Happy Snow Day

No nyt sitä sitten saatiin, ja kerralla oikein reilusti. Lunta nimittäin. Viimeksi blogatessani enteilin jo kevään saapumista, mutta luontoäiti päätti toisin. Viimeöisen ja tämän päivän lumimyrskyn ansiosta Marylandin vähäluminen talvi pääsi sittenkin lumen osalta keskiarvolukemiin. Aamulla oli jo selvää, ettei tänään kannata lähteä autoilemaan. Aamuseiskalta sovitulle fysioterapeutin vastaanotollekin lähdin kävelemään lumihangessa, sillä matkaa oli vain 3 km. Välillä taisin edetä nopeammin kuin 10 km/h ajaneet autot. Valtaosa vaatimattomasta auraus- ja suolauskalustosta taisi olla hoitamassa valtateitä, joten pikkuteitä ei juuri oltu aurattu aamuun mennessä. Mutta mikä onkaan ihanampaa kuin kävellä koskemattomassa lumessa. Siis jalkakäytävän tai nurmikon puolella. Matkalla aloin epäillä, että mahtaako terapeutti olla edes paikalla, mutta olihan hän. Mutta hän onkin Kanadasta.

Tästä tuli siis kotitoimistopäivä. Olen pyhittänyt päivän lukemiselle ja nauttinut olostani kovasti, kahdesta syystä. Ensinnäkin, koskaan ei tunnu olevan riittävästi aikaa ihan vain uusien artikkeleiden lukemiseen. Aina on muka ”tärkeämpää” tehtävää. Toiseksi, työpaikallani istun ikkunattomassa työpisteessä, joten lukupaikka ikkunan edessä ja näköala parvekkeen ikkunasta lumiselle pihamaalle on ihan luksusta. Mieli lepää.

Iltapäivään mennessä teille kylvetty suola oli alkanut vaikuttaa ja autoilijat ajelivat jo vesikelissä. Iltapäiväreippailulla tutustuimme monenlaisiin lumenkäsittelyvälineisiin. Tässä esimerkki tavallisimmasta lumilingosta. Tehokkaampiakin on nähty.

Way to go Finns!

Suomalaiset ovat parjanneet tana vuonna tosi hienosti MM-hiihdoissa, joten ihan havettaa tunnustaa miten kisat ovat jaaneet niin vahalle seuraamiselle. Takalaisissa uutisissa ei ole mainittu sanallakaan Tsekin kilpailuja eika YLEn nettilahetyksista ole myoskaan ollut meille paljoa iloa, joten olemme olleet vain oltu kirjoitetun sanan varassa. Mutta eihan tuloksia lukemalla oikeaan kisafiilikseen paase. Silti on hienoa, etta suomalaiset menestyvat. Ja viela on kisoja jaljella…

Yllattaen Marylandissa ei hiihtokeleja ole ollut tarjolla, kun ei ole ollut luntakaan. Parin tunnin ajomatkan paassa Pensylvanian puolella olisi monta laskettelukeskusta ja hiihtoa harrastava juoksukaverimme kertoi murtomaahiihtokeskuksestakin. Olen haaveillut hiihdosta koko talven, mutta ilmojen lampeaminen on tainnut lopullisesti romuttaa ne haaveet. Tuleva viikonloppu olisi varmaan viimeinen mahdollisuus, mutta +15C astetta ei kuulosta kovin hyvalta hiihtamisen kannalta.

[edit] Torstai-iltana Ylen Mediasalin videot alkoivat pyörimään meidänkin kotikoneellamme, joten nyt pääsemme nauttimaan loppukisoista. On muuten hauska kuunnella suomenkielistä selostusta :)

(Kuva Jens Meyer / ap)

Winter Storm Warning!!!

Viimeiset pari viikkoa olemme saaneet nauttia pakkassäistä ja parista kevyestä lumikuurosta. Vihdoin on tuntunut talviselta. Se saa mielen iloiseksi. Talvisäiden myötä olemme saaneet taas hymyillen seurata säävaroituksia.


Tiistaille ennustettiin voimakasta lumimyrskyä itärannikolle ja sen vuoksi koulut päätettiin pitää suljettuna koko päivän. Loppujen lopuksi myrsky kiersi pääkaupunkiseudun ja lunta satoi päivän aikana ehkä viisi senttiä, josta puolet ehti sulaa iltaan mennessa pois. Mutta lapset saivat vapaapäivän koulusta. Sitä ehti tuore presidenttikin kommentoida.

Seuraavan yön aikana suojalumi jäätyi ja jäätävä sade kuorutti kadut ja autot napakalla parin sentin jääkerroksella. Ja taas on koulut kiinni. Tällä kertaa ehkä ihan aiheesta. Itsekin päätin viivyttää töihin lähtöä parilla tunnilla, niin että ainakin parkkipaikka ja lähiseudun pikkutiet ehtivät sulaa. Kesärenkailla en nimittäin halua leikkiä ralliautoilijaa. Mutta kunhan moottoritielle saakka pääsee, niin sitten ei pitäisi olla mitään hätää. Siellä on taas kylvetty satoja kiloja suolaa. Jotain kertonee liukkaustilanteesta se, että aamulenkki piti tehdä kuntosalilla. Voi kun pian pääsisi taas ulos.

Hiking in the mountains

Loppuviikosta Marylandiin saapui kylmä rintama ja elohopea painui muutamana päivänä alle -10 asteen. Oli ihana hengittää raikasta pakkasilmaa ja fiilistellä talven tuntua. Lauantaina suuntasimme työporukalla kohti Virginiaa ja Shenandoahin kansallispuistoa ja Appalakkien vuorijonoa. Päivävaellus vuoren huipulle ja jäätyneiden vesiputousten juurelle talviolosuhteissa oli kiva tapa viettää tammikuinen päivä. Ulkoilu näyttävissä maisemissa ja hyvässä seurassa on parasta rentoutumista.


Tiistaina on edessä tärkeä päivä – amerikkalaisille. Barack Obama vannoo virkavalansa DC:n sydämessä Capitol Hillillä. Tapahtuma on herättänyt ennennäkemätöntä kiinnostusta ja viimeisinä viikkoina media ja paikalliset ihmiset eivät ole paljon muusta puhuneet. National Mallille odotetaan kolmesta jopa viiteen miljoonaa ihmistä ja mekin, kun kerran näin lähellä kerran olemme, olemmme aikeissa mennä todistamaan historiallista tilaisuutta. Jos ajatellaan, että koko Suomi pakkaantuu muutaman neliökilometrin alueelle, jonkinasteista suunnittelua on ollut syytä harjoittaa. Suunnitelmissamme on ajaa maanantai-iltana lähemmäs DC:tä, yöpyä kavereiden luona Bethesdassa ja lähteä sitten aamuvarhaisella pyörillä kohti keskustaa. Mukaan paljon lämpimiä vaatteita ja varasuunnitelma, jos tiet ovat täysin jumissa tai kadotamme toisemme väentungoksessa. Joku ottaa suunnittelun vielä vähän vakavammin. Saapa nähdä miten oma suunnitelmamme pitää. Telkkarista tilaisuus kuitenkin pitää vielä uudestaan katsoa.

Cold breeze

Meilla on ihan talvi. Lunta maassa ja pakkasta mittarissa. Tama patee ainakin huomiseen saakka, jolloin on luvattu vaihteeksi +10 C. Perinteista Marylandin talvea. Eilen koimme ekaa kertaa senkin ihmeen, etta juoksukisa peruttiin olosuhteiden vuoksi. Lauantain lumisade ja yon pakkaset liukastivat reitin siihen malliin, etta jarjestajat paattivat peruuttaa kisan turvallisuussyista. Paatiet oli suolattu heti aamusta, mutta koska hiekoitus ei ole taalla muodissa, jalkakaytavat ja pienemmat polut eivat tarjonneet kovin paljon pitoa tossun alla.

Suuntasimme kisan sijasta metsapoluille juoksemaan ja sen jalkeen Baltimoreen yhden dollarin museopaiville. Historian havinaa Baltimoren teollisuusmuseossa
ja uusia tuulia kotikaupunkimme Columbian perustajan muistoksi perustetussa Visionaarimuseossa.

Baltimore sijaitsee aivan meren rannalla, joten kylma 30km/h pakkasviime sai lampotilan tuntumaan -15C. Sellaista kylmyytta en ole vahaan aikaan kokenut. Ihmetellen katsoimme faneja, jotka aikovat viettää illan palellen Baltimore Ravensin ja Washington Redskinsien jenkkifutispelissä. Näytti niillä olevan vähän tavallista enemmän vaatetta päällä, mutta silti.. Lopputulos oli kuitenkin hyva faneille. Ravens voitti paikalliskamppailussa Redskinsit 24-10.

Tanaan illalla on ohjelmassa on Itsenaisyyspaivan juhlat suurlahetystossa. Emme tieda miksi itsenaisyytta juhlistetaan pari paivaa varsinaista myohemmin. Ehkapa Pekka Lintu (suurlahettilas) paasi oikeisiin linnanjuhliin lauantaina.

It's snowing!!

Hihii. Onko paljon hienompaa kuin katsella pitkan kesan jalkeen ensimmaisten lumihiutaleiden tanssia tuulessa? Tyokaverit katsoivat minua vahan oudosti, kun aloin hihkumaan lumen tulosta. Viela ei kuitenkaan tarvitse etsia lumilapioita ja muuta talvirekvisiittaa, silla lunta tuli ihan vain maistiaisen verran. Mutta silti.

Toissa on riittanyt talla viikolla hassakkaa, kun koko porukka valmistautuu tulevaan Gerontological Society of American konferenssiin. On pidetty kenraaliharjoituksia ja fiilattu esityksia. Meilla on yhteinen symposium oman ryhman voimin. On ihan kiva, etta konferenssi jarjestetaan melkein kotikonnuilla DC:ssa, mutta NIH:n ei-kovin-reilun ohjeistuksen vuoksi konferenssipaivat tulevat venymaan melkoisen pitkiksi. Taalla on nimittain sellainen saanto, etta jos tilaisuus pidetaan lahempana kuin 50 mailin paassa kotiosoitteesta, ei ole oikeutta hotelliyopymiseen. Minulla ajomatkaa kertyy noin 50 km, mika sinansa ei ole paha, mutta liikenne DC:ssa ruuhka-aikana voi olla painajainen. Eli liikkeelle on lahdettava aikaisin aamulla. Onneksi viikonloppuna teilla on vahan rauhallisempaa.

Winter sports

Ajatus siita, etta Amerikka on vain suurkaupunkeja, valkkyvia valoja ja liikenneruuhkia, ei voisi vahempaa olla vaarassa. Menneena viikonloppuna saimme tutustua toisenlaiseen USAan. Vermont, pieni osavaltio pohjoisessa, on kuin pala parasta Suomea. Metsaa, peltoa ja vapaata tilaa riittaa. Ainoan poikkeuksen maisemaan tekevat korkealle kohoavat vuorijonot.

Talvi kun on, niin pohjoisessa on myos lunta. Tana vuonna pohjois-USAn lumisateet ovat kasvattaneet kinokset yli puolen metrin korkuisiksi. Hiihtoa, vaellusta vuorilla ja maenlaskua. Sellaisissa merkeissa paatimme vanhan ja aloitimme uuden vuoden.

Kiitos E:lle ja D:lle tutustuttamisesta Vermontin herkkuihin ja luontoon. Tervetuloa vastavierailulle vahan kevaisempaan Marylandiin.

First snow

Suomen uutisista olemme jo useamman viikon ajan seuranneet Etelä-Suomen lumi- ja vesisateen vuorottelua. Täällä ensilumen aika oli tänään.

Aina puhutaan, miten ensilumi yllättää autoilijat. Täällä ei ainakaan voi vedota tiedotuksen puutteeseen, nimittäin TV:n ja radion sääohjelmat ovat koko alkuviikon ennustaneet lumisateen saapumista pääkaupunkiseudulle. Tämä on säätoimittajien kulta-aikaa – viimeisen päälle meikattuina he seisovat räntäsateessa mikrofoni kädessä kadunkulmassa ja selostavat paljonko lunta on tullut lisää viimesen puolen tunnin aikana. Eipä silti, tänään heillä kyllä oli töitä.

Itse ehdin ennen lumisateen alkua töihin, mutta P:n lähtiessä kohti etelää lumipyry oli jo ehtinyt sekoittaa liikenteen. Yhtälöstä vilkas liikenne + lumisade + kesärenkaat ei voi olla kuin tuhoisia seurauksia. Ei lumisade täällä nyt mikään mahdoton myrakkä ollut, mutta peltikolareita oli liikennekartalla kymmeniä. Kaikkein pahimpia paikkoja ovat rampit ja sillat. Minun työmatkallani ei melkein muuta olekaan.

Selvisin kuitenkin ehjänä kotiin. Ajoväylät olivat lähes sulat. Suola-autot ja kanssa-autoilijat olivat tehneet tehtävänsä. Positiivista oli myös huomata, miten moni oli hellittänyt kaasujalkaansa ja muistanut turvavälien merkityksen.

Yöksi on luvattu pakkasta. Saapa nähdä, peruutetaanko huominen työpäivä. Enpä olisi uskonut tätä sanovani, mutta ensimmäistä kertaa toivon vähälumista talvea. Ei tee mieli liukastella.

Iloitsemme kuitenkin lumesta tänään ja lähdemme ensilumen lenkille. Talven tuoksua ei voita mikään. Heti on myös valoisampaa.