Cold breeze

Meilla on ihan talvi. Lunta maassa ja pakkasta mittarissa. Tama patee ainakin huomiseen saakka, jolloin on luvattu vaihteeksi +10 C. Perinteista Marylandin talvea. Eilen koimme ekaa kertaa senkin ihmeen, etta juoksukisa peruttiin olosuhteiden vuoksi. Lauantain lumisade ja yon pakkaset liukastivat reitin siihen malliin, etta jarjestajat paattivat peruuttaa kisan turvallisuussyista. Paatiet oli suolattu heti aamusta, mutta koska hiekoitus ei ole taalla muodissa, jalkakaytavat ja pienemmat polut eivat tarjonneet kovin paljon pitoa tossun alla.

Suuntasimme kisan sijasta metsapoluille juoksemaan ja sen jalkeen Baltimoreen yhden dollarin museopaiville. Historian havinaa Baltimoren teollisuusmuseossa
ja uusia tuulia kotikaupunkimme Columbian perustajan muistoksi perustetussa Visionaarimuseossa.

Baltimore sijaitsee aivan meren rannalla, joten kylma 30km/h pakkasviime sai lampotilan tuntumaan -15C. Sellaista kylmyytta en ole vahaan aikaan kokenut. Ihmetellen katsoimme faneja, jotka aikovat viettää illan palellen Baltimore Ravensin ja Washington Redskinsien jenkkifutispelissä. Näytti niillä olevan vähän tavallista enemmän vaatetta päällä, mutta silti.. Lopputulos oli kuitenkin hyva faneille. Ravens voitti paikalliskamppailussa Redskinsit 24-10.

Tanaan illalla on ohjelmassa on Itsenaisyyspaivan juhlat suurlahetystossa. Emme tieda miksi itsenaisyytta juhlistetaan pari paivaa varsinaista myohemmin. Ehkapa Pekka Lintu (suurlahettilas) paasi oikeisiin linnanjuhliin lauantaina.

Bread is the one that keeps us going

Mina kuulun siihen ryhmaan ruokakaupassakavijoita, joka tykkaa lueskella tuoteselosteita. Tama taipumus on selkeasti korostunut USAssa asuessa. Jopa siina maarin, etta saan varsin usein kuunnella huomautuksia kauppareissujen pitkasta kestosta :)

Yritan noudattaa sellaista periaatetta ruokaostoksissani, etta pääasiassa vain sellaisia tuotteita joita edesmennyt isoaitinikin olisi tunnistanut. Joku voi pitaa sita turhana nipotuksena, mutta taalla asuessa valmisruokien kasite on saanut ihan uuden ulottuvuuden. Joskus tuoteselostetta lukiessa tulee miettineeksi, etta loytyyko pakkauksesta oikeasti sita ruokaa, mita kuva kannessa esittaa.

Otetaan nyt vaikka esimerksi terveelliselta kuullostava 12 jyvan taysjyvaleipa. Tassa tuoteseloste:
Whole Wheat Flour, Water, Unbleached Enriched Wheat Flour [Flour, Malted Barley Flour, Reduced Iron, Niacin, Thiamin Mononitrate (Vitamin B1), Riboflavin (Vitamin B2), Folic Acid], Water, High Fructose Corn Syrup, Sunflower Seeds, Yeast, Cracked Wheat, Rye, Cellulose Fiber, Wheat Gluten, Oats, Soybean Oil, Ground Corn, Salt, Molasses, Buckwheat Flour, Brown Rice, Mono- and Diglycerides, Soybeans, Triticale, Calcium Propionate (Preservative), Monocalcium Phosphate, Barley, Flaxseeds, Millet, Calcium Sulfate, Datem, Calcium Carbonate, Soy Lecithin, Whey, Soy Flour, Hazelnut Meal, Sesame Seeds, Walnuts, Nonfat Milk.

Joukosta loytyy ihan tunnistettavia ainesosia, mutta myos paljon sellaista mista ei ole mitaan tietoa (Triticale = vehnan ja rukiin hybridi wikin mukaan) ja jotain mita en mielellani haluaisi suuhuni laittaa. E-numeroita ei loydy ainuttakaan, koska ei olla EU:ssa. Vaikkaisin etta jos listan kaantaisi E-koodeiksi, saisimme kokoon aika pitkan listan. Ja nyt puhutaan siis vain leivasta. Sailytysaika on huoneenlammossa helposti yli 3 viikkoa. Siihen niita sailytysaineita sitten tarvitaankin. Voisiko joku kertoa, milta nayttaa vastaava tuoteseloste kotimaisessa leivassa?

Naista ja makutottumuksista johtuen tykkaan leipoa valtaosan syomastani leivasta itse ruis- ja kaurajauhoista. Mutta ei asia toki niin mustavalkoinen ole, kauppojen leipomo-osastoilta loytyy myos monia hyvia tuoreita vaihtoehtoja ja olen jopa bongannut parista kaupasta Real-leipaa muistuttavaa leipaa. Nam nam.

Yksi aiheeseen liittyva havainto on myos, etta ruokakaupassa kannattaa shoppailla mieluummin kaupan aariosissa kuin keskella ja lahella kassoja. Terveelliset ja tuoreet ruoat loytyvat kaupan ’ulkokehalta’. Taitaa patea myos Suomessa?

Thanks for...

Tanaan on paiva, jolloin saa olla kiitollinen. Ihan luvan kanssa. On nimittain kiitospaiva. Jos jostain, niin siita olen talla hetkella kiitollinen ja helpottunut, etta kotipuolessa tapahtunut auto-onnettomuus aiheutti vain materiaalisia vahinkoja. Drive safely, sis.

Vietamme Thanksgiving-illan ruotsalais-usalaisen perheen luona ja toiveissa on paasta maistamaan myos taytettya kalkkunaa. Ettei paiva ihan pelkaksi juhlinnaksi mene, lahdin muutamaksi tunniksi toihin kurittamaan SAS:ia. Olen jo liian kauan valtellyt hankalaksi osoittautuneita analyyseja lihasvoiman pitkaaikasmuutoksista, mutta tanaan sain niihin jotakin jarkea. Vihdoinkin. Ehkapa paasen samalla eroon viime paivina vaivanneesta konferenssin jalkeisesta 'krapulasta'. Onnistuneen konferenssiviikonlopun jalkeen on ollut vaikea saada kiinni tyorytmista ja tekemattomat tyot tuntuvat kaatuvan ryminalla niskaan. Vali vali ja seli seli.

Oikeasti viikonloppu oli tosi onnistunut. Sain hyvaa palautetta esityksestani ja tarjolla oli monia mielenkiintoisia symposiumeita. Erityisen tyytyvainen olen kuitenkin niista lukuisista 'kaytavakeskusteluista', joissa pohdimme nykyisten ja tulevien tutkijakollegoiden kanssa tulevia hankkeita. Ensimmaista kertaa koin, etta konferenssin tarkein anti taisi tulla luentosalien ulkopuolelta. Paikalla oli myos joukko suomalaiskollegoita, joiden kanssa oli mukava vaihtaa kuulumisia pitkan tauon jalkeen. Eilen kavimme viela porukalla syomassa DC:ssa.

It's snowing!!

Hihii. Onko paljon hienompaa kuin katsella pitkan kesan jalkeen ensimmaisten lumihiutaleiden tanssia tuulessa? Tyokaverit katsoivat minua vahan oudosti, kun aloin hihkumaan lumen tulosta. Viela ei kuitenkaan tarvitse etsia lumilapioita ja muuta talvirekvisiittaa, silla lunta tuli ihan vain maistiaisen verran. Mutta silti.

Toissa on riittanyt talla viikolla hassakkaa, kun koko porukka valmistautuu tulevaan Gerontological Society of American konferenssiin. On pidetty kenraaliharjoituksia ja fiilattu esityksia. Meilla on yhteinen symposium oman ryhman voimin. On ihan kiva, etta konferenssi jarjestetaan melkein kotikonnuilla DC:ssa, mutta NIH:n ei-kovin-reilun ohjeistuksen vuoksi konferenssipaivat tulevat venymaan melkoisen pitkiksi. Taalla on nimittain sellainen saanto, etta jos tilaisuus pidetaan lahempana kuin 50 mailin paassa kotiosoitteesta, ei ole oikeutta hotelliyopymiseen. Minulla ajomatkaa kertyy noin 50 km, mika sinansa ei ole paha, mutta liikenne DC:ssa ruuhka-aikana voi olla painajainen. Eli liikkeelle on lahdettava aikaisin aamulla. Onneksi viikonloppuna teilla on vahan rauhallisempaa.

Never say never

Kymmenisen vuotta sitten tein itselleni lupauksen, etten enää ikinä pistäisi piikkareita jalkaani. Se oli silloista angstia kilpaurheilusta luopumista kohtaan. Tänään kuitenkin kääntyi uusi sivu sillä saralla.

Nauhoitin aamulla jalkaani punamustat Niken piikkarit, jotka löysin Floridasta 15 dollarilla. Kyseessä oli USAn maastomestaruuskilpailujen esikisat tunnin ajomatkan päässä kotoa - 8 km pitkin kumpuilevaa ja sateen pehmittämää pellonreunustaa. Pyssyn paukahdettua alitajunta yhdisti piikkarit ja kovan vauhdin ja säntäsin ylämäkeen USAn olympiakarsintakävijän perään. Eihän minun kunnollani 3.30 kilsavauhtia maastossa kovin kauaa jaksa. Lopun 7 km sain sitten kärsiä liian kovasta aloituksesta. Mutta onneksi oli edes piikkarit, ettei tossu lipsunut mudassa.


Pikapikaa seurakavereiden kimppakyydillä kotiin, vähän ruokaa ja sitten kohti kolleegan vauvakutsuja. Vauvakutsuista olen blogannut jo aiemmin. Kätevä juttu vauvakutsujen lahjahankinnassa on vanhempien laatima lahjalista. Vauvaosastolla vaeltaessani törmäsin mitä erikoisimpiin tarvikkeisiin: Patjan täristin säästämään äidin ja isän käsivoimia, muovinen istuinkaukalo vauvan pesuhetkiin, vauvan muotoihin muovautuva makuualusta ja säilytysrasia käytetyille vaipoille. Hmmm. Toisaalta itselläni ei ole niin paljoa kokemusta lastenhoidosta, että voisin kyseenalaistaa näiden tarpeellisuuden. Luultavasti näen vielä tänään jotain muita tuiki tarpeellisia varusteita.

Back to chilly weather from sunny Florida

Kulunut viikonloppu sujui vaihteeksi pois kotimaisemista. Talla kertaa Floridan Clearwaterissa. Eilisen Veteraanipaivan juhlinnan ansiosta saatoin pitaa pidennetyn vapaan tyokuvioista ilman isompia omantunnon tuskia. Reissun paallimaisena motiivina oli kannustaa Darbya triathlonin puolimatkan MM-kisoissa, mutta samalla saimme tilaisuuden tavata ystavia Suomesta. Erityisen mukava oli nahda pikkuinen Charlotta. Lasten kautta todellakin huomaa, miten nopeasti aika kuluu. Ensi kevaana, kun seuraavan kerran naemme, han varmaan jo tapailee ensimmaisia kavelyaskeliaan. Janna oli myos todeta, etta kuluneen vuoden aikana olemme nahneet useammin D:n sukulaisia kuin omiamme. Hassua.


Viikonlopun ohjelma oli kokonaisuudessaan, yllatys yllatys, melko urheiluvoittoinen. Mita muuta voi odottaa kuin kuusi urheilukaverusta kokoontuu samalla paikkakunnalla. Valkohiekkaisiin uimarantoihin saimme kosketuksen lahinna juoksu- ja uintilenkkien kautta, mutta kaikkein autenttisin Florida-kokemus loytyi majapaikan uima-altaalta, kun sain yllytettya Andyn kanssani elakelaisrouvien vesijumppaan. Suomalaiset varikkaat uimamyssyt oli korvattu aurinkolipoilla ja -laseilla, mutta muuten meno oli samanlaista. Jumppaohjeet tulivat muuten nauhalta :)


Orlandon Disney World tuli myos koettua. Se siita paikasta. Olihan siella toki hienoja yksityiskohtia ja tuttuja satuhahmoja, mutta tosikko-aikuisen mielesta Magic Kingdom oli kaupallisuuden ja teennaisyyden huipentuma.

Syksy on ollut varsin vauhdikas ja ohjelmaa on riittanyt. Nyt tuntuu kivalta, etta voi valilla hengahtaa ja viettaa aikaa kotonakin. Ainakin tulevana sunnuntaina. Seuraavana viikonloppuna onkin sitten edessa konferenssi DC:ssa. Siella nakee taas tuttuja. Nyt pitaa jatkaa esityksen fiilaamista...

Change

Monen amerikkalaisen unelmasta tuli totta, kun Obaman vaalivoitto viime yona varmistui. Seurasimme television valityksella eri kanavien vaalilahetyksia ja sinisen demokraattiaallon vyoryntaa yli Amerikan mantereen. Itarannikon osavaltioiden ja Ohion varmistuttua Obamalla, rebublikaanit alkoivat myontaa vaalitappionsa. Yo huipentui Chicagosta lahetettyyn Obaman viralliseen voittopuheeseen. Yleison reaktioista naki, etta tata oli odotettu kauan. Pitkasta aikaa sodan, hirmumyrskyn tuhojen ja talouskriisin keskella on kansalla on jotain juhlittavaa. Nyt on mielenkiintoista seurata, miten juhlat ja muutossloganit alkavat nakya maan politiikassa.

By Jack Gruber