Relays are lots of fun

Piipahdimme viime viikolla kahteen otteeseen Philadelpiassa. Torstai-iltana juoksuseuran kavereiden kanssa ja lauantaina kahdestaan. Syy oli molemmilla kerroilla sama - Penn Relays. Jokavuotinen viesti- ja yleisurheilukarnevaali kokoaa Philadelphiaan maan karkiurheilijat lukioista ja yliopistoista hoystettyna maajoukkuetason pikamenijoilla. Paikalla oli lauantaina 40 000 katsojaa, joten tunnelmaa ei puuttunut kentalta eika katsomosta. Kuin Ruotsiottelu parhaimmillaan, lisattyna sellaisilla maailmantahdilla kuten Jeremy Wariner, Tyson Gay ja Allyson Felix.




Kisat olivat meille aika erikoislaatuiset, silla saimme hankittua itsellemme pressipassit raasto.comin nimissa. Voitte kuvitella, etta P oli aivan myyty paastessaan kentalle kuvaamaan. Mina vuorostani kavin kuuntelemassa huippujen mietteita lehdistotilaisuuksissa. Tarkempi kisaraportti on luettavissa Raasto.comin sivuilla joskus tulevaisuudessa. Kaupunkia ei sen enempaa ehditty nakemaan, mutta siihen tarjoutuu ensi viikonloppuna uusi tilaisuus, kun osallistumme siella 10 mailin kisaan. Ei ole muuten paha ajomatka. Parhaimmillaan alle 2 tuntia kotoa Columbiasta.

Viikonlopun ohjelmatykistys jatkui sunnuntaiaamulla 10 km juoksukisalla. Reittia kehuttiin etukateen nopeaksi ja sitahan se myos oli. Ensimmaista kertaa alitin 40 min haamurajan ja kerralla ihan reippaasti – 39.36. P:llakin kulki hyvin. Runsaan juoksun jalkeen tarjolla olleen aamupalan (sampyloita, pizzaa, pastaa, donitseja) jalkeen jaloissa oli viela vahan voimaa jaljella ja ilma houkutteli ulkoilemaan, joten suuntasimme autolla kohti DC:ta. Parin mailin paasta DC:n keskustasta Potomac-joen rantatormalla kulkee vehrea luontopolku. Parin tunnin kavely vetreytti hyvin lihaksia ja rentoutti mielta. Kevaalla kaikki nayttaa niin uudelta.

Baby shower etc.

Työkaverini on viimeisillään raskaana ja hänelle järjestettiin eilen töissä Baby Showerit. Perinteinen odotusajan 'riitti' on tärkeä osa amerikkalaisten juhlakulttuuria (aina juhlitaan, kunhan on jotain aihetta) ja showereita voidaan viettää samassa perheessä monta kertaa. Työkavereiden, kavereiden ja sukulaisten kanssa. Baby Showerit muistuttavat monessa mielessä meidän häähumua. On lahjalistat eri kaupoissa, kutsukortit ja paljon juhliin liittyvää rekvisiittaa. Työkaveri tuli ainakin suihkutettua suurella määrällä lahjoja, turvaistuimesta potkupukuihin ja syöttötuolista leluihin. Vähän erikoista on, että lapsen syntymää juhlistetaan jo ennen syntymää, mutta samalla kovin kätevää tuleville vanhemmille, kun säästyvät isoilta ostoksilta.

Kuluneella viikolla on muutenkin ollut kaikenlaista ohjelmaa työkavereiden kanssa. Toissa iltana kävimme kylässä korealaisen postdoc-kollegani luona ja saimme maistaa aitoa korealaista ruokaa. Hauskaa oli myös touhuta perheen pari vuotiaan pojan kanssa. Lapset ovat niin samanlaisia kulttuurista riippumatta. Tämä Daniel-poika tosin oli täysin koukussa telkkarin katsomiseen. Samaan aikaan piti pyöriä ohjelmaa sekä televisiossa että kannattavan näytöllä. Multitaskingia heti pienestä pitäen. Miten mahtaa olla keskittymiskyvyn laita isona??

Eilen vietimme toisen työkaverin läksijäisiä Baltimoren merenrantabaarissa. Lämpöä +25 ja hiekkaa jalkojen alla. Niin kesäistä. Ja tänään olimme mukana isän tasavuosisynttäreissä Skypen välityksellä. Herätys oli jo neljältä aamuyöstä, mutta kovin mukava oli nähdä tuttuja ja jutella heidän kanssaan. Ihan kuin ei olisi kauaa ollut edes pois kotiympyröistä.

Illalla lähdemme grillaamaan P:n proffan luokse. En olekaan häntä ennen tavannut. Tiedossa on ainakin puhetta lihavuuden vaikutuksista kansanterveyteen ja kustannuksiin. Näin minun on annettu ymmärtää. Löytyy ainakin jotain keskusteltavaa.

Huomenna 10k kisa kotinurkilla. Lähdemme just tsekkaamaan kisareittiä ja hakemaan numerolaput. Hyvää viikonlopun jatkoa!

NIA retreat

Tulin juuri kotiin National Institute on Agingin (NIA) vuosittaisesta tutkimusretriitistä. NIH on valtava tutkimuslaitos, mutta kyllä NIAllakin kokoa riittää. NIAssa on 11 tutkimuslaboratoriota plus meidän kliinisen tutkimuksen yksikkömme. Tutkimuksen aihealueita ovat mm. biokemia, solu- ja molekyylibiologia, genetiikka, fysiologia, immunologia, neurotieteet, neurogenetiikka, käyttäytymistieteet, epidemiologia, tilastotiede sekä lukuisia lääketieteen erikoisalueita. Retriitissä eri labrojen tutkijat pääsivät esittelemään tutkimuksiaan esitelmillään ja postereilla. Aihealueiden kirjosta johtuen osallistuin itse vain yhteen päivään, jonka piti olla painottunut soveltavaan tutkimukseen. Silti joukossa oli useampia hiiri- ja apinatutkimuksia (!), joiden aikana keskittyminen meinasi väkisinkin herpaantua.

Itselläni oli posteriesitys ekan artikkelin tuloksista. Puolitoistatuntinen hurahti nopeasti, kun pääsin vaihtamaan ajatuksia naapurilabran tutkijoiden kanssa. Päivän keskusteluissa totesimme, että teemme aika lailla samansuuntaista tutkimusta kehonkoostumuksen saralla ja että voisi olla hedelmällistä lisätä yhteistyötä. Suunnitelmissa onkin nyt sitten kehonkoostumus-työryhmä, joka tapaa säännöllisesti Baltimoressa tai Bethesdassa ja yrittää viedä tutkimusta eteenpäin. Tosi hienoa. Jos olen tähän saakka ollut jo valmiiksi ihan täpinöissäni, niin tämänpäiväisen jälkeen sain taas lisää innostusta ja vahvistusta omalle työlleni.

Päivän kruunasi pomon tuomat tuliaiset Suomesta. Ruisleipää, -jauhoa ja salmiakkia. Aivan mahtavaa. Olin kirjoittanut hänelle ostoslistan, jotta hän löytäisi kaupasta itselleen suosittelemiani tuotteita, mutten arvannut että hän lähtisi kuljettamaan tuhansien kilsojen päästä minulle 2 kg jauhopakettia :) Hän on kovasti innostunut ruoanlaitosta, ja nyt tavoitteeni on opettaa hänelle ruisleivän tekoa. Hänen italialaisessa pizzauunissaan leivästä tulee varmasti herkullista.

Säätietojakin pitää päivittää. Ihan tyhjästä tuli hellekeli. Mittari hipoi tänään +30 astetta. Oli siinä aamulla ihmettelemistä, kun yht'äkkiä voikin lähteä ilman takkia töihin. Ekaa kertaa testasimme myös kotimme ilmastointilaitteen toimivuutta. Toimii. Vaikka viileä sisäilma tuntuukin ihanalta, pitää varoa ettei vilustu.

Viikonloppu edessä. Mihin ihmeeseen tämäkin viikko taas meni? Töissä olin täysin työllistetty review-artikkelin kirjoittamisen kanssa ja parina iltana piti pakertaa veroilmoituksen kanssa. Review:n kirjoittaminen hauskaa ja opettavaista, verojen laskeminen on paljon työläämpää. Minulla palkasta pidätetään suoraan vain valtion verot ja osavaltion verot pitää laskea itse ja maksaa neljä kertaa vuodessa. Toivottavasti laskin oikein!

Tulevan viikonlopun aiomme ottaa rennosti. Huomiseksi on luvattu sadetta ja ukkosta, ja jos näin käy, aiomme vierailla Baltimoren Science Centerissä Body Worlds -näyttelyyn tutustumassa. Sunnuntaina seuran viikkokisat ja ruisleivän leivontaa.

Feelings by Marimekko

Taman viikon teema on Marimekko. Maanantaina Italiainen postdoc-kollegani hehkutti kayneensa Marimekon liikkeessa Milanossa ennen muuttoaan Baltimoreen. Oli kuulemma ihastunut varikkaisiin kuoseihin ja haluaisi loytaa itselleen pallo-kuosisen kesapaidan. Hauskaa puhetta italialaiselta miehelta. Tiistaina luin Time-lehdesta parin aukeaman juttua Marimekosta. Kehuivat tyylia raikkaaksi, rohkeaksi ja skandinaaviseksi. Jutun kirjoittaja paatteli, etta suomalaiset tarvitsevat varia ja iloa vaatteisiinsa, koska talvet ovat niin pimeita ja pitkia. Ehka se pitaa osittain paikkaansa. Vaikka Marimekon kuosit ovat isokuvioisia ja varikkaita, kaipa suomalaiset silti pukeutuvat keskimaaraista varittomammin ja varovaisemmin kuin kanssasisaret Keski-Euroopassa ja USAssa. Itse en ainakaan ole tottunut kovin varikkaisiin vaatteisiin, mutta pikku hiljaa kesan lahestyessa olen alkanut vilkuilla kaupassa vahan iloisemman varisia vaatteita. Ostin jopa toissa viikolla keltaiset farkut. Kuulitko sisko, meika vahan irrottelee..

Keskiviikko-iltana surffasin netissa ja yritin etsia Marimekko-liikkeita Marylandista ja tehda loytoja Amazonista. Kaksi loytyi. Crate & Barrellin valikoimissa on Marimenkon tuotteita ja siella on parhaillaan alennusmyynti. Jospa P innostuisi lahtemaan kanssani sinne viikonloppuna. Vaikken mitaan tarvitsekaan, niin ainahan sita voi menna katselemaan ja fiilistelemaan. DC:n Marimekko-liikkeessa olenkin jo vieraillut ja vielakin kaiholla muistelen sita kokemusta. Oli kuin olisi palannut kotiin. Tutut kuosit ja suomalainen sisustus. Aah. Vahan kuin olisi salmiakkia syonyt. Tuntuu ihan hassulta, miten yksittaiset asiat nousevat niin suureen merkitykseen, kun on kaukana kotoa. Samassa huumassa vaihdoin tietokoneen taustakuvaksi Lokki-aiheisen taulun. Siina voi silmia lepuutella, jos tyot eivat ota sujuakseen. Tai sitten voin pyoritella silmia varikkaassa Marimekon hiirimatossa. Ja onhan minulla sentaan mukana Marimekon olkalaukku ja pari tasaraitapaitaa. Ettei totuus unohtuisi.

Kaiken kukkuraksi H&M:n Tribute to Marimekko -mallisto tuli myyntiin loppuviikosta. Ihan mielenkiinnosta taytyy joskus poiketa laheisella mall'lla katsomassa milta vaatteet nayttavat ja aiheuttavatko ne samanlaisia kotoisuuden tunteita kuin unikkosateenvarjon nakeminen kaupan nayteikkunassa.

Tabloid news

Iken tempaukset tai oikeastaan hanen tamanpaivainen erottamisensa ylitti uutiskynnyksen myos amerikkalaismedioissa. Vahan tulee tapauksesta mieleen Harri Kirvesniemi, mies menee pilaamaan maineensa (tai loput siita) uran viimeisina vuosina. Mutta ainakin Ike oli kovin trendikas. Juurihan New Yorkin kuvernoori erosi naisseikkailujensa vuoksi.

Kovin usein ei Suomea nay mainittavan uutisissa. Surullinen Jokelan tapaus pysyi otsikoissa usemman paivan. Kohu-uutisia. Niita taalla rakastetaan. Positiivisia uutisiakin olen lukenut. Viimeksi juuri Time-lehti ylisti Suomen koulutusjarjestelmaa jutussa, jossa pohdittiin amerikkalaislasten huonoa yleistietoa ja koulumenestysta. Jonkun kerran on myos vilahtanut silmien ohi suomalaiskiekkoilijan nimi. En tieda hyvassa vai pahassa. Pakko myos todeta, etta Kimi Raikkonen ja F1 eivat ole kertaakaan nakyneet uutisotsikoissa. Niin on maailmanlaajuista urheilua.

Uutinen on kai sekin, etta kevat on virallisesti alkanut. On nimittain Cherry Blossom -aika. Viikonloppuna kavimmekin ihastelemassa DC:ssa kirsikkapuiden kukintaa. Joku toinenkin oli eksynyt paikalle.

[edit 2.4.08] Viikonloppuna tuli myos tasan vuosi tayteen siita, kun kavimme tutustumiskaynnilla Baltimoressa. Ja nyt ollaan asuttu taalla jo viisi kuukautta. Aika menee niin nopeaan...