Dark rye bread

Kyllä ruisleipä on hyvää. Toimme mukanamme monta pakettia leipää ja olemme niitä pikku hiljaa pakastimesta syöneet. Iltapalaa syödessä päätin avata vielä koneen ja kirjata ylös menneen viikon tapahtumia.

Täytyy muuten tunnustaa, että viimeiset blogimerkinnät ovat painottuneet aika paljon täkäläisen elämänmenon ihmettelyyn. Oikeasti meidän arkemme täällä eroaa aika vähän siitä, mitä se oli Suomessa. Näin alkuun sitä vain on herkistynyt erilaisuudelle. Kuten ystävä Suomesta totesi, että yhtä lailla muut varmasti ihmettelevät meidän suomalaisten tapoja ja elämää. Kuten juuri tuota ruisleipää.

Tällä viikolla on ohjelmaa riittänyt. Viikko sitten sunnuntaina osallistuimme paikallisen juoksuseuran järjestämään juoksukisaan. Minä läpsyttelin 26,2 kilsaa ja P valitsi 5 kilometriä. Ikimuistoista kisassa oli se, että maalissa tarjottiin leipien ja hedelmien lisäksi lämmintä pizzaa. Että maistui hyvältä. Iltapäivällä järjestimme tuparit uusille ystävillemme. Kolleegoita töistä ja heidän ystäviään - Tanskasta, Hollannista, Italiasta, Romaniasta ja vain yksi USAsta.

Kuluneella viikolla olemme myös osallistuneet lähiyliopiston yrittäjyysiltaan ja paikallaisen triathlonseuran kuukausitapaamiseen. Paikalliset tuntuvat olevan hyvin aktiivista väkeä ja erilaisia tilaisuuksia urheilun ja muun elämän saralla näyttää riittävän.

Torstaina juhlimme Suomen Itsenäisyyspäivää Suurlähetystössä. Kuoron laulama Finlandia sai ihon kananlihalle ja Suomi-ruoka makuaistin hereille. Kalakukkoa, punajuurisalaattia, karjalanpiirakoita, lohileipiä, pipareita ja juustoja. Sääkin oli hyvin suomalainen. Pakkasta ja liukkaat kadut.

Perjantaina P:llä oli synttärit. Olin varannut meille liput NBA-peliin Washington Wizards vs. Pheonix Suns. Istuimme hallissa ihan piippuhyllyllä, mutta kyllä sieltä pelitapahtumia hyvin pystyi seuraamaan. Välillä tuntui, että peli on sivuasia ja mainos- ja erätaukojen yleisökisat ja tanssiesitykset pääasia. Varsin viihtellistä urheilua. Voittaja kuitenkin saatiin ratkaistua.

Tänään P:llä oli juoksukilpailu DC:n keskustassa. Täällä juoksutapahtumat alkavat aina varhain aamulla, jotta tiet voidaan rauhoittaa juoksijoille. Herätys oli siis klo 5.15. Suomessa aika harva suostuisi starttaamaan kahdeksalta, mutta täällä innokkaita oli paikalla yli 2000. Chipin lisäksi osanottajapussissa oli tossuun kiinnitettävät kulkuset. Jingle All the Way oli kisan nimi. P otti kisan totisemmin. Minä kävin sillä välin lenkillä the Mallilla.

Tekemisestä ei siis ole ollut puutetta. Hyvä niin. Koti-Suomessakin ollaan aina menossa.