I'm having travel fever

Perjantaina. Silloin koittaa kauan odotettu kesaloma koti-Suomessa. Mita lahemmaksi lahtopaiva tulee, sita enemman alkaa vatsassa kutittaa. Monta kertaa kuluneiden yhdeksan kuukauden aikana olemme miettineet, etta "sitten kun olemme Suomessa, niin...". Nyt se paiva on lahella ja mieli siita iloinen. Sita ennen kaymme kokemassa tyokavereiden kanssa huvipuiston harveleita ja paikallisen pesapallo-ottelun tunnelmaa.
Pian nahdaan!

Hurricane Dolly came to visit east coast

Uutisista tuttu Dolly-hurrikaani iskeytyi keskiviikkona Teksasin rannikolle. Kakkosluokan myrskyksi nimetty lady ei ainakaan toistaiseksi ole aiheuttanut massiivista tuhoa, mutta sen ennakoidaan tuovan mukanaan tulvavaaran moniin Teksasin rannikkokaupunkeihin. Jopa 50 cm vesikertymää pelätään. Vilkkainta hurrikaaniaikaa on kuulemma elo-syyskuu, joten ehkä Dolly on vasta alkusoittoa syksyn myrskyille.

Täällä vähän ylempänä itärannikolla voimakkaat myrskyt ovat harvinaisia, mutta Dollyn vaikutus näkyy ja kuuluu meilläkin. Tänään alkoi sade- ja ukkoskausi, jonka ennakoidaan kestävän useamman päivän. Yhdistettynä helteiseen säähän, ukkoset ovatkin olleet viime viikkoina varsin yleisiä. Aika vaikuttavaa seurata massiivista valoshowta kotiparvekkeelta. Pääkaupunkiseudulle annettiin tänään myös tulvavaroitus. Vielä sade on ollut kohtalaista, mutta ehkäpä se yltyy yön aikana. Toisaalta eipä olisi ensimmäinen kerta, kun sutta on huudettu vähän turhan kovalla äänellä.

Something very special

Uusi ulkoministerimme Alexander Stubb on parhaillaan valtiovierailulla DC:ssa Condoleezza Ricen vieraana. Onhan taalla muitakin poliitikkoja viime aikoina kaynyt mm. Paavo Vayrynen, mutta talla kertaa meidan mielenkiintomme on tarkkaakin tarkempaa. Olimme nimittain tana aamuna Stubbin kanssa aamulenkilla DC:n keskustassa. Kylla. Ja eilen illalla Suomen suurlahettilaan Pekka Linnun jarjestamalla vastaanotolla hanen edustusasunnossaan. Kylla.

Idea yhteydenotosta ulkoministeriin sai alkunsa Joroisten puolimatkan triathlonkisasta. Laji kun on lahella sydanta, olemme seuranneet ministerin valmistautumista kyseiseen kisaan hanen bloginsa valityksella. Minuuttiaikataulustaan huolimatta Stubb pystyy irrottamaan treenaukseen 7-10 tuntia viikossa. Aika ihailtavaa. Anyway, ajattelimme tarjota hanelle aamulenkkiseuraa kotikonnuillamme ja turvallisuustarkistusten jalkeen saimme yhteydenoton hanen avustajiltaan. Taytyy sanoa, etta on kovakuntoinen kaveri ja varsin miellyttavaa lenkkiseuraa. Keskustelu pyori arvatenkin urheilun ymparilla, vaikka vahan myos tutkimusasioista vaihdoimme ajatuksia Dr. Stubbin kanssa. Huominen lenkki jaa minulta valitettavasti valiin omien tyovelvollisuuksien vuoksi, mutta P on menossa.

Etta sellaista. Kaikkea sita tuleekin tehtya.

Blueberry pie

Viikonloppuna suuntasimme molempian paivina maaseudulle kuumuutta hehkuvaa asfalttia pakoon. Launtaina menimme mustikkaan. Melkein olivat mustikat niin isoja, etta mummo olisi niihin mahtunut. Ei nyt aivan, mutta pensaat muistuttivat enemman viinimarjapensaita kuin pienia 20 sentin korkuisia mustikanvarpuja. Suu sinisena kavelimme kohti rahastuspistetta ja paatin viela kayda poimimassa vahan mustia vadelmia seka nostaa pellosta muutaman punajuuren. Kylla oli leppoisa meininki. Perinteisesti valtaosa mustikoista loysi tiensa pakastimeen, mutta on jaakaapissa viela pari litraa mustikoita puuron paalle laitettavaksi ja leivontaan. Illalla olikin mustikkapiirakan vuoro. Nam nam.

Sunnuntai sujui juoksuvaelluksen merkeissa. Olimme todella landella. Edes auton GPS ei loytanyt signaalia eika tieta. Aikamme etsimme luontopolun alkupaata, ja karttapistetta. Emme uskaltaneet lahtea vieraaseen metsaan ilman karttaa, vaikka kun reitti kulki koko ajan joen vartta pitkin. Onneksemme bongasimme yhdelta parkkipaikalta karttataulun, josta nappasimme kamerall kuvan ja eikun menoksi. Niksi-Pirkasta opittua. Huvia riitti pariksi tunniksi. Sen jalkeen polku muuttui risukoksi ja pelko kuparipaakaarmeista iski takaraivoon. Eikun pois. Ja nopeaan. Polun vieressa kimaltanut virtaava joki oli niin houkutteleva, etta paadyimme sinne lopuksi uimaan kasipohjaa.

Flip flops

Flaps flaps flaps. Tama on tuttu aani kaupassa, kadulla, missa vaan. Amerikkalaiset ovat flip flopsien suurkuluttajia ja sen kylla huomaa kenkakauppojen valikoimassa. Itse en ole muovijalkineiden ystava, mutta monet vannovat niiden nimeen kuumana ja hikisena kesapaivana. Hintakin on kohdillaan. Tavallaan siis ihan ymmarrettavaa.

Mutta tatakaan asiaa ei voi sivuuttaa olankohautuksella, vaan tutkijan analyyttinen mieli ottaa ylivallan. Mika naissa koko kansan suosikkijalkineissa tekee niista niin epaterveelliset? Tata kysymysta aivoriiheilimme yhtena paivana korealaisen postdoc-kolleegani kanssa, joka erikoistunut kavelyn biomekaaniseen analyysiin. Selvaa on, etta flip flopsit muuttavat kavelyamme. Askel lyhenee, varpaiden koukistajalihakset ylirasittuvat varpaiden yrittaessa puristaa 'kenkaa' jalkapohjaa vasten ja taman seurauksena normaalin kavelyyn kuuluva kantaisku jaa olemattomaksi. Ei ihme, etta monet flip flopsien kayttajat valittavat jalkateran kipuja, plantaarifaskiittia ym. Yhdistettyna ylipainoon jalkinevalinta ei ehka ole paras valinta monelle takalaiselle. Tai muillekaan. Veikkaan, etta muutaman vuoden paasta flip flopsien kaytto nakyy tule-sairauksien tilastoissa kasvaneina jalkateravaivoina.

Mietimme jopa puolivakavissamme, etta pitaisiko aiheesta tehda pieni tutkimus kavelylaboratoriossamme. Nopean selvityksen perusteella loysimme heti pari ryhmaa, jotka tyoskentelevat aiheen ymparilla. Onhan naita kenkia ollut jo vuosikausia markkinoilla. Trendit muokkaavat tutkijan tyota...

Happy 4th

Neljäs heinäkuuta on tärkeä päivä amerikkalaisille. Silloin juhlitaan maan itsenäisyyspäivää. Päivä on oikeasti koko kansan juhlapäivä ja siihen valmistaudutaan sini-puna-valkoista rekvisiittaa ostamalla ja hakeutumalla grillausmahdollisuuksien ääreen. Tai sitten kaupungin keskustaan piknikille. Näin ainakin DC:ssä. Sateisen kelin vuoksi jätimme piknikin väliin ja saavuimme National Mallille vasta vähän ennen ilotulitusten alkamista. Siellä oli aika moni muukin. Todella moni muu. Ihmiset olivat viettäneet iltapäivää live-musiikkia kuunnellen ja osallistumalla perinnefestivaaleille. Ilotulitus oli...iso, näyttävä ja äänekäs. 20 minuuttia suoraa tykitystä orkesterin soittaman musiikin tahdittamana. Aikas hienoa. Mutta, kuten Suomessa on tapana kommentoida: "taas menivät verorahat taivaan tuuliin".


Mukava piirre tämän vuoden itsenäisyyspäivässä oli sen sijoittuminen perjantaihin. Pitkä viikonloppu ja lunki perjantai olivat kovinkin tervetullut kiireisten viime viikkojen jälkeen. Pikkaisen piti töitä tehdä, mutta muuten otimme vähän rennommin. Huomenna on taas ohjelmaa tarjolla. Aamulla paikallinen 5 km juoksukisa ja sen jälkeen pyöräretki NIH-kavereiden kanssa Great Fallseille, paikalliselle Niagran putouksille.