Neljäs heinäkuuta on tärkeä päivä amerikkalaisille. Silloin juhlitaan maan itsenäisyyspäivää. Päivä on oikeasti koko kansan juhlapäivä ja siihen valmistaudutaan sini-puna-valkoista rekvisiittaa ostamalla ja hakeutumalla grillausmahdollisuuksien ääreen. Tai sitten kaupungin keskustaan piknikille. Näin ainakin DC:ssä. Sateisen kelin vuoksi jätimme piknikin väliin ja saavuimme National Mallille vasta vähän ennen ilotulitusten alkamista. Siellä oli aika moni muukin. Todella moni muu. Ihmiset olivat viettäneet iltapäivää live-musiikkia kuunnellen ja osallistumalla perinnefestivaaleille. Ilotulitus oli...iso, näyttävä ja äänekäs. 20 minuuttia suoraa tykitystä orkesterin soittaman musiikin tahdittamana. Aikas hienoa. Mutta, kuten Suomessa on tapana kommentoida: "taas menivät verorahat taivaan tuuliin".
Mukava piirre tämän vuoden itsenäisyyspäivässä oli sen sijoittuminen perjantaihin. Pitkä viikonloppu ja lunki perjantai olivat kovinkin tervetullut kiireisten viime viikkojen jälkeen. Pikkaisen piti töitä tehdä, mutta muuten otimme vähän rennommin. Huomenna on taas ohjelmaa tarjolla. Aamulla paikallinen 5 km juoksukisa ja sen jälkeen pyöräretki NIH-kavereiden kanssa Great Fallseille, paikalliselle Niagran putouksille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti