Fat on sugar on fat on salt

Kaksivuotinen USAn visiitti on tarjonnut kokemuksellisen mahdollisuuden seurata lahelta amerikkalaisten ruokailutottumuksia ja ruokatarjontaa. Niin kuin monessa muussakin asiassa, ruoka ei ole vain ruokaa, vaan sen pitaa tuottaa elamyksia, olla trendikasta ja tarjonta pitaa nivoutua hektiseen elamanmenoon.

Luin juuri mainion kirjan David A. Kesslerilta “The end of overeating – Taking control over the insatiable American appetite”. Han kuvaa kirjassaan miten ruokateollisuus on koukuttanut miljoonat amerikkalaiset ylensyomisen pauloihin. Rasva, suola ja sokeri ovat paaosassa lahes jokaisessa teollisesti valmistetussa ruoassa, oli kyseessa sitten makea tai suolainen ruoka (ellet usko, niin katso seuraavalla kauppareissulla mita suklaavanukas sisaltaa). Ruokateollisuus manipuloi naita aineksia kiihottakseen kuluttajien ruokahalua yha enemman ja enemman, niin etta ruokaan muodostuu lopulta riippuvuus ja syomista on mahdoton kontrolloida. Jotta valtetaan kuluttajan aistien turtuminen yhteen tuotteeseen, ruoan pitaa tarjota vaihtelua seka koostumuksen etta makujen osalta. Mieti vaikkapa hampurilaista, Snickers patukkaa tai minttusuklaajaateloa. Suolaista, makeaa, kovaa, pehmeaa, rapeaa.. Pelkkaa ilottelua suussa.

Ei ole ehka reilua syyttaa pelkastaan ruokateollisuutta kasvavasta lihavuusongelmasta, mutta kovin kaukana ovat viattomalta kuulostavasta ”Melkein kuin aidin valmistamaa”-mainoslauseesta. Samalla tavalla kun tutkijat kokoontuvat konferensseihin, niin ruokateollisuuden, mainosmaailman ja psykologian ammattilaiset kokoontuvat saannollisesti ympari maailmaa miettimaan uusia keinoja kuluttajien koukuttamiseksi. Yrita siina sitten pyristella vastaan!

Kirjaa voi suositella kaikille, jotka etsivat motivaatiota kotiruoan valmistukseen. Vaikka kotona valmistettu ruoka ei aina tarjoakaan huikeita makuelamyksia, sita voi ainakin syoda hyvalla mielella. Toki on niin, etta itsekin on tullut syotya ulkona paljon useammin kuin Suomessa. Eksoottisempien ruokien valikoima on laaja ja Suomen hintatasoon verrattuna kaksi syo taalla yhden hinnalla. Pikaruokaketjut McDonald’s, KFC, Wendy’s, Taco Bell, Arby’s ja muut eivat tosin ole saaneet meista kanta-asiakkaita, tai edes kerta-asiakkaita.

Loppukevennyksena markkinoiden uusin suosikki - uppopaistettua voita!

Visit msnbc.com for Breaking News, World News, and News about the Economy

August in brief

Niin se vain on jo syyskuu. Tarkoitukseni ei suinkaan ollut lopettaa blogin paivitysta kesatervehdyksiin, mutta tyo on vienyt mennessaan eika kukaan ole pitanyt seuraa tietokoneelle viikonloppuisin. Onneksi sentaan joku meidan perheessa jaksaa yllapitaa kirjallista harrastusta. Monenmoista on ehtinyt tapahtua. Ja elama hymyilee edelleen. Pieni stressi oli tosin vieda younet, mutta nyt on Opetusministerion apurahahakemus postissa ja voin huolehtia vain tutkimusartikkeleiden valmistumisesta. Elokuussa kavimme purjehtimassa ja juhlimassa kaverin 30-vuotissynttareita aurinkoisessa Annapoliksessa... Ajoimme myos ihailemaan Lansi-Virginian jylhia maisemia... ... ja Amishien rauhallista elamanmenoa. Lansi-Virginia tuli koettua myos maastopyoran selasta... ... ja jalkaisin Blackwater Fallsien juurella. Beach-elamaa kokeilimme parin paivan verran Delawaren rannikolla... ... Dewey beachin pojat on aika taitavia... ... mutta silla reissulla "tuore" jaatelo oli parasta. Kuuma ja kostea saa ei hidastanut liikunnallisia harrastuksia (lenkilla D.C. keskuspuistossa Rock Creek parkissa)... ... mutta joskus liika on liikaa. Jalkapalloilua seurasimme kahteen otteeseen, ensin eurooppalaista (AC Milan vs. Chelsea)... ... ja sitten amerikkalaista (Baltimore Ravens vs. New York Jets). Tunnelmaa riitti molemmissa tayden 70.000 katsomon voimalla ja katsojien koko korreloi pelaajien kokoon. Elokuun huipentuma oli kuitenkin 30 000 rokkaajan Virgin Mobile Fest. Matkaa konserttiarenalle oli niinkin paljon kuin 1 km. Kerrankin auton saattoi jattaa kotiin. Weezer!

Summer for everyone, holiday for only some

Marylandin kesa on ollut tahan mennessa lampotiloiltaan varsin miellyttava. Paivasta toiseen +25–30 astetta. Pitkahihaista ei ole tarvittu ei aamulla eika illalla moneen viikkoon. Mutta elokuun lahestyessa saa kiristaa otettaan ja alkavat pohjoismaalaiselle ”raastoviikot”. Lampotila on paivittain yli 30 astetta ja ilmankosteudessakaan ei pihistella. Usalaiset liikuntafysiologit kayttavat lampokuormaa kuvatessaan nyrkkisaantona yhtaloa, jossa lampotila farenheiteina ilmaistuna ja kosteusprosentti lasketaan yhteen ja jos summa ylittaa 150, olosuhteet vaikuttavat reilusti fyysiseen suorituskykyyn. Eika silloin ole tavallisen ihmisenkaan hyva olla, ellei istu ilmastoidussa toimistossa tai autossa. Esimerkiksi tana aamuna klo 6, maaginen luku ylittyi, lampotilan ollessa 28C (83F) ja kosteusprosentti 72%. Nyt kello 6 illalla vastaavat luvut ovat 90F (32C) ja 62%. Ja tama on vasta alkua tulevalle...

Jain tassa juuri kiinni ajattelemattomuudesta. Mietin aaneen, mahtaako tutkimusyksikkomme autioitua elokuun viikkoina, kun vaki on lomalla. Niinpa niin, aika harva pystyy pitamaan "oikeaa lomaa". Pari paivaa on lahempana todellisuutta kuin pari viikkoa. Olkaa lomalaiset onnellisia Suomessa ja nauttikaa Suomen suvesta!

Lost in my thoughts

On perjantai. Onneksi. Harvoin on ollut nain raskasta viikkoa. Sata keskeneraista asiaa hoidettavana, takkuilevat analyysit ja iso vasy. Post doc -kautta on jaljella melko tarkalleen nelja kuukautta, joka tuntuu joko liian lyhyelta tai liian pitkalta ajalta – riippuu mista nakokulmasta asiaa milloinkin katsoo.

Jotain positiivistakin. Lihavuusguru Arya Sharma oli bongannut uusimman tutkimuksemme lihavuuden ja alhaisen lihasvoiman aiheuttamista seurauksista ja kommentoi sita blogissaan.

Nyt viikonlopun viettoon. Eikohan ajatukset kirkastu jo huomenna mustikoita poimiessa ja pyoralenkilla.

Travelling is nice, but it is good to be home

Kotona taas Pariisin konferenssireissulta. Matka oli oikein onnistunut ja sain uusia ideoita omiin tutkimuksiin. 16 rinnakkaissessiota pitivät huolen siitä, että joka tunnille oli mielenkiintoista kuultavaa. Oma esitykseni meni hyvin ja lihavuus-aiheinen symposiumimme oli onnistunut. Oli myös mukava treffata suomalaiskollegoita ja tutustua uusiin. Aamulenkillä ja iltaisin ehdin käydä tutustumassa Pariisin nähtävyyksiin. Oli ihana vain kävellä katuja ristiin rastiin ilman että olisi tarvinnut murehtia onko seuraavassa korttelissa turvallista kävellä vai ei. Vaikken ranskaa ymmärräkään, olo tuntui oudon kotoisalta. Ehkä se on sitten sitä eurooppalaisuutta.

Kotimatka ei ollutkaan sitten enää niin mukava. Aamulla heräsin kuumeessa ja inhottavan kurkkukivun kanssa. Lento meni nukkuessa ja murehtiessa josko olen saanut H1N1-tartunnan. Onneksi muita oireita ei ilmaantunut ja sain seuraavana päivänä lääkäriltä antibioottikuurin angiinan. Nyt alkaa kuume ja kurkkukipu hellittää ja juominen ja syöminen onnistuu vähän paremmin.

Happy 4th!

Tyopaikan kaytavilla kuuluu huudot “Happy 4th !“. Paikalliset juhlistavat itsenaisyyspaivaansa lauantaina ja huomenna on valtion tyontekijoilla vapaapaiva, joten vahemmastakin vaki innostuu. Monella kesaloma haamottaa vasta elokuussa, joten pitka viikonloppu tarjoaa hyvan mahdollisuuden avata beach-kauden. Liikennekartoista paatellen Delawareen ja Atlantin rannikolle vievat tiet ovatkin jo ihan punaisena eli jumissa. Bumber-to-Bumber niin kuin taalla tavataan sanoa.

Omalta osaltani ilotulitukset ja muut happeningit jaavat tana vuonna valiin, silla vietan itsenaisyyspaivan lentokoneessa kohti Pariisia ja gerontologian ja geriatrian maailmankonferenssia. Olen viime paivat viimeistellyt esitystani ja laittanut posterin kuntoon. Viela pitaisi treenata esitysta ennen lahtoa.

Huomisenkin ajattelin ottaa tyonteon kannalta – ainakin osittain. Suomi-visiitin jalkeen on nimittain ollut pienta stressia ja murhetta siita, mita toissa odottaa paluun jalkeen. Vahitellen on alettava miettimaan ja hiomaan tulevia tutkimusprojekteja, silla syksylla on edessa ainakin Opetusministerion ja Akatemia haut. Sain hieman mielenrauhaa tuuletettuani ajatuksia takalaisen pomon kanssa. Hanella jos kenella on nakemysta siita mihin suuntaan ikaantymistutkimus on menossa ja mihin kannattaa tulevaisuudessa panostaa. Nyt vain pitaisi osata pistaa paperille omat ajatukset ja alkaa kehittelemaan tutkimussuunnitelmaa. Sita voikin hyvalla omalla tunnolla tehda lomapaivana. Ou jee!

Liveable cities

Nyt on selvitetty missa pain maapalloa on mukavin asustaa. Mercer julkaisee ja The Economist popularisoi vuosittain listan mailman asumiskelpoisimmista kaupungeista. Tana vuonna Vancouver, Wien ja Melbourne ottivat karkisijat vertailussa, jossa arviodaan mm. kaupungin vakautta, terveydenhuoltoa, kulttuuria, ymparistoa, koulutusta seka infrastruktuuria. Helsinki ylsi seitsamannelle sijalle, toiseksi parhaana eurooppalaiskaupunkina.

Yhtena paivana kuuntelin tyomatkalla radio-ohjelmaa, jossa pohdittiin syita USA:laisten kaupunkien huonoon sijoittumiseen listalla. Parhaana yhdysvaltalaiskaupunkina Pittsburgh sijoittui vasta 29. sijalle. Syita ei-niin-hyvaan sijoitukseen on varmasti monia, joista ehka suurin on taloudellinen epatasa-arvoisuus. Toki on niin, etta monissa kaupungeissa on aivan upeita kaupunginosia, joissa on helppo saavutta huippupisteet vertailussa, mutta koko kaupungin tasolla isoissa kaupungeissa on paljon ”ongelma-alueita”, joissa ei ole niin mukava / virkistavaa / turvallista / asua.

Tutustuin tassa toiseenkin, ehka ei niin tieteelliseen, kaupunkien valiseen vertailuun. USA:n pikkukaupungit oli pistetty jarjestykseen erinaisten kriteerien mukaan ja kotikaupunkimme Columbia sijoittui vertailussa kahdeksannelle sijalle. Ei huono.

Moneen kertaan olemme todenneet, etta aika lintukodon valitsimme asuinpaikaksemme, vaikka taytyy kylla sanoa etta laman myota rikollisuus on nostanut paataan myos kotikulmillamme. Se ei ole kiva. Ei lainkaan.