Dress code

Juuri kun olen vähän alkanut ymmärtää täkäläisiä, niin tänään oli taas päivä, jolloin monta asiaa meni yli ymmärryksen. Esimiehemme tuli tänään huomauttamaan meille, siis minulle ja toiselle vasta aloittaneelle tutkijakolleegalleni, että sairaalarakennuksessa on dress code. Farkut ja matalapohjaiset kengät ovat nou nou, pitää olla vähän siistimpää vaatetusta yllä. Vai sillä tavalla. Mitä tuohonkin nyt sanoisi. Kiva, että kerroitte meillekin säännöistä. Toki on niin, että osa työntekijöistä pukeutuu varsin virallisesti ja viimeisen päälle, mutta kyllä joukosta löytyy myös kuluneiden samettihousujen ja vanähtäneiden villapaitojen kannattajia. Ehkä sairaalan (jonka tiloissa vain oleilemme) profiilia halutaan nostaa ja uudet tulokkaat pyritään heti opettamaan talon tavoille. Ei kai tässä nyt kuitenkaan koko vaatevarastoa tarvitse uusia. Jos vaihtaisin vain farkut ”suoriin housuihin” ja ottaisin korkokengät laatikkoon virallisten tilaisuuksien varalta. Tehdään kompromissi.

Kotiin lähtiessä minua opastettiin taas. Osastomme sijaitsee viidennessä kerroksessa ja olen ottanut tavaksi kävellä portaat alas kotiin lähtiessäni. Mutta mutta.. Tänään jäin verekseltään vartijalle kiinni teoistani ja sain läksytyksen siitä, että portaita ei oikeastaan ole tarkoitettu kävelemiseen. Vain jos talossa on tulipalo tai muuten uhkaava tilanne, vasta silloin saa pistää tossua toisen eteen. Tosissaan hän oli. Minua hän ei vakuuttanut. Portaat kutsuvat taas ensi viikolla.

Että sellaista. Näin alkuun kaikki erilainen pistää silmään ja tarttuu korvaan. Entä sitten, kun palaamme takaisin Suomeen??

Oikeasti, tämänpäiväisestä huolimatta, elämä täällä on oikein mukavaa.