Back to work

Ennen elokuu merkitsi sitä, että palattiin kesän jälkeen koulun penkille. Nykyään palataan töihin ja ihan ilman uutta reppua ja penaalia. Koulu alkoi pikku hiljaa kuin tunnustellen, mutta tänä vuonna töissä edetään heti täysillä kierroksilla. Väitöspäivään on aikaa kaksi viikkoa. Vaikka olen kesäloman aikana mukavasti saanut hoidettua käytännön asioita, niitä tuntuu vieläkin riittävän. Kirjat tulivat eilen painosta. Kyllä se on hieno. Ja fiilis sen mukainen. Viikonloppuna yritän saada signeeraukset tehtyä, jotta saan kirjat kollegoille ja ystäville jakoon. Voiko parempaa ajanvietettä olla? Ehkä tässä tapauksessa kiitoskorttien kirjoittaminen, sitten kun kaikki on onnellisesti takanapäin. Mutta ei tämä etukäteistunnelmointikaan mitään epämiellyttävää ole.

Tänään saimme vähän lisäinfoa tulevasta reissusta USAan. NIAn visiting fellow -paketin koostaminen ei näköjään tapahdu ihan sormia napsauttamalla. Jotta minulla on kaikki tarvittava viisumin anomiseen, aikaa saatta vierähtää byrokratian koukeroissa 2-2½ kuukautta. Nice. Tarkoittaa sitä, että vaikka saisin tutkintoni heti väitöstä seuraavalla viikolla, lähtömme siirtyy marraskuulle. Eipä siinä muuten mitään olisi, mutta ehdimme jo vuokrata asuntomme 1.10. alkaen opiskelijakaveruksille. Heitä ei tässä tilanteessa oikeastaan voi velvoittaa asumaan toisen 9 neliön solukämpässä kahta kuukautta, vaan kyllä meidän pitää keksiä itsellemme jokin väliaikainen ratkaisu. Kuukauden sitä asuu missä vaan. Jos se edes on täyttä kuukautta.


Edessä taas aktiivinen viikonloppu. Huomenna juhlistetaan kaverin 30-vuotissynttäreitä 80-luvun hengessä. Kreppirauta ja donitsit on jo kaivettu esiin laatikoiden kätköistä. Joku raja juhlimisessa pitää kuitenkin olla (niin kuin sellainen vaara muka olisi olemassa että yli menisi), sillä seuraavana aamuna on startti triathlonkisaan. Matka on lyhyt, mutta kilpurilla kisaaminen eka kertaa haastavaa. Katsotaan, jos vaikka kuvia laittaisin tänne. Molemmista saanee hauskoja otoksia.