Watch out the yellow school buses!

Lopetellessamme aamutreenia laheisen lukion urheilukentalla havahduin siihen, etta paikallisen lukion parkkipaikka oli tayttynyt autoista. Tata ei ole tapahtunut moneen kuukauteen. Niinpa niin. Julkiset koulut avasivat ovensa talla viikolla, yksityiskoulut jo aikaisemmin.

Juoksukavereilta kuulin, miten heidan perheissa koulun alkuun on valmistauduttu. Ylaasteikaiset olivat viime tingassa kasanneet kokoon kesaksi annettuja tehtavia ja nuoremmat olivat panostaneet enemman tarvikepuolella. Itse asiassa kaikille, luokka-asteesta riippumatta, annetaan koulusta tarvikelista, jonka jokainen kay sitten omilla rahoillaan ostamassa. Koulukirjojen osalta kaytanto vaihtelee kouluittain, mutta useimmiten ne jaavat itse ostettavaksi.

Paikallinen aviisi osasi kertoa myos avausviikon ruokalistan:
Ma: pizza, vihannes/hedelma, maito
Ti: paistettu popcorn kana perunarullan kanssa / pepperoni pizza
Ke: omavalintainen burgeri / paistettu kana maissileipakuorutuksella
To: spaghettia lihakastikkeella, leipatikkuja / vohveli kinkkusiivun kera
Pe: maissitortilla lihataytteella / kanasalaatti leipatikkujen kanssa

Nam nam. Ehka tasta syysta moni turvautuu omiin evaisiin, joiden ravitsemuksellinen anti ei yleensa ole sen kummoisempi. Voileipaa, snackseja ja limpparia. Aika monella – valitettavasti kuulemma. On toki niitakin, joiden evasrasiasta loytyy hedelmia ja vihanneksia. Treeniryhman opettajajasen kertoi kokemuksistaan, etta lapset syovat kuulemma yha harvemmin lamminta ruokaa koulussa. Valipalat kylla maistuvat. Ja niita syodaan kuulkaa paljon. Joka valissa rapisee paallyspaperi tyopaikan sermin takana.

Back to the routines

Eka tyoviikko loman jalkeen on paria tuntia vaille valmis. Aika vaihtelevia fiiliksia pyorinyt paassa viikon aikana. Paasin mukavasti tyorytmiin kiinni, kun pistin review-artikkelin oikovedoksen kuntoon. Sain myos hyvaa palautetta pomolta biomarkkeri-kasikirjoituksesta. Sen jalkeen tuli stoppi. Olisi pitanyt alkaa ideoimaan seuraavaa tutkimusta ja ottaa vahan aivokapasiteettia kayttoon, mutta mita viela. Ajatukset ovat ihan lomatunnelmissa ja mieli harhailee muissa jutuissa. Tahan nuupahdukseen taitaa vaikuttaa sellainen yksinkertainen juttu, etten ole saanut nukuttua riittavasti. Senkin myohaisillan telinevoimistelu- ja yleisurheilulahetykset. Ja BMX pyoraily. Sitakin on muka pitanyt netista katsoa. Ihan pakko kuulemma. Eilisiltana olin jo niin vasynyt, etta nukuin olohuoneen lattialla ja minut heratettiin aina tarkean lajin ilmestyessa ruutuun. Etta sellaista.

Onneksi on viikonloppu edessa. Tanaan illalla pizzanpaistajaiset pomon luona, huomenna maratonstudio juoksukavereiden kanssa ja sunnuntaina 10 mailin kisa. Sunnuntai nayttaa varmaan jo vahan suuntaa missa maratonvalmistautumisessa mennaan. Ainakin treeneja ja kilsoja on kertynyt kivasti. Viime viikollakin kolmea vaille 100 km.

[edt: Sain juuri meilia Annals of Internal Medicinesta. Tuli jo toinen hylky lihavuus/lihasvoima-kassarille. Minnekohan seuraavaksi?]

In the name of the Olympic Spirit

Kotiutuminen Suomi-loman jälkeen uudelle mantereelle on sujunut olympialaisten tunnelmissa. Ilta toisensa jälkeen on mennyt televisiota katsellessa. Olympialähetykset ja finaalisuoritukset nimittäin tulevat USAn itärannikolla primetime-aikaan. Vaikka yleisurheilu alkaa vasta loppuviikosta, on mielenkiintoisia lajeja ollut seurattavana. Eilen illallakin piti venyttää nukkumaanmenoa, jotta näin telinevoimistelun joukkuekilpailun ja uimahyppyjen parikilpailun loppuhuipentumat. Hienoja suorituksia ja erityisesti kiinalaiset loistavat taito- ja voimalajeissa. Eiliset naisten telinevoimistelun olympiavoittajat olivat niin lapsenkasvoisia, ettei kukaan usko heidän olevan 16-vuotiaita. Keneltäkään ei voi jäädä huomaamatta, että Kiina on "vähän" panostanut kotikisoihinsa. Silmiinpistävää on ollut myös suurvaltojen välisten kamppailujen pohjustaminen ja hehkuttaminen. Viime päivinä USA ja Kiina ovat kohdanneet ainakin koripallossa, vesipallossa sekä voimistelun ja uimahyppyjen joukkuekisoissa, ja selostajat elävät niin tunteella mukana. Minkäs näyttämö nämä kisat olivatkaan??

Yhtään suomalaissuoritusta en vielä ole onnistunut näkemään, eikä YLEn nettilähetyksistäkään ole ollut apua, sillä ulkosuomalaisilla ei ole niihin asiaa. Tulisi P jo kotiin, niin saisimme TSE:n kautta yhteyden Suomeen. Ehkäpä tänä iltana Hanna-Maria Seppälä kuitenkin vilahtaa kuvissa, kun naisten vaparin välierät uidaan.

This is my home

Suomi-vierailu alkaa olla lopuillaan. Huominen päivä vielä ystävien seurassa Ruissalossa ja hääjuhlassa Kakskerrassa, ja sen jälkeen onkin aika matkata aamuyöstä Helsinkiin ja kääntää katse taas toiselle mantereelle.

Kivaa on ollut. Aivan huippua. En osannut kuvitellakaan, miten hyvältä tuntuu tallustella kotimaan kamaralla. Perheellä ja ystävillä on tietysti iso rooli tuttuuden tunteen luomisessa, mutta onhan Suomen luonto ja rauhallisuus myös ihan ainutkertaista. Ei yhdeksän kuukautta niin kovin pitkä aika ole, mutta jännästi tuntuu siltä kuin emme olisi lainkaan olleet pois kotimaisemista. Samalla tavalla tuntuu myös oudolta ajatus siitä, että olemme oikeasti lähdössä takaisin ylihuomenna. Vaikka kuinka viihdymmekin USAssa, niin voisin saman tien jäädä kotiin. Täällä on kaikki oikeasti tärkeät henkilöt ja asiat.

Visiitin aikana meillä on ollut myös aikaa miettiä tulevaisuutta. Ennen lähtöä minulle ehdotettiin parin vuoden postdoc-kauteni jatkamista vuodella-kahdella. Mielenkiintoista työtä olisi tarjolla, mutta monta asiaa painaa toisessa vaakakupissa. Lupasin kertoa päätöksestämme parin viikon kuluttua.

10 kuukautta seuraavaan visiittiin. Silloin olemme kyllä pidempään. Nyt aikaa ei juuri jäänyt lomailuun, mutta panostimme tällä kertaa määrään. Pikaisen laskutoimituksen mukaan kyläilimme reilun viikon aikana 15 kyläpaikassa. "Kotona" ehtii sitten taas levätä.