torstai 8. marraskuuta 2007

Learning by doing

Päällisin puolin elämä täällä tuntuu ihan samanlaiselta kuin koti-Suomessa. Mutta onpa ensimmäisen viikon aikana tullut vastaan monta hauskaa ja vähemmän hauskaa tilannetta, joihin aiemmin ei ole joutunut. Oppia ikä kaikki.

Opettele kirjoittamaan numerot oikein. Tässä toissapäivänä kun olimme kirjoittamassa pankissa käteisshekkiä, ihmettelimme miten luvut eivät millään täsmää. P:n kirjoittama 1 oli tulkittu numero seiskaksi ja sotku oli valmis. Eli ykkösistä ja seiskoista viivat pois, niin laskut hoituvat sujuvammin. Shekeillä pelaaminen onkin kokonaan oma taitolajinsa ja opettelemisen paikka. Vain harva iso yhtiö tarjoaa mahdollisuuden maksaa laskut internetissä, muuten laskut on hoidettava perinteisesti sekeillä. Tänään juuri tilasimme nipun nimellisiä shekkejä. Kun Suomessa saa valita mieleisensä pankkikortin taustakuvan, niin täällä pääsimme valitsemaan kymmenistä eri shekkien taustakuvista. Päädyimme maailmankarttaan.

Käytä kuivausrumpua kohtuudella. Ihastuneena kuivausrummun tehokkuuteen pyöritimme pyykkejä turhan kauan koneessa. Lopputuloksena ihanan lämpimät, mutta kutistuneet vaatteet. Onneksi ei tullut suurta vahinkoa ja itse asiassa omat vähän venahtaneet farkut istuvat nyt paremmin kuin aiemmin. Ihmettelyä ovat myös aiheuttaneet kauppojen pitkät hyllyrivit pyykinpesuaineita ja oheistuotteita. Tällä viikolla olen mm. oppinut, että pyykkejä voi pehmentää kuivausrummussa erityisillä liinoilla ja pöyhintäkuulilla. Tuoksullisia tottakai.

Malttia kaasuhellan käyttöön. Kodinhoitohuoneesta jos siirrytään keittiön puolelle, niin kaasuhellan ja -uunin käyttö ekaa kertaa oli kanssa aika jännää. Ajattelin, että saan kaasukellon heti soimaan, mutta sen sijaan melkein herätin palovaroittimen. Aamupuuro oli palaa kattilan pohjaan, sillä hella olikin tavallista ärhäkämpi. Nyt homma jo sujuu, vaikka vieläkin ihmettelen kaasu-uunin toimintaa. Sämpylät sillä kuitenkin jo onnistuin paistamaan.

Ei kannata imuroida iltasella. Ostimme eilen yhdeltä NIH:in työntekijältä imurin –sellaisen työnnettävän. Sitä piti tietysti heti päästä kokeilemaan, vaikka olikin jo aika myöhä. Ei ollut ihan pieni ääni, mitä vekotin päästi sisuksistaan. Totesin, että on parempi jättää imurointi reilusti päiväsaikaan. En tiedä, ovatko täkälaiset imurit kaikki yhtä äänekkäitä, mutta imutehossa ainakin löytyy. Se onkin toivottavaa, kun keittiötä lukuunottamatta lattiat on verhoiltu kokolattiamatolla. Positiivista on kuitenkin ollut huomata, ettei uusi seinästä seinään mattomme ole aiheuttanut juurikaan hengityselinoireita.

Totuttele muovipusseihin. Niitä on ja paljon. Ilman muovipussia tai kymmentä et pääse ruokakaupasta tai mistään muustakaan kaupasta kotiin. Kaikki pakataan pusseihin ja mielellään vain pari tavaraa samaan pussiin. Mitä suurempi tavara, sitä suurempi kassi on kassaneidillä tarjota. Ja hämmästys on suuri, joskus jopa loukkaantunut, kun sanoo kuljettavansa tavaran ilman muovipussia kotiin. Eihän se käy päinsä, vaikka maitokanisterissa olisi kantokorva tai tyynypussissa kantokahva. Tämä ottaa tosi koville, sillä Suomessa olemme tottuneet tekemään kauppareissut aina kangaskassien kanssa. Pitäisikö alkaa virkkaamaan jotain muovimattoja vai mihin nämä pussit saa kadotettua? Luomukaupassa oli sentään paperikasseja tarjolla. Samanlaisia kuin viinakaupassa :)

Älä mene nälkäisenä autokauppaan tai hoitamaan asioita mihinkään muuallekaan. Aikaa nimittäin kuluu – yllättävän paljon. Tämän totesimme hoitaessamme ensimmäisen viikon aikana asioita siellä ja täällä. Suomessa on tottunut siihen, että asiat hoituvat rivakasti ja luotettavasti, muutamalla napin painalluksella. Täällä kaikki kestää ja täytettäviä papereita riittää. Laskimme juuri, että olemme viettäneet esimerkiksi autokaupassa sisällä istuen kaikkiaan lähemmäs 10 tuntia. Kaiken huippuna viime torstain viisi tuntia! Sama juttu oli pankissa, kännykkäliittymiä avattaessa ja vuokrasopimusta kirjoittaessa. Vähän jo arveluttaa, mihin kaikkeen olemme nimemme laittaneet ja mihin sitoutuneet. Ainakaan autovakuutusasiat eivät vielä ole meille täysin selvinneet. Huomenna yritän soittaa vakuutusyhtiöön uudestaan, kun tänään en kehdannut viidettä kertaa pyytää virkailijaa selittämään asiaa. Kun ei tajua, niin ei tajua. Toisaalta vähän hymyilyttää se varovaisuus, jolla täällä sopimuksia tehdään. Myyjän vastuu ja asiakkaan valitusoikeus rajataan sopimuksilla minimiin. Ettei vaan joku tule ja haasta oikeuteen...

Ei kommentteja: