pomoni toteuttaa joka yhteydessa. Loppuviikosta Amerikan Geriatrics Society jarjestaa fatigue-seminaarin, jossa pomolla on kaksi esitysta. Esityksia on valmisteltu huolella monta tyopaivaa ja -iltaa, viikonloppuna tuli kuulemma luettua noin 100 artikkelia aiheeseen perehtymiseksi. Sitten on viela loppusilaus eli esitelman pitaminen. Oikean itseluottamuksen loytamiseksi ja sujuvuuden varmistamiseksi han halusi vetaa kenraaliharjoitukset. Parin tunnin valein han piti 30 min esitelmat ja pyysi kriittisia komemmentteja. Samaa tyoskentelymallia olemme muutenkin hyodyntaneet. Jokainen tutkija vuorostaan pitaa esitelman omasta tutkimuksestaan ja toisilla on vapaa sana arvioida esitysta, tyylia, kielta ja jopa ulkoasua. Huomenna menen katsomaan, miten pomon esitelmat tositilanteessa sujuvat. Hyvin tietysti.

En malta olla mainitsematta. Viikonloppuna koittaa yksi taalla olon huippuhetkista, kun saan siskon kylaan. Kymmenen kuukautta olen yrittanyt kuvin ja sanoin selittaa milta taalla nayttaa ja tuntuu elaa, nyt saan mahdollisuuden jakaa arkipaivat livena. Turvallista lentoa Siru ja Aleksi! Syysvaatteet voi jattaa kotiin :)

I'm having travel fever

Perjantaina. Silloin koittaa kauan odotettu kesaloma koti-Suomessa. Mita lahemmaksi lahtopaiva tulee, sita enemman alkaa vatsassa kutittaa. Monta kertaa kuluneiden yhdeksan kuukauden aikana olemme miettineet, etta "sitten kun olemme Suomessa, niin...". Nyt se paiva on lahella ja mieli siita iloinen. Sita ennen kaymme kokemassa tyokavereiden kanssa huvipuiston harveleita ja paikallisen pesapallo-ottelun tunnelmaa.
Pian nahdaan!

Hurricane Dolly came to visit east coast

Uutisista tuttu Dolly-hurrikaani iskeytyi keskiviikkona Teksasin rannikolle. Kakkosluokan myrskyksi nimetty lady ei ainakaan toistaiseksi ole aiheuttanut massiivista tuhoa, mutta sen ennakoidaan tuovan mukanaan tulvavaaran moniin Teksasin rannikkokaupunkeihin. Jopa 50 cm vesikertymää pelätään. Vilkkainta hurrikaaniaikaa on kuulemma elo-syyskuu, joten ehkä Dolly on vasta alkusoittoa syksyn myrskyille.

Täällä vähän ylempänä itärannikolla voimakkaat myrskyt ovat harvinaisia, mutta Dollyn vaikutus näkyy ja kuuluu meilläkin. Tänään alkoi sade- ja ukkoskausi, jonka ennakoidaan kestävän useamman päivän. Yhdistettynä helteiseen säähän, ukkoset ovatkin olleet viime viikkoina varsin yleisiä. Aika vaikuttavaa seurata massiivista valoshowta kotiparvekkeelta. Pääkaupunkiseudulle annettiin tänään myös tulvavaroitus. Vielä sade on ollut kohtalaista, mutta ehkäpä se yltyy yön aikana. Toisaalta eipä olisi ensimmäinen kerta, kun sutta on huudettu vähän turhan kovalla äänellä.

Blueberry pie

Viikonloppuna suuntasimme molempian paivina maaseudulle kuumuutta hehkuvaa asfalttia pakoon. Launtaina menimme mustikkaan. Melkein olivat mustikat niin isoja, etta mummo olisi niihin mahtunut. Ei nyt aivan, mutta pensaat muistuttivat enemman viinimarjapensaita kuin pienia 20 sentin korkuisia mustikanvarpuja. Suu sinisena kavelimme kohti rahastuspistetta ja paatin viela kayda poimimassa vahan mustia vadelmia seka nostaa pellosta muutaman punajuuren. Kylla oli leppoisa meininki. Perinteisesti valtaosa mustikoista loysi tiensa pakastimeen, mutta on jaakaapissa viela pari litraa mustikoita puuron paalle laitettavaksi ja leivontaan. Illalla olikin mustikkapiirakan vuoro. Nam nam.

Sunnuntai sujui juoksuvaelluksen merkeissa. Olimme todella landella. Edes auton GPS ei loytanyt signaalia eika tieta. Aikamme etsimme luontopolun alkupaata, ja karttapistetta. Emme uskaltaneet lahtea vieraaseen metsaan ilman karttaa, vaikka kun reitti kulki koko ajan joen vartta pitkin. Onneksemme bongasimme yhdelta parkkipaikalta karttataulun, josta nappasimme kamerall kuvan ja eikun menoksi. Niksi-Pirkasta opittua. Huvia riitti pariksi tunniksi. Sen jalkeen polku muuttui risukoksi ja pelko kuparipaakaarmeista iski takaraivoon. Eikun pois. Ja nopeaan. Polun vieressa kimaltanut virtaava joki oli niin houkutteleva, etta paadyimme sinne lopuksi uimaan kasipohjaa.

Flip flops

Flaps flaps flaps. Tama on tuttu aani kaupassa, kadulla, missa vaan. Amerikkalaiset ovat flip flopsien suurkuluttajia ja sen kylla huomaa kenkakauppojen valikoimassa. Itse en ole muovijalkineiden ystava, mutta monet vannovat niiden nimeen kuumana ja hikisena kesapaivana. Hintakin on kohdillaan. Tavallaan siis ihan ymmarrettavaa.

Mutta tatakaan asiaa ei voi sivuuttaa olankohautuksella, vaan tutkijan analyyttinen mieli ottaa ylivallan. Mika naissa koko kansan suosikkijalkineissa tekee niista niin epaterveelliset? Tata kysymysta aivoriiheilimme yhtena paivana korealaisen postdoc-kolleegani kanssa, joka erikoistunut kavelyn biomekaaniseen analyysiin. Selvaa on, etta flip flopsit muuttavat kavelyamme. Askel lyhenee, varpaiden koukistajalihakset ylirasittuvat varpaiden yrittaessa puristaa 'kenkaa' jalkapohjaa vasten ja taman seurauksena normaalin kavelyyn kuuluva kantaisku jaa olemattomaksi. Ei ihme, etta monet flip flopsien kayttajat valittavat jalkateran kipuja, plantaarifaskiittia ym. Yhdistettyna ylipainoon jalkinevalinta ei ehka ole paras valinta monelle takalaiselle. Tai muillekaan. Veikkaan, etta muutaman vuoden paasta flip flopsien kaytto nakyy tule-sairauksien tilastoissa kasvaneina jalkateravaivoina.

Mietimme jopa puolivakavissamme, etta pitaisiko aiheesta tehda pieni tutkimus kavelylaboratoriossamme. Nopean selvityksen perusteella loysimme heti pari ryhmaa, jotka tyoskentelevat aiheen ymparilla. Onhan naita kenkia ollut jo vuosikausia markkinoilla. Trendit muokkaavat tutkijan tyota...

Happy Saint John's Day

Suomessa juhannuksen juhlinta taitaa olla juuri nyt parhaimmillaan. Kaihoten olen kuunnellut kavereiden kertomuksia juhannussuunnitelmista, mokkeilysta ja kokon polttamisesta. Tassa alkaa pikku hiljaa olla ikava suomalaista saunaa, uintia puhtaassa jarvivedessa ja luonnon hiljaisuutta. Onneksi kotimaan visiittiin on aikaa enaa reilu kuukausi. Eikohan sen ajan malta odottaa.

USAssa ei juhannusta juhlita (onhan se alunperin pakanallinen juhla), mutta monessa paikassa nakyy mainittavan, etta kesa alkaa virallisesti 20. kesakuuta. Eli tanaan. Jottei juhannus jaisi kokonaan viettamatta, olemme kutsuneet tyokavereita grillijuhliin luoksemme. Tarkoituksena on antaa maistiaisia suomalaisesta kesamenusta: grillattua lohta ja makkaraa seka uusia perunoita tillin ja sillin kera. Auran sinappiakin on viela jaljella pariin makkaraan.

Ensi viikolla taidamme saada taydennysta sinappivarastoihin, kun P:n tyokaverit tulevat moikkaamaan meita. Tervetuloa Elisa ja Tommi!

Och samma på svenska

Sunnuntaina vierailimme ruotsalais-amerikkalaisperheen luona paivallisen merkeissa. Perhe on tullut tutuksi – yllatys yllatys - juoksuseuran kautta. Itse asiassa ensi kertaa tutustuin heihin, kun kuulin naisen puhuvan ruotsia lapsille yhden juoksukisan jalkeen. Hekin olivat jo siihen mennessa kuulleet suomalaispariskunnasta, joka on muuttanut kaupunkiin ja odottivat meidan tapaamistamme. Kovasti yritan aina puhua heidan kanssaan ruotsia, joskin se on valilla aikamoista ruotsin ja englannin sekoitusta.

Vaikka ruotsalaisnainen on asunut USAssa jo toistakymmenta vuotta, perheen koti oli monella tapaa hyvin skandinaavinen. Kokolattiamatot oli poistettu parketin ja puulattian tielta, eteisessa oli vaatekomero ulkovaatteille, Saab autotallissa ja tuttuja ruotsalaisia brandeja eri puolilla taloa. Paivallisella saimme uusia perunoita, Abban sinappisillia, grillattua lohta, Vaasan nakkileipaa ja vihreaa salaattia. Niin kotoista ja herkullista. Jalkkari oli meidan vastuullamme. Leivoin vastapoimituista mansikoista mansikka-raparperipiirakan. Maistui hyvalta vaniljajaatelon kanssa.

Illan paatteeksi perheen pojat haastoivat P:n mukaan juokukilpailuun naapuruston talojen ympari. Ulkoleikit ovat kuulemma parasta vapaa-ajan huvia mita tietavat. Eli alkaamme edelleenkaan yleistako amerikkalaislapsia ylipainoisiksi ja tv-norteiksi. Joukkoon mahtuu monenlaista vakea. Itse asiassa pojilla on esikuva omasta takaa, kun isa on ollut kansallista karkikaartia kestavyysmatkoilla. Vieraiden iloksi han oli laittanut paallensa paidan Helsinki City maratonilta vuodelta 1988, ja ottanut esiin numerolapun ja valokuvia reitin varrelta. Todellinen urheiluperhe. Ja mukava sellainen. Taalta katsottuna Suomi ja Ruotsi ovat niin samanlaiset.

To the strawberrry fields

No niin. Nyt päästiin sitten kunnon kesälukemiin. Lämpötila kohosi ensimmäistä kertaa täällä ollessamme yli +30 asteen. Samantien päästiin myös +35 tasolle. Aamulenkille lähtiessämme klo 6.30 tuntui kuin olisi astunut kasvihuoneeseen tai huonosti lämmitettyyn saunaan. Hiki nousi pintaan ennen ensimmäistä juoksuaskeltakaan. Jonkun verran tottumista tämä varmasti vaatii, mutta ei parane valittaa, sillä kesä on vasta aluillaan.

Lenkin jälkeen säätä uhmaten suuntasimme kohti läheistä maatilaa mansikoita poimimaan. Kerrankin olimme paikalla oikein sesonkiaikaan ja neljän kilon poimintarasiamme täyttyivät alle puolessa tunnissa. Mansikoiden runsaudesta kertoo jotain myös se, että kuljimme kumpikin omaa riviämme vain viiden metrin matkan. Toisin kuin Floridasta lennätetyt talven ja kevään mansikat, nämä olivat puolet pienempiä ja aidon makuisia. Laitan suurimman osan pakastimeen talven puuroaamisia odottamaan. Parin viikon päästä samalla maatilalla on kirsikat parhaimmillaan, sitten on vadelmien ja mustikoiden vuoro ja loppukesästä persikat ja omenat. Ja kuka mahtaa olla innoissaan!! Harmi vain, että pakastin on niin pieni.

Summer in the city

Viikonloppuna viimeistaan siirryimme kevaasta kesaan. Tahan asti lampotila on pysytellyt mukavissa +20 asteen lukemissa, mutta nyt liikutaan jo +30 tasolla. Tuntuu, etta lampotilan noustessa myos kosteusprosentti on kohonnut lineaarisesti ellei jopa exponentiaalisesti. Ulos lahtiessa tuntuu kuin astuisi isoon huonosti lammitettyyn saunaan. Ja tama on kai vasta alkusoittoa tulevalle.

Ei vaan, ihanaahan se on, etta on lamminta. Erityisen iloinen olen ollut taloyhtiomme uima-altaan aukeamisesta. Olemme tiedustelleet pitkin kevatta, koska allas aukaistaan. Kun vihdoin kuulimme paivasta, olimme heti tietysti karppana paikalla 5 min avaamisajan jalkeen. Hullut suomalaiset, niin he tietysti ajattelivat. Altaan vesi ei nimittain viela ole kovin lamminta, mutta kylla siella 15-20 minuuttia tarkenee polskia. Nyt olenkin sitten kaynyt uimassa joka paiva. Aivan mahtavaa. Allas on vain 15 metria pitka, mutta onhan sekin paljon parempi kuin ei mitaan.

Kuten niin monessa muussakin asiassa, tassakin on taas jotain huvittavaa. Uima-altaalle ei ole asiaa omin pain, vaan paikalla pitaa olla uimavalvoja. Voi valvojaparkaa (taitaa muuten olla itanaapuristamme aksentista ja harvasanaisuudesta paatellen), hengata nyt altaalla 10 tuntia, jossa valtaosa kay vain makoilemassa auringossa. Hyva juttu meille. Eipa ole altaassa ruuhkaa. P pitaa tata hyvana palautumiskeskuksena.

Baby shower etc.

Työkaverini on viimeisillään raskaana ja hänelle järjestettiin eilen töissä Baby Showerit. Perinteinen odotusajan 'riitti' on tärkeä osa amerikkalaisten juhlakulttuuria (aina juhlitaan, kunhan on jotain aihetta) ja showereita voidaan viettää samassa perheessä monta kertaa. Työkavereiden, kavereiden ja sukulaisten kanssa. Baby Showerit muistuttavat monessa mielessä meidän häähumua. On lahjalistat eri kaupoissa, kutsukortit ja paljon juhliin liittyvää rekvisiittaa. Työkaveri tuli ainakin suihkutettua suurella määrällä lahjoja, turvaistuimesta potkupukuihin ja syöttötuolista leluihin. Vähän erikoista on, että lapsen syntymää juhlistetaan jo ennen syntymää, mutta samalla kovin kätevää tuleville vanhemmille, kun säästyvät isoilta ostoksilta.

Kuluneella viikolla on muutenkin ollut kaikenlaista ohjelmaa työkavereiden kanssa. Toissa iltana kävimme kylässä korealaisen postdoc-kollegani luona ja saimme maistaa aitoa korealaista ruokaa. Hauskaa oli myös touhuta perheen pari vuotiaan pojan kanssa. Lapset ovat niin samanlaisia kulttuurista riippumatta. Tämä Daniel-poika tosin oli täysin koukussa telkkarin katsomiseen. Samaan aikaan piti pyöriä ohjelmaa sekä televisiossa että kannattavan näytöllä. Multitaskingia heti pienestä pitäen. Miten mahtaa olla keskittymiskyvyn laita isona??

Eilen vietimme toisen työkaverin läksijäisiä Baltimoren merenrantabaarissa. Lämpöä +25 ja hiekkaa jalkojen alla. Niin kesäistä. Ja tänään olimme mukana isän tasavuosisynttäreissä Skypen välityksellä. Herätys oli jo neljältä aamuyöstä, mutta kovin mukava oli nähdä tuttuja ja jutella heidän kanssaan. Ihan kuin ei olisi kauaa ollut edes pois kotiympyröistä.

Illalla lähdemme grillaamaan P:n proffan luokse. En olekaan häntä ennen tavannut. Tiedossa on ainakin puhetta lihavuuden vaikutuksista kansanterveyteen ja kustannuksiin. Näin minun on annettu ymmärtää. Löytyy ainakin jotain keskusteltavaa.

Huomenna 10k kisa kotinurkilla. Lähdemme just tsekkaamaan kisareittiä ja hakemaan numerolaput. Hyvää viikonlopun jatkoa!

Back to work

Ennen elokuu merkitsi sitä, että palattiin kesän jälkeen koulun penkille. Nykyään palataan töihin ja ihan ilman uutta reppua ja penaalia. Koulu alkoi pikku hiljaa kuin tunnustellen, mutta tänä vuonna töissä edetään heti täysillä kierroksilla. Väitöspäivään on aikaa kaksi viikkoa. Vaikka olen kesäloman aikana mukavasti saanut hoidettua käytännön asioita, niitä tuntuu vieläkin riittävän. Kirjat tulivat eilen painosta. Kyllä se on hieno. Ja fiilis sen mukainen. Viikonloppuna yritän saada signeeraukset tehtyä, jotta saan kirjat kollegoille ja ystäville jakoon. Voiko parempaa ajanvietettä olla? Ehkä tässä tapauksessa kiitoskorttien kirjoittaminen, sitten kun kaikki on onnellisesti takanapäin. Mutta ei tämä etukäteistunnelmointikaan mitään epämiellyttävää ole.

Tänään saimme vähän lisäinfoa tulevasta reissusta USAan. NIAn visiting fellow -paketin koostaminen ei näköjään tapahdu ihan sormia napsauttamalla. Jotta minulla on kaikki tarvittava viisumin anomiseen, aikaa saatta vierähtää byrokratian koukeroissa 2-2½ kuukautta. Nice. Tarkoittaa sitä, että vaikka saisin tutkintoni heti väitöstä seuraavalla viikolla, lähtömme siirtyy marraskuulle. Eipä siinä muuten mitään olisi, mutta ehdimme jo vuokrata asuntomme 1.10. alkaen opiskelijakaveruksille. Heitä ei tässä tilanteessa oikeastaan voi velvoittaa asumaan toisen 9 neliön solukämpässä kahta kuukautta, vaan kyllä meidän pitää keksiä itsellemme jokin väliaikainen ratkaisu. Kuukauden sitä asuu missä vaan. Jos se edes on täyttä kuukautta.


Edessä taas aktiivinen viikonloppu. Huomenna juhlistetaan kaverin 30-vuotissynttäreitä 80-luvun hengessä. Kreppirauta ja donitsit on jo kaivettu esiin laatikoiden kätköistä. Joku raja juhlimisessa pitää kuitenkin olla (niin kuin sellainen vaara muka olisi olemassa että yli menisi), sillä seuraavana aamuna on startti triathlonkisaan. Matka on lyhyt, mutta kilpurilla kisaaminen eka kertaa haastavaa. Katsotaan, jos vaikka kuvia laittaisin tänne. Molemmista saanee hauskoja otoksia.

Kirppiksiä ja juhlahumua

Vuoden pakollinen ja ehdottomasti kesään kuuluva visiitti Somerniemen kesätorilla oli ohjelmassa viikonloppuna. Päivän teemana olivat hullunkuriset tai muuten vain huomiota herättävät hatut. Jätimme hatut kotiin, mutta osallistuimme toritouhuun myyjien roolissa. Aamukuudelta kurvasimme Helsingintien varteen auringon vasta viritellessä säteitään ja purimme farmariautollisen verran tavaroita omaan myyntiruutuumme. Jotain saimme myytyäkin (ja tavattua paljon vanhoja tuttuja), mutta valtaosan tavaroista jouduimme pakkaamaan takaisin pusseihin ja kasseihin. Niiden seuraava osoite löytyi Kirppis-centeristä. Kotiin niitä ei enää tuoda. UFF olkoon seuraava osoite.

Viikonloppuna juhlistimme myös siskon valmistumista puheterapeutiksi. Ammattiin valmistuminen on hienoa, ja varsinkin kun työtilanne alalla on erinomainen. Pitäisi järjestää enemmän juhlia. Oli aihe pieni tai suuri, juhlat ovat hyvä syy kutsua ystävät koolle. Syksyn mittaan juhlia on tiedossa lisää. Vajaan kuukauden päästä karonkka ja jatkot sekä myöhemmin syksyllä läksiäisemme. Ensi talveksi oli suunnitelmissa yhteiset 65-vuotisjuhlat. Katsotaan, saammeko juhlat järjestettyä. Ensin pitäisi löytää kavereita, jotka tulisivat paikalle. Eiköhän niitä löydy, kunhan ensin olemme asettuneet asumaan Baltimoren liepeille.

Kesämielellä

Hups heijaa, kuukausi on vierähtänyt sitä vauhtia, etten ole ehtinyt tännekään päivittää kuulumisia. Mutta eihän sitä kesällä sisällä kuulukaan istua, vaan viettää pitkiä kesäiltoja ja viikonloppuja ulkona touhuten. Ohjelmassa on ollut mm. pyöräretki historiallista Hämeen Härkätietä pitkin, juoksu- ja triathlonkisoja, saaristoviikonloppuja ja grillijuhlia.

Muuttoasiat etenevät pikkuhiljaa. Asuntoa emme vielä ole saaneet vuokrattua, mutta useampi kiinnostunut on käynyt jo visiitillä. Seuraavaksi on auton vuoro. Lisäksi olemme melkein jo varmasti päättäneet, missä haluaisimme asua seuraavat pari vuotta. Ajatus asumisesta Baltimoren betoniviidakossa ei vieläkään tunnu hyvältä vaihtoehdolta, joten olemme siirtäneet katseemme Baltimoren ja DC:n välimaastoon. Siellä pitäisi olla monta mukavaa Raision ja Naantalin kokoista kaupunkia, joissa elämä on vähän rauhallisempaa ja viihtyisempää kuin suurkaupungissa. Paikallisten city-ihmisten mielestä liiankin hidasta ja tylsää, eli luultavasti juuri meille sopivaa ;)

Väitöskirjan osalta homma alkaa, niin sanotusti, olla paketissa. Viime viikkoina olen tehnyt kirjaan enää pientä hienosäätöä ja fiilannut ulkoasua. Nyt kirja onkin sitten jo painokoneen hampaissa. Ja samalla alkoi kesäloma. Se on kesä nyt.