Fat on sugar on fat on salt

Kaksivuotinen USAn visiitti on tarjonnut kokemuksellisen mahdollisuuden seurata lahelta amerikkalaisten ruokailutottumuksia ja ruokatarjontaa. Niin kuin monessa muussakin asiassa, ruoka ei ole vain ruokaa, vaan sen pitaa tuottaa elamyksia, olla trendikasta ja tarjonta pitaa nivoutua hektiseen elamanmenoon.

Luin juuri mainion kirjan David A. Kesslerilta “The end of overeating – Taking control over the insatiable American appetite”. Han kuvaa kirjassaan miten ruokateollisuus on koukuttanut miljoonat amerikkalaiset ylensyomisen pauloihin. Rasva, suola ja sokeri ovat paaosassa lahes jokaisessa teollisesti valmistetussa ruoassa, oli kyseessa sitten makea tai suolainen ruoka (ellet usko, niin katso seuraavalla kauppareissulla mita suklaavanukas sisaltaa). Ruokateollisuus manipuloi naita aineksia kiihottakseen kuluttajien ruokahalua yha enemman ja enemman, niin etta ruokaan muodostuu lopulta riippuvuus ja syomista on mahdoton kontrolloida. Jotta valtetaan kuluttajan aistien turtuminen yhteen tuotteeseen, ruoan pitaa tarjota vaihtelua seka koostumuksen etta makujen osalta. Mieti vaikkapa hampurilaista, Snickers patukkaa tai minttusuklaajaateloa. Suolaista, makeaa, kovaa, pehmeaa, rapeaa.. Pelkkaa ilottelua suussa.

Ei ole ehka reilua syyttaa pelkastaan ruokateollisuutta kasvavasta lihavuusongelmasta, mutta kovin kaukana ovat viattomalta kuulostavasta ”Melkein kuin aidin valmistamaa”-mainoslauseesta. Samalla tavalla kun tutkijat kokoontuvat konferensseihin, niin ruokateollisuuden, mainosmaailman ja psykologian ammattilaiset kokoontuvat saannollisesti ympari maailmaa miettimaan uusia keinoja kuluttajien koukuttamiseksi. Yrita siina sitten pyristella vastaan!

Kirjaa voi suositella kaikille, jotka etsivat motivaatiota kotiruoan valmistukseen. Vaikka kotona valmistettu ruoka ei aina tarjoakaan huikeita makuelamyksia, sita voi ainakin syoda hyvalla mielella. Toki on niin, etta itsekin on tullut syotya ulkona paljon useammin kuin Suomessa. Eksoottisempien ruokien valikoima on laaja ja Suomen hintatasoon verrattuna kaksi syo taalla yhden hinnalla. Pikaruokaketjut McDonald’s, KFC, Wendy’s, Taco Bell, Arby’s ja muut eivat tosin ole saaneet meista kanta-asiakkaita, tai edes kerta-asiakkaita.

Loppukevennyksena markkinoiden uusin suosikki - uppopaistettua voita!

Visit msnbc.com for Breaking News, World News, and News about the Economy

Popcorn mania

Meilla toissa on meneillaan popcorn-villitys. Itse olen tottunut, etta popparit ovat leffanaposteltavaa, kotona tehtyna, mutta etta valipala tyopaikalla. Uuden sihteerimme myota tyokaverini ovat innostuneet syomaan aamuisin tai iltapaivisin suolaisia tai makeita popcorneja. Periaatteessa minulle on ihan sama mita tyokaverit syovat, mutta pienessa avotoimistossamme tuoksut kulkeutuvat vakisinkin tyopisteesta toiseen. Ja se maiskutus... (tutut kylla tietavat miten olen herkka noiden aanien kanssa). Taidan olla tylsimys, kun tyydyn vain baby-porkkanoihin ja omenoihin.

Erilaisista ruokailutottumuksista voisin kirjoittaa loputtomiin, mutta ehka se ei kannata. Kaikilla meilla on mieltymyksemme ja perinteemme. Ravitsemuksesta ja elintavoista puheenollen, olen koonnut tuohon sivupalkkiin muutamia lihavuus- ja ravitsemusaiheisia blogilinkkeja joita itse seuraan saannollisesti. Arya Sharma on tunnettu kanadalainen lihavuustutkija, joka tiivistaa blogissaan uusimpia tuulia lihavuustutkimuksen saralta. Weighty Matters kasittelee kevyemmalla otteella lihavuuteen ja ravitsemukseen liittyvia uutisia ja Food Politics on keskittyy enemman ravitsemusasioihin kansanterveyden nakokulmasta. Jos kiinnostusta loytyy, niin kaykaa kurkkimassa. Siella on mielenkiintoisia uutisia ja havaintoja Pohjois-Amerikkalaisesta ruokailukulttuurista ja elintavoista. Ikaantymistutkimuksen saralta en ole vastaavia yhta kiinnostavia blogeja loytanyt. Eiko aihe ole riittavan trendikas? Jos joku tietaa hyvia blogeja, niin vinkatkaa minullekin.

Taping but not tapering

Vaivoja tulee ja menee. Ja joku toinen ansaitsee silla leipansa. Upouudesta ultraäänilaitteesta huolimatta omat hoitokeinot eivat enaa auttaneet pakarassa olevan rasitusvamman hoidossa ja paadyin tilaamaan ajan fysioterapeutin/kiropraktikon vastaanotolla. Alku oli lupaava. Terapeutti esitteli olevansa tohtori se ja se, mutta etta voin kuulemma kutsua hanta Alexiksi. Nice. Ettei sentaan tarvitse tittelia kayttaa puhutellessa. Tama on yksi niista asioista, joista edelleen hamaannyn. Miten tittelit voivatkin olla niin tarkeita.

No joka tapauksessa, itse terapiasessio eteni vahan paremmissa merkeissa ja opin taas itsekin uutta. Ft on erikoistunut tekniikkaan nimelta Active Release Technique, joka perustuu luonnollisen liikkeen ja pehmytkudoskasittelyn yhdistelmaan. Lisaksi han ehdotti Kinesioteipin kokeilua. Terapeuttista teippia voi kayttaa moneen eri tarkoitukseen kivunlievityksesta ja nivelten stabiloinnista lymfakierron parantamiseen ja lihasten aktivoimiseen. Teippi itsessaan on jo yli 25 vuotta vanha keksinto, mutta viime kesan Pekingin olympialaiset olivat taman eri varisena esiintyneen teipin todellinen lapimurtofoorumi. Parin paivan kayttokokemus on ollut myonteinen ja fysioterapeuttiminani nostaa paatansa ja miettii jo muitakin kayttomahdollisuuksia. Koekaniineista ei tule olemaan puutetta. Onneksi teippia on helposti saatavilla, vaikka tosin onkin vahan kalliimpaa kuin tavallinen urheiluteippi. Varin lisaksi hintaa nostavat joustavuus, pysyvyys ja tietysti brandi.

Bread is the one that keeps us going

Mina kuulun siihen ryhmaan ruokakaupassakavijoita, joka tykkaa lueskella tuoteselosteita. Tama taipumus on selkeasti korostunut USAssa asuessa. Jopa siina maarin, etta saan varsin usein kuunnella huomautuksia kauppareissujen pitkasta kestosta :)

Yritan noudattaa sellaista periaatetta ruokaostoksissani, etta pääasiassa vain sellaisia tuotteita joita edesmennyt isoaitinikin olisi tunnistanut. Joku voi pitaa sita turhana nipotuksena, mutta taalla asuessa valmisruokien kasite on saanut ihan uuden ulottuvuuden. Joskus tuoteselostetta lukiessa tulee miettineeksi, etta loytyyko pakkauksesta oikeasti sita ruokaa, mita kuva kannessa esittaa.

Otetaan nyt vaikka esimerksi terveelliselta kuullostava 12 jyvan taysjyvaleipa. Tassa tuoteseloste:
Whole Wheat Flour, Water, Unbleached Enriched Wheat Flour [Flour, Malted Barley Flour, Reduced Iron, Niacin, Thiamin Mononitrate (Vitamin B1), Riboflavin (Vitamin B2), Folic Acid], Water, High Fructose Corn Syrup, Sunflower Seeds, Yeast, Cracked Wheat, Rye, Cellulose Fiber, Wheat Gluten, Oats, Soybean Oil, Ground Corn, Salt, Molasses, Buckwheat Flour, Brown Rice, Mono- and Diglycerides, Soybeans, Triticale, Calcium Propionate (Preservative), Monocalcium Phosphate, Barley, Flaxseeds, Millet, Calcium Sulfate, Datem, Calcium Carbonate, Soy Lecithin, Whey, Soy Flour, Hazelnut Meal, Sesame Seeds, Walnuts, Nonfat Milk.

Joukosta loytyy ihan tunnistettavia ainesosia, mutta myos paljon sellaista mista ei ole mitaan tietoa (Triticale = vehnan ja rukiin hybridi wikin mukaan) ja jotain mita en mielellani haluaisi suuhuni laittaa. E-numeroita ei loydy ainuttakaan, koska ei olla EU:ssa. Vaikkaisin etta jos listan kaantaisi E-koodeiksi, saisimme kokoon aika pitkan listan. Ja nyt puhutaan siis vain leivasta. Sailytysaika on huoneenlammossa helposti yli 3 viikkoa. Siihen niita sailytysaineita sitten tarvitaankin. Voisiko joku kertoa, milta nayttaa vastaava tuoteseloste kotimaisessa leivassa?

Naista ja makutottumuksista johtuen tykkaan leipoa valtaosan syomastani leivasta itse ruis- ja kaurajauhoista. Mutta ei asia toki niin mustavalkoinen ole, kauppojen leipomo-osastoilta loytyy myos monia hyvia tuoreita vaihtoehtoja ja olen jopa bongannut parista kaupasta Real-leipaa muistuttavaa leipaa. Nam nam.

Yksi aiheeseen liittyva havainto on myos, etta ruokakaupassa kannattaa shoppailla mieluummin kaupan aariosissa kuin keskella ja lahella kassoja. Terveelliset ja tuoreet ruoat loytyvat kaupan ’ulkokehalta’. Taitaa patea myos Suomessa?

Watch out the yellow school buses!

Lopetellessamme aamutreenia laheisen lukion urheilukentalla havahduin siihen, etta paikallisen lukion parkkipaikka oli tayttynyt autoista. Tata ei ole tapahtunut moneen kuukauteen. Niinpa niin. Julkiset koulut avasivat ovensa talla viikolla, yksityiskoulut jo aikaisemmin.

Juoksukavereilta kuulin, miten heidan perheissa koulun alkuun on valmistauduttu. Ylaasteikaiset olivat viime tingassa kasanneet kokoon kesaksi annettuja tehtavia ja nuoremmat olivat panostaneet enemman tarvikepuolella. Itse asiassa kaikille, luokka-asteesta riippumatta, annetaan koulusta tarvikelista, jonka jokainen kay sitten omilla rahoillaan ostamassa. Koulukirjojen osalta kaytanto vaihtelee kouluittain, mutta useimmiten ne jaavat itse ostettavaksi.

Paikallinen aviisi osasi kertoa myos avausviikon ruokalistan:
Ma: pizza, vihannes/hedelma, maito
Ti: paistettu popcorn kana perunarullan kanssa / pepperoni pizza
Ke: omavalintainen burgeri / paistettu kana maissileipakuorutuksella
To: spaghettia lihakastikkeella, leipatikkuja / vohveli kinkkusiivun kera
Pe: maissitortilla lihataytteella / kanasalaatti leipatikkujen kanssa

Nam nam. Ehka tasta syysta moni turvautuu omiin evaisiin, joiden ravitsemuksellinen anti ei yleensa ole sen kummoisempi. Voileipaa, snackseja ja limpparia. Aika monella – valitettavasti kuulemma. On toki niitakin, joiden evasrasiasta loytyy hedelmia ja vihanneksia. Treeniryhman opettajajasen kertoi kokemuksistaan, etta lapset syovat kuulemma yha harvemmin lamminta ruokaa koulussa. Valipalat kylla maistuvat. Ja niita syodaan kuulkaa paljon. Joka valissa rapisee paallyspaperi tyopaikan sermin takana.