Driving lisence from the cherios packet?

Tanaan on ollut hauska paiva. Vietimme aamupaivan Baltimoren paakatsastusasemalla tavoitteena hoitaa ajokorttiasiat vihdoinkin pois paivajarjestyksesta. Vaikka olimme paikalla ihan ensimmaisten hakijoiden joukossa, jouduimme odottamaan ensimmaiseen toimintapisteeseen paasya puolisen tuntia. Tama oli helppo rasti. Virkailija tarkasti sotun, passin, viisumin, suomalaisen ja kansainvalisen ajokortin seka todistukset nykyisesta asuinpaikasta (mukaan oli pitanyt ottaa laskuja ja tiliotteita, joissa nakyy oma osoite). Sitten tarkastettiin nako ja otettiin valokuvat. Viela lopuksi kysymyksia elinluovutushalukkuudesta ja painosta ja pituudesta (paunoina ja jalkoina tietysti).

Seuraavaksi oli vuorossa liikennesaantotesti katsastusaseman pihalla olevassa parakissa. Pieni huone oli taynna vakea, jossa kokelaita ohjattiin yksitellen tietokoneille tekemaan testi joko englanniksi tai espanjaksi. Onneksi Dan Brownin Enkelit ja Demonit olivat kanssani, niin ei tarvinnut pelkastaan peukaloita pyoritella omaa vuoroa odotellessa. Tarjolla oli 20 kysymysta, joista kolme sai olla vaarin. Joukossa oli helppoja ja kompia. Kaksi lipsahti vaarin, mutta lapi meni kuitenkin. Toisinkin kuin valtaosalla. Nopean laskutoimituksen perusteella vain nelja kahdestakymmenesta lapaisi testin sen tunnin aikana, jonka vietimme huoneessa. Lapimenoprosentti ei kerro totuutta testin vaikeudesta / helppoudesta, vaan ehka enemman hakijoiden kapasiteetista / asenteesta. Hassuinta oli kuunnella, kuinka suureen aaneen kailotettiin testin tulos. “Brian, et paassyt lapi, joten tulet sitten kokeilemaan uudestaan ensi viikolla”.

Sitten paasimme tositoimiin takapihan testiradalle. Haimme autot parkkipaikalta ja ajoimme ne tarkastettavaksi katsastusaseman portille. Kokeeseen ei ole asiaa omalla autolla, ellei kuskin ja kartanlukijan ovet aukea eika tankissa ole bensaa yli ¼. Mun kohdalle osui yrmy ylipainonen tarkastajaseta. Siina ei paljoa puhuttu eika ohjeita annettu, kun testi jo lahti kayntiin. Etukateen jannitin eniten, etta ymmarranko ohjeita mita pitaa tehda. Ensin oli vuorossa U-kaannoksen tekeminen “umpikujassa”. Aikaa kolme minuuttia. Helppo homma. Sitten ajelua testiradalla, jossa valilla oli stop-merkkeja ja kaarteita. Peruutustaitojen osoittamista ja lopulta taskuparkki. Aikaa samaiset kolme minuuttia. Ekalla yrittamalla sain auton lippurivien valiin, mutta auto oli kuulemma liian kaukana reunakivetyksesta. Eikun uusi yritys. Toinen suoritus hyvaksyttiin ja siihen se testi sitten loppuikin. Ihan hassua, miten tama mitattoman pieni testi sai kadet ja jalat tarisemaan. Ihan kuin ei olisi autoa koskaan ajanutkaan. Taitaa olla universaali ilmio. Tarkeinta kuitenkin oli, etta testi meni lapi. Ai niin, kylla P:llekin myonnettiin ajokortti, vaikka saikin ajokokeessa enemman virhepisteita kun mina. Mitas meni liu’uttamaan rattia kammenen alla kaannoksissa.

Juhlistimme ajokortteja sampylalounaalla paikallisessa ostoskeskuksessa. Niin amerikkalaista. Sitten pitikin jo kiiruhtaa takaisin toihin. Toihin palatessani sain positiivista kommenttia uusimmasta tutkimussuunnitelmasta. Vahemmastakin hymyilyttaa.

Chilling through the long weekend

Aloittakaamme säätiedoilla. Lämpötila +20C ja kosteusprosentti 80. Siinä raamit tämän päivän ulkoilulle. Eli lämmintä on ja aurinkoista. Vähän erilaista kun viisi päivää sitten. Presidentinpäivän kunniaksi meillä on tänään vapaapäivä. Vaikkei nykyisessä presidentissä mitään juhlittavaa olekaan, pidennetty viikonloppu on kiva juttu. Lauantaina piipahdimme Virginian puolella yhdessä juoksukisassa. Minä hurrasin ja P raastoi. Kisa oli ohi jo ysiltä, jonka jälkeen suuntasimme metrolla DC:n keskustaan ja vietimme siellä loppupäivän kävellen Eastern Marketilla ja Georgetownissa. Tuli piipahdettua myös valokuvanäyttelyssä ja paikallisessa kortteliravintolassa. Minä söin ekan hampurilaiseni. Kalkkuna sellaisen. Ja Pekka veti ruksin seinään.

Sunnuntai oli lunki päivä. Skype-puheluita Suomeen, chattailua ja sähköposteja. Piipahdin kyllä viikkokisoissa testaamassa vauhtia mäkisellä reitillä. Loppukirin ansiosta kävi niin kuin monta kertaa nelosen jälkeenkin. Jotkut saattavat muistaa... Samalla aloimme epäilemään yhden juoksututun ystävällisyyttä. Kaveri työskentelee armeijassa ja alkoi kyselemään meidän puhelinnumeroitamme. Onko tämä normaalia. 1 +1. Mitä tästä voisi päätellä? Olemmeko seurannassa? Heh.

Tänään taas ihmisten ilmoille naapurikaupunkiin. Tavoitteena kuluttaa P:n juoksema lahjakortti, mikä ei tule olemaan vaikeaa. Ostoslistalla on myös ilmankostutin. Viime viikkoina kun on ollut vähän viileämpää ulkona ja ilmastointi on yrittänyt kamppailla ikkunankarmeista sisään puhaltavaa viimaa vastaan, sisäilma on alkanut tuntua kuivalta. Tätä pelkäsin heti jo alussa, kun näin kokolattiamaton. Onneksi matto on ihan uusi, eikä siinä oikeasti ole mitään vikaa, sillä se pysyy puhtaana hyvällä imuroinnilla. Mutta siis ilmankostutuin, ehkä siitä olisi apua kuiville limakalvoille talvi- ja kevätkuukausille. Kesällä luultavasti ylimääräistä kosteutta ei kukaan kaipaa.

Laitoin tässä samalla hernekeiton porisemaan hellalle laskiaisen kunniaksi - joka taisi olla pari viikkoa sitten. Mikäs tässä on ollessa..

[edit] Kesäinen sää sai meidät vaihtamaan suunnitelmamme. Kauppareissu vaihtui tutustumiskäyntiin Marylandin pääkaupunkiin Annapolikseen. Merenrantakaupungin sokkeloisia pikkukujia kävellessä melkein unohtui, että olemme Amerikassa. Pikemminkin visiitillä Naantalissa. Tai Suomenlinnassa. Sen verran monta merikadettia tuli kaduilla vastaan.

You're on the breaks

Parin vähän keväisemmän viikon jälkeen Marylandin sää näytti tänään taas "parhaat puolensa" juuri sopivasti osavaltiossa järjestettävien esivaalien kunniaksi. Tällä kertaa ongelmana ei ollut lumi vaan jäätävä vesisade. Jotain kelin kurjuudesta kertonee se, että jynssäsin auton ikkunoita vähintään 10 minuuttia ennen kuin sain ikkunapintaa esille.

Liikenne oli tietysti ihan sekaisin (oikeastaan vasta toista kertaa näin pahasti tänä talvena). Kotimatkan matelin kakkosvaihteella ja sain auton kyljet valkoiseksi suolarakeista. P istuu vieläkin ruuhkassa.

Työmatka-autoilijoita viihdyttääkseen radio-DJ:t yrittivät ylläpitää tunnelmaa soittamalla reipashenkistä musiikkia liikennetiedotteiden välissä. Hauskin tänään kuulemani ehdotus oli sellainen, jossa autoilijoita yllytettiin soittamaan torvea ja vilkuttamaan pitkiä valoja musiikin tahdissa. En tiedä onnistuiko yhteinen tieperformanssi, sillä kurvasin samaan aikaan jo kotipihalle. Kurvit olivatkin mennä pitkäksi, sillä parkkipaikka muistutti juuri jäädytettyä luistinkenttää. Nyt jos koskaan nastoille olisi ollut käyttöä sekä renkaiden alla että kengän pohjissa.

Illaksi suunniteltu lenkki näyttää vaihtuvan kuntosalin juoksumattoon. Onneksi salilla on telkkari, josta voi seurata vaalivalvojaisia. Oikein ihmetyttää, miten vaalien seuraaminen onkin näin mielenkiintoista. Ehkä siksi, että täkäläisten puolueiden ehdokkaiden argumentit eroavat niin rajusti toisistaan ja eri puolilla maata ollaan asioista kovin eri mieltä. Samalla on hauska miettiä, ketä ehdokkaista vaikuttaa omasta mielestä potentiaalisimmalta. Jos minulla olisi äänioikeus, niin tällä hetkellä Obama saisi ääneni.

News from Finland

Kiitos iGooglen uutisotsikoiden, kotimaan uutisten seuraaminen on helppoa työpäivien aikana. Viime viikolla valtakunnan ykkösuutisten joukosta nousi esiin KTL:n marjatutkimus. Hienoa.

Viikonloppuisin, kun aikaa on vähän enemmän, tykkään lukea uutisista tarkemmin YLE:n ja Hesarin sivuilta. Joskus tulee katsottua myös YLE:n puoli yhdeksän uutisia. Tämä ei muuten olisikaan mahdollista, mutta P:n työpaikan etäyhteyden avulla pääsemme nauttimaan YLE Arenan tarjonnasta myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Otamme siitä kaiken ilon irti. Varsinkin seuraamalla Serranon perheen toilailuja. Heh, huvinsa kullakin.

Vähän erilaista uutisantia Suomesta edustavat kotijoukkojen lähettämät lehtileikkeet. Oli kyse sitten tuttujen urheilutuloksista tai mökkipaikkakunnan tapahtumista, juttujen lukeminen nostattaa aina hymyn huulille. Ja pitäähän jääkaapin ovessa sentään yksi Viivi & Wagnerin sarjakuva olla.

Super duper

Eihän Amerikka olisi mitään ilman super sitä ja super tätä. Viime päivinä superia on ollut tavallista enemmän tarjolla, kun sunnuntaina pelattiin amerikkalaisen futiksen Super Bowl ja eilisen ohjelmassa oli supertiistai presidentivaalien saralla.

Super Bowl oli melkoinen tapahtuma ja mekin seurasimme sita sivusilmalla kotisohvalta. Jalkikateen ihmisia tuntui puhuttavan amerikkalaista jalkapalloa enemmän pelitauoilla esitetyt miljoonamainokset ja puoliajalla esiintyneen bändin suoritus. Mainostoimistot olivat pistäneet parastaan ja poikkeuksellisen hauskoja, piristäviä ja tuttuja teemoja sisältäviä mainoksia oli tarjolla.

Kuten uutiset ovat jo kertoneet, demokraattien puolella Hillary Clinton ja Barack Obama kayvat tasaista kamppailua puolueen paaehdokkaan paikasta. Vaikka vaaka vahan jo Clintonin puolelle tiistain jalkeen kallistui, mikaan ei viela ole kiveen hakattua. Varsinkin kun nayttaa, etta Obama alkaa saada enemman ja enemman aania naisilta ja valkoisilta. Republikaanien John McCainilla on sen sijaan jo melko vakaa ote ehdokkuudesta. Esivaalit jatkuvat viela tulevana viikonloppuna ja ensi viikolla. Ja sen jalkeen vaalit oikeasti vasta alkavat. Tahan asti ehdokkaat ovat yrittaneet todistella paremmuuttaan puolueen sisalla, mutta jatkossa vastakkain paasevat demokraatit ja republikaanit. Pitka vaalivuosi edessa.