First results

Jos kotioloissa alamme tottua paikalliseen elamantyyliin, niin tuttuuden tunne alkaa vallata olotilaa myos toissa. Aluksi minulla oli hieman totuttelemista avokonttorissa tyoskentelyyn. Meita tutkijoita on tassa suht’ pienessa huoneessa kymmenen. Toistaiseksi, kun olen tehnyt enimmakseen tyota aineiston kanssa, keskittymisongelmia ei ole ollut. Eikohan se kirjoittaminen ja lukeminenkin suju, silla kaikki ainakin yrittavat kunnioittaa toisten tyorauhaa. Itse asiassa tallainen tyoskentely tuntuu aika kotoisalta ja luo yhteishenkea. Varsinkin tulokkaalle tama on mielyttavaa, on paljon helpompi tutustua ja ottaa kontaktia ihmisiin, kun kukaan ei ole hautautunut suljettujen ovien taakse.

Olen tassa parin viikon ajan tutustunut uuteen tutkimusaineistoon ja viime viikolla sain tiedon ensimmaisen tutkimussuunnitelmani hyvaksymisesta. No, lapimenosta ei ollut jannitettavaa, silla yksi raadin jasenista oli toisena nimena suunnitelmassa.

Tanaan oli ihan janna paiva. Olin sopinut ensimmaisesta virallisesta tutkimuspalaverista pomoni kanssa. Siis koskien tuloksia ja artikkelin kirjoittamista. Etukateen tietysti epailin, olenko tehnyt analyyseja lainkaan sinne pain mista olimme puhuneet ja vahan jannitti, etta lahdenko taalta maitojunalla takaisin Suomeen. Ei nyt sentaan. Onneksi. Alustavat tulokset nayttivat hanen mielestaan oikein hyvilta ja lupaavilta. Kykenin perustelemaan tekemiani valintoja ja keskustelimme mittareiden muokkaamisesta ja analyysimahdollisuuksista.

Palaveri meni siis hyvin, vaikken ihan kaikkea ensimmaisella kerralla tajunnutkaan. Se oli ihan odotettua, kun kerran puhutaan yhdesta alan karkitutkijasta. Tavoitteena on kuulemma nostaa tutkimusmenetelmieni tasoa vahan sivistyneemmaksi. Autoregressiota ja jotain muuta.

Muistui ihan mieleen ensimmaiset palaverit vaitoskirjaohjaajien kanssa. Taas olen ihan alussa. Niin paljon on viela opittavaa.

Tasta on kuitenkin hyva ja hauska jatkaa.