sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Short Sunday

Sujuuhan se sunnuntai näinkin. Lähdimme aamulla kuudelta juoksemaan kohti läheistä järveä, jonka ympäristössä järjestettiin vuosittainen 1/4 matkan triathlon. Parin tuhannen osanottajan joukossa oli muutamia seurakavereita, joita oli hauska bongata uinnin ja pyöräilyn vaihdossa. Kylmä ja sade ei ollut kiva. Eilinen hellesää oli vaihtunut yön aikana ukkosen saattelemana +15 asteeseen. Nopea piipahdus kotona, aamupala ja suihku, ja sitten taas menoksi. Iltapäivän vietin lasten ja nuorten yleisurheilukisoissa toimitsijana. Alle 6-vuotiaiden 50 jaardia oli ehdoton huippukohta. Isompien touhujakin on hauska seurata. Ovat hyviä ottamaan mallia maailmanluokan sprinttereistä. Nyt on lounastauko ja sitten päivä jatkuu shoppailun merkeissä. Pitää käydä ostamassa viimeiset tuliaiset paikallisesta "myllystä". Illalla jos on aikaa ja energiaa pitäisi aloittaa matkalaukkujen pakkaaminen.

Niin tosiaan. Ylihuomenna suuntamme kohti Suomea ja parin viikon kesälomaa :) Vaikka aika on mennyt kuin siivillä, niin kyllä 9 kuukauden jälkeen on ihana päästä käymään kotona.

maanantai 11. toukokuuta 2009

New stuff keeps me going

Olen huomannut, etta mita enemman toissa on kiiretta ja keskeneraiset tyot painavat mielta, sita enemman kaipaan vastapainoksi ihan jotain muuta ajateltavaa. Pitaakseni itseni virkeana, aloitin noin kuukausi sitten paikallisessa juoksuseurassa valmentajana. Ryhma koostuu tavallisista juoksuharrastajista, joilla on tavoitteena parantaa kesan aikana 5 / 10 km juoksuaikojaan. Voi, miten olenkaan kaivannut valmentamista. Hauskaa on ollut myos tutustua seuran muihin valmentajiin ja heidan valmennusfilosofioihin. Eroja loytyy. Itsellani on selkeasti maltillisemmat ajatukset harjoittelusta kuin omia college-aikaisia treeneja muistelevilla kumppaneilla.

Toinen uusi juttu tassa kevaassa on pyoraily. Siis oikea pyoraily, eika lyhyet polkaisut kirjastoon tai kauppaan. Hankin itselleni kunnon maantiekilpurin, jonka kanssa olen nyt kaynyt pari lenkkia tekemassa. Kevat tuntuu vasta kevaalta, kun sen saa aistia pyoran satulasta. Takalaiset ajotiet ovat tosin varsin vilkkaasti liikennoityja ja pientareet olemattomat, joten olen arastellut lahtea yksin ajamaan. Eilen lyottaydyin ekaa kertaa mukaan paikallisen triathlonseuran pyoralenkille. Ryhmassa matka taittui mukavasti ja sain vinkkeja sopivista reiteista. Alle 10 km paassa kotoa ollaan jo ihan maaseudulla, jossa autojakin on vahemman. Tata lisaa!

lauantai 2. toukokuuta 2009

What a week!

Kulunut viikko on ollut uuvuttava - hyvällä tavalla. Saimme hyvät ystävät kylään viikoksi ja heidän kanssaan on tullut vietettyä tehokkaasti kaikki valveillaolon tunnit. Alkuviikolla kiertelimme DC:n nähtävyyksiä polkupyörällä hellesäässä ja kävimme myös toteamassa, että Philadelphiassakin lämpötila on yli +30C. Loppuviikon P huolehti vieraiden päiväohjelmasta ja minä liityin seuraan heti töistä päästyäni. Olen tehnyt koko kevään tosi pitkiä päivä, joten hyvällä omalla tunnolla saatoin ottaa kaksi päivää vapaata töistä. Mutta toki töissäkin on tietysti pitänyt käydä. Ja hyvän fiiliksen saattelemana olenkin ollut supertehokas tällä viikolla. Enää kolme viikkoa paahtamista ja sitten on kotimaan kesäloman aika.

Mutta mutta. Lentomatkailun kannalta taivaanrantaan on noussut tummia pilviä. Sikainfluenssan vuoksi jotkut lentoyhtiöt ovat jo kieltäytyneet lentävänsä Meksikoon ja influenssan levitessä lentokaranteeni voi pahimmillaan levitä myös USAan. Mutta toivottavasti näin ei tule käymään. Itseasiassa eilisestä lähtien on alkanut välittyä jo viestejä, että sikainfluenssa olisikin pelättyä vaarattomampi.

Itse en osaa olla vielä huolissani tilanteesta, mutta kuluneen viikon aikana on ollut mielenkiintoista seurata ihmisten reaktioita sikainfluenssan leviämiseen. Ykkössyntipukki pienehkön hysterian leviämiseen on ehdottomasti media. Influenssa on ollut uutisten puheenaihe koko viikon ja tartuntatapausten leviämistä eri osavaltioihin on seurattu tarkasti. Nyt epäiltyjä on jo Marylandissakin, mutta varmistettuja tapauksia vain kaksi. Uusin uutinen on, että maan lounaisosien kouluja ollaan sulkemassa influenssan leviämisen ehkäisemiseksi. Erikoista on, että erityisesti TV:n uutiskanavilla (BBC:tä lukuunottamatta) asiantuntijat eivät ole todellisia asiantuntijoita, vaan haastateltavat tarjoavat enemmän tai vähemmän subjektiivisia mielipiteitä asiaan ja samalla ruokkivat ihmisten pelkoa. Lehtiä lukemalla ja tutkimuslaitosten sivuja seuraamalla pystyy muodostamaan paremman käsityksen ongelmasta. Onneksi on BBC, CDC, sekä Suomen YLE ja THL, joiden tiedotteisiin on helppo luottaa.

Mielenkiintoista mielestäni on, että julkisesti juuri kukaan ei vedä yhteyksiä Meksikon kuolintapauksien ja kyseisen maan (ja erityisesti Mexico Cityn) väestön yleisten terveydentilan, hygienian ja terveydenhuollon tason välillä. Influenssa iskee rajuimmin aina kaikkein heikkokuntoisimpiin. Oli miten oli, sekä työpaikkani NIH ja jopa asuntoyhtiömme pitävät informaatiopitoisilla sähköposteillaan huolen siitä, että asia pysyy päällimmäisenä mielessä, käsihygienia ei unohdu ja flunssan oireet pitää muistaa ottaa tosissaan. Mielenkiintoista olisi kuulla, miten asiaan on Suomessa reagoitu.

perjantai 24. huhtikuuta 2009

Post-race notes

Boston on takanapain ja muistona kisafiilisten lisaksi kipeat jalat. Viikko on mennyt palautellessa ja uppoutuessa toihin.

Boston oli maineensa veroinen, niin reitiltaan kuin tunnelmaltaankin. Kisajarjestelyt sujuivat mainiosti 113-vuoden kokemuksella ja ainut asia joka jai juoksijoiden huoleksi oli saapua kisa-aamuna Bostonin keskustaan klo 6 mennessa. Yksi jos toinenkin koulubussi oli otettu kayttoon lahialueilta siirtamaan yli 20 000 juoksijaa 40 km paahan lahtopaikalle. Ennen starttia odottelimme lahes 2 tuntia vieri vieressa muiden kisailijoiden kanssa +5 asteen saassa. Massamaratonin iloja? Hauska piirre naissa viilean saan starteissa on ihmisten varikas pukeutuminen. Ennen lahtoa on mukava pitaa itsensa lampimana, mutta teknisia juoksuvaaatteita ei kukaan ole halukas tien sivuun heittamaan. Siispa kaappien katkoista on koottu vanhimmat paidat jotka heitetaan pois lahdon koittaessa. Hyva puoli tassa on, etta juoksijajoukon hylkaamista vaatteista kertyy iso kuorma-autollinen vaatteita lahjoitettavaksi vahaosaisille. Itse kisa ei mennyt omalta osaltani ihan suunnitelmien mukaan, mutta tulin maaliin kuitenkin. Loppuaika jai yli 15 minuuttia alkuperaisesta tavoitteestani, mutta tyytyvainen olen etta sain kipeasta jalasta huolimatta koettua kaikki kuuluisat mutkat reitilta.


Kesa saapui muuten jo Marylandiin. Viikonlopuksi on luvattu +30 asteen hellekelia, vaikka alkuviikosta olimme viela alle +10 asteessa. Itarannikon saa on niin arvaamaton. Kesakelit alkoivat sopivasti, kun ystavat Suomesta ovat huomisesta lahtien ilonamme. Sita ennen lahden istuttamaan yrtteja ja pikkuvihanneksia parvekkeelle. Kukkia sinne jo tanaan toinkin. Luultavasti yopakkasista ei enaa ole uhkaa.

torstai 16. huhtikuuta 2009

Boston excitement is growing

Nelja yota Bostonin maratoniin. Koko talven treenauksen onnistuminen punnitaan ensi maanantaina kun klo 10 paikallista aikaa asetumme lahtoviivalle 22 000 muun juoksijan kanssa. Maratonia edeltava viikko on aina yhta janna. Kovan treenin jaljilta elimisto on ihmeissaan vahentyneista kilometrimaarista ja kipua jo kolotusta alkaa loytya eri puolilta kehoa. Itse olen taistellut selkakivun, IT-janteen tulehduksen ja pohjelihaksen spasmin kanssa. Vaikka olen olllut pari paivaa lahes juoksematta, luotan edelleen siihen etta lepo tekee tehtavansa ja olen valmis kisaan maanantaina. Itseluottamus palaa vahitellen, mutta perhoset vatsassa vain lisaantyvat.

Bostonin maratonilla on legendan asema jenkkimaratonien joukossa. Syita tahan on monia. Boston on maailman vanhin vuosittain juostava maraton. Tana vuonna on vuorossa jo 113. kisa. Lisaksi Boston on luokiteltu yhdeksi Marathon Majoriksi Lontoon, Berliinin, Chicagon ja New Yorkin kanssa. Kisa on legendaarinen myos vaativan reitin ansiosta – paljon alamakea, mutta lopussa piinallisen pitkia ylamakia ja lopussa taas alamakea. Taitavat etureiden lihakset olla ihmeissaan , vaikka olemmekin yrittaneet juosta paljon makisilla reiteilla ja ottaa oppia kisaveteraanien vinkeista. Ainutlaatuisen kisasta tekevat myos ikaluokkakohtaiset paasykriteerit seka Wellesleyn kirkuvat opiskelijatytot.

Kuten isoissa kaupunkimaratoneissa on tapana, kisaviikonloppuna Bostonissa on tarjolla monenlaista oheisohjelmaa. Kisaexpon lisaksi mm. liikuntalaaketieteen seminaari ja pari Harvardin proffaa pitamassa juoksuaiheisia luentoja. http://bostonmarathon.runnersworld.com/2009/04/harvard-professor-daniel-lieberman-phd-will-explain-his-provocative-did-running-make-us-human-hypothesis-at-a-runners-wor.html. Siina hyvaa ajanvietetta sunnuntaille, jolloin ei enaa paljoa ylimaaraista kavelya kannata harrastaa. Lahdemme reissuun parin seurakaverin kanssa ja eras heista MIT-yliopiston entinen opiskelija on luvannut vahan nayttaa kaupunkia ja ennen kaikkea MIT:n kampusta. Kiva viikonloppu tiedossa ja tervetullut hengahdystauko toiden tayttamalle kevaalle.

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Paper work, paper work

Arggh. Tutkijantyon rasittavin puoli on ehdottomasti byrokratian pelisaantojen seuraaminen. Tama tuntuu korostuvan erityisesti NIH:ssa (ja kuulemma myos USAlaisissa yliopistoissa), jossa mitaan ei tapahdu ilman muutamaa virallista lomaketta. Ennen kuin paperin voi lahettaa lehteen arvioitavaksi tai abstraktin konferenssiin, tuotos pitaa kierrattaa sisaisen tarkastuksen kautta. Sinansa hyva ajatus, mutta oikeasti kyseessa on enemman paperipyorityksen harjoitus kuin tyota edistava toiminta. Joka kerta kun paperin sisalto tai vaikka vain otsikko muuttuu, niin tarkastuskierros pitaa toteuttaa uudelleen. Ja yleensahan sisalto muuttuu peer review-prosiin aikana. Kun paperi on hyvaksytty julkaistavaksi alkaa seuraava ”virallinen kierros”. NIH hallinnoi PubMed tietokantaa ja tavoitteena on saada kaikki NIH:n rahoittamat tutkimukset tiedeyhteison kayttoon. Pari lomaketta sinne ja tanne. Ja kaikki paperisena. Haloo. Eiko joku voisi kehittaa sahkoista jarjestelmaa.

Syy miksi olen parhaillaan ”vahan” kiukustunut ja puran turhautumistani kirjoittamalla johtuu siita, etta osittain omaa huolimattomuuttani olin vahingossa kayttanyt vanhaa versiota sisaisen tarkastuksen lomakeesta (lomakkeesta tulee parin kuukauden valein uusi versio), ja toimiston tadit tietysti bongasivat sen. Ei auta muu kuin tayttaa samat lomakkeet uudestaan. Taman pitaisi tietysti viela olla helppoa, mutta valilla vain tuntuu etta aikaa menee ihan hukkaan. Ei pitaisi valittaa. Olen nimittain sivusta seurannut tyokaverin etenemista byrokratiaviidakossa, joka taytyy kayda lapi hyvaksyttaessa uutta tutkimussuunnitelmaa eettisesssa toimikunnassa oli sitten kyse sekundaarianalyysista tai uuden aineiston keraamisesta. Huh huh. On selvaa, etta uusissa tutkimuksissa pitaa olla tarkka seula ja eettiset asiat kunnossa, mutta taalla se tuntuu olevan ihan oma taiteenalansa. Samalla tavalla kun Pohjois-Amerikan ylla lentaa satoja lentokoneita kuljettaen shekkeja paikasta toiseen, niin NIH:ssa lienee sama maara toimistohenkilokuntaa ihan vain kuvailemiani toimintoja varten. No, molemmissa on se hyva puoli, etta yllapitavat tyollisyytta.

torstai 2. huhtikuuta 2009

Time for Cherry Blossoms

Kirsikkapuut kukkivat jo! Kuluneen viikon aikana myos teidenvarsien kanukat (dogwood) ja muut koristepuut ovat varjanneet maiseman valkoiseksi ja vaaleanpunaiseksi. Ainut negatiivinen puoli kevaassa on kasvava siitepolykuorma. Mid-Atlantic on aluuena tunnettu voimakkaasta siitepolykaudesta kun rehava kasvillisuus virittelee kohti kesaa.


Tidal Basin

Jefferson Memorial
Viikonloppuna tuhannet juoksijat kirmaavat naissa samoissa maisemissa 10 mailin verran.