Healing touch of physical therapist

Viimeisten viikkojen aikana olen joutunut / paassyt omakohtaisesti tutustumaan paikalliseen fysioterapiatarjontaan. Sinnikas pohjevamma ei suostunut omahoidolla parantumaan. Siina vaiheessa kun lenkit piti jattaa juoksematta, lahdin lopulta jouksuporukasta tutun urheilufysioterapeutin vastaanotolle. Pohkeen takimmaisessa lihasaitiossa oleva jumi hellitti vahan kerrallaan, vaikka jouduinkin monta kertaa rohkaisemaan kaveria kovempaan kasittelyyn. Mielenkiintoista oli tutustua uuteen toiminnalliseen manuaalisen terapian tekniikkaan, joka oli sekoitus hierontaa, PNF:ta ja venytysta.

Suomalaisesta fysioterapiakaytannosta poiketen fysioterapeutit tyoskentelevat isossa huoneessa, jossa on hoitopoytia, terapiavalineita ym. iloisesti sekaisin. Tarvittaessa hoitopoyta erotetaan muusta tilasta verholla, mutta muuten fyssarit ja asiakkaat jutustelevat rennosti toistensa kanssa. En tieda kuinka yleinen kaytanto tama on tassa haveliaisyytta korostavassa maassa, jossa laakarit kuuntelevat keuhkotkin paidan lapi. No, ehka asiaan vaikutti sekin, etta kyseessa oli urheilufysioterapiaklinikka.

Nyt jalka toimii jo hyvin ja sunnuntaina uskaltauduin ekaa kertaa pitkasta aikaa lahtoviivalle. Matka oli vain 5 km, mutta ekan kilsan jalkeen jalat olivat hapoilla melkein kuin olisi juossut neljannesmailin loppusuoraa. Mutta hei, paasin kuitenkin maaliin ja vielapa palkintorahoille. Vahaista juoksutuntumaa enemman suoritukseen vaikutti kuuma ja kostea keli. Eipa tarvitse minun enaa menna +30C kuumuuteen kisailemaan. Syksya odotellessa. Ja Suomi-vieraita. Lahdenkin tasta P:ta vastaan lentokentalle.