Advises for trick-or-treating

On taas Halloween-aika ja lapsiperheissa odetetaan karsimattomana perjantai-illan "Karkki tai kepponen" -kiertelya. Muutaman paivan on jo televisiossa naytetty noidilla ja lepakoilla kuvitettuja saatiedotuksia ja opastettu vanhempia turvalliseen hauskanpitoon. Turvallisuus, se tuntuu olevan tassa maassa isossa roolissa, tehtiinpa mita tahansa. Ikava kylla, usein hassulta kuulostavien ohjeiden takana piilee todellinen uhka. Tyokaverit ovat kertoneet omia kokemuksiaan omenoihin piilotetuista partakoneen terista, pimeiden katujen namusedista ja muista hulluista. Uskokoon kuka tahtoo, mutta Baltimoren monilla kaduilla ei todellakaan nay lapsia kulkemassa ovelta ovelle. Columbiassa kay varmasti vilina.

Tassa kokoelma ohjeita, jotka NIH valitti lasten vanhemmille:
Choose the safest routes to walk.
* Pick places where there are sidewalks or paths separated from traffic if possible.
* Remind children to watch for cars turning or pulling out of driveways.
* Look for well lit driveways, walkways or paths to the front door.

Do a costume check.
* Can the children walk easily in the outfit? Make sure the masks or head gear allow the children to see clearly what is around them.
* Be sure they can safely negotiate steps on dimly lit walkways.

When taking a group of kids trick or treating:
* Have a good ratio of parents/adults to children. For young children, consider
1 adult for every 3 children.
* Arrange the adults so that there is an adult in the front and one in the back. This is to prevent children from getting ahead or lagging behind the group.

Food safety
* Remind children not to snack while trick-or-treating.
* To further ensure compliance, parents should prepare an early meal for their kids so they aren't hungry when they receive candy.
* Tell them not to accept anything that isn't commercially wrapped.
* Parents should discard home-made candy or baked goods that aren't from friends or relatives.
* Inspect candy for any sign of tampering, including tears, discoloration, or tiny pinholes.

Happy Halloween!

It has been a year since we moved here

Paivalleen vuosi sitten saavuimme Washington DC:n Dullesin lentokentalle kahden rinkan ja matkalaukun kanssa. 12 kuukaudessa tyopaikka, ymparisto, ihmiset ja tavat ovat tulleet tutuiksi ja olo tuntuu varsin kodikkaalta. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Mutta ei niista sen enempaa. Koska olemme taalla vain valiaikaisesti, kulttuurieroista ja pienista kummallisuuksista on oppinut olemaan stressaamatta. Kukin elaa tyylillaan. Isoin asia, jota aidosti kaipaan on perhe ja ystavat. Hyvat kuulumiset ja onnenhetket on helpompi jakaa skypen ja sahkopostin valityksella, mutta on myos vaikeita tilanteita, jolloin sanat eivat tunnu riittavan ja tuntee olevansa eristyksissa itselle tarkeista ihmisista. Onneksi en ole taalla yksin.

Tyosaralla kaikki on edennyt hyvin. Jos tuotoksissa mitataan, niin yksi artikkeli on julkaistu ja kaksi kassaria ovat parhaillaan arvioitavana. Tekeilla ja suunnitteilla olevien juttujen maaraa taytyy jo laskea kahden kaden sormilla. Eri asia tietysti sitten on, montako niista ehdin saada valmiiksi tulevan vuoden aikana. Kannustavaa oli kuitenkin pomolta kuulla, ettei kaikkea tarvitsekaan heti saada valmiiksi vaan voimme jatkaa yhteistyotamme Suomeen palattuanikin. Sehan oli alunperinkin yksi tarkea tavoitteeni. Toissa on kylla viela paljon opittavaa. Vielakaan en esimerkiksi ole osaa jakaa aikaani kirjoittamisen ja lukemisen valilla. Mita enemman lukee, kuulee ja nakee, sita vahemman sita tuntuu tietavan. Onneksi on viela vuosi aikaa... ja monta vuotta sen jalkeenkin.

Election Day is getting closer

Kolme viikkoa vielä ja sitten tiedetään kuka muuttaa kenenkin kanssa Valkoiseen taloon. On ollut mielenkiintoista seurata ehdokkaiden erikoislaatuista kampanjointia, tv-väittelyitä ja mainoksia. Vaikka maa konttaa taloussektorilla ja monta muutakin tärkeää ongelmaa odottaa avointa keskustelua, ehdokkailla tuntuu olevan paljon tärkeämpää toisen mustamaalaaminen, syyttäminen ja haukkuminen. Erityisen läpinäkyvää tämä tietysti on ollut republikaanien leirissä. Paikka paikoin kansan yllyttäminen on johtanut epätoivottuihin ylireaktioihin kannattajien joukossa ja Arizonan senaattori on joutunut huonoon valoon jopa omiensa joukossa.

Suomalaisiin vaaleihin verrattuna median rooli on täällä ihan ylivertainen. Puolueetonta tietoa ehdokkaista on suhteellisen vaikea löytää, sillä sanomalehdet ja tv-kanavat ovat niin voimakkaasti kallellaan jompaan kumpaan puolueeseen. Siinä mielessä BBC ja YLE ovat tarjonneet objektiivisinta uutisantia. Viihdyttävää on kuitenkin ollut seurata mm. Saturday Night Livea, Daily Showta ja Colbert Reportia, joissa ehdokkaiden tekemiset ja sanomiset käännetään välittömästi vitseiksi. Välillä tuntuu siltä, että nämä koomikoiden luomat hahmot käyvät haamuvaaleja todellisten ehdokkaiden rinnalla. Joku sitäkin jo ehti spekuloimaan, että vaikka Tina Fey ei esitäkään varapresidenttiehdokas Palinia kovin myönteisessä valossa ja naurattaa ihmisia bimboilulla, niin hän on jättänyt toistaiseksi imitoimatta Palinin törkeät hyökkäykset Obamaan kohti. Eli republikaanien mielestä tästä voi olla heille jopa hyötyä.

Vaikka lämpö nousee ehdokkaiden ja kannattajien keskuudessa, niin ulkona alamme päästä syksyisiin lukemiin (ah, mikä aasinsilta). Muutama päivä sitten nautimme vielä helteisistä syyskeleistä, mutta viikonloppuaamuisin lämpötila laski alle 10 asteen. Tätä ihanan kirpakkaa keliä onkin jo kaivannut pitkän kesän jälkeen.

Sore legs but happy mind

Olipa kisa. 3.10,03 ja 18 minuutin ennatysparannus maratonilla. Vaikka etukateen ajatellen 3.10 tuntui epatodelliselta tavoitteelta, pienenpieni harmitus on siita etta A-luokka jai vain 3 sekunnin paahan. Toisaalta, paljoa ei ollut kiristamisen varaa. Reippaan alkuvauhdin jalkeen vauhtini alkoi hiipua 30 km jalkeen. Seuraavat 10 km olivatkin melkoista raastamista, mutta lopussa sain viela aikaiseksi parin kilsan loppukirin. En tieda, ennatysjuoksusta huolimatta, taytyy todeta ettei maraton taida olla minun matkani. Lyhyemmat kisat ovat kivampia.

Pakko lopuksi taas todeta, etta hieno kisa. Hyvat jarjestelyt ja mahtava kannustus. Parin mailin patkaa lukuunottamatta katujen varret olivat taynna kannustajia ja bandeja. Eika todellakaan tarvinnut juosta yksin. Yli 31 tuhatta juoksijaa 45 tuhannesta ilmoittautuneesta paasi maaliin.

Nyt on huilin aika.

26.2 on Sunday

Huh, selvisin kunnialla aamuisesta lihavuutta ja lihasvoimaa kasittelevasta esitelmastani NIAn sisaisessa kokouksessa. Eilen illalla oli viela 'pikku' paniikki paalla, mutta parin harjoituskerran jalkeen sain koottua ajatukseni ja aamulla kaikki meni hyvin.

Nyt jannittamisen kohteen voikin sitten siirtaa kohti sunnuntain maratonia. Chicagoon on luvattu kisa-aamuksi +15C ja aurinkoista eli hyvassa kelissa paasemme tana vuonna juoksemaan. Viimeistelyharjoitus Phoenixin helteessa ei antanut paljon luottoa tulevaan koitokseen, mutta nyt fiilis on hyva. Tasaisella 7.15 (4.30/km)mailivauhdilla on tarkoitus lahte liikenteeseen ja vasta matkalla sitten selviaa onko vauhti liian kovaa vai ei. Kisaa voi seurata taalta ja taalta.

Oh Arizona!

Olen jumissa Atlantassa. Ukkosmyrsky on sekoittanut lentoliikenteen ja koko lentokenttä näyttää olevan kaaoksen vallassa. Onneksi kannettavassa on vielä vähän virtaa jäljellä..

Konferenssireissu Phoenixiin oli vallan onnistunut. Ohjelma oli monipuolinen ja esitykset herättivät paljon uusia ajatuksia. Samalla tuli ideoitua pari uutta tutkimusaihetta NIAn ja University of Marylandin tutkijoiden kanssa. On tosi kivaa ja motivoivaa, että ympärillä on ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita samanlaisista kysymyksistä ja että olen päässyt ’piireihin’. Mukava oli myös huomata, että lihavuustutkijat ovat vähitellen laajentaneet katsontakantaansa rasvakudoksesta myös lihas- ja luukudoksen puolelle. Siinä mielessä oma tutkimusaiheeni on hyvinkin ajankohtainen.

Yhden ylimääräisen päivän ansiosta ehdimme tutustumaan Phoenixin ulkopuolelle Arizonan aavikolle, vuoristoon ja Grand Canyonille. Oli niin hienoa. Iltapäivän vaellusreissu 4000 jalan korkeuteen (1200 m) oli jotain ihan muuta kuin mihin vehreässä Marylandissa on tottunut. Korkeita aavikolta kohoavia vuoria, punaista hiekkaa, kaktuksia ja liskoja.


Superstition mountain in sunset

Seuraavana aamuna lähdimme klo 5 ajamaan kohti Grand Canyonille. Taas oli ihmettelemistä maisemissa. Tavoitteenamme oli saavuttaa Grand Canyon ajoissa, mutta matkalla ehdimme jaloitella Sedonan punavuorten kupeessa ja piipahtaa suomalaisjuoksijan treenimaisemissa Flagstaffin korkeuksissa. Grand Canyonilla teimme muutaman tunnin päivävaelluksen kohti kanjonin pohjaa ja Coloradojokea. Auringonlaskua ihailimme kanjonin reunalta yli mailin syvyyteen laskevalla harjanteella istuen. Ihan uskomaton paikka. Auton mittariin kertyi päivän aikana yli 1000 kilometriä ja taas tuli todettua, että ei todellakaan ole olemassa yhtä Amerikkaa.


Sedona's red mountains


Hiker in the Grand Canyon

Obesity conference in Phoenix

Saavuin juuri aurinkoiseen Arizonaan. Kello on kymmenen aamulla ja lämpömittari vipeltää +35C lukemissa. Ympäristökin näyttää aika erilaiselta. Phoenix on tasainen kuin pannukakku, mutta ympärillä kohoaa punertavanhohtoiset vuoret. Niiden takana on lisää autiomaata. Vihreää luontoa ei ole paljoa tarjolla, paitsi palmujen ja kaktusten muodossa.

Miksi Phoenixissa? Osallistun Amerikan Obesity Societyn (NAASO) konferenssiin. Tiedossa on mielenkiintoiset viisi päivää. Ensimmäistä kertaa tietääkseni lihavuustutkijat ovat mm. järjestäneet oman symposiumin vanhusten lihavuudesta. Itselläni on huomenna posteriesitys lihavuuden ja heikon lihasvoiman yhdistelmän vaikutuksista liikkumiskykyyn. Ei ole paineita, posteriesitykset on kivoja. Pääsen esittämään tuloksiamme myös toistamiseen epidemiologien omassa oheissessiossa. Erityisen iloinen ja innostunut olen siitä, että tiedossa on virallisen ohjelman ohessa palavereja nykyisten ja tulevien yhteistyötahojen kanssa.

Tulevat päivät ovat täynnä tiedettä, mutta yhden ekstrapäivän ansiosta pääsemme käymään Flagstaffissa ja Grand Canyonilla. Jossain välissä pitäisi myös ehtiä tekemään viimeinen virittelytreeni ensi viikonlopun maratonille.