Popcorn mania

Meilla toissa on meneillaan popcorn-villitys. Itse olen tottunut, etta popparit ovat leffanaposteltavaa, kotona tehtyna, mutta etta valipala tyopaikalla. Uuden sihteerimme myota tyokaverini ovat innostuneet syomaan aamuisin tai iltapaivisin suolaisia tai makeita popcorneja. Periaatteessa minulle on ihan sama mita tyokaverit syovat, mutta pienessa avotoimistossamme tuoksut kulkeutuvat vakisinkin tyopisteesta toiseen. Ja se maiskutus... (tutut kylla tietavat miten olen herkka noiden aanien kanssa). Taidan olla tylsimys, kun tyydyn vain baby-porkkanoihin ja omenoihin.

Erilaisista ruokailutottumuksista voisin kirjoittaa loputtomiin, mutta ehka se ei kannata. Kaikilla meilla on mieltymyksemme ja perinteemme. Ravitsemuksesta ja elintavoista puheenollen, olen koonnut tuohon sivupalkkiin muutamia lihavuus- ja ravitsemusaiheisia blogilinkkeja joita itse seuraan saannollisesti. Arya Sharma on tunnettu kanadalainen lihavuustutkija, joka tiivistaa blogissaan uusimpia tuulia lihavuustutkimuksen saralta. Weighty Matters kasittelee kevyemmalla otteella lihavuuteen ja ravitsemukseen liittyvia uutisia ja Food Politics on keskittyy enemman ravitsemusasioihin kansanterveyden nakokulmasta. Jos kiinnostusta loytyy, niin kaykaa kurkkimassa. Siella on mielenkiintoisia uutisia ja havaintoja Pohjois-Amerikkalaisesta ruokailukulttuurista ja elintavoista. Ikaantymistutkimuksen saralta en ole vastaavia yhta kiinnostavia blogeja loytanyt. Eiko aihe ole riittavan trendikas? Jos joku tietaa hyvia blogeja, niin vinkatkaa minullekin.

Happy Snow Day

No nyt sitä sitten saatiin, ja kerralla oikein reilusti. Lunta nimittäin. Viimeksi blogatessani enteilin jo kevään saapumista, mutta luontoäiti päätti toisin. Viimeöisen ja tämän päivän lumimyrskyn ansiosta Marylandin vähäluminen talvi pääsi sittenkin lumen osalta keskiarvolukemiin. Aamulla oli jo selvää, ettei tänään kannata lähteä autoilemaan. Aamuseiskalta sovitulle fysioterapeutin vastaanotollekin lähdin kävelemään lumihangessa, sillä matkaa oli vain 3 km. Välillä taisin edetä nopeammin kuin 10 km/h ajaneet autot. Valtaosa vaatimattomasta auraus- ja suolauskalustosta taisi olla hoitamassa valtateitä, joten pikkuteitä ei juuri oltu aurattu aamuun mennessä. Mutta mikä onkaan ihanampaa kuin kävellä koskemattomassa lumessa. Siis jalkakäytävän tai nurmikon puolella. Matkalla aloin epäillä, että mahtaako terapeutti olla edes paikalla, mutta olihan hän. Mutta hän onkin Kanadasta.

Tästä tuli siis kotitoimistopäivä. Olen pyhittänyt päivän lukemiselle ja nauttinut olostani kovasti, kahdesta syystä. Ensinnäkin, koskaan ei tunnu olevan riittävästi aikaa ihan vain uusien artikkeleiden lukemiseen. Aina on muka ”tärkeämpää” tehtävää. Toiseksi, työpaikallani istun ikkunattomassa työpisteessä, joten lukupaikka ikkunan edessä ja näköala parvekkeen ikkunasta lumiselle pihamaalle on ihan luksusta. Mieli lepää.

Iltapäivään mennessä teille kylvetty suola oli alkanut vaikuttaa ja autoilijat ajelivat jo vesikelissä. Iltapäiväreippailulla tutustuimme monenlaisiin lumenkäsittelyvälineisiin. Tässä esimerkki tavallisimmasta lumilingosta. Tehokkaampiakin on nähty.

Way to go Finns!

Suomalaiset ovat parjanneet tana vuonna tosi hienosti MM-hiihdoissa, joten ihan havettaa tunnustaa miten kisat ovat jaaneet niin vahalle seuraamiselle. Takalaisissa uutisissa ei ole mainittu sanallakaan Tsekin kilpailuja eika YLEn nettilahetyksista ole myoskaan ollut meille paljoa iloa, joten olemme olleet vain oltu kirjoitetun sanan varassa. Mutta eihan tuloksia lukemalla oikeaan kisafiilikseen paase. Silti on hienoa, etta suomalaiset menestyvat. Ja viela on kisoja jaljella…

Yllattaen Marylandissa ei hiihtokeleja ole ollut tarjolla, kun ei ole ollut luntakaan. Parin tunnin ajomatkan paassa Pensylvanian puolella olisi monta laskettelukeskusta ja hiihtoa harrastava juoksukaverimme kertoi murtomaahiihtokeskuksestakin. Olen haaveillut hiihdosta koko talven, mutta ilmojen lampeaminen on tainnut lopullisesti romuttaa ne haaveet. Tuleva viikonloppu olisi varmaan viimeinen mahdollisuus, mutta +15C astetta ei kuulosta kovin hyvalta hiihtamisen kannalta.

[edit] Torstai-iltana Ylen Mediasalin videot alkoivat pyörimään meidänkin kotikoneellamme, joten nyt pääsemme nauttimaan loppukisoista. On muuten hauska kuunnella suomenkielistä selostusta :)

(Kuva Jens Meyer / ap)

Taping but not tapering

Vaivoja tulee ja menee. Ja joku toinen ansaitsee silla leipansa. Upouudesta ultraäänilaitteesta huolimatta omat hoitokeinot eivat enaa auttaneet pakarassa olevan rasitusvamman hoidossa ja paadyin tilaamaan ajan fysioterapeutin/kiropraktikon vastaanotolla. Alku oli lupaava. Terapeutti esitteli olevansa tohtori se ja se, mutta etta voin kuulemma kutsua hanta Alexiksi. Nice. Ettei sentaan tarvitse tittelia kayttaa puhutellessa. Tama on yksi niista asioista, joista edelleen hamaannyn. Miten tittelit voivatkin olla niin tarkeita.

No joka tapauksessa, itse terapiasessio eteni vahan paremmissa merkeissa ja opin taas itsekin uutta. Ft on erikoistunut tekniikkaan nimelta Active Release Technique, joka perustuu luonnollisen liikkeen ja pehmytkudoskasittelyn yhdistelmaan. Lisaksi han ehdotti Kinesioteipin kokeilua. Terapeuttista teippia voi kayttaa moneen eri tarkoitukseen kivunlievityksesta ja nivelten stabiloinnista lymfakierron parantamiseen ja lihasten aktivoimiseen. Teippi itsessaan on jo yli 25 vuotta vanha keksinto, mutta viime kesan Pekingin olympialaiset olivat taman eri varisena esiintyneen teipin todellinen lapimurtofoorumi. Parin paivan kayttokokemus on ollut myonteinen ja fysioterapeuttiminani nostaa paatansa ja miettii jo muitakin kayttomahdollisuuksia. Koekaniineista ei tule olemaan puutetta. Onneksi teippia on helposti saatavilla, vaikka tosin onkin vahan kalliimpaa kuin tavallinen urheiluteippi. Varin lisaksi hintaa nostavat joustavuus, pysyvyys ja tietysti brandi.

Hiking in the mountains II

Olin niin innoissani ja tyytyväinen menneen viikon urakointiin, että päätin irroitella maanantaina ja jättää menemättä virallisena vapaapäivänä (Presidentin päivä) töihin. Mikä saavutus! Oli luvattu pikku pakkasta ja auringonpaistetta, joten lähdimme ajelemaan aamuvarhain kohti Virginiaa ja Shenandoahin vuoristoa. Vaellusreitiksi valitsimme 15 km vuoristoosuuden, joka osoittautui melko vaativaksi ja vaati jopa vähän vuorikiipeilytaitoja hyvän venyvyyden lisäksi. Korkein huippu ylsi yli kilometriin eli Saana-tunturin mittaluokkaa. Näkymät olivat arvatenkin hienot ja huipulla sateli hieman luntakin.








Viime viikolla ehdin pitkästä aikaa jatkaa suomalaisen yhteistyöhankkeen analysointia. On ollut tosi kiva työskennellä tutun datan kanssa, kun muuttujat ovat entuudestaan tuttuja ja muutenkin aineisto on moitteettomassa kunnossa. Jee! On tämä kivaa puuhaa. Sama hommaa jatkuu nyt alkuviikosta, kunnes saan uuden datan käyttööni seuraavaan tutkimuksen tarkoituksiin. Vuorossa on Health ABC. Siita lisaa myohemmin.

Work work work

Mennyt viikko oli kovasti työntäyteinen. Sain vihdoin lähtemään toisenkin työnalla olleista vastauskirjeistä refereille, joten nyt on sitten ”kahden pullat uunissa” ja voin vain odotella päätoimittajien päätöksiä. Lisäksi sain uusimman käsikirjoituksen lihavuudesta, metabolisesta syndromasta ja adiposytokiineista ”valmiiksi” ja lähetettyä kirjoittajajoukolle kommenteille. Tämän työn kanssa on ollut paljon vääntöä siitä mitä ja miten asiat halutaan raportoida. Työskentely kokeneiden tutkijoidan ja voimakkaiden persoonien kanssa on opettavaista, mutta myös aika haastavaa. Välillä kaipaan yhteisiä palavereita, joissa kaikki osapuolet olisivat yhtäaikaa paikalla (edes puhelimitse) ja asiat tulisi sovittua kerralla kuntoon. Mutta aina se vain ei ole mahdollista ihmisten kiireiden ja eri aikavyöhykkeillä työskentelyn vuoksi.

Loppuviikosta pomo ehdotti ja kyseli innokkuuttani uuden kliinisen interventiotutkimuksen suunnitteluun. Aiheesta ei vielä sen enempää, sillä jotain tutkimussalaisuuksia pitää näin alkuvaiheessa olla. Olisihan se toki oikein mielenkiintoista ja opettavaista saada kokemuksia kliinisen kokeen suunnittelusta, mutta katsotaan nyt ehdimmekö saada hanketta alulle vielä tämän vuoden puolella, kun vielä olen NIAn palkkalistoilla. Tähän saakka olen ajatellut, että aikaa on vielä vaikka kuinka ja paljon, mutta tutkimustyössä yhdeksän kuukautta menee aika nopeaan.

Spring-like weekend

Kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta, emusta vain vähäsen. Kevät on siis täällä. Ainakin muutaman päivän. Tänään lämpötila kapusi jopa +18 asteeseen.

Viittaus emuun johtuu siitä, että aamulenkillä Baltimoren lentokenttää kiertävällä ulkoilureitillä havahduimme kahden emun tuijotukseen aidan takaa. Mahtoivat olla läheisen maatilan kasvatteja, mutta aika erikoiselta tuntui katsoa isoa eläintä silmästä silmään. Ulkoilureitillä riitti vilinää parkkipaikkojen läheisyydessä, kun lapsiperheet olivat lähteneet ulkoilemaan kauniin ilman houkuttelemana. Kaikki tarvittava näytti olevan mukana lasten polkupyöristä ja kylmälaukuista lähtien. Sitä varten niitä isoja autojakin tarvitaan.

Viikonloppu oli vaihteeksi taas urheilupainotteinen. Tällä kertaa tosin emme itse olleet numerolaput rinnassa, vaan seurasimme USAn maastomestaruuskisoja katsomon puolelta. Kisat järjestettiin puolen tunnin ajomatkan päässä samaisessa paikassa, jossa pari kuukautta sitten pääsimme esikisoissa testaamaan maastoradan kurveja. Juoksukaverit ja myös P ovat olleet ihan täpinöissä kisojen lähestyessä. Aika harvoin piirikunnallisen tason juoksijat pääsevät testaamaan kuntoaan maan kärkijuoksijoiden kanssa. Meillä ei tietenkään ollut mahdollisuutta osallistua kisaan, sillä lähtöviiva avautui vain USAn kansalaisille. Sitäkin enemmän nautin muiden kannustamisesta ja kisatunnelmasta reitin varrella. Kovaa oli meno joka sarjassa ja neljä parasta joka lähdöstä lunastivat itselleen liput MM-maastoihin. Mastersien 8 km kisassa vanhin osanottaja taisi olla 78-vuotias ajalla 48.55. Vielä nousi polvi ylämäessäkin. Aikas hienoa. Kisaraportin voi lukaista täältä.