Race report from Philly

Philadelphia ei pettanyyt taaskaan, ei jarjestelyilta eika tuloksilta. Kaupungissa todella osataan isojen katukisojen jarjestaminen. Sunnuntaina oli vuorossa koko kesan tahtaimessa siintanyt puolimaraton. Pitkasta aikaa olosuhteet olivat myos juoksijoiden puolella ja paasimme matkaan 15 000 muun juoksijan kanssa raikkaassa aamusaassa. Omalta osaltani kisa sujui mainiosti. Etukateen laatimastani mailiaikataulusta ei ollut muuta kuin psykologista hyotya matkan varrella, silla kulku oli alusta lahtien 10-15 sekuntia suunniteltua reippaampaa. Vaikka 8-9 mailin kohdalla jalat alkoivat vasya vauhdista, sain viela kiristettya vauhtia loppua kohden. Loppuaika 1.27.48 yllatti itsenikin, mutta ei kuulemma treenikavereitani. Samalla tuli kuitattua pari pojoa TuUL:n Kalevanmalja-keraykseen. A-luokkakaan ei lopulta jaanyt kovin kauas.

Nyt jalat ovat vasyneet ja mieli vahan liiankin tyytyvainen. Ehka parin paivan huili auttaa ja saan koottua ajatukset kohti kolmen viikon paasta koittavalle maratonille. Aikatavoitteetkin taytyy ehka miettia uusiksi.

Maantantait ovat muuten jannia paivia toissa. Viikonlopun aikana sita aina melkein unohtuu mita varten taalla maassa olemme. Emme olekaan vain nauttimassa urheilutarjonnasta ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksista, vaan oikeasti vauhdittamassa tieteellista 'uraamme'. Eli siis mars mars, takaisin toiden aareen.

Fay, Gustav, Hanna and Ike

Amerikassa eletaan sita aikaa vuodesta, jota kutsutaan hurrikaanisesongiksi. Ja onhan niita trooppisia myrskyja riittanytkin viimeisten viikkojen aikana. Gustavin iskua pelattiin Louisianassa ja erityisesti kolme vuotta sitten runneltuneessa New Orleansissa, mutta onneksi tuhot jaivat pelattya vahaisemmiksi ja toista miljoonaa evakuoitua asukasta saattoivat palata takaisin kotiinsa ja alkaa kiukutelemaan turhasta evakuoinnista kuvernoorille. Myos Haiti, Kuuba ja Caribian meren muut saarivaltiot ovat kokeneet kovia viimeisten viikkojen aikana. Niista uutisoidaan paljon vahemman, vaikka uhriluvut ovat satakertaisia USAan verrattuna.

Hanna on ollut naista trooppisista myrskyista ainut, joka on ylettynyt Keski-Atlantin rannikkoseudulle. Vaikka yleensa saakanavan yliaktiivinen ja reaaliaikainen myrskyseuranta aiheuttaa paan pyorittelya, niin toissa viikolla seurasimme kanavan valityksella tarkasti Hannan etenemista. Kauan odotetut Suomi-vieraat sattuivat saapumaan juuri pahimman myrskyn aikaan DC:hen. Onneksi myrsky ei ollut muuta kuin kovaa tuulta ja kaatosadetta, joten lomalaisten viikko ei muuttunut selviytymistaisteluksi. Myrsky meni ohi muutamassa tunnissa ja illalla paistoi jo aurinko. Tassa mielessa tata kolkkaa Pohjois-Amerikasta ei turhaan kutsuta turvallisimmaksi seuduksi.

Viikonloppuna Ike teki pahoja tuhojaan Houstonin ymparistossa ja koko Meksikonlahden alueella. Valittomasti tuhojen vakavuuden selvittya, bensan hinta lahti ylamakeen. Viikonlopun aikana jopa 30 senttia gallonalta. Suomalaisen mittapuun mukaan tamanaamuinen 3.80 $ gallonalta vastaa noin 70senttia litralta. Namakin hinnat saivat 17 osavaltion paattamaan, etta koulut ovat suljettuna maanantaina ja jatkossakin nelipaivainen kouluviikko voi olla todellisuutta koulubussien polttoainekustannusten saastamisen toivossa. Moni aikuinenkin on siirtynyt samasta syysta nelipaivaiseen tyoviikkoon.

Tuleva viikko nayttaa hiljaisemmalta, silla Atlantilla ei ole yhtaan aktiivista sykloonia keraamassa voimiaan. Onneksi.

Try to learn from your mentor

Koskaan ei ole niin hyva, etteiko olisi varaa vahan parantaa. Tata ohjenuoraa yrittaa pomoni toteuttaa joka yhteydessa. Loppuviikosta Amerikan Geriatrics Society jarjestaa fatigue-seminaarin, jossa pomolla on kaksi esitysta. Esityksia on valmisteltu huolella monta tyopaivaa ja -iltaa, viikonloppuna tuli kuulemma luettua noin 100 artikkelia aiheeseen perehtymiseksi. Sitten on viela loppusilaus eli esitelman pitaminen. Oikean itseluottamuksen loytamiseksi ja sujuvuuden varmistamiseksi han halusi vetaa kenraaliharjoitukset. Parin tunnin valein han piti 30 min esitelmat ja pyysi kriittisia komemmentteja. Samaa tyoskentelymallia olemme muutenkin hyodyntaneet. Jokainen tutkija vuorostaan pitaa esitelman omasta tutkimuksestaan ja toisilla on vapaa sana arvioida esitysta, tyylia, kielta ja jopa ulkoasua. Huomenna menen katsomaan, miten pomon esitelmat tositilanteessa sujuvat. Hyvin tietysti.

En malta olla mainitsematta. Viikonloppuna koittaa yksi taalla olon huippuhetkista, kun saan siskon kylaan. Kymmenen kuukautta olen yrittanyt kuvin ja sanoin selittaa milta taalla nayttaa ja tuntuu elaa, nyt saan mahdollisuuden jakaa arkipaivat livena. Turvallista lentoa Siru ja Aleksi! Syysvaatteet voi jattaa kotiin :)

Sarcopenia conference

Paasin perjantaina osallistumaan ‘kuunteluoppilaana’ sarkopenia-aiheisen tyoryhman 7 tuntiseen palaveriin. Saman poydan aarelle oli kokoontunut 15 nimekasta lihasvoima- ja kehonkoostumustutkijaa pohtimaan sarkopenian maarittelya, mittaamista ja kliinisia seuraamuksia. Tyoryhman tavoitteena on tuottaa suosituksia sarkopenian maaritelmaksi seka ehdottaa tyovalineita sarkopenian validiin ja luotettavaan diagnosointiin. Aihe ei ole helppo, mutta tavoite aarimmaisen tarkea. Avauspuheenvuoroista lahtien oli havaittavissa, etta vaikka kaikilla on mielessaan samansuuntainen tavoite, nakemyseroja loytyy. Toisten mielesta kasite sarkopenia johtaa harhaan todellisesta ongelmasta - lihasheikkoudesta, toiset taas haluavat sinnikkaasti pitaa kiinni lihasmassan arvioinnista ja nakevat kehonkoostumusmittaukset tarkeana osana kliinista paatoksentekoa.

Vaikka tama yksittainen palaveri ei asiaa kovin paljoa eteenpain vienytkaan, tyoryhma sai tunnistettua tarkeimpia tutkimuskohteita ja pyrkii vastaamaan niihin yhdistamalla kaytettavissa olevia tutkimusaineistoja. Tyo jatkuu tutkimusryhmien valisen yhteistyon kautta ja lahiajan tavoitteena on jarjestaa suurempi kansallinen kongressi aihealueen ymparilla. Kaukaisempana tavoitteena on saavuttaa yksimielisyys maaritelmasta, hyvaksyttaa se viranomaisilla FDA:ssa ja sen jalkeen avata ovet yritysmaailmaan. Geriatrit tahtovat kuulemma mukaan vanhusbusinekseen.

Koska aihealueen ymparilla pyoriva keskustelu on itselle tuttua kirjallisuuden perusteella, oli mielenkiintoista paasta ”livena” kuuntelemaan tutkijoiden mielipiteita ja ajatustenvaihtoa. Samalla oli lohdullista huomata, miten ”isommissakin piireissa” painiskellaan ihan samojen kysymysten kanssa mita itse on viime aikoina pienessa mielesssan pohtinut. Henkilokohtaisesti paivan antia ei suinkaan vahenna sekaan seikka, etta paasin paivan mittaan vaihtamaan ajatuksia useamman nykyisen ja tulevan kollaboraattorin kanssa. Piirit ovat pienet ja kynnys ottaa yhteytta madaltuu kummasti, kun on tavannut henkilokohtaisesti aiemmin.