Fast and not so fast

Jaahas. Taas on viikko vierähtänyt ja blogikirjoittelut ovat jääneet minimiin. Sairastelu on takanapäin. Kuumetta kestikin sitten useamman päivän välillä hipoen jopa 40C maagista rajaa. Juoksut jäi juoksematta Virginia Beachilla, mutta mukava siellä oli piipahtaa ihan vain kisaturistina. Meitä olikin reissussa isompi joukko, kun Satu ja Sonja NIAsta lähtivät myös mukaan.

Sairastellessa tuli ikävä Suomen toimivaa ja tehokasta terveydenhuoltoa. Koska emme ole aikaisemmin tarvinneet täällä lääkäriä, eikä meillä ole vielä "omalääkäriä", vastaanotolle on melkein mahdoton päästä edes akuutissa tilanteessa. Ellei sitten mene ensiapuun, kuten P teki. Sain kuitenkin valittua vakuutusyhtiön listasta meille lääkärin, mutta ihan pian emme sinne pääse. Vasta kesäkuun neljäs. Sen jälkeen pitäisi kuulemma olla helpompaa ja sujuvampaa. Onni on, että meillä on NIH:n kautta erinomainen vakuutus eli ei tarvitse huolehtia kustannuksista, vaikka joutuisi erikoistutkimuksiin. Täytyy kuitenkin toivoa, että pysyttäisiin terveenä eikä tarvittaisi paljoa lääkäripalveluja. Mieluummin sitten vaikka konsultoidaan koti-Suomen Skype-lääkäreitä.

Kuten edellisestäkin voi huomata, minua on pikku hiljaa alkanut naputtaa täkäläinen tehottomuus ja vetelyys asioiden hoitamisessa. Maksamme vieläkin 10 dollaria ekstraa puhelinlaskussa joka kuukausi ja vakuutusyhtiön ja pankkien ajatuksenjuoksua en vieläkään ole tajunnut. Puhumattakaan veroilmoituksesta, joka odottaa täyttämistään. Mutta hei, on tässä ollut positiivisiakin yllätyksiä. Ajokortit saimme ihan parissa päivässä ja taloyhtiömme huoltomiehet tulevat hoitamaan tukkeutuneet viemärit alta aikayksikön. Tällä viikolla hyödynsin vakuutuksen etuja ja tilasin itselleni aurinkolasit vahvuuksilla. Vielä samana iltana minulle soitettiin ja kerrottiin, että Dr. Stenholm teidän lasinne olisivat nyt valmiita. Hienoa, mutta mitä ihmettä Dr. tähän liittyy. Menin liikkeeseen suoraan töistä ja ilmeisesti joku oli nähnyt henkilökorttini kaulassa. Täällä ollaan niin titteleiden perään. Ihan hassua.

Nyt on siis pääsiäissunnuntai. Juuri kun St. Patrickin päivästä päästiin, kaupat ovat vuorostaan täynnä pääsiäisrekvisiittaa. USAssa pääsiäisenä ei kuitenkaan ole ylimääräisiä vapaapäiviä, joten tämä on meille ihan normaali viikonloppu. Eilen juhlistimme hollantilaisen kolleegamme kotiinlähtöä ja tänään on vuorossa juoksuvaellus Marylandin metsissä Patapsco joen reunoilla. Kevät koputtaa jo ovella ja ensi viikolla pitäisi alkaa kirsikkapuiden kukinta. Kuulemma varma kevään merkki. Hyvää pääsiäistä kaikille!

Learning by doing

Päällisin puolin elämä täällä tuntuu ihan samanlaiselta kuin koti-Suomessa. Mutta onpa ensimmäisen viikon aikana tullut vastaan monta hauskaa ja vähemmän hauskaa tilannetta, joihin aiemmin ei ole joutunut. Oppia ikä kaikki.

Opettele kirjoittamaan numerot oikein. Tässä toissapäivänä kun olimme kirjoittamassa pankissa käteisshekkiä, ihmettelimme miten luvut eivät millään täsmää. P:n kirjoittama 1 oli tulkittu numero seiskaksi ja sotku oli valmis. Eli ykkösistä ja seiskoista viivat pois, niin laskut hoituvat sujuvammin. Shekeillä pelaaminen onkin kokonaan oma taitolajinsa ja opettelemisen paikka. Vain harva iso yhtiö tarjoaa mahdollisuuden maksaa laskut internetissä, muuten laskut on hoidettava perinteisesti sekeillä. Tänään juuri tilasimme nipun nimellisiä shekkejä. Kun Suomessa saa valita mieleisensä pankkikortin taustakuvan, niin täällä pääsimme valitsemaan kymmenistä eri shekkien taustakuvista. Päädyimme maailmankarttaan.

Käytä kuivausrumpua kohtuudella. Ihastuneena kuivausrummun tehokkuuteen pyöritimme pyykkejä turhan kauan koneessa. Lopputuloksena ihanan lämpimät, mutta kutistuneet vaatteet. Onneksi ei tullut suurta vahinkoa ja itse asiassa omat vähän venahtaneet farkut istuvat nyt paremmin kuin aiemmin. Ihmettelyä ovat myös aiheuttaneet kauppojen pitkät hyllyrivit pyykinpesuaineita ja oheistuotteita. Tällä viikolla olen mm. oppinut, että pyykkejä voi pehmentää kuivausrummussa erityisillä liinoilla ja pöyhintäkuulilla. Tuoksullisia tottakai.

Malttia kaasuhellan käyttöön. Kodinhoitohuoneesta jos siirrytään keittiön puolelle, niin kaasuhellan ja -uunin käyttö ekaa kertaa oli kanssa aika jännää. Ajattelin, että saan kaasukellon heti soimaan, mutta sen sijaan melkein herätin palovaroittimen. Aamupuuro oli palaa kattilan pohjaan, sillä hella olikin tavallista ärhäkämpi. Nyt homma jo sujuu, vaikka vieläkin ihmettelen kaasu-uunin toimintaa. Sämpylät sillä kuitenkin jo onnistuin paistamaan.

Ei kannata imuroida iltasella. Ostimme eilen yhdeltä NIH:in työntekijältä imurin –sellaisen työnnettävän. Sitä piti tietysti heti päästä kokeilemaan, vaikka olikin jo aika myöhä. Ei ollut ihan pieni ääni, mitä vekotin päästi sisuksistaan. Totesin, että on parempi jättää imurointi reilusti päiväsaikaan. En tiedä, ovatko täkälaiset imurit kaikki yhtä äänekkäitä, mutta imutehossa ainakin löytyy. Se onkin toivottavaa, kun keittiötä lukuunottamatta lattiat on verhoiltu kokolattiamatolla. Positiivista on kuitenkin ollut huomata, ettei uusi seinästä seinään mattomme ole aiheuttanut juurikaan hengityselinoireita.

Totuttele muovipusseihin. Niitä on ja paljon. Ilman muovipussia tai kymmentä et pääse ruokakaupasta tai mistään muustakaan kaupasta kotiin. Kaikki pakataan pusseihin ja mielellään vain pari tavaraa samaan pussiin. Mitä suurempi tavara, sitä suurempi kassi on kassaneidillä tarjota. Ja hämmästys on suuri, joskus jopa loukkaantunut, kun sanoo kuljettavansa tavaran ilman muovipussia kotiin. Eihän se käy päinsä, vaikka maitokanisterissa olisi kantokorva tai tyynypussissa kantokahva. Tämä ottaa tosi koville, sillä Suomessa olemme tottuneet tekemään kauppareissut aina kangaskassien kanssa. Pitäisikö alkaa virkkaamaan jotain muovimattoja vai mihin nämä pussit saa kadotettua? Luomukaupassa oli sentään paperikasseja tarjolla. Samanlaisia kuin viinakaupassa :)

Älä mene nälkäisenä autokauppaan tai hoitamaan asioita mihinkään muuallekaan. Aikaa nimittäin kuluu – yllättävän paljon. Tämän totesimme hoitaessamme ensimmäisen viikon aikana asioita siellä ja täällä. Suomessa on tottunut siihen, että asiat hoituvat rivakasti ja luotettavasti, muutamalla napin painalluksella. Täällä kaikki kestää ja täytettäviä papereita riittää. Laskimme juuri, että olemme viettäneet esimerkiksi autokaupassa sisällä istuen kaikkiaan lähemmäs 10 tuntia. Kaiken huippuna viime torstain viisi tuntia! Sama juttu oli pankissa, kännykkäliittymiä avattaessa ja vuokrasopimusta kirjoittaessa. Vähän jo arveluttaa, mihin kaikkeen olemme nimemme laittaneet ja mihin sitoutuneet. Ainakaan autovakuutusasiat eivät vielä ole meille täysin selvinneet. Huomenna yritän soittaa vakuutusyhtiöön uudestaan, kun tänään en kehdannut viidettä kertaa pyytää virkailijaa selittämään asiaa. Kun ei tajua, niin ei tajua. Toisaalta vähän hymyilyttää se varovaisuus, jolla täällä sopimuksia tehdään. Myyjän vastuu ja asiakkaan valitusoikeus rajataan sopimuksilla minimiin. Ettei vaan joku tule ja haasta oikeuteen...

Viikonlopun puhdetöitä

Ellei perjantain häitä lasketa lukuun, tämä viikonloppu sujui pitkästä aikaa kotosalla. Viime viikot ovatkin olleet melkoista matalalentoa joko työn tai harrastusten parissa. P:n ollessa maastokisoissa Imatralla, minulla oli hyvää aikaa tehdä alustavaa inventaariota vaatteista ja muista tavaroistamme. Mistä tavaroista raaskin luopua, mitkä voisi pakata ja jemmata varastoon matkan ajaksi ja mitä mahdollisesti ottaisin mukaan reissuun. Mukaan lähtee pääasiassa vaatteita ja elektroniikkaa - kaikki muu tärkeä tallennetaan kannettavaan tai muistitikuille. Helppoa, sanon ainakin vielä. Joka tapauksessa, vein jo nyt monta paperikassillista vaatteita kellariin odottamaan kesää. Silloin menemme siskon kanssa kesätorille myymään tavaroita. Nostalgiaa luvassa. Olimme siellä myymässä tavaroitamme viimeksi ehkä 15 vuotta sitten. Huuto.net sai myös oman osansa kaappien löydöistä.

Viikonloppuun sisältyi myös vähän actionia. Kylppärin viemäri päätti tukkeutua kesken pyykinpesun. No, selvisi sekin, että koneemme kuluttaa noin 40 litraa vettä perusohjelmassa. Tuntuu suurelta määrältä, vaikka muistan jostain lukeneeni, että vielä 80-luvulla koneet kuluttivat yli 100 litraa / pesu. Vaikka kehitystä onkin tapahtunut, on se ympäristö siltikin kovilla. Mielenkiinnolla ja vähän kauhulla odotan, miten jenkeissä huolehditaan (tai ei huolehdita) ympäristöasioista. Jätteiden lajittelusta ja pyörällä kulkemisesta voi ehkä vain haaveilla. Saapa nähdä, mikä tilanne on Baltimoressa.

Asia ylitse muiden tässä päivässä oli kuitenkin havahtuminen siihen, että entisessä kodissamme majaileva vuokralainen kasvattaa hamppua omalla ikkunalaudallaan. Voitteko kuvitella. Siinä se nautintokasvi kasvaa sojotti punaisessa ämpärissä, auringonpaisteessa, kakkoskerroksen ikkunassa, kaiken kansan nähtävillä. Seuraumuksista ei vielä tiedä, mutta ei se ainakaan kovin hyvältä 18-vuotiaan kollin näkökulmasta vaikuta. Meille tämä tarkoittanee uuden vuokralaisen löytämistä. Ei siitä enempää tällä kerralla. Illalla täytyy vielä katsoa Forrest Gumpista kohtaus, jossa Forrest ja Jenny tapaavat Reflector Poolilla Washington DC:n sydämessä. Paikka on vielä maaliskuun visiitiltä hyvin muistissa, joten on kiva nähdä mitä muuta tuttua kohtauksessa näkyy.