New stuff keeps me going

Olen huomannut, etta mita enemman toissa on kiiretta ja keskeneraiset tyot painavat mielta, sita enemman kaipaan vastapainoksi ihan jotain muuta ajateltavaa. Pitaakseni itseni virkeana, aloitin noin kuukausi sitten paikallisessa juoksuseurassa valmentajana. Ryhma koostuu tavallisista juoksuharrastajista, joilla on tavoitteena parantaa kesan aikana 5 / 10 km juoksuaikojaan. Voi, miten olenkaan kaivannut valmentamista. Hauskaa on ollut myos tutustua seuran muihin valmentajiin ja heidan valmennusfilosofioihin. Eroja loytyy. Itsellani on selkeasti maltillisemmat ajatukset harjoittelusta kuin omia college-aikaisia treeneja muistelevilla kumppaneilla.

Toinen uusi juttu tassa kevaassa on pyoraily. Siis oikea pyoraily, eika lyhyet polkaisut kirjastoon tai kauppaan. Hankin itselleni kunnon maantiekilpurin, jonka kanssa olen nyt kaynyt pari lenkkia tekemassa. Kevat tuntuu vasta kevaalta, kun sen saa aistia pyoran satulasta. Takalaiset ajotiet ovat tosin varsin vilkkaasti liikennoityja ja pientareet olemattomat, joten olen arastellut lahtea yksin ajamaan. Eilen lyottaydyin ekaa kertaa mukaan paikallisen triathlonseuran pyoralenkille. Ryhmassa matka taittui mukavasti ja sain vinkkeja sopivista reiteista. Alle 10 km paassa kotoa ollaan jo ihan maaseudulla, jossa autojakin on vahemman. Tata lisaa!