Day in the sofa

Varsin poikkeuksellinen päivä ja näky. Vietämme molemmat arkipäivän kotona. Ja minä huilaan sohvalla. P on toipunut jo flunssastaan, mutta tekee etätöitä kotona. Minä sen sijaan jäin suosiolla kotiin, kun kuumemittari näytti yli satasta (siis farenheitia). Tauti tarttui lopulta minuunkin, vaikka luulin jo siltä välttyneen. Täytyy yrittää huilata, ettei flunssa veny ja että pääsen hyvissä voimissa viikonlopun kisareissulle Virginia Beachille. Ennätyshaavet puolikkaalla saan varmaan jo unohtaa, mutta kun nyt edes olisi juoksukunnossa.

Tänään olisi ollut paljon tehtävää töissä. Siellä on kova hässäkkä GSA abstraktien kanssa, sillä perjantaina on viimeinen lähetyspäivä. Oma abstraktini on onneksi jo kasassa, mutta moni vielä ahertaa analyysien kanssa. Sitä aina ihmettelen, että miksi hommat jäävät niin viime tinkaan. Päivämäärä on kuitenkin ollut tiedossa jo monta kuukautta. Onneksi sähköposti toimii kotonakin, joten pääsen tarvittaessa kommentoimaan muiden töitä.

Kirjoitan tätä sohvalla, läppäri sylissä, katse parvekkeen kautta ulos takapihalle. Kevään merkkejä on jo ilmassa. Puissa on selvästi jo nähtävissä silmuja ja nenä havainnut ensimmäiset siitepölyesiintymät. Lämpötila liikkuu kuitenkin edelleen nollan ja kymmenen plussa-asteen välillä. Eli siinä mielessä kesään on vielä matkaa. Hienoa on kuitenkin päivän piteneminen. Täällä siirryttiin viikonloppuna kesäaikaan (daylight saving time), joten illalla on valoisaa jopa kahdeksaan saakka. Ei tarvitse enää pimeässä ajaa töistä kotiin. Haaveissa on polkupyörän hankkiminen, jolla voisi illalla cruisailla kartsalla.

Nyt joku kolkuttaa oveen... Tuholaismyrkkyjä tultiin ruiskuttamaan keittiöön ja kylppäriin. Onneksi ei ole torakoita näkynyt.

Että tällaista tänään. Nyt on päiväunien aika..