Haikeus

Se on nyt täällä ja ajatuksissani. Se tuli puskista, ihan varoittamatta. Nimittäin haikeus ja ikävä kaikkia ihania ystäviä ja työtovereita kohtaan. Eilen kävellessäni sateista Mannerheimintietä tajusin yllättäen, että vaikka lähtöön on vielä aikaa, en välttämättä näe enää ennen lähtöämme tiettyjä henkilöitä. Ja heitä, joita ehdin nähdä vielä monta kertaa, minun on jo nyt kaikkein eniten ikävä. Toivottavasti tämä fiilis menee pian ohi, enkä ala laskea jäljellä olevia tapaamiskertoja.

Läksiäiset

Viikonloppuna juhlittiin taas. Tällä kertaa läksiäisiä. Vähän hassulta tuntui vielä juhlia järjestää, kun lähtöön on toista kuukautta aikaa. Lähtöpäivän siirryttyä ajattelimme, että mitä sitä päivää vaihtamaan, jos sää vaikka olisi syyskuussa parempi kuin lokakuussa. Ei se kovin häävi ollut, mutta sateesta huolimatta kohtalaisen lämmin. 10-ottelu tuli kuitenkin suoritettua ja monta hienoa venymistä, kurotusta ja karjahdusta nähtiin urheilupuistossa. Illan mittaan kaikille löytyi oma Simpsons-kuvakin .

Näin jälkikäteen ajatellen, oli ehkä rennompaakin viettää yhteistä päivää reilusti etuajassa, ettei lähdön haikeat tunnelmat päässeet pilaamaan tunnelmaa. Vaikka täytyy kyllä myöntää, että kummipojan antama valokuvakalenteri sai jo nyt silmät kostumaan.

Kiitos kaikille mukana olleille! Teidän ansiostanne, meillä on jo monta hyvää syytä palata takaisin koti-Suomeen.

Sunnuntaina P lähti e-crossiin ja minä jäin vaatehuonetta tyhjentämään. Todettiin illalla, että hylättyjä vaatteita tuli toisellakin siivouskerralla niin paljon, että ehkä kannattaisi vielä uudestaan varata pöytä Kirppis-Centeristä. Siinä lokakuulle tekemistä. Nyt onkin enää sitten keittiön kaapit ja kirjahylly tyhjentämättä. Hyvin menee, kun autollekin löytyi ostaja. Melkein.

Asiat etenevät

Elämä on taas tasaantunut väitöstä edeltäneen rumban tieltä. Nyt voimme kunnolla aloittaa muuttovalmistelut, siis sen raa'an työn. Siitäkös p on riemastunut. Kuulemma voisin ottaa vähän rennommin, ja jättää suunnittelut vähemmälle. No, ymmärtäähän sen, sillä yleisurheilun MM-kisat on parhaillaan menossa. Pitää saada keskittyä ja hehkuttaa rauhassa. Kyllä niissä katsottavaa ja jännitettävää minullekin riittää. Suuresti ei haittaa sekään, että kisat käydään meidän mittapuun mukaan ihan väärään kellonaikaan. YLE on tehnyt suuren urheiluteon siirrettyään suorat lähetykset nettiin.

Muutosta vielä. Vaikka kotona muuttolaatikoita ei vielä pyörikään jaloissa, muut asiat ovat alkaneet rullata. P:llä on paperit valmiina visuumihaastatteluun ja pian tarvittavat rahatkin tilillä. Myös minun asiani nytkähtivät NIA:ssa eteenpäin, kun sain toimitettua heille tutkintotodistukseni. Eilen etsimme asuntoa puoleen yöhön ja löysimmekin pari hyvää vaihtoehtoa. Suuresti oli apua
sivuista , jossa pystyy katsomaan, mitä mieltä asukkaat ovat ympäristöstä ja asunnoista. Laurel ja Columbia, siinä meidän suosikit tällä hetkellä.

Lokakuun asunnottomuuskin näyttää selviävän. Ehkä. Voipi olla, että päästään pariksi viikoksi muuton alta vapautuvaan asuntoon. Olisi kyllä hienoa, niin ei tarvitsisi ystävien tai vanhempien hermoja rasittaa asialla enempää. Alles in ordnung.

Loppuviikon ohjelmassa Chris Cornellin keikka Helsingissä, SM-duathlon Paimiossa ja kasvattajaseuran 90-vuotisjuhlat Somerolla. Näillä mennään.

Väittelyn jälkeen

Nyt on väitöspäivä takanapäin. Kaikki meni hienosti - vaikka itse sanonkin. Väitöstilaisuus oli mitä miellyttävin, kiitos arvoisan vastaväittäjän. Ei pistänyt edes tiukoille. Ennen karonkkaa tutkimusryhmän urheilulliset saivat minut puhuttua pelaamaan sulkapalloa. Ihan hullua. Hauskaa kuitenkin oli ja nostatti fiilistä entisestään ennen karonkkaa. Päivällinen Samppalinnassa oli onnistunut: ruoka oli hyvää ja puheet mainioita. Muutamat kyyneleetkin vuodatettiin. Ilta jatkui leppoisissa merkeissä Cafe Wäinössä. Vieraita tosin hämännytti itäaksentilla sopertanut tarjoilija. Hauska heppu. Ja onneksi juju paljastui kaikille loppuillasta. Kiitos kaikille mukana olleille mahtavasta illasta!

The Day

Huomenna tähän aikaan on jännät paikat, kun väitöstilaisuus alkaa. Jännitys on vielä pysynyt hyvin kurissa, kun on ollut paljon järjesteltävää. Oikeastaan odotan oikein innolla huomista. Siitä tulee hieno päivä.

Tällä kertaa ei ole enempää sanottavaa. Huomisen jälkeen sitäkin enemmän.

Back to work

Ennen elokuu merkitsi sitä, että palattiin kesän jälkeen koulun penkille. Nykyään palataan töihin ja ihan ilman uutta reppua ja penaalia. Koulu alkoi pikku hiljaa kuin tunnustellen, mutta tänä vuonna töissä edetään heti täysillä kierroksilla. Väitöspäivään on aikaa kaksi viikkoa. Vaikka olen kesäloman aikana mukavasti saanut hoidettua käytännön asioita, niitä tuntuu vieläkin riittävän. Kirjat tulivat eilen painosta. Kyllä se on hieno. Ja fiilis sen mukainen. Viikonloppuna yritän saada signeeraukset tehtyä, jotta saan kirjat kollegoille ja ystäville jakoon. Voiko parempaa ajanvietettä olla? Ehkä tässä tapauksessa kiitoskorttien kirjoittaminen, sitten kun kaikki on onnellisesti takanapäin. Mutta ei tämä etukäteistunnelmointikaan mitään epämiellyttävää ole.

Tänään saimme vähän lisäinfoa tulevasta reissusta USAan. NIAn visiting fellow -paketin koostaminen ei näköjään tapahdu ihan sormia napsauttamalla. Jotta minulla on kaikki tarvittava viisumin anomiseen, aikaa saatta vierähtää byrokratian koukeroissa 2-2½ kuukautta. Nice. Tarkoittaa sitä, että vaikka saisin tutkintoni heti väitöstä seuraavalla viikolla, lähtömme siirtyy marraskuulle. Eipä siinä muuten mitään olisi, mutta ehdimme jo vuokrata asuntomme 1.10. alkaen opiskelijakaveruksille. Heitä ei tässä tilanteessa oikeastaan voi velvoittaa asumaan toisen 9 neliön solukämpässä kahta kuukautta, vaan kyllä meidän pitää keksiä itsellemme jokin väliaikainen ratkaisu. Kuukauden sitä asuu missä vaan. Jos se edes on täyttä kuukautta.


Edessä taas aktiivinen viikonloppu. Huomenna juhlistetaan kaverin 30-vuotissynttäreitä 80-luvun hengessä. Kreppirauta ja donitsit on jo kaivettu esiin laatikoiden kätköistä. Joku raja juhlimisessa pitää kuitenkin olla (niin kuin sellainen vaara muka olisi olemassa että yli menisi), sillä seuraavana aamuna on startti triathlonkisaan. Matka on lyhyt, mutta kilpurilla kisaaminen eka kertaa haastavaa. Katsotaan, jos vaikka kuvia laittaisin tänne. Molemmista saanee hauskoja otoksia.

Kirppiksiä ja juhlahumua

Vuoden pakollinen ja ehdottomasti kesään kuuluva visiitti Somerniemen kesätorilla oli ohjelmassa viikonloppuna. Päivän teemana olivat hullunkuriset tai muuten vain huomiota herättävät hatut. Jätimme hatut kotiin, mutta osallistuimme toritouhuun myyjien roolissa. Aamukuudelta kurvasimme Helsingintien varteen auringon vasta viritellessä säteitään ja purimme farmariautollisen verran tavaroita omaan myyntiruutuumme. Jotain saimme myytyäkin (ja tavattua paljon vanhoja tuttuja), mutta valtaosan tavaroista jouduimme pakkaamaan takaisin pusseihin ja kasseihin. Niiden seuraava osoite löytyi Kirppis-centeristä. Kotiin niitä ei enää tuoda. UFF olkoon seuraava osoite.

Viikonloppuna juhlistimme myös siskon valmistumista puheterapeutiksi. Ammattiin valmistuminen on hienoa, ja varsinkin kun työtilanne alalla on erinomainen. Pitäisi järjestää enemmän juhlia. Oli aihe pieni tai suuri, juhlat ovat hyvä syy kutsua ystävät koolle. Syksyn mittaan juhlia on tiedossa lisää. Vajaan kuukauden päästä karonkka ja jatkot sekä myöhemmin syksyllä läksiäisemme. Ensi talveksi oli suunnitelmissa yhteiset 65-vuotisjuhlat. Katsotaan, saammeko juhlat järjestettyä. Ensin pitäisi löytää kavereita, jotka tulisivat paikalle. Eiköhän niitä löydy, kunhan ensin olemme asettuneet asumaan Baltimoren liepeille.