Väittelyn jälkeen

Nyt on väitöspäivä takanapäin. Kaikki meni hienosti - vaikka itse sanonkin. Väitöstilaisuus oli mitä miellyttävin, kiitos arvoisan vastaväittäjän. Ei pistänyt edes tiukoille. Ennen karonkkaa tutkimusryhmän urheilulliset saivat minut puhuttua pelaamaan sulkapalloa. Ihan hullua. Hauskaa kuitenkin oli ja nostatti fiilistä entisestään ennen karonkkaa. Päivällinen Samppalinnassa oli onnistunut: ruoka oli hyvää ja puheet mainioita. Muutamat kyyneleetkin vuodatettiin. Ilta jatkui leppoisissa merkeissä Cafe Wäinössä. Vieraita tosin hämännytti itäaksentilla sopertanut tarjoilija. Hauska heppu. Ja onneksi juju paljastui kaikille loppuillasta. Kiitos kaikille mukana olleille mahtavasta illasta!

The Day

Huomenna tähän aikaan on jännät paikat, kun väitöstilaisuus alkaa. Jännitys on vielä pysynyt hyvin kurissa, kun on ollut paljon järjesteltävää. Oikeastaan odotan oikein innolla huomista. Siitä tulee hieno päivä.

Tällä kertaa ei ole enempää sanottavaa. Huomisen jälkeen sitäkin enemmän.

Back to work

Ennen elokuu merkitsi sitä, että palattiin kesän jälkeen koulun penkille. Nykyään palataan töihin ja ihan ilman uutta reppua ja penaalia. Koulu alkoi pikku hiljaa kuin tunnustellen, mutta tänä vuonna töissä edetään heti täysillä kierroksilla. Väitöspäivään on aikaa kaksi viikkoa. Vaikka olen kesäloman aikana mukavasti saanut hoidettua käytännön asioita, niitä tuntuu vieläkin riittävän. Kirjat tulivat eilen painosta. Kyllä se on hieno. Ja fiilis sen mukainen. Viikonloppuna yritän saada signeeraukset tehtyä, jotta saan kirjat kollegoille ja ystäville jakoon. Voiko parempaa ajanvietettä olla? Ehkä tässä tapauksessa kiitoskorttien kirjoittaminen, sitten kun kaikki on onnellisesti takanapäin. Mutta ei tämä etukäteistunnelmointikaan mitään epämiellyttävää ole.

Tänään saimme vähän lisäinfoa tulevasta reissusta USAan. NIAn visiting fellow -paketin koostaminen ei näköjään tapahdu ihan sormia napsauttamalla. Jotta minulla on kaikki tarvittava viisumin anomiseen, aikaa saatta vierähtää byrokratian koukeroissa 2-2½ kuukautta. Nice. Tarkoittaa sitä, että vaikka saisin tutkintoni heti väitöstä seuraavalla viikolla, lähtömme siirtyy marraskuulle. Eipä siinä muuten mitään olisi, mutta ehdimme jo vuokrata asuntomme 1.10. alkaen opiskelijakaveruksille. Heitä ei tässä tilanteessa oikeastaan voi velvoittaa asumaan toisen 9 neliön solukämpässä kahta kuukautta, vaan kyllä meidän pitää keksiä itsellemme jokin väliaikainen ratkaisu. Kuukauden sitä asuu missä vaan. Jos se edes on täyttä kuukautta.


Edessä taas aktiivinen viikonloppu. Huomenna juhlistetaan kaverin 30-vuotissynttäreitä 80-luvun hengessä. Kreppirauta ja donitsit on jo kaivettu esiin laatikoiden kätköistä. Joku raja juhlimisessa pitää kuitenkin olla (niin kuin sellainen vaara muka olisi olemassa että yli menisi), sillä seuraavana aamuna on startti triathlonkisaan. Matka on lyhyt, mutta kilpurilla kisaaminen eka kertaa haastavaa. Katsotaan, jos vaikka kuvia laittaisin tänne. Molemmista saanee hauskoja otoksia.

Kesämielellä

Hups heijaa, kuukausi on vierähtänyt sitä vauhtia, etten ole ehtinyt tännekään päivittää kuulumisia. Mutta eihän sitä kesällä sisällä kuulukaan istua, vaan viettää pitkiä kesäiltoja ja viikonloppuja ulkona touhuten. Ohjelmassa on ollut mm. pyöräretki historiallista Hämeen Härkätietä pitkin, juoksu- ja triathlonkisoja, saaristoviikonloppuja ja grillijuhlia.

Muuttoasiat etenevät pikkuhiljaa. Asuntoa emme vielä ole saaneet vuokrattua, mutta useampi kiinnostunut on käynyt jo visiitillä. Seuraavaksi on auton vuoro. Lisäksi olemme melkein jo varmasti päättäneet, missä haluaisimme asua seuraavat pari vuotta. Ajatus asumisesta Baltimoren betoniviidakossa ei vieläkään tunnu hyvältä vaihtoehdolta, joten olemme siirtäneet katseemme Baltimoren ja DC:n välimaastoon. Siellä pitäisi olla monta mukavaa Raision ja Naantalin kokoista kaupunkia, joissa elämä on vähän rauhallisempaa ja viihtyisempää kuin suurkaupungissa. Paikallisten city-ihmisten mielestä liiankin hidasta ja tylsää, eli luultavasti juuri meille sopivaa ;)

Väitöskirjan osalta homma alkaa, niin sanotusti, olla paketissa. Viime viikkoina olen tehnyt kirjaan enää pientä hienosäätöä ja fiilannut ulkoasua. Nyt kirja onkin sitten jo painokoneen hampaissa. Ja samalla alkoi kesäloma. Se on kesä nyt.

Kommenteista kiitos

Sain tänään esitarkastajien kommentit. Johan niitä ehdin odottaakin. Olen ihan ihmeissäni ja innoissani. Palaute oli varsin positiivista ja vähän hehkutustakin. Pienen kritiikin poikasen hollantilainen esitarkastaja sentään esitti, ihan aiheesta, mutta ei edellyttänyt mitään muutoksia käsikirjoitukseen. Mitä ihmettä? Tässäkö tämä sitten oli. Nyt vain kuulemma ulkoasu kuntoon ja sitten kirjapainoon. Sopii minulle. Kiitos ja hei.

Viimeinen juttu uunista ulos

Eilen sain iloisia uutisia JAGS-lehdestä. Neljäs artikkelini on hyväksytty julkaistavaksi heidän lehdessään. Jee! Tämä on yksi niitä gerontologisen tutkimuksen kärkilehtiä ja joskus alussa haaveilin, että jos joskus sinne jutun saisi läpi. No nyt se on totta. Ei huono fiilis. Mikä parasta, kaikki osatyöt on nyt virallisesti arvioitu ja hyväksytty lehtiin, eikä niiden hyvyyttä tarvitse enää mielessään pohtia. Vielä täytyy tietysti odottaa ja jännittää esitarkastajien kommentteja. Ohjaajalta sain vähän etukäteistietoa, ettei ainakaan toiselta esitarkastajalta ole odotettavissa pahoja kommentteja. Hollantilaisen kommentteja sen sijaan vähän jännitän. Hän on sentään aihealueen todellinen asiantuntija. Parin päivän päästä se sitten nähdään, paljonko hommaa yhteenvedossa vielä on. Voimia olen ainakin kerännyt loppurutistukseen.

Tässä välissä täytyy kiittää ohjaajiani. Mahtavia ihmisiä ja hyviä opettajia. Vaikka aikataulu on kiristynyt kiristymistään, he ovat uhranneet vapaa-aikaansa tekstieni lukemiseen ja kommentointiin. En varmasti olisi näin pitkällä, näin nopeasti, ilman heidän tukeaan.

Kodinvuokrausasiat etenevät pikku hiljaa. Olen tehnyt jo "mainoksen" asunnostamme ja pikapuolin alamme levittää sitä eri kanavien kautta. Aluksi työ- ja urheilupiireihin ja myöhemmin vähän laajemmalle. Ainakin itse uskon, että siihen vuokralainen löytyy. Itseasiassa meillä oli eilen pyöräkellarissa renkaidenvaihtotalkoiden ohessa mielenkiintoinen keskustelu ykköskerroksen naapureiden kanssa. Heillä näyttäisi olevan hieman kiinnostusta muuttaa isompaan asuntoon eikä muuttomatkakaan olisi pituudella pilattu. Vain viisi kerrosta. Saa nähdä, kehkeytyykö siitä mitään. Ainakin molempien renkaat tuli vaihdettua.

Viikonlopun puhdetöitä

Ellei perjantain häitä lasketa lukuun, tämä viikonloppu sujui pitkästä aikaa kotosalla. Viime viikot ovatkin olleet melkoista matalalentoa joko työn tai harrastusten parissa. P:n ollessa maastokisoissa Imatralla, minulla oli hyvää aikaa tehdä alustavaa inventaariota vaatteista ja muista tavaroistamme. Mistä tavaroista raaskin luopua, mitkä voisi pakata ja jemmata varastoon matkan ajaksi ja mitä mahdollisesti ottaisin mukaan reissuun. Mukaan lähtee pääasiassa vaatteita ja elektroniikkaa - kaikki muu tärkeä tallennetaan kannettavaan tai muistitikuille. Helppoa, sanon ainakin vielä. Joka tapauksessa, vein jo nyt monta paperikassillista vaatteita kellariin odottamaan kesää. Silloin menemme siskon kanssa kesätorille myymään tavaroita. Nostalgiaa luvassa. Olimme siellä myymässä tavaroitamme viimeksi ehkä 15 vuotta sitten. Huuto.net sai myös oman osansa kaappien löydöistä.

Viikonloppuun sisältyi myös vähän actionia. Kylppärin viemäri päätti tukkeutua kesken pyykinpesun. No, selvisi sekin, että koneemme kuluttaa noin 40 litraa vettä perusohjelmassa. Tuntuu suurelta määrältä, vaikka muistan jostain lukeneeni, että vielä 80-luvulla koneet kuluttivat yli 100 litraa / pesu. Vaikka kehitystä onkin tapahtunut, on se ympäristö siltikin kovilla. Mielenkiinnolla ja vähän kauhulla odotan, miten jenkeissä huolehditaan (tai ei huolehdita) ympäristöasioista. Jätteiden lajittelusta ja pyörällä kulkemisesta voi ehkä vain haaveilla. Saapa nähdä, mikä tilanne on Baltimoressa.

Asia ylitse muiden tässä päivässä oli kuitenkin havahtuminen siihen, että entisessä kodissamme majaileva vuokralainen kasvattaa hamppua omalla ikkunalaudallaan. Voitteko kuvitella. Siinä se nautintokasvi kasvaa sojotti punaisessa ämpärissä, auringonpaisteessa, kakkoskerroksen ikkunassa, kaiken kansan nähtävillä. Seuraumuksista ei vielä tiedä, mutta ei se ainakaan kovin hyvältä 18-vuotiaan kollin näkökulmasta vaikuta. Meille tämä tarkoittanee uuden vuokralaisen löytämistä. Ei siitä enempää tällä kerralla. Illalla täytyy vielä katsoa Forrest Gumpista kohtaus, jossa Forrest ja Jenny tapaavat Reflector Poolilla Washington DC:n sydämessä. Paikka on vielä maaliskuun visiitiltä hyvin muistissa, joten on kiva nähdä mitä muuta tuttua kohtauksessa näkyy.

Alku

Tästä se lähtee. Raportointi fiiliksistä ennen muuttoa, muuton temmellyksessä ja elämästä sen jälkeen. Määränpäänä on Baltimore, Marylandissa USAn itärannikolla. Vasta viimeisen parin viikon aikana olen antanut muuttoajatuksille tilaa mielessäni, vaikka asia on ollut tiedossa jo toista kuukautta. Lähetettyäni väikkärin esitarkastukseen energiaa on vapautunut asioiden järjestelyyn ja tulevaisuuden pohdintaan. Olo on yllättävän rauhallinen. Paljon rauhallisempi kuin P:lla. Muuttoon on vielä niin paljon aikaa, eikä ajankohtakaan ole kiveen hakattu, ettei monia asioita vielä edes pysty järjestelemään. Olemme sentään saaneet työlistan kuntoon, exceliin tietysti, josta hommien etenemistä voi seurata. Monta asiaa on jo kunnossa ja vielä useampia vireillä. Oman asunnon kohtalo on niistä ehkä se tärkein. Toivottavasti löydämme hyvän vuokralaisen.