Time to say goodbye

Niin se vain on tytot ja pojat, etta tanaan on toiseksi viimeinen tyopaiva. Samalla kun explorer kopioi tyotiedostoja ulkoiselle kovalevylle, tassa avautui kaiken hassakan keskella hyva tilaisuus paivittaa blogia. Fiilikset ovat edelleen hieman kaksijakoiset. Toisaalta odotan kovasti kotiinpaluuta, mutta toisaalta on vaikea ymmartaa etta olemme oikeasti lahdossa USA:sta. Muuttolaatikot kotona ja muuttoon liittyvat askareet tosin pitavat hyvin huolen siita, etta muutto mielessa joka hetki.

Tavaroista ja asioista huolehtiminen on helppoa verrattuna siihen puristavaan tunteeseen rinnassa, joka syntyy kun ajattelee jaahyvaisia kaikille ihanille ihmisille, jotka ovat tavalla tai toisella olleet tarkea osa takalaista arkeamme. Pomo jarjesti jo alkuviikosta laksijaisjuhlat kotonaan tyokavereiden seurassa ja viikonloppuna on tiedossa kahdet laksijaiset. Lauantaiksi olemme jarjestaneet yhteisen metsalenkin ja ulkoilmabrunssin oman seuran juoksijoiden kanssa. Sunnuntaina on vuorossa perinteisemmat laksijaiset kaveriporukalla. Vahan tilannetta helpottaa ajatus siita, etta jaahyvaisten ei tarvitse olla lopullisia. Meilla molemmilla on jo monenlaisia tyohon liittyvia yhteistyokuvioita suunnitelmissa, joiden ansioista tulemme varmasti palaamaan naihin maisemiin. Joskin varmaan vain valiaikaisesti. Eihan se tietenkaan tule tuntumaan samalta kuin elaisi samaa arkea muiden kanssa. Mutta onhan se sentaan jotain.

Ammatillisesti postdoc-kausi on ollut erittain onnistunut, puhumattakaan kaikesta muusta mukavasta mita kahden vuoden aikana on tullut koettua. Viimeistelin juuri Suomen Akatemialle loppuraporttia ja tuotoksia kootessani ymmarsin, etta tamahan on ollut varsin tuotetteliasta aikaa. Vanhuusian lihavuutta on tullut tutkittua monesta eri nakokulmasta ja kotiinviemisina on paljon uutta tietoa ja nakokulmia ikaantymistutkimuksesta. Seuraava haaste onkin pystya hyodyntamaan opittuja asioita tutuissa kotimaan tyoympyroissa. Onneksi tassa ammatissa oman riman voi yrittaa aina nostaa korkeammalle. Siteeratakseni nykyisen pomoni tutkimusfilosofiaa: ”You can always do better!”

Haluan tassa vaiheessa kiittaa kaikkia ahkeria blogini lukijoita. Toivottavasti olen onnistunut valittamaan edes osan niista fiiliksista ja tapahtumista joita tama kaksivuotinen kausi on meille tarjonnut. Tama blogi hiljenee nyt ainakin vahaksi aikaa.

Vaikka kotiinpaluuseen on viela kuukausi aikaa, karistamme Marylandin polyt jaloistamme jo viikon kuluttua. Suuntana on itarannikko. Kulkuvalineena Pontiac. Tiedossa hienoja maisemia, uusia aksentteja ja puuduttavaa autossa istumista. Tulevaa taivaltamme voi seurata uudessa blogissa ”The last days of Pontiac”.

Try to remember this, this and that

Olen aina tykannyt organisoida ja jarjestella asioita. Nyt sita saa tehda oikein urakalla. Viikossa olemme astuneet leppoisasta arkielamisesta muuttohassakkan keskelle. Onhan meilla toki viela kolme viikkoa aikaa asunnonluovutukseen, mutta taysipaivaisen toissakaymisen ja muiden aktiviteettien ohella, oli varmasti hyva ajatus aloittaa ajoissa.

Olen tassa viimeiset paivat soitellut eri firmoihin ja ilmoittanut katkaisupaivat puhelimille, netille, kaasulle, sahkolle, vakuutuksille jne. Luulisi, etta homma kavisi sutjakkaasti, mutta lahes joka paikassa odotusaika venyy ja yleensa puhelu johtaa lisatoimenpiteisiin jota emme olleet osanneet ajatella. Kannykoiden kanssa esimerkiksi paadyimme vaihtamaan pre-paid kortteihin, jotta emme sitouta itseamme seuraavaksi vuodeksi palvelusopimukseen. Huonekalut ja kodinkoneet laitoimme myyntiin kuuluisalle Craigslistille. Kysynta on ollut niin suurta, etta taidamme asua viimeiset viikot melkein tyhjassa asunnossa. Pelastusarmeijan auto tulee viimeisena asuinpaivana hakemaan loput tavarat hyvantekevaisyyteen. Hyva niin, etta tavara paasee kiertoon, eika tarvitse mitaan heittaa roskikseen.

Tanaan hoksasin taas uuden asian, joka pitaa muistaa huolehtia. Koska minulla loppuu tyot marraskuun puolessa valissa, samalla loppuu meilta molemmilta tyopaikan kustantama terveysvakuutus. Ei taida uskaltaa ottaa riskia, jos viimeisen lomakuukauden aikana sattuisi jotain vakavampaa niin ei olisi vakuutusta jolla maksaa huimat sairaalamaksut. Eli kaiken taman lisaksi, nyt pitaa ryhtya vakuutuksia vertailemaan. Ja Suomestahan sita ei voi ottaa, koska olemme jo valmiiksi ulkomailla.

Meilla on demokraattinen tyonjako naissa muuttoasioissa. Koska jarjestelyasiat sujuvat minulta vahan paremmin, P saa keskittya viimeiset viikot kiireisempana tyojuttuihin. Mina olen panostanut toihin 100% viimeiset kaksi vuotta, joten eikohan ole ihan reilua jakaa vahan vastuuta. Sita paitsi minulla on yhta lukuunottamatta kaikki NIA:n toihin liittyvat projektit valmiit. Viime viikkoina spostiin on tippunut hyvaksymisviesteja monesta lehdesta. Yay! Mutta kuten aina, ei tekeminen tahan lopu, vaan uutta taytyy jo suunnitella. Ja P:lla onkin sitten paavastuu meidan coast-to-coast reissun suunnittelussa. Mutta siita lisaa myohemmin.

Tulevana viikonloppuna muuten juhlitaan taas Halloweenia. Olimme jo yksissa pukujuhlissa viime viikolla ja mukavaa oli. Katsotaan mita tapahtuu huomenna. Seka Baltimoren etta D.C.:n kaduilla olisi paljon nahtavaa, mutta luultavasti vietamme illan kiipeilyonnettomuudessa olleen kaverin luona katsomalla Halloween-aiheisia leffoja.

Happy Halloween! (click!)

Getting there...

Yksi merkittava rajapyykki on nyt saavutettu. Olimme sopineet, etta aloitamme muuttovalmistelut toden teolla vasta Suomi-vieraiden visiitin jalkeen. Niagaran putoukset tuli koettua ja tehtya pikainen visiitti Kanadan puolelle. Vaikka aamupakkanen yllatti aamulenkkeilijat ja pisti viluttamaan putousten juuressa, oli ehdottoman kannattavaa ajaa toistatuhatta kilometria pohjoiseen. Ajoitus oli siina mielessa mainio, etta New Yorkin osavaltion pohjoisosissa ruska oli parhaimmillaan ja turistiruuhkat olivat kesan jaljilta halvenneet. Muutenkin oli aivan upea viikko.

Nyt vieraat ovat palanneet kotimaahan ja meidan on aika alkaa kaaria 2-vuotista elamaamme pakettiin. Toita on jaljella vajaa kuukausi ja nayttaa lupaavasti silta, etta silla suunnalla saan kaikki ajoissa valmiiksi. Viela on viimeisteltavana yksi kasikirjoitus, tutkimussuunnitelmaehdotus seka konferenssiesitelma. Sitten se on siina.

Auton kuljetus Suomeen on kilpailutettu ja konttipaikka varattuna. Vakuutuspaperit on viela tekematta, mutta sen pitaisi sujua vaivattomasti suomalaisen yhtion kanssa. Kuljetukseen liittyen meilla on myos jo varattuna iso paketillinen silica gel -pusseja estamaan auton istuimien ja muuttotavaroiden homehtumisen merimatkan aikana. Varsinainen kaappien tyhjentaminen ja tavaroiden pakkaaminen alkanee pikkuhiljaa. Ainakin olemme jo hankkineet muuttolaatikot :) Lahitulevaisuudessa pitaisi jarjestaa myos avoimien ovien paiva, jotta paasemme tarpeettomasta tavarasta sujuvasti eroon. Laksiaisetkin pitaisi suunnitella.

Ensi viikko menee konferenssin merkeissa, kun vietan sen Obesity Societyn konferenssissa D.C.:ssa.

Final stretch @ work

Aivan uskomatonta. Kahden vuoden post doc –vierailu NIA:ssa alkaa olla loppusuoralla. Enaa reilu kuukausi jaljella! Olen ollut anteeksiantamattoman ponneton blogin paivittaja viime aikoina. Monesta asiasta ja havainnosta olisi ollut kiva kirjoittaa, mutta loppukiri toissa on vienyt ajan ja voimat. Olen tehnyt revisiot kolmeen eri artikkeliin, kirjoittanut kahta uutta kasikirjoitusta seka koonnut kaksi apurahahakemusta. Onneksi palkkiona on tullut myos kaksi hyvaksymiskirjetta lehdista. Nainhan sen pitaakin menna. Mahdollisimman moni tyo valmiiksi ennen Suomeen paluuta. Vaikka eihan tassa ammatissa mikaan tule koskaan valmiiksi.

Tuleva viikko tulee olemaan rennompi – siis ainakin toiden puolesta. Saamme kovasti odotettuja vieraita Suomesta, kun Siru ja Aleksi tulevat kylailemaan. Ensi maanantain Columbus Dayn ansiosta tiedossa on pitka viikonloppu ja autoreissu Niagaran putouksille ja Philadelphiaan.

Ennen vieraiden saapumista huomenna on ohjelmassa Baltimore Running Festival. 20 000 juoksijaa odotetaan tayttavan Baltimoren kadut joko puolikkaan tai kokonaisen maratonin merkeissa. Itse paatimme jattaa maratonin juoksematta tana syksyna, mutta osallistumme tapahtumaan kuitenkin tahoillamme neljan hengen maraton-viestissa. Oma osuuteni kattaa Baltimoresta parhaimmat ja pahimmat seudut. Saapa nahda onko tana vuonna vesipisteet saaneet olla rauhassa, vai onko rosvo vienyt vedet ja mukit viime vuoden tapaan.

Kun kerran vauhtiin paasin, niin kerronpa lyhesti myos viime viikonlopun Army 10 Miler tapahtumasta. Kyseessa on USA:n armeijan jarjestama kisa, jonka keskiossa on mikapa muukaan kuin puolustusvoimien keskuspaikka – Pentagon. Kisa on entiselle ja nykyiselle armeijan henkilostolle ja heidan perheilleen iso juttu. Mukana on paljon nuoria veteraaneja Irakista. Pyoratulikelaajia ja raaja-amputoituja oli enemman kuin missaan aiemmassa kisassa. Moni juoksi kisan myos sodassa menettamansa laheisen muistoksi – paidoissa nakyi kuvia puolisoista, muistolauseita ja muuta koskettavaa. Ja jotta myos rintamalla olevat sotilaat saattoivat osallistua tapahtumaan, samaan aikaan Afganistanissa juostiin 10 mailia 3 000 sotilaan voimin. Sanoisin, etta varsin vaikuttavaa. Oli sitten sodasta mita mielta tahansa.


Ja sopivasti juuri tanaan Obamalle myonnettiin Nobelin rauhanpalkinto. Taalla asiasta on uutisoitu hyvin vahan, mutta eikohan Republikaanit tamankin asian kaanna negatiiviseksi. Kuten kaiken muunkin. Paljon toiveita palkinto kuitenkin lisaa Obaman harteille. Toivottavasti toimii kannusteena.

Fat on sugar on fat on salt

Kaksivuotinen USAn visiitti on tarjonnut kokemuksellisen mahdollisuuden seurata lahelta amerikkalaisten ruokailutottumuksia ja ruokatarjontaa. Niin kuin monessa muussakin asiassa, ruoka ei ole vain ruokaa, vaan sen pitaa tuottaa elamyksia, olla trendikasta ja tarjonta pitaa nivoutua hektiseen elamanmenoon.

Luin juuri mainion kirjan David A. Kesslerilta “The end of overeating – Taking control over the insatiable American appetite”. Han kuvaa kirjassaan miten ruokateollisuus on koukuttanut miljoonat amerikkalaiset ylensyomisen pauloihin. Rasva, suola ja sokeri ovat paaosassa lahes jokaisessa teollisesti valmistetussa ruoassa, oli kyseessa sitten makea tai suolainen ruoka (ellet usko, niin katso seuraavalla kauppareissulla mita suklaavanukas sisaltaa). Ruokateollisuus manipuloi naita aineksia kiihottakseen kuluttajien ruokahalua yha enemman ja enemman, niin etta ruokaan muodostuu lopulta riippuvuus ja syomista on mahdoton kontrolloida. Jotta valtetaan kuluttajan aistien turtuminen yhteen tuotteeseen, ruoan pitaa tarjota vaihtelua seka koostumuksen etta makujen osalta. Mieti vaikkapa hampurilaista, Snickers patukkaa tai minttusuklaajaateloa. Suolaista, makeaa, kovaa, pehmeaa, rapeaa.. Pelkkaa ilottelua suussa.

Ei ole ehka reilua syyttaa pelkastaan ruokateollisuutta kasvavasta lihavuusongelmasta, mutta kovin kaukana ovat viattomalta kuulostavasta ”Melkein kuin aidin valmistamaa”-mainoslauseesta. Samalla tavalla kun tutkijat kokoontuvat konferensseihin, niin ruokateollisuuden, mainosmaailman ja psykologian ammattilaiset kokoontuvat saannollisesti ympari maailmaa miettimaan uusia keinoja kuluttajien koukuttamiseksi. Yrita siina sitten pyristella vastaan!

Kirjaa voi suositella kaikille, jotka etsivat motivaatiota kotiruoan valmistukseen. Vaikka kotona valmistettu ruoka ei aina tarjoakaan huikeita makuelamyksia, sita voi ainakin syoda hyvalla mielella. Toki on niin, etta itsekin on tullut syotya ulkona paljon useammin kuin Suomessa. Eksoottisempien ruokien valikoima on laaja ja Suomen hintatasoon verrattuna kaksi syo taalla yhden hinnalla. Pikaruokaketjut McDonald’s, KFC, Wendy’s, Taco Bell, Arby’s ja muut eivat tosin ole saaneet meista kanta-asiakkaita, tai edes kerta-asiakkaita.

Loppukevennyksena markkinoiden uusin suosikki - uppopaistettua voita!

Visit msnbc.com for Breaking News, World News, and News about the Economy

August in brief

Niin se vain on jo syyskuu. Tarkoitukseni ei suinkaan ollut lopettaa blogin paivitysta kesatervehdyksiin, mutta tyo on vienyt mennessaan eika kukaan ole pitanyt seuraa tietokoneelle viikonloppuisin. Onneksi sentaan joku meidan perheessa jaksaa yllapitaa kirjallista harrastusta. Monenmoista on ehtinyt tapahtua. Ja elama hymyilee edelleen. Pieni stressi oli tosin vieda younet, mutta nyt on Opetusministerion apurahahakemus postissa ja voin huolehtia vain tutkimusartikkeleiden valmistumisesta. Elokuussa kavimme purjehtimassa ja juhlimassa kaverin 30-vuotissynttareita aurinkoisessa Annapoliksessa... Ajoimme myos ihailemaan Lansi-Virginian jylhia maisemia... ... ja Amishien rauhallista elamanmenoa. Lansi-Virginia tuli koettua myos maastopyoran selasta... ... ja jalkaisin Blackwater Fallsien juurella. Beach-elamaa kokeilimme parin paivan verran Delawaren rannikolla... ... Dewey beachin pojat on aika taitavia... ... mutta silla reissulla "tuore" jaatelo oli parasta. Kuuma ja kostea saa ei hidastanut liikunnallisia harrastuksia (lenkilla D.C. keskuspuistossa Rock Creek parkissa)... ... mutta joskus liika on liikaa. Jalkapalloilua seurasimme kahteen otteeseen, ensin eurooppalaista (AC Milan vs. Chelsea)... ... ja sitten amerikkalaista (Baltimore Ravens vs. New York Jets). Tunnelmaa riitti molemmissa tayden 70.000 katsomon voimalla ja katsojien koko korreloi pelaajien kokoon. Elokuun huipentuma oli kuitenkin 30 000 rokkaajan Virgin Mobile Fest. Matkaa konserttiarenalle oli niinkin paljon kuin 1 km. Kerrankin auton saattoi jattaa kotiin. Weezer!

Summer for everyone, holiday for only some

Marylandin kesa on ollut tahan mennessa lampotiloiltaan varsin miellyttava. Paivasta toiseen +25–30 astetta. Pitkahihaista ei ole tarvittu ei aamulla eika illalla moneen viikkoon. Mutta elokuun lahestyessa saa kiristaa otettaan ja alkavat pohjoismaalaiselle ”raastoviikot”. Lampotila on paivittain yli 30 astetta ja ilmankosteudessakaan ei pihistella. Usalaiset liikuntafysiologit kayttavat lampokuormaa kuvatessaan nyrkkisaantona yhtaloa, jossa lampotila farenheiteina ilmaistuna ja kosteusprosentti lasketaan yhteen ja jos summa ylittaa 150, olosuhteet vaikuttavat reilusti fyysiseen suorituskykyyn. Eika silloin ole tavallisen ihmisenkaan hyva olla, ellei istu ilmastoidussa toimistossa tai autossa. Esimerkiksi tana aamuna klo 6, maaginen luku ylittyi, lampotilan ollessa 28C (83F) ja kosteusprosentti 72%. Nyt kello 6 illalla vastaavat luvut ovat 90F (32C) ja 62%. Ja tama on vasta alkua tulevalle...

Jain tassa juuri kiinni ajattelemattomuudesta. Mietin aaneen, mahtaako tutkimusyksikkomme autioitua elokuun viikkoina, kun vaki on lomalla. Niinpa niin, aika harva pystyy pitamaan "oikeaa lomaa". Pari paivaa on lahempana todellisuutta kuin pari viikkoa. Olkaa lomalaiset onnellisia Suomessa ja nauttikaa Suomen suvesta!