Vieraalle maalle

Time to say goodbye

2009-11-10T21:13:00.003+02:00

Niin se vain on tytot ja pojat, etta tanaan on toiseksi viimeinen tyopaiva. Samalla kun explorer kopioi tyotiedostoja ulkoiselle kovalevylle, tassa avautui kaiken hassakan keskella hyva tilaisuus paivittaa blogia. Fiilikset ovat edelleen hieman kaksijakoiset. Toisaalta odotan kovasti kotiinpaluuta, mutta toisaalta on vaikea ymmartaa etta olemme oikeasti lahdossa USA:sta. Muuttolaatikot kotona ja muuttoon liittyvat askareet tosin pitavat hyvin huolen siita, etta muutto mielessa joka hetki.

Tavaroista ja asioista huolehtiminen on helppoa verrattuna siihen puristavaan tunteeseen rinnassa, joka syntyy kun ajattelee jaahyvaisia kaikille ihanille ihmisille, jotka ovat tavalla tai toisella olleet tarkea osa takalaista arkeamme. Pomo jarjesti jo alkuviikosta laksijaisjuhlat kotonaan tyokavereiden seurassa ja viikonloppuna on tiedossa kahdet laksijaiset. Lauantaiksi olemme jarjestaneet yhteisen metsalenkin ja ulkoilmabrunssin oman seuran juoksijoiden kanssa. Sunnuntaina on vuorossa perinteisemmat laksijaiset kaveriporukalla. Vahan tilannetta helpottaa ajatus siita, etta jaahyvaisten ei tarvitse olla lopullisia. Meilla molemmilla on jo monenlaisia tyohon liittyvia yhteistyokuvioita suunnitelmissa, joiden ansioista tulemme varmasti palaamaan naihin maisemiin. Joskin varmaan vain valiaikaisesti. Eihan se tietenkaan tule tuntumaan samalta kuin elaisi samaa arkea muiden kanssa. Mutta onhan se sentaan jotain.

Ammatillisesti postdoc-kausi on ollut erittain onnistunut, puhumattakaan kaikesta muusta mukavasta mita kahden vuoden aikana on tullut koettua. Viimeistelin juuri Suomen Akatemialle loppuraporttia ja tuotoksia kootessani ymmarsin, etta tamahan on ollut varsin tuotetteliasta aikaa. Vanhuusian lihavuutta on tullut tutkittua monesta eri nakokulmasta ja kotiinviemisina on paljon uutta tietoa ja nakokulmia ikaantymistutkimuksesta. Seuraava haaste onkin pystya hyodyntamaan opittuja asioita tutuissa kotimaan tyoympyroissa. Onneksi tassa ammatissa oman riman voi yrittaa aina nostaa korkeammalle. Siteeratakseni nykyisen pomoni tutkimusfilosofiaa: ”You can always do better!”

Haluan tassa vaiheessa kiittaa kaikkia ahkeria blogini lukijoita. Toivottavasti olen onnistunut valittamaan edes osan niista fiiliksista ja tapahtumista joita tama kaksivuotinen kausi on meille tarjonnut. Tama blogi hiljenee nyt ainakin vahaksi aikaa.

Vaikka kotiinpaluuseen on viela kuukausi aikaa, karistamme Marylandin polyt jaloistamme jo viikon kuluttua. Suuntana on itarannikko. Kulkuvalineena Pontiac. Tiedossa hienoja maisemia, uusia aksentteja ja puuduttavaa autossa istumista. Tulevaa taivaltamme voi seurata uudessa blogissa ”The last days of Pontiac”.

Try to remember this, this and that

2009-10-30T17:47:00.003+02:00

Olen aina tykannyt organisoida ja jarjestella asioita. Nyt sita saa tehda oikein urakalla. Viikossa olemme astuneet leppoisasta arkielamisesta muuttohassakkan keskelle. Onhan meilla toki viela kolme viikkoa aikaa asunnonluovutukseen, mutta taysipaivaisen toissakaymisen ja muiden aktiviteettien ohella, oli varmasti hyva ajatus aloittaa ajoissa.

Olen tassa viimeiset paivat soitellut eri firmoihin ja ilmoittanut katkaisupaivat puhelimille, netille, kaasulle, sahkolle, vakuutuksille jne. Luulisi, etta homma kavisi sutjakkaasti, mutta lahes joka paikassa odotusaika venyy ja yleensa puhelu johtaa lisatoimenpiteisiin jota emme olleet osanneet ajatella. Kannykoiden kanssa esimerkiksi paadyimme vaihtamaan pre-paid kortteihin, jotta emme sitouta itseamme seuraavaksi vuodeksi palvelusopimukseen. Huonekalut ja kodinkoneet laitoimme myyntiin kuuluisalle Craigslistille. Kysynta on ollut niin suurta, etta taidamme asua viimeiset viikot melkein tyhjassa asunnossa. Pelastusarmeijan auto tulee viimeisena asuinpaivana hakemaan loput tavarat hyvantekevaisyyteen. Hyva niin, etta tavara paasee kiertoon, eika tarvitse mitaan heittaa roskikseen.

Tanaan hoksasin taas uuden asian, joka pitaa muistaa huolehtia. Koska minulla loppuu tyot marraskuun puolessa valissa, samalla loppuu meilta molemmilta tyopaikan kustantama terveysvakuutus. Ei taida uskaltaa ottaa riskia, jos viimeisen lomakuukauden aikana sattuisi jotain vakavampaa niin ei olisi vakuutusta jolla maksaa huimat sairaalamaksut. Eli kaiken taman lisaksi, nyt pitaa ryhtya vakuutuksia vertailemaan. Ja Suomestahan sita ei voi ottaa, koska olemme jo valmiiksi ulkomailla.

Meilla on demokraattinen tyonjako naissa muuttoasioissa. Koska jarjestelyasiat sujuvat minulta vahan paremmin, P saa keskittya viimeiset viikot kiireisempana tyojuttuihin. Mina olen panostanut toihin 100% viimeiset kaksi vuotta, joten eikohan ole ihan reilua jakaa vahan vastuuta. Sita paitsi minulla on yhta lukuunottamatta kaikki NIA:n toihin liittyvat projektit valmiit. Viime viikkoina spostiin on tippunut hyvaksymisviesteja monesta lehdesta. Yay! Mutta kuten aina, ei tekeminen tahan lopu, vaan uutta taytyy jo suunnitella. Ja P:lla onkin sitten paavastuu meidan coast-to-coast reissun suunnittelussa. Mutta siita lisaa myohemmin.

Tulevana viikonloppuna muuten juhlitaan taas Halloweenia. Olimme jo yksissa pukujuhlissa viime viikolla ja mukavaa oli. Katsotaan mita tapahtuu huomenna. Seka Baltimoren etta D.C.:n kaduilla olisi paljon nahtavaa, mutta luultavasti vietamme illan kiipeilyonnettomuudessa olleen kaverin luona katsomalla Halloween-aiheisia leffoja.

Happy Halloween! (click!)

Getting there...

2009-10-22T23:29:00.002+02:00

Yksi merkittava rajapyykki on nyt saavutettu. Olimme sopineet, etta aloitamme muuttovalmistelut toden teolla vasta Suomi-vieraiden visiitin jalkeen. Niagaran putoukset tuli koettua ja tehtya pikainen visiitti Kanadan puolelle. Vaikka aamupakkanen yllatti aamulenkkeilijat ja pisti viluttamaan putousten juuressa, oli ehdottoman kannattavaa ajaa toistatuhatta kilometria pohjoiseen. Ajoitus oli siina mielessa mainio, etta New Yorkin osavaltion pohjoisosissa ruska oli parhaimmillaan ja turistiruuhkat olivat kesan jaljilta halvenneet. Muutenkin oli aivan upea viikko.

Nyt vieraat ovat palanneet kotimaahan ja meidan on aika alkaa kaaria 2-vuotista elamaamme pakettiin. Toita on jaljella vajaa kuukausi ja nayttaa lupaavasti silta, etta silla suunnalla saan kaikki ajoissa valmiiksi. Viela on viimeisteltavana yksi kasikirjoitus, tutkimussuunnitelmaehdotus seka konferenssiesitelma. Sitten se on siina.

Auton kuljetus Suomeen on kilpailutettu ja konttipaikka varattuna. Vakuutuspaperit on viela tekematta, mutta sen pitaisi sujua vaivattomasti suomalaisen yhtion kanssa. Kuljetukseen liittyen meilla on myos jo varattuna iso paketillinen silica gel -pusseja estamaan auton istuimien ja muuttotavaroiden homehtumisen merimatkan aikana. Varsinainen kaappien tyhjentaminen ja tavaroiden pakkaaminen alkanee pikkuhiljaa. Ainakin olemme jo hankkineet muuttolaatikot :) Lahitulevaisuudessa pitaisi jarjestaa myos avoimien ovien paiva, jotta paasemme tarpeettomasta tavarasta sujuvasti eroon. Laksiaisetkin pitaisi suunnitella.

Ensi viikko menee konferenssin merkeissa, kun vietan sen Obesity Societyn konferenssissa D.C.:ssa.

Final stretch @ work

2009-10-09T19:57:00.004+02:00

Aivan uskomatonta. Kahden vuoden post doc –vierailu NIA:ssa alkaa olla loppusuoralla. Enaa reilu kuukausi jaljella! Olen ollut anteeksiantamattoman ponneton blogin paivittaja viime aikoina. Monesta asiasta ja havainnosta olisi ollut kiva kirjoittaa, mutta loppukiri toissa on vienyt ajan ja voimat. Olen tehnyt revisiot kolmeen eri artikkeliin, kirjoittanut kahta uutta kasikirjoitusta seka koonnut kaksi apurahahakemusta. Onneksi palkkiona on tullut myos kaksi hyvaksymiskirjetta lehdista. Nainhan sen pitaakin menna. Mahdollisimman moni tyo valmiiksi ennen Suomeen paluuta. Vaikka eihan tassa ammatissa mikaan tule koskaan valmiiksi.

Tuleva viikko tulee olemaan rennompi – siis ainakin toiden puolesta. Saamme kovasti odotettuja vieraita Suomesta, kun Siru ja Aleksi tulevat kylailemaan. Ensi maanantain Columbus Dayn ansiosta tiedossa on pitka viikonloppu ja autoreissu Niagaran putouksille ja Philadelphiaan.

Ennen vieraiden saapumista huomenna on ohjelmassa Baltimore Running Festival. 20 000 juoksijaa odotetaan tayttavan Baltimoren kadut joko puolikkaan tai kokonaisen maratonin merkeissa. Itse paatimme jattaa maratonin juoksematta tana syksyna, mutta osallistumme tapahtumaan kuitenkin tahoillamme neljan hengen maraton-viestissa. Oma osuuteni kattaa Baltimoresta parhaimmat ja pahimmat seudut. Saapa nahda onko tana vuonna vesipisteet saaneet olla rauhassa, vai onko rosvo vienyt vedet ja mukit viime vuoden tapaan.

Kun kerran vauhtiin paasin, niin kerronpa lyhesti myos viime viikonlopun Army 10 Miler tapahtumasta. Kyseessa on USA:n armeijan jarjestama kisa, jonka keskiossa on mikapa muukaan kuin puolustusvoimien keskuspaikka – Pentagon. Kisa on entiselle ja nykyiselle armeijan henkilostolle ja heidan perheilleen iso juttu. Mukana on paljon nuoria veteraaneja Irakista. Pyoratulikelaajia ja raaja-amputoituja oli enemman kuin missaan aiemmassa kisassa. Moni juoksi kisan myos sodassa menettamansa laheisen muistoksi – paidoissa nakyi kuvia puolisoista, muistolauseita ja muuta koskettavaa. Ja jotta myos rintamalla olevat sotilaat saattoivat osallistua tapahtumaan, samaan aikaan Afganistanissa juostiin 10 mailia 3 000 sotilaan voimin. Sanoisin, etta varsin vaikuttavaa. Oli sitten sodasta mita mielta tahansa.

Ja sopivasti juuri tanaan Obamalle myonnettiin Nobelin rauhanpalkinto. Taalla asiasta on uutisoitu hyvin vahan, mutta eikohan Republikaanit tamankin asian kaanna negatiiviseksi. Kuten kaiken muunkin. Paljon toiveita palkinto kuitenkin lisaa Obaman harteille. Toivottavasti toimii kannusteena.

Fat on sugar on fat on salt

2009-09-15T17:16:00.003+02:00

Kaksivuotinen USAn visiitti on tarjonnut kokemuksellisen mahdollisuuden seurata lahelta amerikkalaisten ruokailutottumuksia ja ruokatarjontaa. Niin kuin monessa muussakin asiassa, ruoka ei ole vain ruokaa, vaan sen pitaa tuottaa elamyksia, olla trendikasta ja tarjonta pitaa nivoutua hektiseen elamanmenoon.

Luin juuri mainion kirjan David A. Kesslerilta “The end of overeating – Taking control over the insatiable American appetite”. Han kuvaa kirjassaan miten ruokateollisuus on koukuttanut miljoonat amerikkalaiset ylensyomisen pauloihin. Rasva, suola ja sokeri ovat paaosassa lahes jokaisessa teollisesti valmistetussa ruoassa, oli kyseessa sitten makea tai suolainen ruoka (ellet usko, niin katso seuraavalla kauppareissulla mita suklaavanukas sisaltaa). Ruokateollisuus manipuloi naita aineksia kiihottakseen kuluttajien ruokahalua yha enemman ja enemman, niin etta ruokaan muodostuu lopulta riippuvuus ja syomista on mahdoton kontrolloida. Jotta valtetaan kuluttajan aistien turtuminen yhteen tuotteeseen, ruoan pitaa tarjota vaihtelua seka koostumuksen etta makujen osalta. Mieti vaikkapa hampurilaista, Snickers patukkaa tai minttusuklaajaateloa. Suolaista, makeaa, kovaa, pehmeaa, rapeaa.. Pelkkaa ilottelua suussa.

Ei ole ehka reilua syyttaa pelkastaan ruokateollisuutta kasvavasta lihavuusongelmasta, mutta kovin kaukana ovat viattomalta kuulostavasta ”Melkein kuin aidin valmistamaa”-mainoslauseesta. Samalla tavalla kun tutkijat kokoontuvat konferensseihin, niin ruokateollisuuden, mainosmaailman ja psykologian ammattilaiset kokoontuvat saannollisesti ympari maailmaa miettimaan uusia keinoja kuluttajien koukuttamiseksi. Yrita siina sitten pyristella vastaan!

Kirjaa voi suositella kaikille, jotka etsivat motivaatiota kotiruoan valmistukseen. Vaikka kotona valmistettu ruoka ei aina tarjoakaan huikeita makuelamyksia, sita voi ainakin syoda hyvalla mielella. Toki on niin, etta itsekin on tullut syotya ulkona paljon useammin kuin Suomessa. Eksoottisempien ruokien valikoima on laaja ja Suomen hintatasoon verrattuna kaksi syo taalla yhden hinnalla. Pikaruokaketjut McDonald’s, KFC, Wendy’s, Taco Bell, Arby’s ja muut eivat tosin ole saaneet meista kanta-asiakkaita, tai edes kerta-asiakkaita.

Loppukevennyksena markkinoiden uusin suosikki - uppopaistettua voita!

Visit msnbc.com for Breaking News, World News, and News about the Economy

August in brief

2009-09-03T23:12:00.025+02:00

Niin se vain on jo syyskuu. Tarkoitukseni ei suinkaan ollut lopettaa blogin paivitysta kesatervehdyksiin, mutta tyo on vienyt mennessaan eika kukaan ole pitanyt seuraa tietokoneelle viikonloppuisin. Onneksi sentaan joku meidan perheessa jaksaa yllapitaa kirjallista harrastusta. Monenmoista on ehtinyt tapahtua. Ja elama hymyilee edelleen. Pieni stressi oli tosin vieda younet, mutta nyt on Opetusministerion apurahahakemus postissa ja voin huolehtia vain tutkimusartikkeleiden valmistumisesta. Elokuussa kavimme purjehtimassa ja juhlimassa kaverin 30-vuotissynttareita aurinkoisessa Annapoliksessa... Ajoimme myos ihailemaan Lansi-Virginian jylhia maisemia... ... ja Amishien rauhallista elamanmenoa. Lansi-Virginia tuli koettua myos maastopyoran selasta... ... ja jalkaisin Blackwater Fallsien juurella. Beach-elamaa kokeilimme parin paivan verran Delawaren rannikolla... ... Dewey beachin pojat on aika taitavia... ... mutta silla reissulla "tuore" jaatelo oli parasta. Kuuma ja kostea saa ei hidastanut liikunnallisia harrastuksia (lenkilla D.C. keskuspuistossa Rock Creek parkissa)... ... mutta joskus liika on liikaa. Jalkapalloilua seurasimme kahteen otteeseen, ensin eurooppalaista (AC Milan vs. Chelsea)... ... ja sitten amerikkalaista (Baltimore Ravens vs. New York Jets). Tunnelmaa riitti molemmissa tayden 70.000 katsomon voimalla ja katsojien koko korreloi pelaajien kokoon. Elokuun huipentuma oli kuitenkin 30 000 rokkaajan Virgin Mobile Fest. Matkaa konserttiarenalle oli niinkin paljon kuin 1 km. Kerrankin auton saattoi jattaa kotiin. Weezer!

Summer for everyone, holiday for only some

2009-07-29T23:36:00.004+02:00

Marylandin kesa on ollut tahan mennessa lampotiloiltaan varsin miellyttava. Paivasta toiseen +25–30 astetta. Pitkahihaista ei ole tarvittu ei aamulla eika illalla moneen viikkoon. Mutta elokuun lahestyessa saa kiristaa otettaan ja alkavat pohjoismaalaiselle ”raastoviikot”. Lampotila on paivittain yli 30 astetta ja ilmankosteudessakaan ei pihistella. Usalaiset liikuntafysiologit kayttavat lampokuormaa kuvatessaan nyrkkisaantona yhtaloa, jossa lampotila farenheiteina ilmaistuna ja kosteusprosentti lasketaan yhteen ja jos summa ylittaa 150, olosuhteet vaikuttavat reilusti fyysiseen suorituskykyyn. Eika silloin ole tavallisen ihmisenkaan hyva olla, ellei istu ilmastoidussa toimistossa tai autossa. Esimerkiksi tana aamuna klo 6, maaginen luku ylittyi, lampotilan ollessa 28C (83F) ja kosteusprosentti 72%. Nyt kello 6 illalla vastaavat luvut ovat 90F (32C) ja 62%. Ja tama on vasta alkua tulevalle...

Jain tassa juuri kiinni ajattelemattomuudesta. Mietin aaneen, mahtaako tutkimusyksikkomme autioitua elokuun viikkoina, kun vaki on lomalla. Niinpa niin, aika harva pystyy pitamaan "oikeaa lomaa". Pari paivaa on lahempana todellisuutta kuin pari viikkoa. Olkaa lomalaiset onnellisia Suomessa ja nauttikaa Suomen suvesta!

Lost in my thoughts

2009-07-17T19:25:00.001+02:00

On perjantai. Onneksi. Harvoin on ollut nain raskasta viikkoa. Sata keskeneraista asiaa hoidettavana, takkuilevat analyysit ja iso vasy. Post doc -kautta on jaljella melko tarkalleen nelja kuukautta, joka tuntuu joko liian lyhyelta tai liian pitkalta ajalta – riippuu mista nakokulmasta asiaa milloinkin katsoo.

Jotain positiivistakin. Lihavuusguru Arya Sharma oli bongannut uusimman tutkimuksemme lihavuuden ja alhaisen lihasvoiman aiheuttamista seurauksista ja kommentoi sita blogissaan.

Nyt viikonlopun viettoon. Eikohan ajatukset kirkastu jo huomenna mustikoita poimiessa ja pyoralenkilla.

Travelling is nice, but it is good to be home

2009-07-11T14:26:00.005+02:00

Kotona taas Pariisin konferenssireissulta. Matka oli oikein onnistunut ja sain uusia ideoita omiin tutkimuksiin. 16 rinnakkaissessiota pitivät huolen siitä, että joka tunnille oli mielenkiintoista kuultavaa. Oma esitykseni meni hyvin ja lihavuus-aiheinen symposiumimme oli onnistunut. Oli myös mukava treffata suomalaiskollegoita ja tutustua uusiin. Aamulenkillä ja iltaisin ehdin käydä tutustumassa Pariisin nähtävyyksiin. Oli ihana vain kävellä katuja ristiin rastiin ilman että olisi tarvinnut murehtia onko seuraavassa korttelissa turvallista kävellä vai ei. Vaikken ranskaa ymmärräkään, olo tuntui oudon kotoisalta. Ehkä se on sitten sitä eurooppalaisuutta.

Kotimatka ei ollutkaan sitten enää niin mukava. Aamulla heräsin kuumeessa ja inhottavan kurkkukivun kanssa. Lento meni nukkuessa ja murehtiessa josko olen saanut H1N1-tartunnan. Onneksi muita oireita ei ilmaantunut ja sain seuraavana päivänä lääkäriltä antibioottikuurin angiinan. Nyt alkaa kuume ja kurkkukipu hellittää ja juominen ja syöminen onnistuu vähän paremmin.

Happy 4th!

2009-07-02T23:15:00.002+02:00

Tyopaikan kaytavilla kuuluu huudot “Happy 4th !“. Paikalliset juhlistavat itsenaisyyspaivaansa lauantaina ja huomenna on valtion tyontekijoilla vapaapaiva, joten vahemmastakin vaki innostuu. Monella kesaloma haamottaa vasta elokuussa, joten pitka viikonloppu tarjoaa hyvan mahdollisuuden avata beach-kauden. Liikennekartoista paatellen Delawareen ja Atlantin rannikolle vievat tiet ovatkin jo ihan punaisena eli jumissa. Bumber-to-Bumber niin kuin taalla tavataan sanoa.

Omalta osaltani ilotulitukset ja muut happeningit jaavat tana vuonna valiin, silla vietan itsenaisyyspaivan lentokoneessa kohti Pariisia ja gerontologian ja geriatrian maailmankonferenssia. Olen viime paivat viimeistellyt esitystani ja laittanut posterin kuntoon. Viela pitaisi treenata esitysta ennen lahtoa.

Huomisenkin ajattelin ottaa tyonteon kannalta – ainakin osittain. Suomi-visiitin jalkeen on nimittain ollut pienta stressia ja murhetta siita, mita toissa odottaa paluun jalkeen. Vahitellen on alettava miettimaan ja hiomaan tulevia tutkimusprojekteja, silla syksylla on edessa ainakin Opetusministerion ja Akatemia haut. Sain hieman mielenrauhaa tuuletettuani ajatuksia takalaisen pomon kanssa. Hanella jos kenella on nakemysta siita mihin suuntaan ikaantymistutkimus on menossa ja mihin kannattaa tulevaisuudessa panostaa. Nyt vain pitaisi osata pistaa paperille omat ajatukset ja alkaa kehittelemaan tutkimussuunnitelmaa. Sita voikin hyvalla omalla tunnolla tehda lomapaivana. Ou jee!

Liveable cities

2009-06-26T16:39:00.002+02:00

Nyt on selvitetty missa pain maapalloa on mukavin asustaa. Mercer julkaisee ja The Economist popularisoi vuosittain listan mailman asumiskelpoisimmista kaupungeista. Tana vuonna Vancouver, Wien ja Melbourne ottivat karkisijat vertailussa, jossa arviodaan mm. kaupungin vakautta, terveydenhuoltoa, kulttuuria, ymparistoa, koulutusta seka infrastruktuuria. Helsinki ylsi seitsamannelle sijalle, toiseksi parhaana eurooppalaiskaupunkina.

Yhtena paivana kuuntelin tyomatkalla radio-ohjelmaa, jossa pohdittiin syita USA:laisten kaupunkien huonoon sijoittumiseen listalla. Parhaana yhdysvaltalaiskaupunkina Pittsburgh sijoittui vasta 29. sijalle. Syita ei-niin-hyvaan sijoitukseen on varmasti monia, joista ehka suurin on taloudellinen epatasa-arvoisuus. Toki on niin, etta monissa kaupungeissa on aivan upeita kaupunginosia, joissa on helppo saavutta huippupisteet vertailussa, mutta koko kaupungin tasolla isoissa kaupungeissa on paljon ”ongelma-alueita”, joissa ei ole niin mukava / virkistavaa / turvallista / asua.

Tutustuin tassa toiseenkin, ehka ei niin tieteelliseen, kaupunkien valiseen vertailuun. USA:n pikkukaupungit oli pistetty jarjestykseen erinaisten kriteerien mukaan ja kotikaupunkimme Columbia sijoittui vertailussa kahdeksannelle sijalle. Ei huono.

Moneen kertaan olemme todenneet, etta aika lintukodon valitsimme asuinpaikaksemme, vaikka taytyy kylla sanoa etta laman myota rikollisuus on nostanut paataan myos kotikulmillamme. Se ei ole kiva. Ei lainkaan.

Random coincidences

2009-06-22T23:43:00.006+02:00

Viime viikolla ennen Juhannusta vietimme illan Suomen Suurlahetystossa juhannussaunan merkeissa. Tekes oli tehnyt salapoliisin tyota ja jaljittanyt DC:n alueella tyoskentelevia suomalaistutkijoita. Kymmenen meita oli paikalla. Pari NASA:n avaruusfyysikkoa, kaksi tutkijakollegaa NIH:sta, fyysikko NIST:sta ja muutama muu eri alojen edustaja paikallisista yliopistoista. Ja puolet meista oli turkulaisia! Saunaan paasy oli tietysti ihan huippua (mahtaako monella muulla maalla olla omaa saunaa??), mutta oli myos mukava vaihtaa kuulumisia tutkijaporukalla. Osa oli ollut maassa useamman vuoden, mutta valtaosa on samanlaisella 2-3 vuoden tutkimusvisiitilla kuten mekin olemme.

Ihmiset olivat paatyneet USAan erilaisia reitteja pitkin, toiset Akatemian rahoittamana, toiset yhteistyoprojektin merkeissa tai toiset avioliiton myota. Yhta kaikki, eri aloista, ikapolvista ja elamantilanteista huolimatta joukolla tuntui olevan paljon yhteisia kokemuksia jaettavana. Tekesin stimuloimana tarkoitus on jatkossakin kokoontua ja yrittaa oppia toisiltamme ulkomaille muuttoon, tyoskentelyyn tai Suomeen paluuseen liittyvissa asioissa. Kaikki kuitenkin painiskelemme samojen asioiden kanssa: tyoluvat, viisumit, tyokulttuuri ja ennen kaikkea rahoituksen hankkiminen.

Taalla ollessamme emme ole erityisesti hakeutuneet suomalaisten jarjestamiin tapahtumiin ja iltamiin, joten suomalaiskontaktit ovat jaaneet vahemmalla. Mutta kuinka ollakaan olimme sunnuntaina DC:ssa seuraamassa kansainvalista triathlon kisaa (ITU World Championship Series) ja tapasimme kadulla ihan sattumalta yhden saunomassa olleen suomalaistutkijan perheineen. Yhteisen kotikaupungin lisaksi meilla loytyi heti yhteisia tuttujakin kotimaassa. Aika mukavaa. Suomalainen, ja varsinkin turkulainen, ymmartaa toinen toistaan tassa isossa maailmassa.

Triathlonista kiinnostuneille, tasta ja tasta paasee tutustumaan vahan tarkemmin eilisen kisan tunnelmiin. Aamukuudesta kahdeksaan DC:n keskustan kadut oli varattu kuntoilijoiden suorituksille, mutta yhdeksasta lahtien Potomac-joen ja Pennsylvania-avenuen valtasivat olympialuokan urheilijat. Vauhdikasta ja hienoa menoa. Insipiraatiota kerrakseen!

Almost stepped on turtle

2009-06-13T12:13:00.005+02:00

Aamulenkit ovat parasta aikaa luontohavainnoille. Jänikset, peurat, haikarat ja haukat ovat lähes jokapäiväisä tuttuja, mutta eilen astuin melkein kilpikonnan päälle. Onhan noita kilpikonnia ennenkin näkynyt lähijärvissä ja -ojissa, mutta eipä ole ennen tullut ajotiellä vastaan. Pitihän kaveria auttaa vihreimmille maille, joten nostimme hänet katukivetyksen yli nurmikon puolelle. Eksoottisimmat eläimet eivät ole ainoita, jotka muistuttavat ettei olla Suomen leveysasteilla. Suomesta paluun jälkeen Maryland on muistuttanut enimmäkseen sademetsän oloja, kun kosteusprosentti on 85-90% ja lämpötila 25-30C. Taas on elimistölle sopeutumisen paikka.

Toisaalta, nykyisellä työpaikalla vietetyllä tuntimäärällä, tukalasta olosta ei päivän mittaan paljoa tarvitse kärsiä. Mutta onhan se aika villi tunne astua klo 6 ulos ilmastoidusta huoneesta aamun lämpimän kosteaan syleilyyn. Ja sama tapahtuu illalla kotiin lähtiessä. Lämpötila ei juuri +25C alle ole laskenut. Onneksi ilonamme on ollut lähes päivittäin ukkoskuurot, jotka aina hetkittäin raikastavat ilmaa. Ja tosiaan, nyt ollaan vasta alkukesässsä...

Mutta tämä viikonloppu vietetään häätunnelmissa. Tänään pääsemme juhlistamaan juoksukavereidemme vihkimistä ja huomenna on oma hääpäivä, jota lähdemme juhlistamaan pikku päiväretkellä... Sitä minne mennään, minulle ei vielä ole kerrottu.

A short summer holiday report

2009-06-06T18:14:00.008+02:00

Kylläpä oli mukava kesäloma. 2,5 viikkoa kotimaisemissa meni nopeasti, mutta kivoissa tunnelmissa. Loma alkoi juhlavasti Jyväskylässä järjestetyssä tohtoripromootiossa. Virallisia ja traditionaalisia juhlamenoja, miekanhiontaa ja tohtoripromootiota, seurasi juhlavat päivällistanssiaiset ja viikonloppu päättyi vapaamuotoisella purjehduksella Päijänteellä. Ikimuistoinen tapahtuma, joten siinä mielessä päätös viettää loma heti kesän alussa oli oikein onnistunut.

Loppuloman vietimmekin sitten Etelä-Suomessa sekä nykyisessä ja entisessä pääkaupungissa että luonnon äärellä maaseudulla. Tuli juhlistettua yhdet hienot lakkiaiset ja hoidettua myös työasioita. Sopivasti olin paikan päällä myös uuden THL:n kevätkarkeloissa. Perheen ja ystävien tapaaminen oli ihan huippua ja sitä tuttuuden tunnetta on vaikea sanoin selittää. Kaikki tuntui niin kotoisalta. Eniten ihastutti valoisat kesäyöt, kesään virittäytyvä luonto ja ihana hiljaisuus sekä tietysti maukas kotiruoka. Mutta silmään osui myös inhoja asioita: itsekäs autoilukulttuuri (vaikka tiet ovat täynnä tilaa, niin naapurikuskille ei tilaa anneta), julkinen kännäily, tupakointi terrasseilla ja jonkin asteinen epäkohteliaisuus (ole hyvä ja anteeksi tuntuvat unohtuneen monelta, esim. kauppajonossa, ihmiset vain tönivät ja touhottavat omia asioitaan muista välittämättä).

Loppulomasta alkoi jo vähän tuntua, että haluaako sitä enää ollenkaan palata USAan. Olisin voinut mielelläni viettää koko kesän Suomessa. Toisaalta töitä on jäljellä enää puoli vuotta ja aika lentää tunnetusti kuin siivillä. Ja todellakin tarvitsen kaikki kuusi kuukautta keskeneräisten työjuttujen loppuunsaattamiseen. Mutta mikä parasta, oli mukava saada itselleen varmistusta siitä, että kotiin voi palata hyvillä mielillä.

Nyt olen siis jo takaisin USAn kodissa. Lähes vuorokauden mittaiseksi venynyt kotimatka pistää vähän väsyttämään ja on mukava hengähtää yksi päivä ennen töiden aloittamista. Vaikka ajatukset ovat vielä vähän lomamuistoissa, niin paluuta täkäläiseen arkeen ilahdutti heti yhden juoksukaverin tapaaminen aamulenkillä ja sain päivitettyä kuulumisia. Lisäksi taloyhtiön uima-allas on auennut kesäkuukausiksi. Jee! Eihän se tietenkään suomalaisissa järvivesissä uintia voita, mutta kyllä siellä oli mukava käydä virkistäytymässä kosteana kesäpäivänä. Illalla saan vielä miehenkin kotiin, niin kaikki on parhain päin. Sitä odotellessa...

Have you seen my passport?

2009-05-19T02:28:00.003+02:00

Vielä yksi yö ja sitten suuntaamme alkukesän lomareissulle SUOMEEN. Tiukka turnee taas tiedossa, mutta toivottavasti ei ihan niin kiireinen kuin viime elokuussa. Alkuloma menee Jyväskylässä järjestettävän tohtoripromootion merkeissä, mutta sen jälkeen pitäisi olla rennompaa olemista Turku - Helsinki -akselilla. Niinhän se oli tarkoitus viime kerrallakin... Kalenteriin on merkitty vain muutama työpalaveri, yhdet lakkiaiset, ja monta visiittiä perheen ja ystävien luokse.

Tämä ilta on mennyt pakkauspuuhissa. Makuuhuone alkaa vähitellen näyttää taas normaalilta, kun lukuisat vaatepinot ovat hävinneet lattialta laukkujen uumeniin. Paljon on muistettavaa, mutta eiköhän kaikki tärkeät asiat ole mukana. Yksi matkalaukku täyttyi pelkästään jo promootijuhlallisuuksissa tarvittavista vaatteista, kengistä ja asusteista. Kyllä miehillä on helppoa kun frakki käy joka tilaisuuteen.. Lisäksi yritämme hieman helpottaa loppuvuoden muuttourakkaa ja tuomme jo nyt mukanamme talvivaatteita ja tavaroita, joita emme enää täällä tarvitse. Täysi setti laukkuja lähtee siis mukaan.

Heippa ja pian nähdään!

Short Sunday

2009-05-17T21:35:00.003+02:00

Sujuuhan se sunnuntai näinkin. Lähdimme aamulla kuudelta juoksemaan kohti läheistä järveä, jonka ympäristössä järjestettiin vuosittainen 1/4 matkan triathlon. Parin tuhannen osanottajan joukossa oli muutamia seurakavereita, joita oli hauska bongata uinnin ja pyöräilyn vaihdossa. Kylmä ja sade ei ollut kiva. Eilinen hellesää oli vaihtunut yön aikana ukkosen saattelemana +15 asteeseen. Nopea piipahdus kotona, aamupala ja suihku, ja sitten taas menoksi. Iltapäivän vietin lasten ja nuorten yleisurheilukisoissa toimitsijana. Alle 6-vuotiaiden 50 jaardia oli ehdoton huippukohta. Isompien touhujakin on hauska seurata. Ovat hyviä ottamaan mallia maailmanluokan sprinttereistä. Nyt on lounastauko ja sitten päivä jatkuu shoppailun merkeissä. Pitää käydä ostamassa viimeiset tuliaiset paikallisesta "myllystä". Illalla jos on aikaa ja energiaa pitäisi aloittaa matkalaukkujen pakkaaminen.

Niin tosiaan. Ylihuomenna suuntamme kohti Suomea ja parin viikon kesälomaa :) Vaikka aika on mennyt kuin siivillä, niin kyllä 9 kuukauden jälkeen on ihana päästä käymään kotona.

New stuff keeps me going

2009-05-11T17:18:00.006+02:00

Olen huomannut, etta mita enemman toissa on kiiretta ja keskeneraiset tyot painavat mielta, sita enemman kaipaan vastapainoksi ihan jotain muuta ajateltavaa. Pitaakseni itseni virkeana, aloitin noin kuukausi sitten paikallisessa juoksuseurassa valmentajana. Ryhma koostuu tavallisista juoksuharrastajista, joilla on tavoitteena parantaa kesan aikana 5 / 10 km juoksuaikojaan. Voi, miten olenkaan kaivannut valmentamista. Hauskaa on ollut myos tutustua seuran muihin valmentajiin ja heidan valmennusfilosofioihin. Eroja loytyy. Itsellani on selkeasti maltillisemmat ajatukset harjoittelusta kuin omia college-aikaisia treeneja muistelevilla kumppaneilla.

Toinen uusi juttu tassa kevaassa on pyoraily. Siis oikea pyoraily, eika lyhyet polkaisut kirjastoon tai kauppaan. Hankin itselleni kunnon maantiekilpurin, jonka kanssa olen nyt kaynyt pari lenkkia tekemassa. Kevat tuntuu vasta kevaalta, kun sen saa aistia pyoran satulasta. Takalaiset ajotiet ovat tosin varsin vilkkaasti liikennoityja ja pientareet olemattomat, joten olen arastellut lahtea yksin ajamaan. Eilen lyottaydyin ekaa kertaa mukaan paikallisen triathlonseuran pyoralenkille. Ryhmassa matka taittui mukavasti ja sain vinkkeja sopivista reiteista. Alle 10 km paassa kotoa ollaan jo ihan maaseudulla, jossa autojakin on vahemman. Tata lisaa!

What a week!

2009-05-02T16:31:00.003+02:00

Kulunut viikko on ollut uuvuttava - hyvällä tavalla. Saimme hyvät ystävät kylään viikoksi ja heidän kanssaan on tullut vietettyä tehokkaasti kaikki valveillaolon tunnit. Alkuviikolla kiertelimme DC:n nähtävyyksiä polkupyörällä hellesäässä ja kävimme myös toteamassa, että Philadelphiassakin lämpötila on yli +30C. Loppuviikon P huolehti vieraiden päiväohjelmasta ja minä liityin seuraan heti töistä päästyäni. Olen tehnyt koko kevään tosi pitkiä päivä, joten hyvällä omalla tunnolla saatoin ottaa kaksi päivää vapaata töistä. Mutta toki töissäkin on tietysti pitänyt käydä. Ja hyvän fiiliksen saattelemana olenkin ollut supertehokas tällä viikolla. Enää kolme viikkoa paahtamista ja sitten on kotimaan kesäloman aika.

Mutta mutta. Lentomatkailun kannalta taivaanrantaan on noussut tummia pilviä. Sikainfluenssan vuoksi jotkut lentoyhtiöt ovat jo kieltäytyneet lentävänsä Meksikoon ja influenssan levitessä lentokaranteeni voi pahimmillaan levitä myös USAan. Mutta toivottavasti näin ei tule käymään. Itseasiassa eilisestä lähtien on alkanut välittyä jo viestejä, että sikainfluenssa olisikin pelättyä vaarattomampi.

Itse en osaa olla vielä huolissani tilanteesta, mutta kuluneen viikon aikana on ollut mielenkiintoista seurata ihmisten reaktioita sikainfluenssan leviämiseen. Ykkössyntipukki pienehkön hysterian leviämiseen on ehdottomasti media. Influenssa on ollut uutisten puheenaihe koko viikon ja tartuntatapausten leviämistä eri osavaltioihin on seurattu tarkasti. Nyt epäiltyjä on jo Marylandissakin, mutta varmistettuja tapauksia vain kaksi. Uusin uutinen on, että maan lounaisosien kouluja ollaan sulkemassa influenssan leviämisen ehkäisemiseksi. Erikoista on, että erityisesti TV:n uutiskanavilla (BBC:tä lukuunottamatta) asiantuntijat eivät ole todellisia asiantuntijoita, vaan haastateltavat tarjoavat enemmän tai vähemmän subjektiivisia mielipiteitä asiaan ja samalla ruokkivat ihmisten pelkoa. Lehtiä lukemalla ja tutkimuslaitosten sivuja seuraamalla pystyy muodostamaan paremman käsityksen ongelmasta. Onneksi on BBC, CDC, sekä Suomen YLE ja THL, joiden tiedotteisiin on helppo luottaa.

Mielenkiintoista mielestäni on, että julkisesti juuri kukaan ei vedä yhteyksiä Meksikon kuolintapauksien ja kyseisen maan (ja erityisesti Mexico Cityn) väestön yleisten terveydentilan, hygienian ja terveydenhuollon tason välillä. Influenssa iskee rajuimmin aina kaikkein heikkokuntoisimpiin. Oli miten oli, sekä työpaikkani NIH ja jopa asuntoyhtiömme pitävät informaatiopitoisilla sähköposteillaan huolen siitä, että asia pysyy päällimmäisenä mielessä, käsihygienia ei unohdu ja flunssan oireet pitää muistaa ottaa tosissaan. Mielenkiintoista olisi kuulla, miten asiaan on Suomessa reagoitu.

Post-race notes

2009-04-24T22:47:00.007+02:00

Boston on takanapain ja muistona kisafiilisten lisaksi kipeat jalat. Viikko on mennyt palautellessa ja uppoutuessa toihin.

Boston oli maineensa veroinen, niin reitiltaan kuin tunnelmaltaankin. Kisajarjestelyt sujuivat mainiosti 113-vuoden kokemuksella ja ainut asia joka jai juoksijoiden huoleksi oli saapua kisa-aamuna Bostonin keskustaan klo 6 mennessa. Yksi jos toinenkin koulubussi oli otettu kayttoon lahialueilta siirtamaan yli 20 000 juoksijaa 40 km paahan lahtopaikalle. Ennen starttia odottelimme lahes 2 tuntia vieri vieressa muiden kisailijoiden kanssa +5 asteen saassa. Massamaratonin iloja? Hauska piirre naissa viilean saan starteissa on ihmisten varikas pukeutuminen. Ennen lahtoa on mukava pitaa itsensa lampimana, mutta teknisia juoksuvaaatteita ei kukaan ole halukas tien sivuun heittamaan. Siispa kaappien katkoista on koottu vanhimmat paidat jotka heitetaan pois lahdon koittaessa. Hyva puoli tassa on, etta juoksijajoukon hylkaamista vaatteista kertyy iso kuorma-autollinen vaatteita lahjoitettavaksi vahaosaisille. Itse kisa ei mennyt omalta osaltani ihan suunnitelmien mukaan, mutta tulin maaliin kuitenkin. Loppuaika jai yli 15 minuuttia alkuperaisesta tavoitteestani, mutta tyytyvainen olen etta sain kipeasta jalasta huolimatta koettua kaikki kuuluisat mutkat reitilta.

Kesa saapui muuten jo Marylandiin. Viikonlopuksi on luvattu +30 asteen hellekelia, vaikka alkuviikosta olimme viela alle +10 asteessa. Itarannikon saa on niin arvaamaton. Kesakelit alkoivat sopivasti, kun ystavat Suomesta ovat huomisesta lahtien ilonamme. Sita ennen lahden istuttamaan yrtteja ja pikkuvihanneksia parvekkeelle. Kukkia sinne jo tanaan toinkin. Luultavasti yopakkasista ei enaa ole uhkaa.

Boston excitement is growing

2009-04-16T17:02:00.003+02:00

Nelja yota Bostonin maratoniin. Koko talven treenauksen onnistuminen punnitaan ensi maanantaina kun klo 10 paikallista aikaa asetumme lahtoviivalle 22 000 muun juoksijan kanssa. Maratonia edeltava viikko on aina yhta janna. Kovan treenin jaljilta elimisto on ihmeissaan vahentyneista kilometrimaarista ja kipua jo kolotusta alkaa loytya eri puolilta kehoa. Itse olen taistellut selkakivun, IT-janteen tulehduksen ja pohjelihaksen spasmin kanssa. Vaikka olen olllut pari paivaa lahes juoksematta, luotan edelleen siihen etta lepo tekee tehtavansa ja olen valmis kisaan maanantaina. Itseluottamus palaa vahitellen, mutta perhoset vatsassa vain lisaantyvat.

Bostonin maratonilla on legendan asema jenkkimaratonien joukossa. Syita tahan on monia. Boston on maailman vanhin vuosittain juostava maraton. Tana vuonna on vuorossa jo 113. kisa. Lisaksi Boston on luokiteltu yhdeksi Marathon Majoriksi Lontoon, Berliinin, Chicagon ja New Yorkin kanssa. Kisa on legendaarinen myos vaativan reitin ansiosta – paljon alamakea, mutta lopussa piinallisen pitkia ylamakia ja lopussa taas alamakea. Taitavat etureiden lihakset olla ihmeissaan , vaikka olemmekin yrittaneet juosta paljon makisilla reiteilla ja ottaa oppia kisaveteraanien vinkeista. Ainutlaatuisen kisasta tekevat myos ikaluokkakohtaiset paasykriteerit seka Wellesleyn kirkuvat opiskelijatytot.

Kuten isoissa kaupunkimaratoneissa on tapana, kisaviikonloppuna Bostonissa on tarjolla monenlaista oheisohjelmaa. Kisaexpon lisaksi mm. liikuntalaaketieteen seminaari ja pari Harvardin proffaa pitamassa juoksuaiheisia luentoja. http://bostonmarathon.runnersworld.com/2009/04/harvard-professor-daniel-lieberman-phd-will-explain-his-provocative-did-running-make-us-human-hypothesis-at-a-runners-wor.html. Siina hyvaa ajanvietetta sunnuntaille, jolloin ei enaa paljoa ylimaaraista kavelya kannata harrastaa. Lahdemme reissuun parin seurakaverin kanssa ja eras heista MIT-yliopiston entinen opiskelija on luvannut vahan nayttaa kaupunkia ja ennen kaikkea MIT:n kampusta. Kiva viikonloppu tiedossa ja tervetullut hengahdystauko toiden tayttamalle kevaalle.

Paper work, paper work

2009-04-14T21:19:00.003+02:00

Arggh. Tutkijantyon rasittavin puoli on ehdottomasti byrokratian pelisaantojen seuraaminen. Tama tuntuu korostuvan erityisesti NIH:ssa (ja kuulemma myos USAlaisissa yliopistoissa), jossa mitaan ei tapahdu ilman muutamaa virallista lomaketta. Ennen kuin paperin voi lahettaa lehteen arvioitavaksi tai abstraktin konferenssiin, tuotos pitaa kierrattaa sisaisen tarkastuksen kautta. Sinansa hyva ajatus, mutta oikeasti kyseessa on enemman paperipyorityksen harjoitus kuin tyota edistava toiminta. Joka kerta kun paperin sisalto tai vaikka vain otsikko muuttuu, niin tarkastuskierros pitaa toteuttaa uudelleen. Ja yleensahan sisalto muuttuu peer review-prosiin aikana. Kun paperi on hyvaksytty julkaistavaksi alkaa seuraava ”virallinen kierros”. NIH hallinnoi PubMed tietokantaa ja tavoitteena on saada kaikki NIH:n rahoittamat tutkimukset tiedeyhteison kayttoon. Pari lomaketta sinne ja tanne. Ja kaikki paperisena. Haloo. Eiko joku voisi kehittaa sahkoista jarjestelmaa.

Syy miksi olen parhaillaan ”vahan” kiukustunut ja puran turhautumistani kirjoittamalla johtuu siita, etta osittain omaa huolimattomuuttani olin vahingossa kayttanyt vanhaa versiota sisaisen tarkastuksen lomakeesta (lomakkeesta tulee parin kuukauden valein uusi versio), ja toimiston tadit tietysti bongasivat sen. Ei auta muu kuin tayttaa samat lomakkeet uudestaan. Taman pitaisi tietysti viela olla helppoa, mutta valilla vain tuntuu etta aikaa menee ihan hukkaan. Ei pitaisi valittaa. Olen nimittain sivusta seurannut tyokaverin etenemista byrokratiaviidakossa, joka taytyy kayda lapi hyvaksyttaessa uutta tutkimussuunnitelmaa eettisesssa toimikunnassa oli sitten kyse sekundaarianalyysista tai uuden aineiston keraamisesta. Huh huh. On selvaa, etta uusissa tutkimuksissa pitaa olla tarkka seula ja eettiset asiat kunnossa, mutta taalla se tuntuu olevan ihan oma taiteenalansa. Samalla tavalla kun Pohjois-Amerikan ylla lentaa satoja lentokoneita kuljettaen shekkeja paikasta toiseen, niin NIH:ssa lienee sama maara toimistohenkilokuntaa ihan vain kuvailemiani toimintoja varten. No, molemmissa on se hyva puoli, etta yllapitavat tyollisyytta.

Time for Cherry Blossoms

2009-04-02T21:49:00.006+02:00

Kirsikkapuut kukkivat jo! Kuluneen viikon aikana myos teidenvarsien kanukat (dogwood) ja muut koristepuut ovat varjanneet maiseman valkoiseksi ja vaaleanpunaiseksi. Ainut negatiivinen puoli kevaassa on kasvava siitepolykuorma. Mid-Atlantic on aluuena tunnettu voimakkaasta siitepolykaudesta kun rehava kasvillisuus virittelee kohti kesaa.

Tidal Basin

Jefferson Memorial
Viikonloppuna tuhannet juoksijat kirmaavat naissa samoissa maisemissa 10 mailin verran.

New car

2009-03-31T17:23:00.003+02:00

Ostimme eilen auton. Uuden Volkkarin. Pitkin talvea olemme miettineet ja pohtineet, etta kannattaako ostaa auto Suomeen tuotavaksi ja jos niin millainen. Lopulta totesimme, etta kaikesta rahtaukseen liittyvasta vaivasta ja kustannuksista huolimatta nyt on hyva aika tehda autokauppaa. Kotimaassa on edessa muutamia muutostoita valoihin ja nopeusmittaristoon, mutta niiden pitaisi sujua suht’ helposti eurooppalaisessa autossa.

Alku auton ostolle ei ollut kovin lupaava. Saimme pahat traumat ensimmaisesta autoliikkeesta tammikuussa, kun meille melkein vakisin yritettiin myyda auton jota emme siina vaiheessa olleet valmiita ostamaan. Perinteisen sokerisen myyntipuheen lisaksi myyja yritti vedota tunteisiin nayttamalla lastensa kuvia, onnistui saamaan pomonsa paikalle viivyttamaan meita pidempaan liikkeessa ja lopulta jatkoi painostusta puhelimella ja kirjeilla toista kuukautta. Sen jalkeen pidimmekin yli kuukauden tauon ennenkuin uskaltauduimme seuraavaan liikkeeseen. Onneksi seuraavissa liikkeissa palvelu oli ”normaalimpaa” ja omaksuimme strategiaksemme menna autoliikkeisiin mahdollisimma lahella sulkemisaikaa...

Vaikka autokauppiaat muuta kaytoksellaan viestittavat, niin selvaa on etta parhaillaan on ostajan markkkinat. Autokaupan hidastumisen myota kauppiaat ovat valmiita aika isoihinkin hinnan alennuksiin. Jos niita osaa kysya oikealla tavalla. Alkuun tinkaaminen tuntui oudolta, mutta lopulta siihenkin tottui ja lopputulos oli oikein tyydyttava. Nyt taytyy viela hoitaa muutamia paperiasioita katsastusaseman suuntaan ja tallettaa ostokuitit ensi vuoden veroilmoitusta varten. Obaman stimuluspaketin yhtena osana oli verovahennysoikeus auton myyntiveroista.

Nyt olemme niin sanotusti kolmen auton loukussa. Jotta molemmat paasisimme kulkemaan toihin ja asioille, emme voineet myyda vanhaa autoa ennen kuin uusi on rekisterissa ja vakuutukset kunnossa. Voi tata autokeskeista elamaa!! Onneksi vanhalle autolle on katsottuna jo ostaja ja hinta neuvoteltuna, joten tana iltana on hyvastien aika uskolliselle tyomatka-autolleni.

Spring

2009-03-26T21:58:00.005+02:00

Kevat keikkuen tulevi. Tiedan ettei ole ihan reilua kirjoittaa kevaan etenemisesta, kun Etela-Suomessakin on viela ihan talviset oltavat. Mutta kirjoitan silti. Havaintoja talta aamulta: Linnut visertavat kirkkaasti, narsissit kukkivat, silmut on puissa aukeamaisillaan ja kirsikkapuut aloittelevat kukintaansa. Puputkin ovat taas ilmestyneet polkujen varsille uuden ruohon pilkistaessa maasta. Paivalampotilat +15 asteen paikkeilla.

Toissa on riittanyt tekemista, joten aamuja lukuunottamatta en juuri ole ehtinyt kevaasta nauttia. Olen odottanut viime viikot uutta dataa kayttooni, josta pitaisi saada abstrakti aikaiseksi tulevan syksyn Amerikan Gerontolgisen yhdistyksen konferenssiin ja suunnittelemaamme lihavuussymposiumiin. Eilen vihdoin sain data-CD:n ja tuloksia tarvitaan vasta ensi viikolla. Heh. Hyva puoli piinallisessa odotuksessa oli se, etta ehdin edistaa kotimaiseen dataan perustuvaa tutkimusta ja viimeistella yhta kasikirjoitusta.

Huomenna on janna paiva. Minulla on esitys National Institute on Agingin kevatseminaarissa. Tiedossa on kaikki NIAn yksikot kattava yleiso ja kiperia kysymyksia esittava laitoksen johtaja. Iiks. Esitys on harjoiteltu niin moneen kertaan ja kalvot fiilattu viimeisen paalle, etta eikohan sen pitaisi sujua. Seniorit tuntuvat suhtautuvan tilaisuuteen vakavuudella. Haluavat, etta omasta yksikosta valittyy positiivinen kuva laitoksen johtajalle. Illalla taidan harjoitella esitysta viela pariin kertaan.

Heti seminaarin jalkeen lahdemme lennosta kisamatkalle kohti Virginiaa. Matkaa ei ole kuin reilu 200 km, mutta varaamme matkaan vahintaan viisi tuntia ehtiaksemme ajoissa hakemaan numerolaput. Perjantai-iltapaiva DC:n kehatiella ja etelaan johtavalla 95-valtavaylalla tarkoittaa pahoja ruuhkia. Eika ole edes lomakausi.

Go curling!

2009-03-20T22:15:00.006+02:00

Kilkan kalkan. Kavimme kaveriporukalla testaamassa curlingia. Skotlannissa kehitetylla lajilla on vankka harrastajakunta Pohjois-Amerikassa, erityisesti Kanadassa ja USAn pohjoisimmissa osavaltioissa. Ja Suomessahan se on melkein kansallislajin asemassa edellisten talviolympilaisten menestyksen myota.

Laji nayttaa telkkarista katsottuna huvittavalta ja sita se on myos kaytannossa. Ainakin aloittelijan mielesta. Mutta myos aika haastavaa. Opettelimme ensin tunnin verran heitto- ja harjaustekniikoita ja loppuillan pelasimme kokeneempien pelureiden mukana kuuden paan pelin. Maaramittaiset heitot eivat sujuneet ihan niin tarkasti kuin M-15 (Uusipaavalniemi) esittamana, mutta pesaan saakka kuitenkin. Harjaus onkin sitten ihan oma juttunsa ja paljon raskaampaa kaytannossa kuin voisi kuvitella. Tekniikka- ja taktiikkalaji. Kannattaa kayda kokeilemassa!

Alussa oli vahan ongelmia tasapainon kanssa:
Sitten heitto alkoi sujua:
Ja harjaaminen olikin jo tutumpaa puuhaa:

I am, I belong

2009-03-19T23:11:00.003+02:00

Toista vuotta poissa kotimaisemista on tehnyt tehtavansa. Moni asia tuntuu jo kovin tutulta ja tietylla tavalla turvalliseltakin. Mika on vain hyva juttu. Voi vain olla ja elaa ja nauttia paivittaisista pikkuasioista.

Arki on tuttua ja samaa. Heratys 5.30-6.00. Lenkille. Suihkun kautta aamupalalle ja toihin klo 9 mennessa. Toita toita toita yleensa ilta-seitsemaan saakka ja sitten kotiin. Iltapala ja nukkumaan. Toistetaan viisi kertaa, kahden paivan palautuksella. Loppumattomina sarjoina. Toisto sopii minulle, kunhan saan tehda mielekkaita juttuja. Ja toistaiseksi nain on ollut. Mutta enpa tieda kuinka monta vuotta tata tahtia jaksaisi.

Vaikka paivat tuntuvat tayttyvan vain tyoasioista, se ei tarkoita etta paivan viettaisi eristyksissa muista ihmisista. Sosiaalisia suhteita tulee yllapidettya naisporukan yhteisilla aamulenkeilla. Kaupassa, fysioterapeutin jumppasalissa ja kadulla tulee tuttuja vastan melkein joka paiva. Valilla oikein ihmetyttaa miten nopeasti sosiaalinen verkosto muodostui ja miten siita on tullut tarkea osa viihtymista. Jostain kumman syysta lahes kaikki tyopaikan ulkopuoliset tuttavamme liittyvat tavalla tai toisella juoksuharrastuksen. Olemme onnekkaita, etta meilla on harrastus joka avannut meille oven samanhenkisten ihmisten porukkaan. Tuntuu hienolta olla osa tiivista yhteisoa. Se on niita parhaita puolia amerikkalaisuudessa.

Popcorn mania

2009-03-03T22:34:00.004+02:00

Meilla toissa on meneillaan popcorn-villitys. Itse olen tottunut, etta popparit ovat leffanaposteltavaa, kotona tehtyna, mutta etta valipala tyopaikalla. Uuden sihteerimme myota tyokaverini ovat innostuneet syomaan aamuisin tai iltapaivisin suolaisia tai makeita popcorneja. Periaatteessa minulle on ihan sama mita tyokaverit syovat, mutta pienessa avotoimistossamme tuoksut kulkeutuvat vakisinkin tyopisteesta toiseen. Ja se maiskutus... (tutut kylla tietavat miten olen herkka noiden aanien kanssa). Taidan olla tylsimys, kun tyydyn vain baby-porkkanoihin ja omenoihin.

Erilaisista ruokailutottumuksista voisin kirjoittaa loputtomiin, mutta ehka se ei kannata. Kaikilla meilla on mieltymyksemme ja perinteemme. Ravitsemuksesta ja elintavoista puheenollen, olen koonnut tuohon sivupalkkiin muutamia lihavuus- ja ravitsemusaiheisia blogilinkkeja joita itse seuraan saannollisesti. Arya Sharma on tunnettu kanadalainen lihavuustutkija, joka tiivistaa blogissaan uusimpia tuulia lihavuustutkimuksen saralta. Weighty Matters kasittelee kevyemmalla otteella lihavuuteen ja ravitsemukseen liittyvia uutisia ja Food Politics on keskittyy enemman ravitsemusasioihin kansanterveyden nakokulmasta. Jos kiinnostusta loytyy, niin kaykaa kurkkimassa. Siella on mielenkiintoisia uutisia ja havaintoja Pohjois-Amerikkalaisesta ruokailukulttuurista ja elintavoista. Ikaantymistutkimuksen saralta en ole vastaavia yhta kiinnostavia blogeja loytanyt. Eiko aihe ole riittavan trendikas? Jos joku tietaa hyvia blogeja, niin vinkatkaa minullekin.

Happy Snow Day

2009-03-03T01:08:00.013+02:00

No nyt sitä sitten saatiin, ja kerralla oikein reilusti. Lunta nimittäin. Viimeksi blogatessani enteilin jo kevään saapumista, mutta luontoäiti päätti toisin. Viimeöisen ja tämän päivän lumimyrskyn ansiosta Marylandin vähäluminen talvi pääsi sittenkin lumen osalta keskiarvolukemiin. Aamulla oli jo selvää, ettei tänään kannata lähteä autoilemaan. Aamuseiskalta sovitulle fysioterapeutin vastaanotollekin lähdin kävelemään lumihangessa, sillä matkaa oli vain 3 km. Välillä taisin edetä nopeammin kuin 10 km/h ajaneet autot. Valtaosa vaatimattomasta auraus- ja suolauskalustosta taisi olla hoitamassa valtateitä, joten pikkuteitä ei juuri oltu aurattu aamuun mennessä. Mutta mikä onkaan ihanampaa kuin kävellä koskemattomassa lumessa. Siis jalkakäytävän tai nurmikon puolella. Matkalla aloin epäillä, että mahtaako terapeutti olla edes paikalla, mutta olihan hän. Mutta hän onkin Kanadasta.

Tästä tuli siis kotitoimistopäivä. Olen pyhittänyt päivän lukemiselle ja nauttinut olostani kovasti, kahdesta syystä. Ensinnäkin, koskaan ei tunnu olevan riittävästi aikaa ihan vain uusien artikkeleiden lukemiseen. Aina on muka ”tärkeämpää” tehtävää. Toiseksi, työpaikallani istun ikkunattomassa työpisteessä, joten lukupaikka ikkunan edessä ja näköala parvekkeen ikkunasta lumiselle pihamaalle on ihan luksusta. Mieli lepää.

Iltapäivään mennessä teille kylvetty suola oli alkanut vaikuttaa ja autoilijat ajelivat jo vesikelissä. Iltapäiväreippailulla tutustuimme monenlaisiin lumenkäsittelyvälineisiin. Tässä esimerkki tavallisimmasta lumilingosta. Tehokkaampiakin on nähty.

Way to go Finns!

2009-02-26T18:45:00.010+02:00

Suomalaiset ovat parjanneet tana vuonna tosi hienosti MM-hiihdoissa, joten ihan havettaa tunnustaa miten kisat ovat jaaneet niin vahalle seuraamiselle. Takalaisissa uutisissa ei ole mainittu sanallakaan Tsekin kilpailuja eika YLEn nettilahetyksista ole myoskaan ollut meille paljoa iloa, joten olemme olleet vain oltu kirjoitetun sanan varassa. Mutta eihan tuloksia lukemalla oikeaan kisafiilikseen paase. Silti on hienoa, etta suomalaiset menestyvat. Ja viela on kisoja jaljella…

Yllattaen Marylandissa ei hiihtokeleja ole ollut tarjolla, kun ei ole ollut luntakaan. Parin tunnin ajomatkan paassa Pensylvanian puolella olisi monta laskettelukeskusta ja hiihtoa harrastava juoksukaverimme kertoi murtomaahiihtokeskuksestakin. Olen haaveillut hiihdosta koko talven, mutta ilmojen lampeaminen on tainnut lopullisesti romuttaa ne haaveet. Tuleva viikonloppu olisi varmaan viimeinen mahdollisuus, mutta +15C astetta ei kuulosta kovin hyvalta hiihtamisen kannalta.

[edit] Torstai-iltana Ylen Mediasalin videot alkoivat pyörimään meidänkin kotikoneellamme, joten nyt pääsemme nauttimaan loppukisoista. On muuten hauska kuunnella suomenkielistä selostusta :)

(Kuva Jens Meyer / ap)

Taping but not tapering

2009-02-25T23:18:00.005+02:00

Vaivoja tulee ja menee. Ja joku toinen ansaitsee silla leipansa. Upouudesta ultraäänilaitteesta huolimatta omat hoitokeinot eivat enaa auttaneet pakarassa olevan rasitusvamman hoidossa ja paadyin tilaamaan ajan fysioterapeutin/kiropraktikon vastaanotolla. Alku oli lupaava. Terapeutti esitteli olevansa tohtori se ja se, mutta etta voin kuulemma kutsua hanta Alexiksi. Nice. Ettei sentaan tarvitse tittelia kayttaa puhutellessa. Tama on yksi niista asioista, joista edelleen hamaannyn. Miten tittelit voivatkin olla niin tarkeita.

No joka tapauksessa, itse terapiasessio eteni vahan paremmissa merkeissa ja opin taas itsekin uutta. Ft on erikoistunut tekniikkaan nimelta Active Release Technique, joka perustuu luonnollisen liikkeen ja pehmytkudoskasittelyn yhdistelmaan. Lisaksi han ehdotti Kinesioteipin kokeilua. Terapeuttista teippia voi kayttaa moneen eri tarkoitukseen kivunlievityksesta ja nivelten stabiloinnista lymfakierron parantamiseen ja lihasten aktivoimiseen. Teippi itsessaan on jo yli 25 vuotta vanha keksinto, mutta viime kesan Pekingin olympialaiset olivat taman eri varisena esiintyneen teipin todellinen lapimurtofoorumi. Parin paivan kayttokokemus on ollut myonteinen ja fysioterapeuttiminani nostaa paatansa ja miettii jo muitakin kayttomahdollisuuksia. Koekaniineista ei tule olemaan puutetta. Onneksi teippia on helposti saatavilla, vaikka tosin onkin vahan kalliimpaa kuin tavallinen urheiluteippi. Varin lisaksi hintaa nostavat joustavuus, pysyvyys ja tietysti brandi.

Hiking in the mountains II

2009-02-17T06:37:00.008+02:00

Olin niin innoissani ja tyytyväinen menneen viikon urakointiin, että päätin irroitella maanantaina ja jättää menemättä virallisena vapaapäivänä (Presidentin päivä) töihin. Mikä saavutus! Oli luvattu pikku pakkasta ja auringonpaistetta, joten lähdimme ajelemaan aamuvarhain kohti Virginiaa ja Shenandoahin vuoristoa. Vaellusreitiksi valitsimme 15 km vuoristoosuuden, joka osoittautui melko vaativaksi ja vaati jopa vähän vuorikiipeilytaitoja hyvän venyvyyden lisäksi. Korkein huippu ylsi yli kilometriin eli Saana-tunturin mittaluokkaa. Näkymät olivat arvatenkin hienot ja huipulla sateli hieman luntakin.

Viime viikolla ehdin pitkästä aikaa jatkaa suomalaisen yhteistyöhankkeen analysointia. On ollut tosi kiva työskennellä tutun datan kanssa, kun muuttujat ovat entuudestaan tuttuja ja muutenkin aineisto on moitteettomassa kunnossa. Jee! On tämä kivaa puuhaa. Sama hommaa jatkuu nyt alkuviikosta, kunnes saan uuden datan käyttööni seuraavaan tutkimuksen tarkoituksiin. Vuorossa on Health ABC. Siita lisaa myohemmin.

Work work work

2009-02-17T06:33:00.002+02:00

Mennyt viikko oli kovasti työntäyteinen. Sain vihdoin lähtemään toisenkin työnalla olleista vastauskirjeistä refereille, joten nyt on sitten ”kahden pullat uunissa” ja voin vain odotella päätoimittajien päätöksiä. Lisäksi sain uusimman käsikirjoituksen lihavuudesta, metabolisesta syndromasta ja adiposytokiineista ”valmiiksi” ja lähetettyä kirjoittajajoukolle kommenteille. Tämän työn kanssa on ollut paljon vääntöä siitä mitä ja miten asiat halutaan raportoida. Työskentely kokeneiden tutkijoidan ja voimakkaiden persoonien kanssa on opettavaista, mutta myös aika haastavaa. Välillä kaipaan yhteisiä palavereita, joissa kaikki osapuolet olisivat yhtäaikaa paikalla (edes puhelimitse) ja asiat tulisi sovittua kerralla kuntoon. Mutta aina se vain ei ole mahdollista ihmisten kiireiden ja eri aikavyöhykkeillä työskentelyn vuoksi.

Loppuviikosta pomo ehdotti ja kyseli innokkuuttani uuden kliinisen interventiotutkimuksen suunnitteluun. Aiheesta ei vielä sen enempää, sillä jotain tutkimussalaisuuksia pitää näin alkuvaiheessa olla. Olisihan se toki oikein mielenkiintoista ja opettavaista saada kokemuksia kliinisen kokeen suunnittelusta, mutta katsotaan nyt ehdimmekö saada hanketta alulle vielä tämän vuoden puolella, kun vielä olen NIAn palkkalistoilla. Tähän saakka olen ajatellut, että aikaa on vielä vaikka kuinka ja paljon, mutta tutkimustyössä yhdeksän kuukautta menee aika nopeaan.

Spring-like weekend

2009-02-09T04:56:00.005+02:00

Kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta, emusta vain vähäsen. Kevät on siis täällä. Ainakin muutaman päivän. Tänään lämpötila kapusi jopa +18 asteeseen.

Viittaus emuun johtuu siitä, että aamulenkillä Baltimoren lentokenttää kiertävällä ulkoilureitillä havahduimme kahden emun tuijotukseen aidan takaa. Mahtoivat olla läheisen maatilan kasvatteja, mutta aika erikoiselta tuntui katsoa isoa eläintä silmästä silmään. Ulkoilureitillä riitti vilinää parkkipaikkojen läheisyydessä, kun lapsiperheet olivat lähteneet ulkoilemaan kauniin ilman houkuttelemana. Kaikki tarvittava näytti olevan mukana lasten polkupyöristä ja kylmälaukuista lähtien. Sitä varten niitä isoja autojakin tarvitaan.

Viikonloppu oli vaihteeksi taas urheilupainotteinen. Tällä kertaa tosin emme itse olleet numerolaput rinnassa, vaan seurasimme USAn maastomestaruuskisoja katsomon puolelta. Kisat järjestettiin puolen tunnin ajomatkan päässä samaisessa paikassa, jossa pari kuukautta sitten pääsimme esikisoissa testaamaan maastoradan kurveja. Juoksukaverit ja myös P ovat olleet ihan täpinöissä kisojen lähestyessä. Aika harvoin piirikunnallisen tason juoksijat pääsevät testaamaan kuntoaan maan kärkijuoksijoiden kanssa. Meillä ei tietenkään ollut mahdollisuutta osallistua kisaan, sillä lähtöviiva avautui vain USAn kansalaisille. Sitäkin enemmän nautin muiden kannustamisesta ja kisatunnelmasta reitin varrella. Kovaa oli meno joka sarjassa ja neljä parasta joka lähdöstä lunastivat itselleen liput MM-maastoihin. Mastersien 8 km kisassa vanhin osanottaja taisi olla 78-vuotias ajalla 48.55. Vielä nousi polvi ylämäessäkin. Aikas hienoa. Kisaraportin voi lukaista täältä.

Winter Storm Warning!!!

2009-01-28T16:04:00.006+02:00

Viimeiset pari viikkoa olemme saaneet nauttia pakkassäistä ja parista kevyestä lumikuurosta. Vihdoin on tuntunut talviselta. Se saa mielen iloiseksi. Talvisäiden myötä olemme saaneet taas hymyillen seurata säävaroituksia.

Tiistaille ennustettiin voimakasta lumimyrskyä itärannikolle ja sen vuoksi koulut päätettiin pitää suljettuna koko päivän. Loppujen lopuksi myrsky kiersi pääkaupunkiseudun ja lunta satoi päivän aikana ehkä viisi senttiä, josta puolet ehti sulaa iltaan mennessa pois. Mutta lapset saivat vapaapäivän koulusta. Sitä ehti tuore presidenttikin kommentoida.

Seuraavan yön aikana suojalumi jäätyi ja jäätävä sade kuorutti kadut ja autot napakalla parin sentin jääkerroksella. Ja taas on koulut kiinni. Tällä kertaa ehkä ihan aiheesta. Itsekin päätin viivyttää töihin lähtöä parilla tunnilla, niin että ainakin parkkipaikka ja lähiseudun pikkutiet ehtivät sulaa. Kesärenkailla en nimittäin halua leikkiä ralliautoilijaa. Mutta kunhan moottoritielle saakka pääsee, niin sitten ei pitäisi olla mitään hätää. Siellä on taas kylvetty satoja kiloja suolaa. Jotain kertonee liukkaustilanteesta se, että aamulenkki piti tehdä kuntosalilla. Voi kun pian pääsisi taas ulos.

Obama's Inauguration

2009-01-23T16:34:00.004+02:00

Valta on vaihtunut uudella mantereella ja Obama pistanyt tuulemaan heti ensimmaisina paivina. Suomessakin saatiin seurata virkaanastujaisia suorana lahetyksena, joten ei liene tarvetta kirjoitta kommahdyksesta virkavalan vannomisessa ja paahenkiloiden asuvalinnoista sen enempaa. Saa nahda kauanko paikallinen media jaksaa paivan tapahtumia spekuloida, silla pari ensimmiasta paivaa on ollut melkoista rummutusta. Toivottavasti asiauutiset ajavat pian hompan ohi.

Tassa lyhykaisyydessaan oma kokemuksemme paivasta:
Valtimme aamulla ruuhkat ja paleltumisen pyorailemalla DC:n keskustaan Potomac-joen rantareittia pitkin.
Kaduilla oli ruuhkaa, varsinkin poislahtiessa, kun kaikki pari miljoonaa ihmista pyrkivat samanaikaisesti pois National Mallilta. Tunnelma oli kuitenkin iloinen ja eteneminen hiirenaskelin sujui hyvassa hengessa.
Seurasimme virkaanastujaisia noin kilometrin paasta Capitol kukkulalta turvautuen videotauluihin ja kovaaanisiin. Vaikuttavinta oli seurata vieressa seisneiden afrikan-amerikkaisten reaktioita Obaman puheen aikana. Hieno paiva!

Hiking in the mountains

2009-01-19T06:02:00.007+02:00

Loppuviikosta Marylandiin saapui kylmä rintama ja elohopea painui muutamana päivänä alle -10 asteen. Oli ihana hengittää raikasta pakkasilmaa ja fiilistellä talven tuntua. Lauantaina suuntasimme työporukalla kohti Virginiaa ja Shenandoahin kansallispuistoa ja Appalakkien vuorijonoa. Päivävaellus vuoren huipulle ja jäätyneiden vesiputousten juurelle talviolosuhteissa oli kiva tapa viettää tammikuinen päivä. Ulkoilu näyttävissä maisemissa ja hyvässä seurassa on parasta rentoutumista.

Tiistaina on edessä tärkeä päivä – amerikkalaisille. Barack Obama vannoo virkavalansa DC:n sydämessä Capitol Hillillä. Tapahtuma on herättänyt ennennäkemätöntä kiinnostusta ja viimeisinä viikkoina media ja paikalliset ihmiset eivät ole paljon muusta puhuneet. National Mallille odotetaan kolmesta jopa viiteen miljoonaa ihmistä ja mekin, kun kerran näin lähellä kerran olemme, olemmme aikeissa mennä todistamaan historiallista tilaisuutta. Jos ajatellaan, että koko Suomi pakkaantuu muutaman neliökilometrin alueelle, jonkinasteista suunnittelua on ollut syytä harjoittaa. Suunnitelmissamme on ajaa maanantai-iltana lähemmäs DC:tä, yöpyä kavereiden luona Bethesdassa ja lähteä sitten aamuvarhaisella pyörillä kohti keskustaa. Mukaan paljon lämpimiä vaatteita ja varasuunnitelma, jos tiet ovat täysin jumissa tai kadotamme toisemme väentungoksessa. Joku ottaa suunnittelun vielä vähän vakavammin. Saapa nähdä miten oma suunnitelmamme pitää. Telkkarista tilaisuus kuitenkin pitää vielä uudestaan katsoa.

Flying start to a new year

2009-01-13T20:36:00.005+02:00

Uusi vuosi on alkanut vahan vaisusti blogipostausten osalta. Kiitos uskollisen lukijan (smk) palautteen, sain taas puhtia kirjoittamiseen.

Viime viikolla osallistuin DC:ssa paikallisen akatemian eli National Academies jarjestamaan asiantuntijaseminaariin toimintakyvyn mittaamisen haasteista vaestotutkimuksissa. Kahden paivan aikana vakuuttava joukko alan tutkijoita kasitteli aihetta USAn ja kansainvalisen tutkimuksen nakokulmasta ja tarpeista. Nykyisessa tyossani toimintakyvyn mittausasiat eivat ole paallimmaisena mielessa, joten kuuntelinkin esityksia enemman kotimaan tyokenttaa ajatellen. Nyt pitaisi viela rauhassa istua koneen aareen ja koota havainnot muistiinpanoiksi muillekin lahetettavaksi.

Viime viikolla oli vilkasta myos puolivalmiiden kasikirjoitusten kanssa kun sain lehdista kommentteja kaksin kappalein. On tama erikoista. Valilla joutuu odottamaan pitkia aikoja kuulematta mitaan lehdista ja sitten kommentit palautuvat kerralla vastattavaksi. No, tama on kuitenkin kivaa puuhaa. Ja ainakin toisen paperin osalta kommentit eivat niin kovin pahoilta vaikuttaneet. Eli nyt vain vastausmoodi paalle.

Sunnuntaina eivat olleet tyoasiat mielessa, kun juhlistimme synttareitani keilaradalla kavereiden kanssa. Ihan nuoruusvuosien pistemaariin en paassyt, mutta valilla isan opettamat kierteet jopa toimivat kuten toivoinkin. Kivaa oli.

Mitas muuta. Viime viikolla juoksuseuramme jarjesti kauden paattajais-/avajaisjuhlan, jossa palkittiin vuoden aikana kunnostautuneita urheilijoita ja toimitsijoita. Iloista oli seurata, miten seurassa huomioidaan ja kunnioitetaan vapaaehtoisten tarkeaa roolia. Arvostus lahteen pienista teoista. Vaikkapa vaan yhteisista tilaisuuksista ja vapaaehtoisten t-paidoista. Lisaksi illan aikana esiteltiin uusi vapaaehtoisten palkitsemis- ja kannustusjarjestelma. Striderseissa eivat varmasti pahastu, jos joku haluaa kokeilla ideaa omassa seurassaan. Meidankin mukana lahti kotiin yksi palkinto, kun valitsivat minut vuoden naisjuoksijaksi. Heh. Taisi olla hyva vuosi olla mukana seuran toiminnassa, kun omat suoritukseni riittivat palkintoon saakka. Yhdessa asiassa minulla on viela opittavaa - nimittain poseeraamisessa palkinnon kanssa. Lieneeko sekin oppiaine koulussa, niin taitavasti ja vikkelaan muut palkitut kaansivat katseen ja palkintolautasen kameraa kohti. Minulla oli lautanen vaarinpain :)

The end of 2008

2008-12-30T17:17:00.004+02:00

Joululoma on takanapain ja taas on alkanut arkinen aherrus. New Yorkin reissu oli oikein kiva, mutta meni taysin erilaisissa merkeissa kuin ennakoimme. Ensinnakin, naivisti ajattelin, etta kaupunki olisi joulunaikaan rauhallinen ja turisteja ei olisi niin paljoa liikkeella. Ja viela mita. Turistikohteet ja kadut niiden ymparilla pullistelivat eurooppalais- ja asialaisturisteja ja joka paikkaan sai varautua jonottamaan. Mita mahtaakaan meno olla talla viikolla ja Uuden Vuoden aattona? Suositellaan vain hyvahermoisille ja tungoksessa viihtyville. Toiseksi, odotus siita, etta nyt otamme ihan lunkisti, ei myoskaan patenyt. Kaupungissa on vain liikaa mielenkiintoista nahtavaa, ettei paivaan montaa lepohetkea mahtunut. Talla kertaa pysyttelimme enimmakseen Manhattanin Uptownissa ja keskuspuiston ymparistossa. Kiertelimme museoita ja kavimme katsastamassa ostoskatujen joulukoristuksia. Keskustan alennusmyynnit kiersimme suosiolla.

Mutta nyt siis takaisin jo toissa. Viela ennen huomista pitaisi viimeistella vastaus reviewereille liittyen uusimpaan biomarkkeri ja lihasvoima –artikkeliimme ja kirjoittaa itse refereepalaute yhdesta artikkelista. Nama jos saan tehtya, niin uusi vuosi olisi kiva aloittaa uusien projektien kanssa. Ensimmaiset tulokset ”Voiko lihavuus olla terveellista?” –tutkimuskokonaisuudesta alkavat olla koossa ja kassari pitaisi valmistua tammi-helmikuun kuluessa. Tama projekti saa jatkoa tulevaisuudessa, ainakin parin artikkelin verran. Mukavinta siina on, etta teen sita yhdessa parin muun nuoremman tutkijan kanssa. Senioreiden opastaessa taustalla.

Huomenna juhlistamme uuden vuoden vaihtumista neljan mailin juoksukisalla ja jatkoilla juoksukaverin luona.

Onnea ja iloa kaikille uuteen vuoteen 2009!

Christmas Holiday

2008-12-25T14:58:00.004+02:00

Onpa rentoa. Niinhän jouluna kuuluukin olla. Tosin joulufiilikseen piti virittäytyä tänä vuonna pikavauhdilla. 24. päivä oli minulla vielä 'normaali' työpäivä, mutta pidimme kiinni traditioista ja söimme jouluaterian aattoiltana. Perinteisiä laatikoita ja rosollia emme tehneet, mutta muuten oli suomalaisittain tuttuja kinkkua, kalkkunaa ja lohta pöydässä. Joulun herkku oli kuitenkin muusi ja lihapullat :) Aattoilta sujui pukin paketeista löytyneitä Imagea, Soundia ja Suomen Kuvalehteä lueskellen. Harvinaisen leppoisaa.

Ettei ruhtinaallisen pitkä nelipäiväinen joululoma menisi 'hukkaan', päätimme pakata reput ja suunnata kohti New Yorkia. Bussi lähtee Baltimoresta tunnin kuluttua ja viiden tunnin päästä olemme toivottavasti jo Rockefeller Centerissä luistelemassa. Tai jossain muualla. Joulun kunniaksi tiukat aikataulut ja suunnitelmat saavat unohtua. Siis kohtuuden rajoissa..

Back and forth

2008-12-19T01:46:00.005+02:00

Aktiivisuustasoni on ollut viimeisen parin viikon aikana sen verran kiivas, etta olen jaanyt tavoitteestani paivittaa blogia vahintaan kerran viikossa. On ollut jouluhassakkaa, asioita Suomen suuntaan ja TOITA.

Luulin jo, etta sain yliotteen hankalaksi osoittautuneista pitkittaisnanalyyseista liittyen lihasvoiman muutoksiin varhaisaikuisuudesta vanhuuteen. Mutta mita viela. Menin vain enemman solmuun. Teoriassa 1950-luvulta asti kaynnissa ollut BLSA
on mita optimaalisin aineisto gerontologille, mutta kaytannossa vastassa on monet haasteet, joihin en pysty juurikaan vaikuttamaan. Mittarit, tutkijat ja potilasaineisto ovat ehtineet moneen kertaan muuttua matkan varrella ja tassa yhtalossa vain kaymassa oleva postdoc lahtee helposti tuuliajolle.

Taytyy tunnustaa, etta viimeiset viikot ovat olleet kaikkein tuskaisempia koko USA-aikana. Huomasin laskevani jaljella olevia kuukausia kotiin paluuseen ja miettia mita kaikkea mukavaa kotona on odottamassa. Onneksi talla viikolla palaveri pomon kanssa aukaisi solmuja ja aloin taas uskoa tutkimuksen valmistumiseen. Ei pida kuulemma yrittaa liian vaikeaa. Toisaalta pitaa uskaltaa kokeilla uutta ja erilaista. Hmmm.. Samalla sain myos arvion kuluneen vuoden tyoskentelystani. Oikein hyvin on kuulemma mennyt. Se ilahdutti, kun kuulin sen pomon suusta.

Joulu on jo ihan pian. Naapurissakin ovat ajantasalla sesongista.

Hyvaa ja rentouttavaa Joulua itse kullekin!

Cold breeze

2008-12-08T17:59:00.005+02:00

Meilla on ihan talvi. Lunta maassa ja pakkasta mittarissa. Tama patee ainakin huomiseen saakka, jolloin on luvattu vaihteeksi +10 C. Perinteista Marylandin talvea. Eilen koimme ekaa kertaa senkin ihmeen, etta juoksukisa peruttiin olosuhteiden vuoksi. Lauantain lumisade ja yon pakkaset liukastivat reitin siihen malliin, etta jarjestajat paattivat peruuttaa kisan turvallisuussyista. Paatiet oli suolattu heti aamusta, mutta koska hiekoitus ei ole taalla muodissa, jalkakaytavat ja pienemmat polut eivat tarjonneet kovin paljon pitoa tossun alla.

Suuntasimme kisan sijasta metsapoluille juoksemaan ja sen jalkeen Baltimoreen yhden dollarin museopaiville. Historian havinaa Baltimoren teollisuusmuseossa
ja uusia tuulia kotikaupunkimme Columbian perustajan muistoksi perustetussa Visionaarimuseossa.

Baltimore sijaitsee aivan meren rannalla, joten kylma 30km/h pakkasviime sai lampotilan tuntumaan -15C. Sellaista kylmyytta en ole vahaan aikaan kokenut. Ihmetellen katsoimme faneja, jotka aikovat viettää illan palellen Baltimore Ravensin ja Washington Redskinsien jenkkifutispelissä. Näytti niillä olevan vähän tavallista enemmän vaatetta päällä, mutta silti.. Lopputulos oli kuitenkin hyva faneille. Ravens voitti paikalliskamppailussa Redskinsit 24-10.

Tanaan illalla on ohjelmassa on Itsenaisyyspaivan juhlat suurlahetystossa. Emme tieda miksi itsenaisyytta juhlistetaan pari paivaa varsinaista myohemmin. Ehkapa Pekka Lintu (suurlahettilas) paasi oikeisiin linnanjuhliin lauantaina.

Bread is the one that keeps us going

2008-12-05T00:45:00.006+02:00

Mina kuulun siihen ryhmaan ruokakaupassakavijoita, joka tykkaa lueskella tuoteselosteita. Tama taipumus on selkeasti korostunut USAssa asuessa. Jopa siina maarin, etta saan varsin usein kuunnella huomautuksia kauppareissujen pitkasta kestosta :)

Yritan noudattaa sellaista periaatetta ruokaostoksissani, etta pääasiassa vain sellaisia tuotteita joita edesmennyt isoaitinikin olisi tunnistanut. Joku voi pitaa sita turhana nipotuksena, mutta taalla asuessa valmisruokien kasite on saanut ihan uuden ulottuvuuden. Joskus tuoteselostetta lukiessa tulee miettineeksi, etta loytyyko pakkauksesta oikeasti sita ruokaa, mita kuva kannessa esittaa.

Otetaan nyt vaikka esimerksi terveelliselta kuullostava 12 jyvan taysjyvaleipa. Tassa tuoteseloste:
Whole Wheat Flour, Water, Unbleached Enriched Wheat Flour [Flour, Malted Barley Flour, Reduced Iron, Niacin, Thiamin Mononitrate (Vitamin B1), Riboflavin (Vitamin B2), Folic Acid], Water, High Fructose Corn Syrup, Sunflower Seeds, Yeast, Cracked Wheat, Rye, Cellulose Fiber, Wheat Gluten, Oats, Soybean Oil, Ground Corn, Salt, Molasses, Buckwheat Flour, Brown Rice, Mono- and Diglycerides, Soybeans, Triticale, Calcium Propionate (Preservative), Monocalcium Phosphate, Barley, Flaxseeds, Millet, Calcium Sulfate, Datem, Calcium Carbonate, Soy Lecithin, Whey, Soy Flour, Hazelnut Meal, Sesame Seeds, Walnuts, Nonfat Milk.

Joukosta loytyy ihan tunnistettavia ainesosia, mutta myos paljon sellaista mista ei ole mitaan tietoa (Triticale = vehnan ja rukiin hybridi wikin mukaan) ja jotain mita en mielellani haluaisi suuhuni laittaa. E-numeroita ei loydy ainuttakaan, koska ei olla EU:ssa. Vaikkaisin etta jos listan kaantaisi E-koodeiksi, saisimme kokoon aika pitkan listan. Ja nyt puhutaan siis vain leivasta. Sailytysaika on huoneenlammossa helposti yli 3 viikkoa. Siihen niita sailytysaineita sitten tarvitaankin. Voisiko joku kertoa, milta nayttaa vastaava tuoteseloste kotimaisessa leivassa?

Naista ja makutottumuksista johtuen tykkaan leipoa valtaosan syomastani leivasta itse ruis- ja kaurajauhoista. Mutta ei asia toki niin mustavalkoinen ole, kauppojen leipomo-osastoilta loytyy myos monia hyvia tuoreita vaihtoehtoja ja olen jopa bongannut parista kaupasta Real-leipaa muistuttavaa leipaa. Nam nam.

Yksi aiheeseen liittyva havainto on myos, etta ruokakaupassa kannattaa shoppailla mieluummin kaupan aariosissa kuin keskella ja lahella kassoja. Terveelliset ja tuoreet ruoat loytyvat kaupan ’ulkokehalta’. Taitaa patea myos Suomessa?

Thanks for...

2008-11-27T20:46:00.007+02:00

Tanaan on paiva, jolloin saa olla kiitollinen. Ihan luvan kanssa. On nimittain kiitospaiva. Jos jostain, niin siita olen talla hetkella kiitollinen ja helpottunut, etta kotipuolessa tapahtunut auto-onnettomuus aiheutti vain materiaalisia vahinkoja. Drive safely, sis.

Vietamme Thanksgiving-illan ruotsalais-usalaisen perheen luona ja toiveissa on paasta maistamaan myos taytettya kalkkunaa. Ettei paiva ihan pelkaksi juhlinnaksi mene, lahdin muutamaksi tunniksi toihin kurittamaan SAS:ia. Olen jo liian kauan valtellyt hankalaksi osoittautuneita analyyseja lihasvoiman pitkaaikasmuutoksista, mutta tanaan sain niihin jotakin jarkea. Vihdoinkin. Ehkapa paasen samalla eroon viime paivina vaivanneesta konferenssin jalkeisesta 'krapulasta'. Onnistuneen konferenssiviikonlopun jalkeen on ollut vaikea saada kiinni tyorytmista ja tekemattomat tyot tuntuvat kaatuvan ryminalla niskaan. Vali vali ja seli seli.

Oikeasti viikonloppu oli tosi onnistunut. Sain hyvaa palautetta esityksestani ja tarjolla oli monia mielenkiintoisia symposiumeita. Erityisen tyytyvainen olen kuitenkin niista lukuisista 'kaytavakeskusteluista', joissa pohdimme nykyisten ja tulevien tutkijakollegoiden kanssa tulevia hankkeita. Ensimmaista kertaa koin, etta konferenssin tarkein anti taisi tulla luentosalien ulkopuolelta. Paikalla oli myos joukko suomalaiskollegoita, joiden kanssa oli mukava vaihtaa kuulumisia pitkan tauon jalkeen. Eilen kavimme viela porukalla syomassa DC:ssa.

It's snowing!!

2008-11-18T22:20:00.003+02:00

Hihii. Onko paljon hienompaa kuin katsella pitkan kesan jalkeen ensimmaisten lumihiutaleiden tanssia tuulessa? Tyokaverit katsoivat minua vahan oudosti, kun aloin hihkumaan lumen tulosta. Viela ei kuitenkaan tarvitse etsia lumilapioita ja muuta talvirekvisiittaa, silla lunta tuli ihan vain maistiaisen verran. Mutta silti.

Toissa on riittanyt talla viikolla hassakkaa, kun koko porukka valmistautuu tulevaan Gerontological Society of American konferenssiin. On pidetty kenraaliharjoituksia ja fiilattu esityksia. Meilla on yhteinen symposium oman ryhman voimin. On ihan kiva, etta konferenssi jarjestetaan melkein kotikonnuilla DC:ssa, mutta NIH:n ei-kovin-reilun ohjeistuksen vuoksi konferenssipaivat tulevat venymaan melkoisen pitkiksi. Taalla on nimittain sellainen saanto, etta jos tilaisuus pidetaan lahempana kuin 50 mailin paassa kotiosoitteesta, ei ole oikeutta hotelliyopymiseen. Minulla ajomatkaa kertyy noin 50 km, mika sinansa ei ole paha, mutta liikenne DC:ssa ruuhka-aikana voi olla painajainen. Eli liikkeelle on lahdettava aikaisin aamulla. Onneksi viikonloppuna teilla on vahan rauhallisempaa.

Never say never

2008-11-15T21:28:00.006+02:00

Kymmenisen vuotta sitten tein itselleni lupauksen, etten enää ikinä pistäisi piikkareita jalkaani. Se oli silloista angstia kilpaurheilusta luopumista kohtaan. Tänään kuitenkin kääntyi uusi sivu sillä saralla.

Nauhoitin aamulla jalkaani punamustat Niken piikkarit, jotka löysin Floridasta 15 dollarilla. Kyseessä oli USAn maastomestaruuskilpailujen esikisat tunnin ajomatkan päässä kotoa - 8 km pitkin kumpuilevaa ja sateen pehmittämää pellonreunustaa. Pyssyn paukahdettua alitajunta yhdisti piikkarit ja kovan vauhdin ja säntäsin ylämäkeen USAn olympiakarsintakävijän perään. Eihän minun kunnollani 3.30 kilsavauhtia maastossa kovin kauaa jaksa. Lopun 7 km sain sitten kärsiä liian kovasta aloituksesta. Mutta onneksi oli edes piikkarit, ettei tossu lipsunut mudassa.

Pikapikaa seurakavereiden kimppakyydillä kotiin, vähän ruokaa ja sitten kohti kolleegan vauvakutsuja. Vauvakutsuista olen blogannut jo aiemmin. Kätevä juttu vauvakutsujen lahjahankinnassa on vanhempien laatima lahjalista. Vauvaosastolla vaeltaessani törmäsin mitä erikoisimpiin tarvikkeisiin: Patjan täristin säästämään äidin ja isän käsivoimia, muovinen istuinkaukalo vauvan pesuhetkiin, vauvan muotoihin muovautuva makuualusta ja säilytysrasia käytetyille vaipoille. Hmmm. Toisaalta itselläni ei ole niin paljoa kokemusta lastenhoidosta, että voisin kyseenalaistaa näiden tarpeellisuuden. Luultavasti näen vielä tänään jotain muita tuiki tarpeellisia varusteita.

Back to chilly weather from sunny Florida

2008-11-13T01:45:00.007+02:00

Kulunut viikonloppu sujui vaihteeksi pois kotimaisemista. Talla kertaa Floridan Clearwaterissa. Eilisen Veteraanipaivan juhlinnan ansiosta saatoin pitaa pidennetyn vapaan tyokuvioista ilman isompia omantunnon tuskia. Reissun paallimaisena motiivina oli kannustaa Darbya triathlonin puolimatkan MM-kisoissa, mutta samalla saimme tilaisuuden tavata ystavia Suomesta. Erityisen mukava oli nahda pikkuinen Charlotta. Lasten kautta todellakin huomaa, miten nopeasti aika kuluu. Ensi kevaana, kun seuraavan kerran naemme, han varmaan jo tapailee ensimmaisia kavelyaskeliaan. Janna oli myos todeta, etta kuluneen vuoden aikana olemme nahneet useammin D:n sukulaisia kuin omiamme. Hassua.

Viikonlopun ohjelma oli kokonaisuudessaan, yllatys yllatys, melko urheiluvoittoinen. Mita muuta voi odottaa kuin kuusi urheilukaverusta kokoontuu samalla paikkakunnalla. Valkohiekkaisiin uimarantoihin saimme kosketuksen lahinna juoksu- ja uintilenkkien kautta, mutta kaikkein autenttisin Florida-kokemus loytyi majapaikan uima-altaalta, kun sain yllytettya Andyn kanssani elakelaisrouvien vesijumppaan. Suomalaiset varikkaat uimamyssyt oli korvattu aurinkolipoilla ja -laseilla, mutta muuten meno oli samanlaista. Jumppaohjeet tulivat muuten nauhalta :)

Orlandon Disney World tuli myos koettua. Se siita paikasta. Olihan siella toki hienoja yksityiskohtia ja tuttuja satuhahmoja, mutta tosikko-aikuisen mielesta Magic Kingdom oli kaupallisuuden ja teennaisyyden huipentuma.

Syksy on ollut varsin vauhdikas ja ohjelmaa on riittanyt. Nyt tuntuu kivalta, etta voi valilla hengahtaa ja viettaa aikaa kotonakin. Ainakin tulevana sunnuntaina. Seuraavana viikonloppuna onkin sitten edessa konferenssi DC:ssa. Siella nakee taas tuttuja. Nyt pitaa jatkaa esityksen fiilaamista...

Change

2008-11-05T18:21:00.004+02:00

Monen amerikkalaisen unelmasta tuli totta, kun Obaman vaalivoitto viime yona varmistui. Seurasimme television valityksella eri kanavien vaalilahetyksia ja sinisen demokraattiaallon vyoryntaa yli Amerikan mantereen. Itarannikon osavaltioiden ja Ohion varmistuttua Obamalla, rebublikaanit alkoivat myontaa vaalitappionsa. Yo huipentui Chicagosta lahetettyyn Obaman viralliseen voittopuheeseen. Yleison reaktioista naki, etta tata oli odotettu kauan. Pitkasta aikaa sodan, hirmumyrskyn tuhojen ja talouskriisin keskella on kansalla on jotain juhlittavaa. Nyt on mielenkiintoista seurata, miten juhlat ja muutossloganit alkavat nakya maan politiikassa.

By Jack Gruber

Advises for trick-or-treating

2008-10-30T19:11:00.009+02:00

On taas Halloween-aika ja lapsiperheissa odetetaan karsimattomana perjantai-illan "Karkki tai kepponen" -kiertelya. Muutaman paivan on jo televisiossa naytetty noidilla ja lepakoilla kuvitettuja saatiedotuksia ja opastettu vanhempia turvalliseen hauskanpitoon. Turvallisuus, se tuntuu olevan tassa maassa isossa roolissa, tehtiinpa mita tahansa. Ikava kylla, usein hassulta kuulostavien ohjeiden takana piilee todellinen uhka. Tyokaverit ovat kertoneet omia kokemuksiaan omenoihin piilotetuista partakoneen terista, pimeiden katujen namusedista ja muista hulluista. Uskokoon kuka tahtoo, mutta Baltimoren monilla kaduilla ei todellakaan nay lapsia kulkemassa ovelta ovelle. Columbiassa kay varmasti vilina.

Tassa kokoelma ohjeita, jotka NIH valitti lasten vanhemmille:
Choose the safest routes to walk.
* Pick places where there are sidewalks or paths separated from traffic if possible.
* Remind children to watch for cars turning or pulling out of driveways.
* Look for well lit driveways, walkways or paths to the front door.

Do a costume check.
* Can the children walk easily in the outfit? Make sure the masks or head gear allow the children to see clearly what is around them.
* Be sure they can safely negotiate steps on dimly lit walkways.

When taking a group of kids trick or treating:
* Have a good ratio of parents/adults to children. For young children, consider
1 adult for every 3 children.
* Arrange the adults so that there is an adult in the front and one in the back. This is to prevent children from getting ahead or lagging behind the group.

Food safety
* Remind children not to snack while trick-or-treating.
* To further ensure compliance, parents should prepare an early meal for their kids so they aren't hungry when they receive candy.
* Tell them not to accept anything that isn't commercially wrapped.
* Parents should discard home-made candy or baked goods that aren't from friends or relatives.
* Inspect candy for any sign of tampering, including tears, discoloration, or tiny pinholes.

Happy Halloween!

It has been a year since we moved here

2008-10-28T00:33:00.008+02:00

Paivalleen vuosi sitten saavuimme Washington DC:n Dullesin lentokentalle kahden rinkan ja matkalaukun kanssa. 12 kuukaudessa tyopaikka, ymparisto, ihmiset ja tavat ovat tulleet tutuiksi ja olo tuntuu varsin kodikkaalta. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Mutta ei niista sen enempaa. Koska olemme taalla vain valiaikaisesti, kulttuurieroista ja pienista kummallisuuksista on oppinut olemaan stressaamatta. Kukin elaa tyylillaan. Isoin asia, jota aidosti kaipaan on perhe ja ystavat. Hyvat kuulumiset ja onnenhetket on helpompi jakaa skypen ja sahkopostin valityksella, mutta on myos vaikeita tilanteita, jolloin sanat eivat tunnu riittavan ja tuntee olevansa eristyksissa itselle tarkeista ihmisista. Onneksi en ole taalla yksin.

Tyosaralla kaikki on edennyt hyvin. Jos tuotoksissa mitataan, niin yksi artikkeli on julkaistu ja kaksi kassaria ovat parhaillaan arvioitavana. Tekeilla ja suunnitteilla olevien juttujen maaraa taytyy jo laskea kahden kaden sormilla. Eri asia tietysti sitten on, montako niista ehdin saada valmiiksi tulevan vuoden aikana. Kannustavaa oli kuitenkin pomolta kuulla, ettei kaikkea tarvitsekaan heti saada valmiiksi vaan voimme jatkaa yhteistyotamme Suomeen palattuanikin. Sehan oli alunperinkin yksi tarkea tavoitteeni. Toissa on kylla viela paljon opittavaa. Vielakaan en esimerkiksi ole osaa jakaa aikaani kirjoittamisen ja lukemisen valilla. Mita enemman lukee, kuulee ja nakee, sita vahemman sita tuntuu tietavan. Onneksi on viela vuosi aikaa... ja monta vuotta sen jalkeenkin.

Election Day is getting closer

2008-10-20T02:30:00.005+02:00

Kolme viikkoa vielä ja sitten tiedetään kuka muuttaa kenenkin kanssa Valkoiseen taloon. On ollut mielenkiintoista seurata ehdokkaiden erikoislaatuista kampanjointia, tv-väittelyitä ja mainoksia. Vaikka maa konttaa taloussektorilla ja monta muutakin tärkeää ongelmaa odottaa avointa keskustelua, ehdokkailla tuntuu olevan paljon tärkeämpää toisen mustamaalaaminen, syyttäminen ja haukkuminen. Erityisen läpinäkyvää tämä tietysti on ollut republikaanien leirissä. Paikka paikoin kansan yllyttäminen on johtanut epätoivottuihin ylireaktioihin kannattajien joukossa ja Arizonan senaattori on joutunut huonoon valoon jopa omiensa joukossa.

Suomalaisiin vaaleihin verrattuna median rooli on täällä ihan ylivertainen. Puolueetonta tietoa ehdokkaista on suhteellisen vaikea löytää, sillä sanomalehdet ja tv-kanavat ovat niin voimakkaasti kallellaan jompaan kumpaan puolueeseen. Siinä mielessä BBC ja YLE ovat tarjonneet objektiivisinta uutisantia. Viihdyttävää on kuitenkin ollut seurata mm. Saturday Night Livea, Daily Showta ja Colbert Reportia, joissa ehdokkaiden tekemiset ja sanomiset käännetään välittömästi vitseiksi. Välillä tuntuu siltä, että nämä koomikoiden luomat hahmot käyvät haamuvaaleja todellisten ehdokkaiden rinnalla. Joku sitäkin jo ehti spekuloimaan, että vaikka Tina Fey ei esitäkään varapresidenttiehdokas Palinia kovin myönteisessä valossa ja naurattaa ihmisia bimboilulla, niin hän on jättänyt toistaiseksi imitoimatta Palinin törkeät hyökkäykset Obamaan kohti. Eli republikaanien mielestä tästä voi olla heille jopa hyötyä.

Vaikka lämpö nousee ehdokkaiden ja kannattajien keskuudessa, niin ulkona alamme päästä syksyisiin lukemiin (ah, mikä aasinsilta). Muutama päivä sitten nautimme vielä helteisistä syyskeleistä, mutta viikonloppuaamuisin lämpötila laski alle 10 asteen. Tätä ihanan kirpakkaa keliä onkin jo kaivannut pitkän kesän jälkeen.

Sore legs but happy mind

2008-10-13T16:56:00.004+02:00

Olipa kisa. 3.10,03 ja 18 minuutin ennatysparannus maratonilla. Vaikka etukateen ajatellen 3.10 tuntui epatodelliselta tavoitteelta, pienenpieni harmitus on siita etta A-luokka jai vain 3 sekunnin paahan. Toisaalta, paljoa ei ollut kiristamisen varaa. Reippaan alkuvauhdin jalkeen vauhtini alkoi hiipua 30 km jalkeen. Seuraavat 10 km olivatkin melkoista raastamista, mutta lopussa sain viela aikaiseksi parin kilsan loppukirin. En tieda, ennatysjuoksusta huolimatta, taytyy todeta ettei maraton taida olla minun matkani. Lyhyemmat kisat ovat kivampia.

Pakko lopuksi taas todeta, etta hieno kisa. Hyvat jarjestelyt ja mahtava kannustus. Parin mailin patkaa lukuunottamatta katujen varret olivat taynna kannustajia ja bandeja. Eika todellakaan tarvinnut juosta yksin. Yli 31 tuhatta juoksijaa 45 tuhannesta ilmoittautuneesta paasi maaliin.

Nyt on huilin aika.

26.2 on Sunday

2008-10-10T19:59:00.003+02:00

Huh, selvisin kunnialla aamuisesta lihavuutta ja lihasvoimaa kasittelevasta esitelmastani NIAn sisaisessa kokouksessa. Eilen illalla oli viela 'pikku' paniikki paalla, mutta parin harjoituskerran jalkeen sain koottua ajatukseni ja aamulla kaikki meni hyvin.

Nyt jannittamisen kohteen voikin sitten siirtaa kohti sunnuntain maratonia. Chicagoon on luvattu kisa-aamuksi +15C ja aurinkoista eli hyvassa kelissa paasemme tana vuonna juoksemaan. Viimeistelyharjoitus Phoenixin helteessa ei antanut paljon luottoa tulevaan koitokseen, mutta nyt fiilis on hyva. Tasaisella 7.15 (4.30/km)mailivauhdilla on tarkoitus lahte liikenteeseen ja vasta matkalla sitten selviaa onko vauhti liian kovaa vai ei. Kisaa voi seurata taalta ja taalta.

Oh Arizona!

2008-10-09T08:05:00.004+02:00

Olen jumissa Atlantassa. Ukkosmyrsky on sekoittanut lentoliikenteen ja koko lentokenttä näyttää olevan kaaoksen vallassa. Onneksi kannettavassa on vielä vähän virtaa jäljellä..

Konferenssireissu Phoenixiin oli vallan onnistunut. Ohjelma oli monipuolinen ja esitykset herättivät paljon uusia ajatuksia. Samalla tuli ideoitua pari uutta tutkimusaihetta NIAn ja University of Marylandin tutkijoiden kanssa. On tosi kivaa ja motivoivaa, että ympärillä on ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita samanlaisista kysymyksistä ja että olen päässyt ’piireihin’. Mukava oli myös huomata, että lihavuustutkijat ovat vähitellen laajentaneet katsontakantaansa rasvakudoksesta myös lihas- ja luukudoksen puolelle. Siinä mielessä oma tutkimusaiheeni on hyvinkin ajankohtainen.

Yhden ylimääräisen päivän ansiosta ehdimme tutustumaan Phoenixin ulkopuolelle Arizonan aavikolle, vuoristoon ja Grand Canyonille. Oli niin hienoa. Iltapäivän vaellusreissu 4000 jalan korkeuteen (1200 m) oli jotain ihan muuta kuin mihin vehreässä Marylandissa on tottunut. Korkeita aavikolta kohoavia vuoria, punaista hiekkaa, kaktuksia ja liskoja.

Superstition mountain in sunset

Seuraavana aamuna lähdimme klo 5 ajamaan kohti Grand Canyonille. Taas oli ihmettelemistä maisemissa. Tavoitteenamme oli saavuttaa Grand Canyon ajoissa, mutta matkalla ehdimme jaloitella Sedonan punavuorten kupeessa ja piipahtaa suomalaisjuoksijan treenimaisemissa Flagstaffin korkeuksissa. Grand Canyonilla teimme muutaman tunnin päivävaelluksen kohti kanjonin pohjaa ja Coloradojokea. Auringonlaskua ihailimme kanjonin reunalta yli mailin syvyyteen laskevalla harjanteella istuen. Ihan uskomaton paikka. Auton mittariin kertyi päivän aikana yli 1000 kilometriä ja taas tuli todettua, että ei todellakaan ole olemassa yhtä Amerikkaa.

Sedona's red mountains

Hiker in the Grand Canyon

Obesity conference in Phoenix

2008-10-03T20:37:00.002+02:00

Saavuin juuri aurinkoiseen Arizonaan. Kello on kymmenen aamulla ja lämpömittari vipeltää +35C lukemissa. Ympäristökin näyttää aika erilaiselta. Phoenix on tasainen kuin pannukakku, mutta ympärillä kohoaa punertavanhohtoiset vuoret. Niiden takana on lisää autiomaata. Vihreää luontoa ei ole paljoa tarjolla, paitsi palmujen ja kaktusten muodossa.

Miksi Phoenixissa? Osallistun Amerikan Obesity Societyn (NAASO) konferenssiin. Tiedossa on mielenkiintoiset viisi päivää. Ensimmäistä kertaa tietääkseni lihavuustutkijat ovat mm. järjestäneet oman symposiumin vanhusten lihavuudesta. Itselläni on huomenna posteriesitys lihavuuden ja heikon lihasvoiman yhdistelmän vaikutuksista liikkumiskykyyn. Ei ole paineita, posteriesitykset on kivoja. Pääsen esittämään tuloksiamme myös toistamiseen epidemiologien omassa oheissessiossa. Erityisen iloinen ja innostunut olen siitä, että tiedossa on virallisen ohjelman ohessa palavereja nykyisten ja tulevien yhteistyötahojen kanssa.

Tulevat päivät ovat täynnä tiedettä, mutta yhden ekstrapäivän ansiosta pääsemme käymään Flagstaffissa ja Grand Canyonilla. Jossain välissä pitäisi myös ehtiä tekemään viimeinen virittelytreeni ensi viikonlopun maratonille.

Race report from Philly

2008-09-22T15:47:00.005+02:00

Philadelphia ei pettanyyt taaskaan, ei jarjestelyilta eika tuloksilta. Kaupungissa todella osataan isojen katukisojen jarjestaminen. Sunnuntaina oli vuorossa koko kesan tahtaimessa siintanyt puolimaraton. Pitkasta aikaa olosuhteet olivat myos juoksijoiden puolella ja paasimme matkaan 15 000 muun juoksijan kanssa raikkaassa aamusaassa. Omalta osaltani kisa sujui mainiosti. Etukateen laatimastani mailiaikataulusta ei ollut muuta kuin psykologista hyotya matkan varrella, silla kulku oli alusta lahtien 10-15 sekuntia suunniteltua reippaampaa. Vaikka 8-9 mailin kohdalla jalat alkoivat vasya vauhdista, sain viela kiristettya vauhtia loppua kohden. Loppuaika 1.27.48 yllatti itsenikin, mutta ei kuulemma treenikavereitani. Samalla tuli kuitattua pari pojoa TuUL:n Kalevanmalja-keraykseen. A-luokkakaan ei lopulta jaanyt kovin kauas.

Nyt jalat ovat vasyneet ja mieli vahan liiankin tyytyvainen. Ehka parin paivan huili auttaa ja saan koottua ajatukset kohti kolmen viikon paasta koittavalle maratonille. Aikatavoitteetkin taytyy ehka miettia uusiksi.

Maantantait ovat muuten jannia paivia toissa. Viikonlopun aikana sita aina melkein unohtuu mita varten taalla maassa olemme. Emme olekaan vain nauttimassa urheilutarjonnasta ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksista, vaan oikeasti vauhdittamassa tieteellista 'uraamme'. Eli siis mars mars, takaisin toiden aareen.

Fay, Gustav, Hanna and Ike

2008-09-15T23:50:00.002+02:00

Amerikassa eletaan sita aikaa vuodesta, jota kutsutaan hurrikaanisesongiksi. Ja onhan niita trooppisia myrskyja riittanytkin viimeisten viikkojen aikana. Gustavin iskua pelattiin Louisianassa ja erityisesti kolme vuotta sitten runneltuneessa New Orleansissa, mutta onneksi tuhot jaivat pelattya vahaisemmiksi ja toista miljoonaa evakuoitua asukasta saattoivat palata takaisin kotiinsa ja alkaa kiukutelemaan turhasta evakuoinnista kuvernoorille. Myos Haiti, Kuuba ja Caribian meren muut saarivaltiot ovat kokeneet kovia viimeisten viikkojen aikana. Niista uutisoidaan paljon vahemman, vaikka uhriluvut ovat satakertaisia USAan verrattuna.

Hanna on ollut naista trooppisista myrskyista ainut, joka on ylettynyt Keski-Atlantin rannikkoseudulle. Vaikka yleensa saakanavan yliaktiivinen ja reaaliaikainen myrskyseuranta aiheuttaa paan pyorittelya, niin toissa viikolla seurasimme kanavan valityksella tarkasti Hannan etenemista. Kauan odotetut Suomi-vieraat sattuivat saapumaan juuri pahimman myrskyn aikaan DC:hen. Onneksi myrsky ei ollut muuta kuin kovaa tuulta ja kaatosadetta, joten lomalaisten viikko ei muuttunut selviytymistaisteluksi. Myrsky meni ohi muutamassa tunnissa ja illalla paistoi jo aurinko. Tassa mielessa tata kolkkaa Pohjois-Amerikasta ei turhaan kutsuta turvallisimmaksi seuduksi.

Viikonloppuna Ike teki pahoja tuhojaan Houstonin ymparistossa ja koko Meksikonlahden alueella. Valittomasti tuhojen vakavuuden selvittya, bensan hinta lahti ylamakeen. Viikonlopun aikana jopa 30 senttia gallonalta. Suomalaisen mittapuun mukaan tamanaamuinen 3.80 $ gallonalta vastaa noin 70senttia litralta. Namakin hinnat saivat 17 osavaltion paattamaan, etta koulut ovat suljettuna maanantaina ja jatkossakin nelipaivainen kouluviikko voi olla todellisuutta koulubussien polttoainekustannusten saastamisen toivossa. Moni aikuinenkin on siirtynyt samasta syysta nelipaivaiseen tyoviikkoon.

Tuleva viikko nayttaa hiljaisemmalta, silla Atlantilla ei ole yhtaan aktiivista sykloonia keraamassa voimiaan. Onneksi.

Try to learn from your mentor

2008-09-04T00:26:00.004+02:00

Koskaan ei ole niin hyva, etteiko olisi varaa vahan parantaa. Tata ohjenuoraa yrittaa pomoni toteuttaa joka yhteydessa. Loppuviikosta Amerikan Geriatrics Society jarjestaa fatigue-seminaarin, jossa pomolla on kaksi esitysta. Esityksia on valmisteltu huolella monta tyopaivaa ja -iltaa, viikonloppuna tuli kuulemma luettua noin 100 artikkelia aiheeseen perehtymiseksi. Sitten on viela loppusilaus eli esitelman pitaminen. Oikean itseluottamuksen loytamiseksi ja sujuvuuden varmistamiseksi han halusi vetaa kenraaliharjoitukset. Parin tunnin valein han piti 30 min esitelmat ja pyysi kriittisia komemmentteja. Samaa tyoskentelymallia olemme muutenkin hyodyntaneet. Jokainen tutkija vuorostaan pitaa esitelman omasta tutkimuksestaan ja toisilla on vapaa sana arvioida esitysta, tyylia, kielta ja jopa ulkoasua. Huomenna menen katsomaan, miten pomon esitelmat tositilanteessa sujuvat. Hyvin tietysti.

En malta olla mainitsematta. Viikonloppuna koittaa yksi taalla olon huippuhetkista, kun saan siskon kylaan. Kymmenen kuukautta olen yrittanyt kuvin ja sanoin selittaa milta taalla nayttaa ja tuntuu elaa, nyt saan mahdollisuuden jakaa arkipaivat livena. Turvallista lentoa Siru ja Aleksi! Syysvaatteet voi jattaa kotiin :)

Sarcopenia conference

2008-09-01T19:12:00.002+02:00

Paasin perjantaina osallistumaan ‘kuunteluoppilaana’ sarkopenia-aiheisen tyoryhman 7 tuntiseen palaveriin. Saman poydan aarelle oli kokoontunut 15 nimekasta lihasvoima- ja kehonkoostumustutkijaa pohtimaan sarkopenian maarittelya, mittaamista ja kliinisia seuraamuksia. Tyoryhman tavoitteena on tuottaa suosituksia sarkopenian maaritelmaksi seka ehdottaa tyovalineita sarkopenian validiin ja luotettavaan diagnosointiin. Aihe ei ole helppo, mutta tavoite aarimmaisen tarkea. Avauspuheenvuoroista lahtien oli havaittavissa, etta vaikka kaikilla on mielessaan samansuuntainen tavoite, nakemyseroja loytyy. Toisten mielesta kasite sarkopenia johtaa harhaan todellisesta ongelmasta - lihasheikkoudesta, toiset taas haluavat sinnikkaasti pitaa kiinni lihasmassan arvioinnista ja nakevat kehonkoostumusmittaukset tarkeana osana kliinista paatoksentekoa.

Vaikka tama yksittainen palaveri ei asiaa kovin paljoa eteenpain vienytkaan, tyoryhma sai tunnistettua tarkeimpia tutkimuskohteita ja pyrkii vastaamaan niihin yhdistamalla kaytettavissa olevia tutkimusaineistoja. Tyo jatkuu tutkimusryhmien valisen yhteistyon kautta ja lahiajan tavoitteena on jarjestaa suurempi kansallinen kongressi aihealueen ymparilla. Kaukaisempana tavoitteena on saavuttaa yksimielisyys maaritelmasta, hyvaksyttaa se viranomaisilla FDA:ssa ja sen jalkeen avata ovet yritysmaailmaan. Geriatrit tahtovat kuulemma mukaan vanhusbusinekseen.

Koska aihealueen ymparilla pyoriva keskustelu on itselle tuttua kirjallisuuden perusteella, oli mielenkiintoista paasta ”livena” kuuntelemaan tutkijoiden mielipiteita ja ajatustenvaihtoa. Samalla oli lohdullista huomata, miten ”isommissakin piireissa” painiskellaan ihan samojen kysymysten kanssa mita itse on viime aikoina pienessa mielesssan pohtinut. Henkilokohtaisesti paivan antia ei suinkaan vahenna sekaan seikka, etta paasin paivan mittaan vaihtamaan ajatuksia useamman nykyisen ja tulevan kollaboraattorin kanssa. Piirit ovat pienet ja kynnys ottaa yhteytta madaltuu kummasti, kun on tavannut henkilokohtaisesti aiemmin.

Watch out the yellow school buses!

2008-08-27T00:38:00.013+02:00

Lopetellessamme aamutreenia laheisen lukion urheilukentalla havahduin siihen, etta paikallisen lukion parkkipaikka oli tayttynyt autoista. Tata ei ole tapahtunut moneen kuukauteen. Niinpa niin. Julkiset koulut avasivat ovensa talla viikolla, yksityiskoulut jo aikaisemmin.

Juoksukavereilta kuulin, miten heidan perheissa koulun alkuun on valmistauduttu. Ylaasteikaiset olivat viime tingassa kasanneet kokoon kesaksi annettuja tehtavia ja nuoremmat olivat panostaneet enemman tarvikepuolella. Itse asiassa kaikille, luokka-asteesta riippumatta, annetaan koulusta tarvikelista, jonka jokainen kay sitten omilla rahoillaan ostamassa. Koulukirjojen osalta kaytanto vaihtelee kouluittain, mutta useimmiten ne jaavat itse ostettavaksi.

Paikallinen aviisi osasi kertoa myos avausviikon ruokalistan:
Ma: pizza, vihannes/hedelma, maito
Ti: paistettu popcorn kana perunarullan kanssa / pepperoni pizza
Ke: omavalintainen burgeri / paistettu kana maissileipakuorutuksella
To: spaghettia lihakastikkeella, leipatikkuja / vohveli kinkkusiivun kera
Pe: maissitortilla lihataytteella / kanasalaatti leipatikkujen kanssa

Nam nam. Ehka tasta syysta moni turvautuu omiin evaisiin, joiden ravitsemuksellinen anti ei yleensa ole sen kummoisempi. Voileipaa, snackseja ja limpparia. Aika monella – valitettavasti kuulemma. On toki niitakin, joiden evasrasiasta loytyy hedelmia ja vihanneksia. Treeniryhman opettajajasen kertoi kokemuksistaan, etta lapset syovat kuulemma yha harvemmin lamminta ruokaa koulussa. Valipalat kylla maistuvat. Ja niita syodaan kuulkaa paljon. Joka valissa rapisee paallyspaperi tyopaikan sermin takana.

Back to the routines

2008-08-22T18:02:00.006+02:00

Eka tyoviikko loman jalkeen on paria tuntia vaille valmis. Aika vaihtelevia fiiliksia pyorinyt paassa viikon aikana. Paasin mukavasti tyorytmiin kiinni, kun pistin review-artikkelin oikovedoksen kuntoon. Sain myos hyvaa palautetta pomolta biomarkkeri-kasikirjoituksesta. Sen jalkeen tuli stoppi. Olisi pitanyt alkaa ideoimaan seuraavaa tutkimusta ja ottaa vahan aivokapasiteettia kayttoon, mutta mita viela. Ajatukset ovat ihan lomatunnelmissa ja mieli harhailee muissa jutuissa. Tahan nuupahdukseen taitaa vaikuttaa sellainen yksinkertainen juttu, etten ole saanut nukuttua riittavasti. Senkin myohaisillan telinevoimistelu- ja yleisurheilulahetykset. Ja BMX pyoraily. Sitakin on muka pitanyt netista katsoa. Ihan pakko kuulemma. Eilisiltana olin jo niin vasynyt, etta nukuin olohuoneen lattialla ja minut heratettiin aina tarkean lajin ilmestyessa ruutuun. Etta sellaista.

Onneksi on viikonloppu edessa. Tanaan illalla pizzanpaistajaiset pomon luona, huomenna maratonstudio juoksukavereiden kanssa ja sunnuntaina 10 mailin kisa. Sunnuntai nayttaa varmaan jo vahan suuntaa missa maratonvalmistautumisessa mennaan. Ainakin treeneja ja kilsoja on kertynyt kivasti. Viime viikollakin kolmea vaille 100 km.

[edt: Sain juuri meilia Annals of Internal Medicinesta. Tuli jo toinen hylky lihavuus/lihasvoima-kassarille. Minnekohan seuraavaksi?]

In the name of the Olympic Spirit

2008-08-14T00:16:00.004+02:00

Kotiutuminen Suomi-loman jälkeen uudelle mantereelle on sujunut olympialaisten tunnelmissa. Ilta toisensa jälkeen on mennyt televisiota katsellessa. Olympialähetykset ja finaalisuoritukset nimittäin tulevat USAn itärannikolla primetime-aikaan. Vaikka yleisurheilu alkaa vasta loppuviikosta, on mielenkiintoisia lajeja ollut seurattavana. Eilen illallakin piti venyttää nukkumaanmenoa, jotta näin telinevoimistelun joukkuekilpailun ja uimahyppyjen parikilpailun loppuhuipentumat. Hienoja suorituksia ja erityisesti kiinalaiset loistavat taito- ja voimalajeissa. Eiliset naisten telinevoimistelun olympiavoittajat olivat niin lapsenkasvoisia, ettei kukaan usko heidän olevan 16-vuotiaita. Keneltäkään ei voi jäädä huomaamatta, että Kiina on "vähän" panostanut kotikisoihinsa. Silmiinpistävää on ollut myös suurvaltojen välisten kamppailujen pohjustaminen ja hehkuttaminen. Viime päivinä USA ja Kiina ovat kohdanneet ainakin koripallossa, vesipallossa sekä voimistelun ja uimahyppyjen joukkuekisoissa, ja selostajat elävät niin tunteella mukana. Minkäs näyttämö nämä kisat olivatkaan??

Yhtään suomalaissuoritusta en vielä ole onnistunut näkemään, eikä YLEn nettilähetyksistäkään ole ollut apua, sillä ulkosuomalaisilla ei ole niihin asiaa. Tulisi P jo kotiin, niin saisimme TSE:n kautta yhteyden Suomeen. Ehkäpä tänä iltana Hanna-Maria Seppälä kuitenkin vilahtaa kuvissa, kun naisten vaparin välierät uidaan.

This is my home

2008-08-08T21:54:00.008+02:00

Suomi-vierailu alkaa olla lopuillaan. Huominen päivä vielä ystävien seurassa Ruissalossa ja hääjuhlassa Kakskerrassa, ja sen jälkeen onkin aika matkata aamuyöstä Helsinkiin ja kääntää katse taas toiselle mantereelle.

Kivaa on ollut. Aivan huippua. En osannut kuvitellakaan, miten hyvältä tuntuu tallustella kotimaan kamaralla. Perheellä ja ystävillä on tietysti iso rooli tuttuuden tunteen luomisessa, mutta onhan Suomen luonto ja rauhallisuus myös ihan ainutkertaista. Ei yhdeksän kuukautta niin kovin pitkä aika ole, mutta jännästi tuntuu siltä kuin emme olisi lainkaan olleet pois kotimaisemista. Samalla tavalla tuntuu myös oudolta ajatus siitä, että olemme oikeasti lähdössä takaisin ylihuomenna. Vaikka kuinka viihdymmekin USAssa, niin voisin saman tien jäädä kotiin. Täällä on kaikki oikeasti tärkeät henkilöt ja asiat.

Visiitin aikana meillä on ollut myös aikaa miettiä tulevaisuutta. Ennen lähtöä minulle ehdotettiin parin vuoden postdoc-kauteni jatkamista vuodella-kahdella. Mielenkiintoista työtä olisi tarjolla, mutta monta asiaa painaa toisessa vaakakupissa. Lupasin kertoa päätöksestämme parin viikon kuluttua.

10 kuukautta seuraavaan visiittiin. Silloin olemme kyllä pidempään. Nyt aikaa ei juuri jäänyt lomailuun, mutta panostimme tällä kertaa määrään. Pikaisen laskutoimituksen mukaan kyläilimme reilun viikon aikana 15 kyläpaikassa. "Kotona" ehtii sitten taas levätä.

I'm having travel fever

2008-07-29T20:48:00.004+02:00

Perjantaina. Silloin koittaa kauan odotettu kesaloma koti-Suomessa. Mita lahemmaksi lahtopaiva tulee, sita enemman alkaa vatsassa kutittaa. Monta kertaa kuluneiden yhdeksan kuukauden aikana olemme miettineet, etta "sitten kun olemme Suomessa, niin...". Nyt se paiva on lahella ja mieli siita iloinen. Sita ennen kaymme kokemassa tyokavereiden kanssa huvipuiston harveleita ja paikallisen pesapallo-ottelun tunnelmaa.
Pian nahdaan!

Hurricane Dolly came to visit east coast

2008-07-24T04:17:00.004+02:00

Uutisista tuttu Dolly-hurrikaani iskeytyi keskiviikkona Teksasin rannikolle. Kakkosluokan myrskyksi nimetty lady ei ainakaan toistaiseksi ole aiheuttanut massiivista tuhoa, mutta sen ennakoidaan tuovan mukanaan tulvavaaran moniin Teksasin rannikkokaupunkeihin. Jopa 50 cm vesikertymää pelätään. Vilkkainta hurrikaaniaikaa on kuulemma elo-syyskuu, joten ehkä Dolly on vasta alkusoittoa syksyn myrskyille.

Täällä vähän ylempänä itärannikolla voimakkaat myrskyt ovat harvinaisia, mutta Dollyn vaikutus näkyy ja kuuluu meilläkin. Tänään alkoi sade- ja ukkoskausi, jonka ennakoidaan kestävän useamman päivän. Yhdistettynä helteiseen säähän, ukkoset ovatkin olleet viime viikkoina varsin yleisiä. Aika vaikuttavaa seurata massiivista valoshowta kotiparvekkeelta. Pääkaupunkiseudulle annettiin tänään myös tulvavaroitus. Vielä sade on ollut kohtalaista, mutta ehkäpä se yltyy yön aikana. Toisaalta eipä olisi ensimmäinen kerta, kun sutta on huudettu vähän turhan kovalla äänellä.

Something very special

2008-07-17T17:18:00.005+02:00

Uusi ulkoministerimme Alexander Stubb on parhaillaan valtiovierailulla DC:ssa Condoleezza Ricen vieraana. Onhan taalla muitakin poliitikkoja viime aikoina kaynyt mm. Paavo Vayrynen, mutta talla kertaa meidan mielenkiintomme on tarkkaakin tarkempaa. Olimme nimittain tana aamuna Stubbin kanssa aamulenkilla DC:n keskustassa. Kylla. Ja eilen illalla Suomen suurlahettilaan Pekka Linnun jarjestamalla vastaanotolla hanen edustusasunnossaan. Kylla.

Idea yhteydenotosta ulkoministeriin sai alkunsa Joroisten puolimatkan triathlonkisasta. Laji kun on lahella sydanta, olemme seuranneet ministerin valmistautumista kyseiseen kisaan hanen bloginsa valityksella. Minuuttiaikataulustaan huolimatta Stubb pystyy irrottamaan treenaukseen 7-10 tuntia viikossa. Aika ihailtavaa. Anyway, ajattelimme tarjota hanelle aamulenkkiseuraa kotikonnuillamme ja turvallisuustarkistusten jalkeen saimme yhteydenoton hanen avustajiltaan. Taytyy sanoa, etta on kovakuntoinen kaveri ja varsin miellyttavaa lenkkiseuraa. Keskustelu pyori arvatenkin urheilun ymparilla, vaikka vahan myos tutkimusasioista vaihdoimme ajatuksia Dr. Stubbin kanssa. Huominen lenkki jaa minulta valitettavasti valiin omien tyovelvollisuuksien vuoksi, mutta P on menossa.

Etta sellaista. Kaikkea sita tuleekin tehtya.

Blueberry pie

2008-07-14T23:16:00.006+02:00

Viikonloppuna suuntasimme molempian paivina maaseudulle kuumuutta hehkuvaa asfalttia pakoon. Launtaina menimme mustikkaan. Melkein olivat mustikat niin isoja, etta mummo olisi niihin mahtunut. Ei nyt aivan, mutta pensaat muistuttivat enemman viinimarjapensaita kuin pienia 20 sentin korkuisia mustikanvarpuja. Suu sinisena kavelimme kohti rahastuspistetta ja paatin viela kayda poimimassa vahan mustia vadelmia seka nostaa pellosta muutaman punajuuren. Kylla oli leppoisa meininki. Perinteisesti valtaosa mustikoista loysi tiensa pakastimeen, mutta on jaakaapissa viela pari litraa mustikoita puuron paalle laitettavaksi ja leivontaan. Illalla olikin mustikkapiirakan vuoro. Nam nam.

Sunnuntai sujui juoksuvaelluksen merkeissa. Olimme todella landella. Edes auton GPS ei loytanyt signaalia eika tieta. Aikamme etsimme luontopolun alkupaata, ja karttapistetta. Emme uskaltaneet lahtea vieraaseen metsaan ilman karttaa, vaikka kun reitti kulki koko ajan joen vartta pitkin. Onneksemme bongasimme yhdelta parkkipaikalta karttataulun, josta nappasimme kamerall kuvan ja eikun menoksi. Niksi-Pirkasta opittua. Huvia riitti pariksi tunniksi. Sen jalkeen polku muuttui risukoksi ja pelko kuparipaakaarmeista iski takaraivoon. Eikun pois. Ja nopeaan. Polun vieressa kimaltanut virtaava joki oli niin houkutteleva, etta paadyimme sinne lopuksi uimaan kasipohjaa.

Flip flops

2008-07-11T15:46:00.004+02:00

Flaps flaps flaps. Tama on tuttu aani kaupassa, kadulla, missa vaan. Amerikkalaiset ovat flip flopsien suurkuluttajia ja sen kylla huomaa kenkakauppojen valikoimassa. Itse en ole muovijalkineiden ystava, mutta monet vannovat niiden nimeen kuumana ja hikisena kesapaivana. Hintakin on kohdillaan. Tavallaan siis ihan ymmarrettavaa.

Mutta tatakaan asiaa ei voi sivuuttaa olankohautuksella, vaan tutkijan analyyttinen mieli ottaa ylivallan. Mika naissa koko kansan suosikkijalkineissa tekee niista niin epaterveelliset? Tata kysymysta aivoriiheilimme yhtena paivana korealaisen postdoc-kolleegani kanssa, joka erikoistunut kavelyn biomekaaniseen analyysiin. Selvaa on, etta flip flopsit muuttavat kavelyamme. Askel lyhenee, varpaiden koukistajalihakset ylirasittuvat varpaiden yrittaessa puristaa 'kenkaa' jalkapohjaa vasten ja taman seurauksena normaalin kavelyyn kuuluva kantaisku jaa olemattomaksi. Ei ihme, etta monet flip flopsien kayttajat valittavat jalkateran kipuja, plantaarifaskiittia ym. Yhdistettyna ylipainoon jalkinevalinta ei ehka ole paras valinta monelle takalaiselle. Tai muillekaan. Veikkaan, etta muutaman vuoden paasta flip flopsien kaytto nakyy tule-sairauksien tilastoissa kasvaneina jalkateravaivoina.

Mietimme jopa puolivakavissamme, etta pitaisiko aiheesta tehda pieni tutkimus kavelylaboratoriossamme. Nopean selvityksen perusteella loysimme heti pari ryhmaa, jotka tyoskentelevat aiheen ymparilla. Onhan naita kenkia ollut jo vuosikausia markkinoilla. Trendit muokkaavat tutkijan tyota...

Happy 4th

2008-07-05T20:23:00.004+02:00

Neljäs heinäkuuta on tärkeä päivä amerikkalaisille. Silloin juhlitaan maan itsenäisyyspäivää. Päivä on oikeasti koko kansan juhlapäivä ja siihen valmistaudutaan sini-puna-valkoista rekvisiittaa ostamalla ja hakeutumalla grillausmahdollisuuksien ääreen. Tai sitten kaupungin keskustaan piknikille. Näin ainakin DC:ssä. Sateisen kelin vuoksi jätimme piknikin väliin ja saavuimme National Mallille vasta vähän ennen ilotulitusten alkamista. Siellä oli aika moni muukin. Todella moni muu. Ihmiset olivat viettäneet iltapäivää live-musiikkia kuunnellen ja osallistumalla perinnefestivaaleille. Ilotulitus oli...iso, näyttävä ja äänekäs. 20 minuuttia suoraa tykitystä orkesterin soittaman musiikin tahdittamana. Aikas hienoa. Mutta, kuten Suomessa on tapana kommentoida: "taas menivät verorahat taivaan tuuliin".

Mukava piirre tämän vuoden itsenäisyyspäivässä oli sen sijoittuminen perjantaihin. Pitkä viikonloppu ja lunki perjantai olivat kovinkin tervetullut kiireisten viime viikkojen jälkeen. Pikkaisen piti töitä tehdä, mutta muuten otimme vähän rennommin. Huomenna on taas ohjelmaa tarjolla. Aamulla paikallinen 5 km juoksukisa ja sen jälkeen pyöräretki NIH-kavereiden kanssa Great Fallseille, paikalliselle Niagran putouksille.

We are regret to inform you that...

2008-06-26T16:58:00.003+02:00

Sain tanaan kauan odotun kirjeen JAMAsta. Pitka review-aika antoi vahan viitteita siita, etta juttu on saattanut menna kolmannelle arvioitsijalle. Ja niinhan siina oli kaynytkin. Kaksi ekaa arviota tyosta olivat hieman erisuuntaisia, toinen esitti tiukempaa kritiikkia ja toinen naki tyossa potentiaalia. Kolmannen kommentit ja edioriryhman keskustelut kallistivat vaa'an hylkayksen kannalle. Tata osasin vahan odottaakin. JAMAan lahetetaan vuosittain noin 6000 kasikirjoitusta, joista puolet paasevat arvioitavaksi ja lopulta vain 8% hyvaksytaan julkaistavaksi. Heh, ainakin paasimme parempaan 50% joukkoon. Saimme kuitenkin hyvat ja rakentavat kommentit, joiden avulla on hyva alkaa parantamaan tutkimusta. Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun. Ehka taytyy seuraavaksi yrittaa yleislaaketieteellisen lehden sijasta spesifimpaa lehtea.

Jotain positiivistakin tyorintamalla. Sain juuri kutsun kirjoittaa ikaihmisten lihavuudesta katsausartikkelin eurooppalaiseen lihavuuslehteen. Aikas siistia. Sita vain ihmettelen, etta mista ovatkin keksineet kysya minua tuohon hommaan. Kenella on sormet pelissa?

Healing touch of physical therapist

2008-06-26T01:05:00.005+02:00

Viimeisten viikkojen aikana olen joutunut / paassyt omakohtaisesti tutustumaan paikalliseen fysioterapiatarjontaan. Sinnikas pohjevamma ei suostunut omahoidolla parantumaan. Siina vaiheessa kun lenkit piti jattaa juoksematta, lahdin lopulta jouksuporukasta tutun urheilufysioterapeutin vastaanotolle. Pohkeen takimmaisessa lihasaitiossa oleva jumi hellitti vahan kerrallaan, vaikka jouduinkin monta kertaa rohkaisemaan kaveria kovempaan kasittelyyn. Mielenkiintoista oli tutustua uuteen toiminnalliseen manuaalisen terapian tekniikkaan, joka oli sekoitus hierontaa, PNF:ta ja venytysta.

Suomalaisesta fysioterapiakaytannosta poiketen fysioterapeutit tyoskentelevat isossa huoneessa, jossa on hoitopoytia, terapiavalineita ym. iloisesti sekaisin. Tarvittaessa hoitopoyta erotetaan muusta tilasta verholla, mutta muuten fyssarit ja asiakkaat jutustelevat rennosti toistensa kanssa. En tieda kuinka yleinen kaytanto tama on tassa haveliaisyytta korostavassa maassa, jossa laakarit kuuntelevat keuhkotkin paidan lapi. No, ehka asiaan vaikutti sekin, etta kyseessa oli urheilufysioterapiaklinikka.

Nyt jalka toimii jo hyvin ja sunnuntaina uskaltauduin ekaa kertaa pitkasta aikaa lahtoviivalle. Matka oli vain 5 km, mutta ekan kilsan jalkeen jalat olivat hapoilla melkein kuin olisi juossut neljannesmailin loppusuoraa. Mutta hei, paasin kuitenkin maaliin ja vielapa palkintorahoille. Vahaista juoksutuntumaa enemman suoritukseen vaikutti kuuma ja kostea keli. Eipa tarvitse minun enaa menna +30C kuumuuteen kisailemaan. Syksya odotellessa. Ja Suomi-vieraita. Lahdenkin tasta P:ta vastaan lentokentalle.

Happy Saint John's Day

2008-06-20T14:37:00.003+02:00

Suomessa juhannuksen juhlinta taitaa olla juuri nyt parhaimmillaan. Kaihoten olen kuunnellut kavereiden kertomuksia juhannussuunnitelmista, mokkeilysta ja kokon polttamisesta. Tassa alkaa pikku hiljaa olla ikava suomalaista saunaa, uintia puhtaassa jarvivedessa ja luonnon hiljaisuutta. Onneksi kotimaan visiittiin on aikaa enaa reilu kuukausi. Eikohan sen ajan malta odottaa.

USAssa ei juhannusta juhlita (onhan se alunperin pakanallinen juhla), mutta monessa paikassa nakyy mainittavan, etta kesa alkaa virallisesti 20. kesakuuta. Eli tanaan. Jottei juhannus jaisi kokonaan viettamatta, olemme kutsuneet tyokavereita grillijuhliin luoksemme. Tarkoituksena on antaa maistiaisia suomalaisesta kesamenusta: grillattua lohta ja makkaraa seka uusia perunoita tillin ja sillin kera. Auran sinappiakin on viela jaljella pariin makkaraan.

Ensi viikolla taidamme saada taydennysta sinappivarastoihin, kun P:n tyokaverit tulevat moikkaamaan meita. Tervetuloa Elisa ja Tommi!

New York - New York

2008-06-16T21:17:00.004+02:00

Viisi vuotta on jo siita, kun aloitimme yhteisen taipaleemme Turun Linnan kirkossa. Juhlapaivan kunniaksi halusimme tehda jotain spesiaalia ja lahtea New Yorkiin. Suomesta katsottuna reissu olisi iso satsaus, mutta taalta maailmankolkasta reissu vastaa samaa kuin ajaisi Turusta Jyvaskylaan. Bussilla matkaten olimme neljassa tunnissa keskella Manhattania, etsimassa tuttuja kasvoja metroaseman kupeesta. Ensimmaisen yon vietimme nimittain P:n lukioaikaisen luokkakaverin luona. Samalla saimme silmayksen Brooklyniin.

Reissusta voisi kirjoittaa pitkankin kertomuksen, mutta koska tanaan on saatava viela seuraavan artikkelin analyyseja eteenpain, tiivistan ja totean, etta kylla on hieno ja upea kaupunki. Nahtavaa ja koettavaa riittaa joka kadun kulmassa, jonka vuoksi vietimmekin suuren osan ajasta eri naapuruistoissa kavellen. Turistikohteiden jonot eivat helteisessa kaupungissa houkutelleet, mutta kavimme sentaan kokemassa Empire State Buildningin nakoalat ja Vapaudenpatsaan saaren ohi kulkevalta Staten Island lautalta. Suosikkialueiksi kohosivat Greenwich Village ja SoHo. Ja kyllahan Central Parkin aamulenkit olivat myos hieno kokemus. Niin ja se haapaiva, juhlaillan vietimme Brooklynin puolella ihaillen auringonlaskua ja Manhattanin valojen syttymista.

Uudestaan on paastava. Oli se vaan niin hieno paikka.

Och samma på svenska

2008-06-10T01:09:00.002+02:00

Sunnuntaina vierailimme ruotsalais-amerikkalaisperheen luona paivallisen merkeissa. Perhe on tullut tutuksi – yllatys yllatys - juoksuseuran kautta. Itse asiassa ensi kertaa tutustuin heihin, kun kuulin naisen puhuvan ruotsia lapsille yhden juoksukisan jalkeen. Hekin olivat jo siihen mennessa kuulleet suomalaispariskunnasta, joka on muuttanut kaupunkiin ja odottivat meidan tapaamistamme. Kovasti yritan aina puhua heidan kanssaan ruotsia, joskin se on valilla aikamoista ruotsin ja englannin sekoitusta.

Vaikka ruotsalaisnainen on asunut USAssa jo toistakymmenta vuotta, perheen koti oli monella tapaa hyvin skandinaavinen. Kokolattiamatot oli poistettu parketin ja puulattian tielta, eteisessa oli vaatekomero ulkovaatteille, Saab autotallissa ja tuttuja ruotsalaisia brandeja eri puolilla taloa. Paivallisella saimme uusia perunoita, Abban sinappisillia, grillattua lohta, Vaasan nakkileipaa ja vihreaa salaattia. Niin kotoista ja herkullista. Jalkkari oli meidan vastuullamme. Leivoin vastapoimituista mansikoista mansikka-raparperipiirakan. Maistui hyvalta vaniljajaatelon kanssa.

Illan paatteeksi perheen pojat haastoivat P:n mukaan juokukilpailuun naapuruston talojen ympari. Ulkoleikit ovat kuulemma parasta vapaa-ajan huvia mita tietavat. Eli alkaamme edelleenkaan yleistako amerikkalaislapsia ylipainoisiksi ja tv-norteiksi. Joukkoon mahtuu monenlaista vakea. Itse asiassa pojilla on esikuva omasta takaa, kun isa on ollut kansallista karkikaartia kestavyysmatkoilla. Vieraiden iloksi han oli laittanut paallensa paidan Helsinki City maratonilta vuodelta 1988, ja ottanut esiin numerolapun ja valokuvia reitin varrelta. Todellinen urheiluperhe. Ja mukava sellainen. Taalta katsottuna Suomi ja Ruotsi ovat niin samanlaiset.

To the strawberrry fields

2008-06-07T20:28:00.003+02:00

No niin. Nyt päästiin sitten kunnon kesälukemiin. Lämpötila kohosi ensimmäistä kertaa täällä ollessamme yli +30 asteen. Samantien päästiin myös +35 tasolle. Aamulenkille lähtiessämme klo 6.30 tuntui kuin olisi astunut kasvihuoneeseen tai huonosti lämmitettyyn saunaan. Hiki nousi pintaan ennen ensimmäistä juoksuaskeltakaan. Jonkun verran tottumista tämä varmasti vaatii, mutta ei parane valittaa, sillä kesä on vasta aluillaan.

Lenkin jälkeen säätä uhmaten suuntasimme kohti läheistä maatilaa mansikoita poimimaan. Kerrankin olimme paikalla oikein sesonkiaikaan ja neljän kilon poimintarasiamme täyttyivät alle puolessa tunnissa. Mansikoiden runsaudesta kertoo jotain myös se, että kuljimme kumpikin omaa riviämme vain viiden metrin matkan. Toisin kuin Floridasta lennätetyt talven ja kevään mansikat, nämä olivat puolet pienempiä ja aidon makuisia. Laitan suurimman osan pakastimeen talven puuroaamisia odottamaan. Parin viikon päästä samalla maatilalla on kirsikat parhaimmillaan, sitten on vadelmien ja mustikoiden vuoro ja loppukesästä persikat ja omenat. Ja kuka mahtaa olla innoissaan!! Harmi vain, että pakastin on niin pieni.

Summer in the city

2008-05-27T15:16:00.003+02:00

Viikonloppuna viimeistaan siirryimme kevaasta kesaan. Tahan asti lampotila on pysytellyt mukavissa +20 asteen lukemissa, mutta nyt liikutaan jo +30 tasolla. Tuntuu, etta lampotilan noustessa myos kosteusprosentti on kohonnut lineaarisesti ellei jopa exponentiaalisesti. Ulos lahtiessa tuntuu kuin astuisi isoon huonosti lammitettyyn saunaan. Ja tama on kai vasta alkusoittoa tulevalle.

Ei vaan, ihanaahan se on, etta on lamminta. Erityisen iloinen olen ollut taloyhtiomme uima-altaan aukeamisesta. Olemme tiedustelleet pitkin kevatta, koska allas aukaistaan. Kun vihdoin kuulimme paivasta, olimme heti tietysti karppana paikalla 5 min avaamisajan jalkeen. Hullut suomalaiset, niin he tietysti ajattelivat. Altaan vesi ei nimittain viela ole kovin lamminta, mutta kylla siella 15-20 minuuttia tarkenee polskia. Nyt olenkin sitten kaynyt uimassa joka paiva. Aivan mahtavaa. Allas on vain 15 metria pitka, mutta onhan sekin paljon parempi kuin ei mitaan.

Kuten niin monessa muussakin asiassa, tassakin on taas jotain huvittavaa. Uima-altaalle ei ole asiaa omin pain, vaan paikalla pitaa olla uimavalvoja. Voi valvojaparkaa (taitaa muuten olla itanaapuristamme aksentista ja harvasanaisuudesta paatellen), hengata nyt altaalla 10 tuntia, jossa valtaosa kay vain makoilemassa auringossa. Hyva juttu meille. Eipa ole altaassa ruuhkaa. P pitaa tata hyvana palautumiskeskuksena.

Hooding ceremony

2008-05-22T22:08:00.004+02:00

Paasin talla viikolla seuraamaan paikallista tohtoripromootiota, kun postdoc-kolleegallani oli juhlapaiva. Suomessa tohtorinhattu ja miekka symboloivat akateemista saavutusta, mutta USAssa vastaavaa tarkoitusta palvelee samettinen huppu. Hupun pituus ja materiaali kertovat akateemisesta oppiarvosta ja tieteenalat erottuvat toisistaan hupun varin mukaan.

Tiedekunnan "huputustilaisuudessa" jokainen promovoitava esiteltiin erikseen ja esittelyn hoisi vaitoskirjatyon ohjaaja. Sen lisaksi, etta yleisolle kerrottiin vaitostutkimuksen aiheesta ja tuloksista, ohjaajat esittelivat tuoreen tohtorin saavutuksia tyo- ja perhe-elamssa: Montako julkaisua ja kongressiesitelmaa on plakkarissa, samoin kuin apurahojen maara ja nykyisen tyopaikan kuvaus. Lisaksi monen kohdalla muistettiin mainita muut vaitostyon aikana saavutetut "tuotokset" - lasten lukumaara ja talon ostaminen. Melkoista superlatiiviryopytysta oli tarjolla. Ihan hieno, mutta aika paljon rennommalla asenteella lapiviety tilaisuus verrattuna suomalaiseen akatemiseen juhlaan.

Oma promootio haamottaa ensi kevaana. Itse asiassa ajankohta on ollut viime aikoina mielessa, silla elokuun Suomi-visiitin paluulennon ostamisen yhteydessa pitaa jo tietaa milloin on seuraavan kerran tulossa kaymaan kotimaassa. Viela ei ole lentolippuja olemassa, mutta tohtorinhattu on jo hankittuna :)

Finally submitted

2008-05-15T21:09:00.001+02:00

Taman paivan kohdalle voi laittaa hymion kalenteriin. Sain lahetettya ensimmaisen NIH:ssa tuotetun artikkelin lehteen arvioitavaksi. Aiheena on sarkopeninen lihavuus ja liikkumiskyky.

Kasikirjoitus on ollut toista kuukautta valmiina koneellani ja odottanut lahetyslupaa. Aluksi odotin monta viikkoa tilastotieteilijan kommentteja. Tyossa kaytetyt menetelmat olivat itselle sen verran uusia, etta halusin varmistaa tilasto-osuuden paikkaansapitavyyden. Ihme vetkuttelua. Kirjoittajajoukossa oli monta muuta, luultavasti paljon kiireisempaa henkiloa, ja kuitenkin sain heilta kommentit ajoissa. Tuollaisina hetkina rassaa, ettei itsella ole valtaa oman tyon etenemiseen. Ehka tassa on kasvun paikka tai ainakin karsivallisyyden kasvattaminen. Tahan mennessa en vain ole joutunut asiasta karsimaan, kun olen saanut tyoskennella erittain joustavien henkiloiden kanssa. Viimeiset pari viikkoa olen odottanut kassaria sisaisesta tarkastuksesta. Yksikaan tassa laitoksessa tuotettu tyo ei nimittain lahde ulos talosta, ennen kuin se on lapikaynyt sisaisen tarkastuksen. Kaksi henkiloa lukee tyon lapi, antaa kommentit ja lopuksi tyo hyvaksytetaan isoilla pomoilla. Hyva laadunvarmistuskeino. Sama logiikka pelaisi varmaan Suomessakin.

Mielenkiinnolla odotan JAMAsta tulevia kommentteja. Niin, siis jos edes paasemme niin pitkalle. Ylhaalta on hyva aloittaa ja laskea rimaa sitten tarpeen tullen.

Onneksi tutkimustyo on sellaista, etta vaikka toinen tyo polkisi paikallaan, aina on uusia toita tehtavana. Tassa valilla olemme kirjoittaneet samasta aihealueesta pomon kanssa kirjallisuuskatsausta ja teksti alkaa olla kokolailla valmiina. Ainut mika tyosta viela puuttuu, on sivujuonena kulkevan empiiriseen osan kokoaminen. Vertailemme ilmion prevalensseja usean eri aineiston kesken ja viela odottelen naiden aineistojen luovuttamista kayttooni. Onneksi analyysit tassa tapauksessa ovat hyvin yksinkertaiset, joten kunhan saan datan koneelleni, niin luvut siirtyvat parissa paivassa kasikirjoitukseen.

Vaikka tassa on vireilla tutkimuksia muistakin aihealueista, niin on ollut mielekasta tyostaa naita toita rinnakkain. Samantien paasen myos huomenna esittelemaan tutkimuksen tuloksia naapurikaupungin yksikkoon. Tavoitteena on myos saada punottua yhteistyokuvioita kehonkoostumuksen osalta naiden kahden yksikon valille. Vahan janskattaa.

Way to go!

2008-05-07T19:09:00.003+02:00

Edellisviikonlopun hyva vire juoksukisoissa sai jatkoa viime sunnuntain kisareissulta Philadelphiassa. 10 mailin kisa juostiin kokonaisuudessaan kaupungin lapi kulkevaa pitkaa ja levaa katua pitkin 22 000 muun juoksijan kanssa (Broad Street). Parantuneiden tulosten vuoksi minulla oli vain yksi tavoite kilpailuun – halusin alittaa kisatiimiin vaadittavan aikarajan (67.00). Kisan aikana silmissani vilahteli kuva Howard County Stridersin kisapaidasta ja siita, miten haluaisin ommella paidan rintamuksin Suomen lipun. Niin kornilta kuin tama kuulostaakin, niin silla ajatuksella sain yllapidettya vauhtia ja ylitin maaliviivan ajassa 66.01.

Itseakin oikein huvittaa, kun lueskelen edella olevaa. Ehka todella tarvitsin yli kymmenen vuoden tauon, jotta kutkutus kilpailuihin ja yha parempiin tuloksiin palasi jalleen kunnolla ajatuksiini. Nyt odotan innolla tulevan kesan kisoja ja syksylla edessa olevaa puolikasta ja Chicagon maratonia. Eihan tassa mihinkaan Pekingiin olla tahtaamassa, mutta omia rajojahan tassa etsitaan. Ja onhan se hauskempaa, kun kaksi on liekeissa yhden sijasta. Johannalle muuten tsemppia vuoristoon!

On the road again

2008-05-01T15:26:00.003+02:00

Viime viikkoina olemme saaneet vahan uutta perspektiivia vapaa-ajanviettoon. Ostimme pilkkahintaan polkupyorat, joilla kelpaa nyt kruisailla Columbian katuja. Montaa kertaa emme tosin niita ole viela paasset testaamaan, silla pimea tulee iltasella jo kahdeksan aikaan ja vaikka pyorassa olisikin valo, niin ilman katuvaloja on vahan orpo olo ajella. Olen kuitenkin enemman kuin tyytyvainen pelkastaan jo ajatuksesta, etta jos haluan piipahtaa kirjastossa tms. voin polkaista sinne hetkessa, enka joudu kayttamaan autoa jokaiseen siirtymiseen. Kun on tottunut pyorailemaan melkein 365 paivana vuodessa, niin vapauden tunteen menettaminen tuntui aluksi ikavalta. Uutta pyorailyssa on se, etta ajoreitti taytyy suunnitella etukateen aika tarkkaan. Monikaistaisille teille ei ole mitaan asiaa pyoran kanssa ja paastakseen paikasta A paikkaan B voi joutua kayttamaan monenlaisia kiertoteita. Mutta eipa haittaa.

Autoilusta puheenollen, olen kehittanyt uutta ajanvietetta tyomatkojen ajaksi. Loysin lahikirjastostamme hyvan valikoiman aanikirjoja. Kirjaa kuunnellessa tyomatka sujuu kuin siivilla ja huomaan valilla jopa odottavani, etta paasisin taas autoon jatkamaan kirjan 'lukemista'. Kotona odottaa myos laksijaislahjaksi saatu Heli Laaksosen aanikirja, mutta viela ei ole tullut niin kovasti ikava varsinais-suomalaista murretta, etta olisin ottanut kirjan mukaan tyomatkalle. Viela sekin paiva varmasti koittaa. Jossain vaiheessa ajattelimme, etta tyomatka-autoiluun kuluvan ajan voisi hyodyntaa opiskelemalla kielia. Haaveissa on espanjan kielen opiskelu ja sita varten kotiin onkin jo hankittuna espanjan kielikurssi. Espanjasta voisi jopa olla taalla jotain iloa, silla alueella asuu runsaasti meksikolaisalkuperaa olevia perheita. Monessa kaupassa palvelua saa molemmilla 'kotimaisilla'. Hasta luego!

Relays are lots of fun

2008-04-28T21:26:00.006+02:00

Piipahdimme viime viikolla kahteen otteeseen Philadelpiassa. Torstai-iltana juoksuseuran kavereiden kanssa ja lauantaina kahdestaan. Syy oli molemmilla kerroilla sama - Penn Relays. Jokavuotinen viesti- ja yleisurheilukarnevaali kokoaa Philadelphiaan maan karkiurheilijat lukioista ja yliopistoista hoystettyna maajoukkuetason pikamenijoilla. Paikalla oli lauantaina 40 000 katsojaa, joten tunnelmaa ei puuttunut kentalta eika katsomosta. Kuin Ruotsiottelu parhaimmillaan, lisattyna sellaisilla maailmantahdilla kuten Jeremy Wariner, Tyson Gay ja Allyson Felix.

Kisat olivat meille aika erikoislaatuiset, silla saimme hankittua itsellemme pressipassit raasto.comin nimissa. Voitte kuvitella, etta P oli aivan myyty paastessaan kentalle kuvaamaan. Mina vuorostani kavin kuuntelemassa huippujen mietteita lehdistotilaisuuksissa. Tarkempi kisaraportti on luettavissa Raasto.comin sivuilla joskus tulevaisuudessa. Kaupunkia ei sen enempaa ehditty nakemaan, mutta siihen tarjoutuu ensi viikonloppuna uusi tilaisuus, kun osallistumme siella 10 mailin kisaan. Ei ole muuten paha ajomatka. Parhaimmillaan alle 2 tuntia kotoa Columbiasta.

Viikonlopun ohjelmatykistys jatkui sunnuntaiaamulla 10 km juoksukisalla. Reittia kehuttiin etukateen nopeaksi ja sitahan se myos oli. Ensimmaista kertaa alitin 40 min haamurajan ja kerralla ihan reippaasti – 39.36. P:llakin kulki hyvin. Runsaan juoksun jalkeen tarjolla olleen aamupalan (sampyloita, pizzaa, pastaa, donitseja) jalkeen jaloissa oli viela vahan voimaa jaljella ja ilma houkutteli ulkoilemaan, joten suuntasimme autolla kohti DC:ta. Parin mailin paasta DC:n keskustasta Potomac-joen rantatormalla kulkee vehrea luontopolku. Parin tunnin kavely vetreytti hyvin lihaksia ja rentoutti mielta. Kevaalla kaikki nayttaa niin uudelta.

Baby shower etc.

2008-04-19T07:37:00.005+02:00

Työkaverini on viimeisillään raskaana ja hänelle järjestettiin eilen töissä Baby Showerit. Perinteinen odotusajan 'riitti' on tärkeä osa amerikkalaisten juhlakulttuuria (aina juhlitaan, kunhan on jotain aihetta) ja showereita voidaan viettää samassa perheessä monta kertaa. Työkavereiden, kavereiden ja sukulaisten kanssa. Baby Showerit muistuttavat monessa mielessä meidän häähumua. On lahjalistat eri kaupoissa, kutsukortit ja paljon juhliin liittyvää rekvisiittaa. Työkaveri tuli ainakin suihkutettua suurella määrällä lahjoja, turvaistuimesta potkupukuihin ja syöttötuolista leluihin. Vähän erikoista on, että lapsen syntymää juhlistetaan jo ennen syntymää, mutta samalla kovin kätevää tuleville vanhemmille, kun säästyvät isoilta ostoksilta.

Kuluneella viikolla on muutenkin ollut kaikenlaista ohjelmaa työkavereiden kanssa. Toissa iltana kävimme kylässä korealaisen postdoc-kollegani luona ja saimme maistaa aitoa korealaista ruokaa. Hauskaa oli myös touhuta perheen pari vuotiaan pojan kanssa. Lapset ovat niin samanlaisia kulttuurista riippumatta. Tämä Daniel-poika tosin oli täysin koukussa telkkarin katsomiseen. Samaan aikaan piti pyöriä ohjelmaa sekä televisiossa että kannattavan näytöllä. Multitaskingia heti pienestä pitäen. Miten mahtaa olla keskittymiskyvyn laita isona??

Eilen vietimme toisen työkaverin läksijäisiä Baltimoren merenrantabaarissa. Lämpöä +25 ja hiekkaa jalkojen alla. Niin kesäistä. Ja tänään olimme mukana isän tasavuosisynttäreissä Skypen välityksellä. Herätys oli jo neljältä aamuyöstä, mutta kovin mukava oli nähdä tuttuja ja jutella heidän kanssaan. Ihan kuin ei olisi kauaa ollut edes pois kotiympyröistä.

Illalla lähdemme grillaamaan P:n proffan luokse. En olekaan häntä ennen tavannut. Tiedossa on ainakin puhetta lihavuuden vaikutuksista kansanterveyteen ja kustannuksiin. Näin minun on annettu ymmärtää. Löytyy ainakin jotain keskusteltavaa.

Huomenna 10k kisa kotinurkilla. Lähdemme just tsekkaamaan kisareittiä ja hakemaan numerolaput. Hyvää viikonlopun jatkoa!

NIA retreat

2008-04-11T23:40:00.006+02:00

Tulin juuri kotiin National Institute on Agingin (NIA) vuosittaisesta tutkimusretriitistä. NIH on valtava tutkimuslaitos, mutta kyllä NIAllakin kokoa riittää. NIAssa on 11 tutkimuslaboratoriota plus meidän kliinisen tutkimuksen yksikkömme. Tutkimuksen aihealueita ovat mm. biokemia, solu- ja molekyylibiologia, genetiikka, fysiologia, immunologia, neurotieteet, neurogenetiikka, käyttäytymistieteet, epidemiologia, tilastotiede sekä lukuisia lääketieteen erikoisalueita. Retriitissä eri labrojen tutkijat pääsivät esittelemään tutkimuksiaan esitelmillään ja postereilla. Aihealueiden kirjosta johtuen osallistuin itse vain yhteen päivään, jonka piti olla painottunut soveltavaan tutkimukseen. Silti joukossa oli useampia hiiri- ja apinatutkimuksia (!), joiden aikana keskittyminen meinasi väkisinkin herpaantua.

Itselläni oli posteriesitys ekan artikkelin tuloksista. Puolitoistatuntinen hurahti nopeasti, kun pääsin vaihtamaan ajatuksia naapurilabran tutkijoiden kanssa. Päivän keskusteluissa totesimme, että teemme aika lailla samansuuntaista tutkimusta kehonkoostumuksen saralla ja että voisi olla hedelmällistä lisätä yhteistyötä. Suunnitelmissa onkin nyt sitten kehonkoostumus-työryhmä, joka tapaa säännöllisesti Baltimoressa tai Bethesdassa ja yrittää viedä tutkimusta eteenpäin. Tosi hienoa. Jos olen tähän saakka ollut jo valmiiksi ihan täpinöissäni, niin tämänpäiväisen jälkeen sain taas lisää innostusta ja vahvistusta omalle työlleni.

Päivän kruunasi pomon tuomat tuliaiset Suomesta. Ruisleipää, -jauhoa ja salmiakkia. Aivan mahtavaa. Olin kirjoittanut hänelle ostoslistan, jotta hän löytäisi kaupasta itselleen suosittelemiani tuotteita, mutten arvannut että hän lähtisi kuljettamaan tuhansien kilsojen päästä minulle 2 kg jauhopakettia :) Hän on kovasti innostunut ruoanlaitosta, ja nyt tavoitteeni on opettaa hänelle ruisleivän tekoa. Hänen italialaisessa pizzauunissaan leivästä tulee varmasti herkullista.

Säätietojakin pitää päivittää. Ihan tyhjästä tuli hellekeli. Mittari hipoi tänään +30 astetta. Oli siinä aamulla ihmettelemistä, kun yht'äkkiä voikin lähteä ilman takkia töihin. Ekaa kertaa testasimme myös kotimme ilmastointilaitteen toimivuutta. Toimii. Vaikka viileä sisäilma tuntuukin ihanalta, pitää varoa ettei vilustu.

Viikonloppu edessä. Mihin ihmeeseen tämäkin viikko taas meni? Töissä olin täysin työllistetty review-artikkelin kirjoittamisen kanssa ja parina iltana piti pakertaa veroilmoituksen kanssa. Review:n kirjoittaminen hauskaa ja opettavaista, verojen laskeminen on paljon työläämpää. Minulla palkasta pidätetään suoraan vain valtion verot ja osavaltion verot pitää laskea itse ja maksaa neljä kertaa vuodessa. Toivottavasti laskin oikein!

Tulevan viikonlopun aiomme ottaa rennosti. Huomiseksi on luvattu sadetta ja ukkosta, ja jos näin käy, aiomme vierailla Baltimoren Science Centerissä Body Worlds -näyttelyyn tutustumassa. Sunnuntaina seuran viikkokisat ja ruisleivän leivontaa.

Feelings by Marimekko

2008-04-08T17:31:00.010+02:00

Taman viikon teema on Marimekko. Maanantaina Italiainen postdoc-kollegani hehkutti kayneensa Marimekon liikkeessa Milanossa ennen muuttoaan Baltimoreen. Oli kuulemma ihastunut varikkaisiin kuoseihin ja haluaisi loytaa itselleen pallo-kuosisen kesapaidan. Hauskaa puhetta italialaiselta miehelta. Tiistaina luin Time-lehdesta parin aukeaman juttua Marimekosta. Kehuivat tyylia raikkaaksi, rohkeaksi ja skandinaaviseksi. Jutun kirjoittaja paatteli, etta suomalaiset tarvitsevat varia ja iloa vaatteisiinsa, koska talvet ovat niin pimeita ja pitkia. Ehka se pitaa osittain paikkaansa. Vaikka Marimekon kuosit ovat isokuvioisia ja varikkaita, kaipa suomalaiset silti pukeutuvat keskimaaraista varittomammin ja varovaisemmin kuin kanssasisaret Keski-Euroopassa ja USAssa. Itse en ainakaan ole tottunut kovin varikkaisiin vaatteisiin, mutta pikku hiljaa kesan lahestyessa olen alkanut vilkuilla kaupassa vahan iloisemman varisia vaatteita. Ostin jopa toissa viikolla keltaiset farkut. Kuulitko sisko, meika vahan irrottelee..

Keskiviikko-iltana surffasin netissa ja yritin etsia Marimekko-liikkeita Marylandista ja tehda loytoja Amazonista. Kaksi loytyi. Crate & Barrellin valikoimissa on Marimenkon tuotteita ja siella on parhaillaan alennusmyynti. Jospa P innostuisi lahtemaan kanssani sinne viikonloppuna. Vaikken mitaan tarvitsekaan, niin ainahan sita voi menna katselemaan ja fiilistelemaan. DC:n Marimekko-liikkeessa olenkin jo vieraillut ja vielakin kaiholla muistelen sita kokemusta. Oli kuin olisi palannut kotiin. Tutut kuosit ja suomalainen sisustus. Aah. Vahan kuin olisi salmiakkia syonyt. Tuntuu ihan hassulta, miten yksittaiset asiat nousevat niin suureen merkitykseen, kun on kaukana kotoa. Samassa huumassa vaihdoin tietokoneen taustakuvaksi Lokki-aiheisen taulun. Siina voi silmia lepuutella, jos tyot eivat ota sujuakseen. Tai sitten voin pyoritella silmia varikkaassa Marimekon hiirimatossa. Ja onhan minulla sentaan mukana Marimekon olkalaukku ja pari tasaraitapaitaa. Ettei totuus unohtuisi.

Kaiken kukkuraksi H&M:n Tribute to Marimekko -mallisto tuli myyntiin loppuviikosta. Ihan mielenkiinnosta taytyy joskus poiketa laheisella mall'lla katsomassa milta vaatteet nayttavat ja aiheuttavatko ne samanlaisia kotoisuuden tunteita kuin unikkosateenvarjon nakeminen kaupan nayteikkunassa.

Tabloid news

2008-04-01T23:20:00.007+02:00

Iken tempaukset tai oikeastaan hanen tamanpaivainen erottamisensa ylitti uutiskynnyksen myos amerikkalaismedioissa. Vahan tulee tapauksesta mieleen Harri Kirvesniemi, mies menee pilaamaan maineensa (tai loput siita) uran viimeisina vuosina. Mutta ainakin Ike oli kovin trendikas. Juurihan New Yorkin kuvernoori erosi naisseikkailujensa vuoksi.

Kovin usein ei Suomea nay mainittavan uutisissa. Surullinen Jokelan tapaus pysyi otsikoissa usemman paivan. Kohu-uutisia. Niita taalla rakastetaan. Positiivisia uutisiakin olen lukenut. Viimeksi juuri Time-lehti ylisti Suomen koulutusjarjestelmaa jutussa, jossa pohdittiin amerikkalaislasten huonoa yleistietoa ja koulumenestysta. Jonkun kerran on myos vilahtanut silmien ohi suomalaiskiekkoilijan nimi. En tieda hyvassa vai pahassa. Pakko myos todeta, etta Kimi Raikkonen ja F1 eivat ole kertaakaan nakyneet uutisotsikoissa. Niin on maailmanlaajuista urheilua.

Uutinen on kai sekin, etta kevat on virallisesti alkanut. On nimittain Cherry Blossom -aika. Viikonloppuna kavimmekin ihastelemassa DC:ssa kirsikkapuiden kukintaa. Joku toinenkin oli eksynyt paikalle.

[edit 2.4.08] Viikonloppuna tuli myos tasan vuosi tayteen siita, kun kavimme tutustumiskaynnilla Baltimoressa. Ja nyt ollaan asuttu taalla jo viisi kuukautta. Aika menee niin nopeaan...

Sport around the clock

2008-03-27T04:04:00.002+02:00

Tiistaina tuli taas avarrettua käsitystä urheilun iloista. Herätys aamulla klo 5, juosten kohti urheilukenttää klo 5.30 ja vetotreeni alkaen klo 6. Siinä lähtökohtia keväiselle tiistaipäivälle. Oli aika vinkeä fiilis lähestyä pilkkopimeää urheilukenttää, josta kuului hajanaisia ääniä. Treenikaverit ne siellä verryttelivät ennen kasisatasten alkua. Sinne vain joukkoon mukaan ja vauhtikestävyysharjoituksen kimppuun. Hullua, mutta hauskaa. Monelle treenien tekeminen aamuvarhain on ainoa vaihtoehto. Jos aikoo ehtiä töihin kahdeksaksi, eikä illan aikatauluista ole varmuutta, on parempi hoitaa treenit ennen työpäivää. Eipä silti, oli aika hieno fiilis juosta kotiin auringon noustessa horisontissa tietäen, että taas on yksi treeni plakkarissa.

Välillä kävin töissa ahertamassa käsikirjoituksen ja tokan artikkelin analyysien parissa. Työ alkaa kuulemma nyt olla siinä mallissa, että sen voi lähettää muille kirjoittajille luettavaksi. Kivaa. Eikä hauskuus tähän lopu. Yht'äkkiä työlistalla onkin useampi uusi tutkimus odottamassa analyysien aloittamista ja kirjallisuuskatsauksen kirjoittamista. Jepu jepu.

Illalla oli vuorossa toisenlainen kokeilu. Bikram yoga, joka tunnetaan myos kuumajoogana (hot yoga). Ennen eilistä, kokemukseni joogasta rajoittuivat pariin Astanga-joogatuntiin. Liikesarjat olivat kohtalaisen samanlaisia, mutta olosuhteet olivat vähän erilaiset. Huoneen lämpötila 105F (40.5 C), kosteusprosentti 40 ja tunnin kesto 90 min. Kuuma, kostea ja hikinen. Enpä olisi uskonut, etta paikallaan tehtävät liikesarjat saisivat hengityksen kiihtymään ja sykkeen nousemaan. Ohjaaja varoitteli etukäteen, että ensikertalaisen kannattaa ottaa liikkeet vähän rauhallisemmin ja huilata välillä. En uskonut. Lopussa alkoi jo vähän huippaamaan ja uupumus iskeä kroppaan. 90 minuutin jälkeen olo oli kuin pitkän lenkin jälkeen. Paitsi, että jalat eivät olleet lainkaan puutuneet. Tässäkö uusi salainen ase rasitusvammoja vastaan?

Tykkäsin kovasti. Ja arvatkaa mitä? En suinkaan ollut tunnilla yksin, vaan P lähti urhoollisesti mukaan kokeilemaan juoksukaverin yllyttämänä ja suoriutui tunnista hienosti. Menen huomenna kokeilemaan uudestaan. Katsotaan nyt, lähteeko P mukaan.

Fast and not so fast

2008-03-23T15:31:00.005+02:00

Jaahas. Taas on viikko vierähtänyt ja blogikirjoittelut ovat jääneet minimiin. Sairastelu on takanapäin. Kuumetta kestikin sitten useamman päivän välillä hipoen jopa 40C maagista rajaa. Juoksut jäi juoksematta Virginia Beachilla, mutta mukava siellä oli piipahtaa ihan vain kisaturistina. Meitä olikin reissussa isompi joukko, kun Satu ja Sonja NIAsta lähtivät myös mukaan.

Sairastellessa tuli ikävä Suomen toimivaa ja tehokasta terveydenhuoltoa. Koska emme ole aikaisemmin tarvinneet täällä lääkäriä, eikä meillä ole vielä "omalääkäriä", vastaanotolle on melkein mahdoton päästä edes akuutissa tilanteessa. Ellei sitten mene ensiapuun, kuten P teki. Sain kuitenkin valittua vakuutusyhtiön listasta meille lääkärin, mutta ihan pian emme sinne pääse. Vasta kesäkuun neljäs. Sen jälkeen pitäisi kuulemma olla helpompaa ja sujuvampaa. Onni on, että meillä on NIH:n kautta erinomainen vakuutus eli ei tarvitse huolehtia kustannuksista, vaikka joutuisi erikoistutkimuksiin. Täytyy kuitenkin toivoa, että pysyttäisiin terveenä eikä tarvittaisi paljoa lääkäripalveluja. Mieluummin sitten vaikka konsultoidaan koti-Suomen Skype-lääkäreitä.

Kuten edellisestäkin voi huomata, minua on pikku hiljaa alkanut naputtaa täkäläinen tehottomuus ja vetelyys asioiden hoitamisessa. Maksamme vieläkin 10 dollaria ekstraa puhelinlaskussa joka kuukausi ja vakuutusyhtiön ja pankkien ajatuksenjuoksua en vieläkään ole tajunnut. Puhumattakaan veroilmoituksesta, joka odottaa täyttämistään. Mutta hei, on tässä ollut positiivisiakin yllätyksiä. Ajokortit saimme ihan parissa päivässä ja taloyhtiömme huoltomiehet tulevat hoitamaan tukkeutuneet viemärit alta aikayksikön. Tällä viikolla hyödynsin vakuutuksen etuja ja tilasin itselleni aurinkolasit vahvuuksilla. Vielä samana iltana minulle soitettiin ja kerrottiin, että Dr. Stenholm teidän lasinne olisivat nyt valmiita. Hienoa, mutta mitä ihmettä Dr. tähän liittyy. Menin liikkeeseen suoraan töistä ja ilmeisesti joku oli nähnyt henkilökorttini kaulassa. Täällä ollaan niin titteleiden perään. Ihan hassua.

Nyt on siis pääsiäissunnuntai. Juuri kun St. Patrickin päivästä päästiin, kaupat ovat vuorostaan täynnä pääsiäisrekvisiittaa. USAssa pääsiäisenä ei kuitenkaan ole ylimääräisiä vapaapäiviä, joten tämä on meille ihan normaali viikonloppu. Eilen juhlistimme hollantilaisen kolleegamme kotiinlähtöä ja tänään on vuorossa juoksuvaellus Marylandin metsissä Patapsco joen reunoilla. Kevät koputtaa jo ovella ja ensi viikolla pitäisi alkaa kirsikkapuiden kukinta. Kuulemma varma kevään merkki. Hyvää pääsiäistä kaikille!

Day in the sofa

2008-03-12T00:26:00.003+02:00

Varsin poikkeuksellinen päivä ja näky. Vietämme molemmat arkipäivän kotona. Ja minä huilaan sohvalla. P on toipunut jo flunssastaan, mutta tekee etätöitä kotona. Minä sen sijaan jäin suosiolla kotiin, kun kuumemittari näytti yli satasta (siis farenheitia). Tauti tarttui lopulta minuunkin, vaikka luulin jo siltä välttyneen. Täytyy yrittää huilata, ettei flunssa veny ja että pääsen hyvissä voimissa viikonlopun kisareissulle Virginia Beachille. Ennätyshaavet puolikkaalla saan varmaan jo unohtaa, mutta kun nyt edes olisi juoksukunnossa.

Tänään olisi ollut paljon tehtävää töissä. Siellä on kova hässäkkä GSA abstraktien kanssa, sillä perjantaina on viimeinen lähetyspäivä. Oma abstraktini on onneksi jo kasassa, mutta moni vielä ahertaa analyysien kanssa. Sitä aina ihmettelen, että miksi hommat jäävät niin viime tinkaan. Päivämäärä on kuitenkin ollut tiedossa jo monta kuukautta. Onneksi sähköposti toimii kotonakin, joten pääsen tarvittaessa kommentoimaan muiden töitä.

Kirjoitan tätä sohvalla, läppäri sylissä, katse parvekkeen kautta ulos takapihalle. Kevään merkkejä on jo ilmassa. Puissa on selvästi jo nähtävissä silmuja ja nenä havainnut ensimmäiset siitepölyesiintymät. Lämpötila liikkuu kuitenkin edelleen nollan ja kymmenen plussa-asteen välillä. Eli siinä mielessä kesään on vielä matkaa. Hienoa on kuitenkin päivän piteneminen. Täällä siirryttiin viikonloppuna kesäaikaan (daylight saving time), joten illalla on valoisaa jopa kahdeksaan saakka. Ei tarvitse enää pimeässä ajaa töistä kotiin. Haaveissa on polkupyörän hankkiminen, jolla voisi illalla cruisailla kartsalla.

Nyt joku kolkuttaa oveen... Tuholaismyrkkyjä tultiin ruiskuttamaan keittiöön ja kylppäriin. Onneksi ei ole torakoita näkynyt.

Että tällaista tänään. Nyt on päiväunien aika..

Four days in Lousiana

2008-03-06T20:06:00.002+02:00

Ihanaa, kotona taas. Tai siis ollaan oltu jo melkein kaksi paivaa, mutta vasta nyt on aikaa ja energiaa paivittaa blogia reissun tiimoilta. Poikkesimme neljan paivan reissulla syvassa etelassa Lousianassa. Matkan varsinainen tarkoitus oli lihavuusaiheinen juhlaseminaari Pennington Biomedical Research Centerissa Baton Rouge –nimisessa kaupungissa.

Seminaarin teemana oli lihavuustutkimuksen viimeiset 20 vuotta biologian, ennaltaehkaisyn ja hoidon nakokulmasta ja paikalle oli kutsuttu puhujia alan karkitutkijoita eri puolilta maailmaa. Hyvin mielenkiintoisia esitelmia, vaikka taytyy kylla myontaa, etta esitelmien painopiste oli omalta kannaltani ehka liiankin paljon perustutkimuksessa. Kotiinviemisina oli kuitenkin paljon uutta tietoa rasvakudoksen aineenvaihdunnasta ja painonpudotuksen fysiogisista taustoista.

Eras hauska yksityiskohta seminaarista on ihan pakko mainita. Nimittain kahvi- ja lounastauoilla tarjotut ruoat. Vastakohtana viime vuoden Budapestin lihavuuskongressille, jossa lounastauoilla tarjottiin vain salaattia ja omenoita, niin talla ei rasvassa eika sokerissa pihistelty. Kahvin kanssa tarjottiin viinereita ja tuhteja kekseja ja lounaaksi oli makkaraa ja paistettua riisia seka perunalastuja. Niin amerikkalaista. Vastaanotolla saimme tutustua paikalliseen rapujuhlakulttuuriin, jossa rapuja kannettiin poytaan kiihtyvaa tahtia canjun-musiikin saestyksella. Vihanneksia tai hedelmia ei juuri nakynyt. Tai no yhden kerran. Majoneesilla taytetyn voileivan valissa oli pari hassua salaatinlehtea. Siinakin mielessa oli kiva paasta kotiin.

Vapaa-ajan riennoista P ehtikin jo kirjoittaa hengastyttavan paivaraportin. Samaa tahtia menivat muut paivatkin. Meihin on tainnut iskea joku ihme tehokkuusajattelu. Tai niin no, jos kongressipaivina halusi jotain muuta tehda ja nahda, niin se piti tassa tapauksessa tapahtua ennen aamu-7 tai jalkeen ilta-7. Eipa silti. Lousianassa oli jo taysi kesa, joten oli ihan hienoa lahtea lenkille aamukuuden aikaa shortseissa ja t-paidassa.

Lousianan paakaupunki Baton Rouge on muuten elava todiste siita, miten suuria miljoonakaupunkeja lukuunottamatta USAn kaupunkien keskustat naivettyvat ja elama siirtyy kaupungin ulkopuolisiin ostoskeskuksiin. Meilla oli esimerkiksi lauantai-iltapaivalla vaikeuksia loytaa ruokapaikkaa kaupungin keskustasta. Joitain ravintoloita nakyi, mutta ne olivat joko kiinni viikonloppuisin tai sitten suljettu lopullisesti. Yksi pizzeria sentaan loytyi, jossa kielitaitomme joutui koville. Totesimme, ettei se viela voi olla riittavaa, jos kerran tilaamamme hawaiian pizzan sijasta poytaan tuodaan margharita. Heh heh. Ei aina voi onnistua.

Kaupungissa kavellessa sosiaaliryhmien valiset erot pistivat tiukasti silmaan. Saman tien toisella puolella saattoi olla miljoonakoti hienoine autoineen ja toisella puolella ransistynyt talo romuja taynna olevan puutarhan ymparoimana. Tama on kuulemma tyypillista etelavaltioille. Reissun aikana eksyimme pari kertaa alueille, jonne ei ehka olisi kannattanut menna. Naina hetkina P:kin piti kameransa visusti repussa, eika pysahtynyt yhteenkaan kadunkulmaan zoomaamaan maisemaa. Se kertoo jo jotain.

Maanantai-iltana aurinkoinen ja kostea saa yht’akkia vaihtui tuimaksi myrskyksi. Saman myrskyn tapasimme viela uudestaan lennolla takaisin itarannikolle. Oli kiva palata kotiin. Niinpa niin, kylla Columbian kotimme tuntuu oikeasti ihan kodilta.

Driving lisence from the cherios packet?

2008-02-27T00:35:00.003+02:00

Tanaan on ollut hauska paiva. Vietimme aamupaivan Baltimoren paakatsastusasemalla tavoitteena hoitaa ajokorttiasiat vihdoinkin pois paivajarjestyksesta. Vaikka olimme paikalla ihan ensimmaisten hakijoiden joukossa, jouduimme odottamaan ensimmaiseen toimintapisteeseen paasya puolisen tuntia. Tama oli helppo rasti. Virkailija tarkasti sotun, passin, viisumin, suomalaisen ja kansainvalisen ajokortin seka todistukset nykyisesta asuinpaikasta (mukaan oli pitanyt ottaa laskuja ja tiliotteita, joissa nakyy oma osoite). Sitten tarkastettiin nako ja otettiin valokuvat. Viela lopuksi kysymyksia elinluovutushalukkuudesta ja painosta ja pituudesta (paunoina ja jalkoina tietysti).

Seuraavaksi oli vuorossa liikennesaantotesti katsastusaseman pihalla olevassa parakissa. Pieni huone oli taynna vakea, jossa kokelaita ohjattiin yksitellen tietokoneille tekemaan testi joko englanniksi tai espanjaksi. Onneksi Dan Brownin Enkelit ja Demonit olivat kanssani, niin ei tarvinnut pelkastaan peukaloita pyoritella omaa vuoroa odotellessa. Tarjolla oli 20 kysymysta, joista kolme sai olla vaarin. Joukossa oli helppoja ja kompia. Kaksi lipsahti vaarin, mutta lapi meni kuitenkin. Toisinkin kuin valtaosalla. Nopean laskutoimituksen perusteella vain nelja kahdestakymmenesta lapaisi testin sen tunnin aikana, jonka vietimme huoneessa. Lapimenoprosentti ei kerro totuutta testin vaikeudesta / helppoudesta, vaan ehka enemman hakijoiden kapasiteetista / asenteesta. Hassuinta oli kuunnella, kuinka suureen aaneen kailotettiin testin tulos. “Brian, et paassyt lapi, joten tulet sitten kokeilemaan uudestaan ensi viikolla”.

Sitten paasimme tositoimiin takapihan testiradalle. Haimme autot parkkipaikalta ja ajoimme ne tarkastettavaksi katsastusaseman portille. Kokeeseen ei ole asiaa omalla autolla, ellei kuskin ja kartanlukijan ovet aukea eika tankissa ole bensaa yli ¼. Mun kohdalle osui yrmy ylipainonen tarkastajaseta. Siina ei paljoa puhuttu eika ohjeita annettu, kun testi jo lahti kayntiin. Etukateen jannitin eniten, etta ymmarranko ohjeita mita pitaa tehda. Ensin oli vuorossa U-kaannoksen tekeminen “umpikujassa”. Aikaa kolme minuuttia. Helppo homma. Sitten ajelua testiradalla, jossa valilla oli stop-merkkeja ja kaarteita. Peruutustaitojen osoittamista ja lopulta taskuparkki. Aikaa samaiset kolme minuuttia. Ekalla yrittamalla sain auton lippurivien valiin, mutta auto oli kuulemma liian kaukana reunakivetyksesta. Eikun uusi yritys. Toinen suoritus hyvaksyttiin ja siihen se testi sitten loppuikin. Ihan hassua, miten tama mitattoman pieni testi sai kadet ja jalat tarisemaan. Ihan kuin ei olisi autoa koskaan ajanutkaan. Taitaa olla universaali ilmio. Tarkeinta kuitenkin oli, etta testi meni lapi. Ai niin, kylla P:llekin myonnettiin ajokortti, vaikka saikin ajokokeessa enemman virhepisteita kun mina. Mitas meni liu’uttamaan rattia kammenen alla kaannoksissa.

Juhlistimme ajokortteja sampylalounaalla paikallisessa ostoskeskuksessa. Niin amerikkalaista. Sitten pitikin jo kiiruhtaa takaisin toihin. Toihin palatessani sain positiivista kommenttia uusimmasta tutkimussuunnitelmasta. Vahemmastakin hymyilyttaa.

Chilling through the long weekend

2008-02-18T17:06:00.005+02:00

Aloittakaamme säätiedoilla. Lämpötila +20C ja kosteusprosentti 80. Siinä raamit tämän päivän ulkoilulle. Eli lämmintä on ja aurinkoista. Vähän erilaista kun viisi päivää sitten. Presidentinpäivän kunniaksi meillä on tänään vapaapäivä. Vaikkei nykyisessä presidentissä mitään juhlittavaa olekaan, pidennetty viikonloppu on kiva juttu. Lauantaina piipahdimme Virginian puolella yhdessä juoksukisassa. Minä hurrasin ja P raastoi. Kisa oli ohi jo ysiltä, jonka jälkeen suuntasimme metrolla DC:n keskustaan ja vietimme siellä loppupäivän kävellen Eastern Marketilla ja Georgetownissa. Tuli piipahdettua myös valokuvanäyttelyssä ja paikallisessa kortteliravintolassa. Minä söin ekan hampurilaiseni. Kalkkuna sellaisen. Ja Pekka veti ruksin seinään.

Sunnuntai oli lunki päivä. Skype-puheluita Suomeen, chattailua ja sähköposteja. Piipahdin kyllä viikkokisoissa testaamassa vauhtia mäkisellä reitillä. Loppukirin ansiosta kävi niin kuin monta kertaa nelosen jälkeenkin. Jotkut saattavat muistaa... Samalla aloimme epäilemään yhden juoksututun ystävällisyyttä. Kaveri työskentelee armeijassa ja alkoi kyselemään meidän puhelinnumeroitamme. Onko tämä normaalia. 1 +1. Mitä tästä voisi päätellä? Olemmeko seurannassa? Heh.

Tänään taas ihmisten ilmoille naapurikaupunkiin. Tavoitteena kuluttaa P:n juoksema lahjakortti, mikä ei tule olemaan vaikeaa. Ostoslistalla on myös ilmankostutin. Viime viikkoina kun on ollut vähän viileämpää ulkona ja ilmastointi on yrittänyt kamppailla ikkunankarmeista sisään puhaltavaa viimaa vastaan, sisäilma on alkanut tuntua kuivalta. Tätä pelkäsin heti jo alussa, kun näin kokolattiamaton. Onneksi matto on ihan uusi, eikä siinä oikeasti ole mitään vikaa, sillä se pysyy puhtaana hyvällä imuroinnilla. Mutta siis ilmankostutuin, ehkä siitä olisi apua kuiville limakalvoille talvi- ja kevätkuukausille. Kesällä luultavasti ylimääräistä kosteutta ei kukaan kaipaa.

Laitoin tässä samalla hernekeiton porisemaan hellalle laskiaisen kunniaksi - joka taisi olla pari viikkoa sitten. Mikäs tässä on ollessa..

[edit] Kesäinen sää sai meidät vaihtamaan suunnitelmamme. Kauppareissu vaihtui tutustumiskäyntiin Marylandin pääkaupunkiin Annapolikseen. Merenrantakaupungin sokkeloisia pikkukujia kävellessä melkein unohtui, että olemme Amerikassa. Pikemminkin visiitillä Naantalissa. Tai Suomenlinnassa. Sen verran monta merikadettia tuli kaduilla vastaan.

You're on the breaks

2008-02-13T05:22:00.003+02:00

Parin vähän keväisemmän viikon jälkeen Marylandin sää näytti tänään taas "parhaat puolensa" juuri sopivasti osavaltiossa järjestettävien esivaalien kunniaksi. Tällä kertaa ongelmana ei ollut lumi vaan jäätävä vesisade. Jotain kelin kurjuudesta kertonee se, että jynssäsin auton ikkunoita vähintään 10 minuuttia ennen kuin sain ikkunapintaa esille.

Liikenne oli tietysti ihan sekaisin (oikeastaan vasta toista kertaa näin pahasti tänä talvena). Kotimatkan matelin kakkosvaihteella ja sain auton kyljet valkoiseksi suolarakeista. P istuu vieläkin ruuhkassa.

Työmatka-autoilijoita viihdyttääkseen radio-DJ:t yrittivät ylläpitää tunnelmaa soittamalla reipashenkistä musiikkia liikennetiedotteiden välissä. Hauskin tänään kuulemani ehdotus oli sellainen, jossa autoilijoita yllytettiin soittamaan torvea ja vilkuttamaan pitkiä valoja musiikin tahdissa. En tiedä onnistuiko yhteinen tieperformanssi, sillä kurvasin samaan aikaan jo kotipihalle. Kurvit olivatkin mennä pitkäksi, sillä parkkipaikka muistutti juuri jäädytettyä luistinkenttää. Nyt jos koskaan nastoille olisi ollut käyttöä sekä renkaiden alla että kengän pohjissa.

Illaksi suunniteltu lenkki näyttää vaihtuvan kuntosalin juoksumattoon. Onneksi salilla on telkkari, josta voi seurata vaalivalvojaisia. Oikein ihmetyttää, miten vaalien seuraaminen onkin näin mielenkiintoista. Ehkä siksi, että täkäläisten puolueiden ehdokkaiden argumentit eroavat niin rajusti toisistaan ja eri puolilla maata ollaan asioista kovin eri mieltä. Samalla on hauska miettiä, ketä ehdokkaista vaikuttaa omasta mielestä potentiaalisimmalta. Jos minulla olisi äänioikeus, niin tällä hetkellä Obama saisi ääneni.

News from Finland

2008-02-10T17:45:00.000+02:00

Kiitos iGooglen uutisotsikoiden, kotimaan uutisten seuraaminen on helppoa työpäivien aikana. Viime viikolla valtakunnan ykkösuutisten joukosta nousi esiin KTL:n marjatutkimus. Hienoa.

Viikonloppuisin, kun aikaa on vähän enemmän, tykkään lukea uutisista tarkemmin YLE:n ja Hesarin sivuilta. Joskus tulee katsottua myös YLE:n puoli yhdeksän uutisia. Tämä ei muuten olisikaan mahdollista, mutta P:n työpaikan etäyhteyden avulla pääsemme nauttimaan YLE Arenan tarjonnasta myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Otamme siitä kaiken ilon irti. Varsinkin seuraamalla Serranon perheen toilailuja. Heh, huvinsa kullakin.

Vähän erilaista uutisantia Suomesta edustavat kotijoukkojen lähettämät lehtileikkeet. Oli kyse sitten tuttujen urheilutuloksista tai mökkipaikkakunnan tapahtumista, juttujen lukeminen nostattaa aina hymyn huulille. Ja pitäähän jääkaapin ovessa sentään yksi Viivi & Wagnerin sarjakuva olla.

Super duper

2008-02-06T02:17:00.000+02:00

Eihän Amerikka olisi mitään ilman super sitä ja super tätä. Viime päivinä superia on ollut tavallista enemmän tarjolla, kun sunnuntaina pelattiin amerikkalaisen futiksen Super Bowl ja eilisen ohjelmassa oli supertiistai presidentivaalien saralla.

Super Bowl oli melkoinen tapahtuma ja mekin seurasimme sita sivusilmalla kotisohvalta. Jalkikateen ihmisia tuntui puhuttavan amerikkalaista jalkapalloa enemmän pelitauoilla esitetyt miljoonamainokset ja puoliajalla esiintyneen bändin suoritus. Mainostoimistot olivat pistäneet parastaan ja poikkeuksellisen hauskoja, piristäviä ja tuttuja teemoja sisältäviä mainoksia oli tarjolla.

Kuten uutiset ovat jo kertoneet, demokraattien puolella Hillary Clinton ja Barack Obama kayvat tasaista kamppailua puolueen paaehdokkaan paikasta. Vaikka vaaka vahan jo Clintonin puolelle tiistain jalkeen kallistui, mikaan ei viela ole kiveen hakattua. Varsinkin kun nayttaa, etta Obama alkaa saada enemman ja enemman aania naisilta ja valkoisilta. Republikaanien John McCainilla on sen sijaan jo melko vakaa ote ehdokkuudesta. Esivaalit jatkuvat viela tulevana viikonloppuna ja ensi viikolla. Ja sen jalkeen vaalit oikeasti vasta alkavat. Tahan asti ehdokkaat ovat yrittaneet todistella paremmuuttaan puolueen sisalla, mutta jatkossa vastakkain paasevat demokraatit ja republikaanit. Pitka vaalivuosi edessa.

No driving licence for us - yet

2008-01-31T18:54:00.000+02:00

Kuten P jo blogissaan ennakoi, meilla oli tanaan ohjelmassa visiitti Marylandin ajoneuvohallintokeskukseen osavaltion ajokortin anomista varten. Valmistautuminen liikennetietotestiin ja ajokokeeseen jai kaytannossa viimeisen illan lukemisen varaan ja peruutusharjoitukseen parkkipaikalla. Emme lopulta viela paassetkaan nayttamaan osaamistamme (tai osaamattomuuttamme) viranomaisille, silla kahdessa eri toimistossa vierailtuamme saimme selville, etta ennen testeja meidan tulee suorittaa alkoholi- ja huumekoulutus. Voitte arvata, etta alkoholivalistuskurssille osallistuminen ei herata meissa kovin suuria jipii-huutoja. Olikin hienoa, kun P loysi korvaavan nettikurssin. Samalla mina sain muutaman lisapaivan aikaa kerrata taskuparkkia (jos sita nyt edes testissa vaaditaan).

Parasta ajokorttipaivan peruuntumisessa oli se, etta paasin takaisin tyopaikalle tekemaan kotitehtaviani. Tapasin viime viikolla tilastotieteilijan, jonka opastuksella olen yrittanyt tutustua pitkittaisaineistoihin soveltuviin sekamalleihin. Pikku hiljaa mixed ja glimmix-mallien teoreettinen tausta alkaa hahmottua ja tulosten tulkinta saada uusia ulottuvuuksia. Tulokset ovat lupaavia. Niin lupaavia kuulemma, etta juttua voisi aluksi tarjota JAMAan. Huh?! Ensin pitaisi kuitenkin saada kasikirjoitus sellaiseen kuntoon, etta sita kehtaa muille nayttaa. I think I’m on the right way.

We have a new Miss America

2008-01-28T06:38:00.000+02:00

Lauantaina valittiin uusi Miss America. Katselin ohjelmaa sivusilmällä, samalla kun kirjoitin väikkäristä artikkelia Fysioterapia-lehteen. Siitä onkin varmaan yli kymmenen vuotta, kun viimeksi olen missikisoja katsonut, mutta tätä ei voinut jättää väliin. Ei riitä, että on kaunis hymy ja kroppa, vaan (kuten juontaja montaa kertaa muisti muistuttaa) pitää löytyä myös lahjoja ja fiksuja ajatuksia. Perinteisten poseerauskierrosten lisäksi meitä viihdytettiin taito-osiolla, jossa oli tarjolla esityksiä oopperalaulusta, viulunsoittoon ja balettitanssista keilojen heittelyyn. Heräsi kysymys, miksi lahjakkaat naiset ovat mukana missikisoissa. Vastaus löytyi seuraavalta kierrokselta, jossa tyttöjen piti vastata ulkopuolisten esittämiin kysymyksiin politiikasta, koulukiusaamisesta ja Britney Spearsin pikkusiskosta. Vastausten perusteella lähes kaikki ongelmat on ratkaistavissa missin hyväntahdoneleillä ja uskolla parempaan huomiseen. Kaunista. No, lopulta Miss Michigan kruunattiin maan kauneimmaksi ja minä sain artikkelin valmiiksi.

Ei sitä sentään koko viikonloppua tullut sisällä koneen ääressä vietettyä. Lauantaina lähdimme yhteislenkin jälkeen vaeltamaan rannikolle Marylandin eteläosiin. Ensimmäistä kertaa jouduimme maksamaan luonnonpuiston käytöstä. Niinpä, ei kai metsään nyt ilmaiseksi päästetä ihmisiä kävelemään. Profiilinnoston lisäksi, kerätyillä parkkirahoilla yritetään kaiketi ylläpitää reitistöjä. Ihan kannatettavaa, mutta vielä se ei näkynyt metsässä. Olikin lähellä ettemme eksyneet metsään, kun polut olivat lehtien peittämät ja reittimerkeissä oli pihistelty oikein kunnolla. Samalla reissulla tuli todettua omin silmin, että Washington DC on rakennettu suoalueen päälle. Jo parikymmentä kilometriä keskustasta ranta näyttää kuin oltaisiin suojärven rannalla. Majavia ei näkynyt, mutta lintuja sitäkin enemmän.

Sunnuntaina vuorossa oli tehokkaampaa keuhkojen tuuletusta viikkokisoissa. Vähäisempi kovien juoksujen puute oli kostautua mäkisellä reitillä, mutta näyttää sitä vauhtia vielä vähän löytyvän. Kovasti tässä käyn juupas-eipäs leikkiä mielessäni, että pitäisikö sitä oikeasti alkaa reenaamaan. Paineita olisi päästä mukaan seuran kisajoukkueeseen. Kisoja alkaa olla jo aika monta kisakalenterissa.

Illalla piipahdimme vielä tutustumassa naapurikaupunkiin. Se tuntuikin ihan oikealta kaupungilta. Ei ollut koolla pilattu, mutta aito vanhoine myllyineen ja taloineen. Toista kuin meidän 70-luvulla tyhjästä pykätty asumiseen suunniteltu kaupunkimme (planned community). Siellä pitää käydä toistekin. Ehkä kesällä pyörillä, jos sellaiset jostain kirpparilta löytäisimme.

Civil rights and other stuff

2008-01-22T03:56:00.000+02:00

Täällä vietettiin tänään kansalaisoikeustaistelija Martin Luther King Juniorin muistopäivää ja siitä hyvästä meillä oli töistä vapaapäivä. Tarjolla olisi ollut monenlaista muistotapahtumaa, mutta päätimme lähteä muistelemaan miltä tuntuu juosta metsäpoluilla. Pitkään olemme sopivaa metsää etsineet, mutta nyt tuli napakymppi. Ihan vain 10 km päässä kotoa aukeaa suuri luonnonpuisto, jossa polkuja tuntuu riittävän. Oli kuulkaa mahtava talviaamu. Pakkasta -13 astetta, aurinkoa taivaan täydeltä ja maassa vähän lunta viime viikon lumisateiden jäljiltä. Parituntinen hujahti nopeasti fiilistellessä ja valkohäntäpeurojen kirikisoja katsellessa. Muutama muukin ulkoilija metsässä näkyi. Ajelivat maastopyörillä. Aleksi voisi tykätä maastosta...

Aurinkoista loppupäivääkään ei voinut tuhlata istumalla sisällä, joten lähdimme DC:n keskustaan kävelylle. Piipahdimme myös National Gallery of Artissa katsomassa täkäläisen taitelijakuuluisuuden Edward Hopperin näyttelyä. Oli vähän liian ruuhkaista, jotta voisi puhua varsinaisesta taide-elämyksestä, mutta olihan siellä käytävä, kun näyttely oli esillä viimeistä päivää (näin ajattelivat näköjään monet muutkin). Tuleville viikonlopuille riittää kyseisessä taidemuseossa, kuten DC:n monissa muissakin museoissa vielä paljon nähtävää. Ovat sen verran mittavia. Mikä mukavinta, museoihin on helppo poiketa katsastamaan näyttely kerrallaan ja välttä taideähky, sillä museot ovat valtaosin ilmaisia.

Mitäs muuta. Viikonloppuna vietimme tyttöjen kanssa hauskan päivän Bethesdassa (P kun oli pois kaupungista). Kävimme vähän kaupoilla, leivoimme karjalanpiirakoita ja teimme tanskalaisia lihapullia. Nam! Sen verran aikaa saimme keittiöhommissa kulumaan, ettemme ehtineet leffaan katsomaan suunniteltua Kite Runneria. Kirja on muuten kaikessa kauheudessaan kovasti koskettava, joten Afganistanin viime vuosikymmenien tapahtumista ja hienosta ystävyystarinasta kiinnostuneille voi suositella joko kirjan lukemista tai leffan katsomista.

Incresing the social capital

2008-01-19T17:19:00.000+02:00

Suomi on seura- ja järjestötoiminnan mallimaa. On ainakin ollut tähän saakka. Suuret ikäluokat, siis omat vanhempamme, ovat olleet aktiivisia toimijoita seuratoiminnan eri tasoilla. Monessa seurassa ollaan kuitenkin huolissaan, ja aiheesta, toiminnan jatkuvuudesta. Uusia harrastajia olisi tulossa lajiin kuin lajiin, mutta seuroja on alkanut vaivata krooninen ohjaaja- ja toimitsijapula. Toiminnassa mukana olevat iki-aktiivit ovat vastanneet vuosikausia toiminnan pyörittämisestä ja yrittävät tehdä sitä edelleen, mutta yhä harvempi nuori tai lasten vanhemmista innostuu mukaan seuratoimintaan.

Samaa ei voi sanoa amerikkalaisista. Sen verran kun paikallisia ihmisiä olemme oppineet tuntemaan, niin vaikuttaa siltä, että lähes jokainen on mukana jonkun seuran tai järjestön toiminnassa. Koulujen kerhoista puhumattakaan. Ihmisistä huokuu asenne, että haluavat itse olla järjestämässä itselleen ja lapsilleen mieleisiä vapaa-ajan harrastuksia. On turha odottaa, että joku toinen järjestäisi jotain, ellei itse ole valmis antamaan omaa panostaan toiminnan sujumiseksi.

Otetaan nyt esimerkiksi alueemme suurin juoksuseura Howard County Striders, jonka jäseniksi liityimme heti muuttoviikolla. Seurassa on noin 1500 aktiivista jäsentä pari vuotiaista nappuloista 80-vuotiaisiin veteraanijuoksijoihin ja aloittelijoista kilpajuoksijoihin. Näin ison joukon liikuttaminen ja useiden erilaisten tapahtumien järjestäminen ei ole ihan pieni juttu, mutta siitä huolimatta seura pyöriin pelkästään vapaaehtoisten työpanoksen voimalla.

Seura järjestää viikoittain yhteisen pitkänlenkin "bagel runin", jonka jälkeen juoksijat kokoontuvat nimen mukaisesti läheiseen kahvilaan aamupalalle. Lenkki starttaa lauantaiaamuisin klo 7 satoi taikka paistoi. On tehnyt niin jo parikymmentä vuotta. Tänään paikalla oli pikkupakkasesta ja liukkaista teistä huolimatta 50 juoksijaa. Reitin varrella on muutama juomapiste, joiden pystyttämisestä (vesikanisterit ja mukit) jokainen juoksija vuorollaan vastaa. Sama periaate pätee seuran harjoituskilpailuissa, joita järjestetään vuoroviikoin eri puolilla Columbiaa. Naapuristossa asuvat seuran jäsenet huolehtivat reitin merkitsemisestä ja toimitsijatehtävistä. Tehtäviä kierrättäen kokonaiskuormitus ei kasva liian suureksi kenenkään kohdalla. Ja onhan seuralla paljon muutakin toimintaa, johon tarvitaan vapaaehtoisia. Isompia juoksukilpailuita, junioreiden harjoitusryhmiä sekä aloittelijoiden ohjelmia. Olen tässä vähän suunnitellut, että kunhan junnujen treenit kevään korvalla taas alkavat, voisin liittyä valmentajien joukkoon. Tulisi annettua oma panos seuran hyväksi.

Mikä saa ihmiset sitten osallistumaan toimitsija-, huolto- ja valmennustehtäviin? Luultavimmin liikkeellä pitävä voima on halu olla mukana yhteisössä / itselleen tärkeässä toiminnassa, jota ei olisi ilman jokaisen työpanosta. Täällä vapaaehtoisten avuliaisuutta myös arvostetaan seuran taholta. Oman kokemuksen perusteella enemmän ja avoimemmin kuin Suomessa. Tästä hyvänä esimerkkinä toissa viikolla järjestetyt kauden avajaiskekkerit, jossa palkittiin urheilijoiden lisäksi myös ahkeria toimitsijoita. Positiivisuus ja kannustus ovat valttia vapaaehtoistyössä, josta voitaisiin Suomessakin ottaa mallia. Pieni asennemuutos kentän aidan molemmilla puolilla ei olisi pahasta, jos haluamme jatkossakin tarjota itsellemme ja lapsille monipuolisia harrastusmahdollisuuksia.

Että sellaista.

I'm walking on sun shine

2008-01-09T03:11:00.000+02:00

Tänään oli vuoden ensimmäinen t-paitakeli. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpötila hipoi +20 astetta. Melko poikkeuksellista tähän vuoden aikaan. Suomessa on sentään kuuleman mukaan oikein kunnon talvisää. Vihdoinkin.

Töissä olin (P:tä lainatakseni) ihan liekeissä. Palaveri pomon kanssa herätti paljon uusia ajatuksia ja ideoita, enkä millään meinannut malttaa lähteä kotiin SAS-kirjan äärestä. Niin siistiä. Tätä se tutkimustyö parhaimmillaan on.

Voi olla, että noste johtui eilisillan tapahtumista. Päivän kypsät fiilikset vaihtuivat synttäriyllätykseen. Olimme sopineet menevämme Suomi-vieraidemme kanssa syömään DC:n Georgetownin etiopialaiseen. Paikalla olikin enemmän tuttuja kuin olin osannut ajatellakaan. Hauskaa. Niin vain kaveriporukka alkaa täällä muodostua.

Pojat tietysti toivoivat, että etiopialaisella ruoalla olisi vaikutusta heidän juoksutuloksiinsa. Aamulla sitä ei vielä huomannut. Jäämme seuraamaan kuinka käy.

In the phone

2008-01-07T22:42:00.000+02:00

Tanaan meni hermot, useampaan kertaan. Puhelimen kanssa. Yritin soittaa sosiaalitoimistoon kysellakseni missa sosiaaliturvatunnuksemme viipyvat. Ennen kuin asiakas paastetaan keskustelemaan oikean virkailijan kanssa, hanta koetellaan puhelinautomaatin kanssa jutustelulla.
A: Hyvaa paivaa, tervetuloa Sosiaaliturvan puhelinpalveluun. Valitse 1, jos asiasi koskee…, valitse 2, jos asiasi koskee…, valitse 3, jos asiasi koskee…, valitse 4, jos asiasi koskee…, valitse 5, jos asiasi koskee…, valitse 6, jos asiasi koskee…, valitse 7, jos asiasi koskee…, valitse 8, jos asiasi koske…, valitse 9, jos asiasi koskee…
S: Hmm, nyt menee arpapeliksi. Valitaan vaikka 3.
A: Turvallisuusseikkojen ja palvelun laadun kehittamiseksi puhelu nauhoitetaan. Haluatko jatkaa? Paina 1 jos ok.
S: Tamahan on helppoa. 1.
A: Ennen kuin yhdistamme sinut virkailijalle, keraamme hieman taustatietoja keskustelua varten. Jonotusaika virkailijalle noin 10 minuuttia. Haluatko jatkaa? Paina 1 jos ok.
S: En kai muuten tassa aikaani kuluttaisi (mutisee). 1.
A: Nappaile postinumerosi.
S: Tata kysytaan kanssa joka paikassa. 21044.
A: Kerro lyhyesti ja selkeasti, mita asiasi koskee.
S: Niin, etta missa ne tunnukset viipyvat.
A: Valitettavasti en saa selvaa, mita yritat sanoa.
S: Sepa yllattavaa (mumisee).
A: Ole hyva ja yrita uudelleen. Yrita olla mahdollisimman lyhytsanainen.
S: Tarvitsen sosiaaliturvatunnukseni.
A: Ymmarsin, etta asiasi koskee sosiaaliturvatunnustasi.
S: Sitapa sita (puhisee).
A: Valitse 1, jos asiasi koskee…, valitse 2, jos asiasi koskee…, valitse 3, jos asiasi koskee…, valitse 4, jos asiasi koskee…, valitse 5, jos asiasi koskee…
S: 3. Sosiaaliturvatunnuksen uusiminen.
A: Ole hyva ja nappaile aanimerkin jalkeen sosiaaliturvatunnuksesi ja paina risuaitaa.
S: Klick!

Heti peraan samanlainen episodi tyopuhelimen virittamisen kanssa. Automaatin ohjeiden mukaan ensin nauhoitellaan omaa nimea, valitaan 5-numeroinen salasana (joka ei saa sisaltaa samoja numeroita, kuin mita omassa 4-numeroisessa lyhytnumerossa on), jatetaan kaksi eri tervehdysviestia ja lopuksi itse asiaan eli miten kuunnellaan viikko sitten tullut vastaajaviesti. Puolessa tunnissa selvisin. Nyt kelpaa soitella.

Kummallista. Puhelimeen kylla viritetaan kaikenlaisia automaatteja, mutta pankissa ollaan hanakasti sulkemassa online-maksupalvelua, koska emme ole sita viela kertaakaan kayttaneet. Miten ihmeessa kaytat, kun kaikki haluavat shekkeja!

Tanaan oli siis tallainen paiva. Vahemmastakin hermot kiristyvat. Muutakin tekemista olisi. Esimerkiksi havainnoida ikaantymismuutoksia, joita uudelle vuosikymmenelle siirtyminen tuo mukanaan. Ei kai kolmekymppisena olo ole tata?

Winter sports

2008-01-02T17:49:00.000+02:00

Ajatus siita, etta Amerikka on vain suurkaupunkeja, valkkyvia valoja ja liikenneruuhkia, ei voisi vahempaa olla vaarassa. Menneena viikonloppuna saimme tutustua toisenlaiseen USAan. Vermont, pieni osavaltio pohjoisessa, on kuin pala parasta Suomea. Metsaa, peltoa ja vapaata tilaa riittaa. Ainoan poikkeuksen maisemaan tekevat korkealle kohoavat vuorijonot.

Talvi kun on, niin pohjoisessa on myos lunta. Tana vuonna pohjois-USAn lumisateet ovat kasvattaneet kinokset yli puolen metrin korkuisiksi. Hiihtoa, vaellusta vuorilla ja maenlaskua. Sellaisissa merkeissa paatimme vanhan ja aloitimme uuden vuoden.

Kiitos E:lle ja D:lle tutustuttamisesta Vermontin herkkuihin ja luontoon. Tervetuloa vastavierailulle vahan kevaisempaan Marylandiin.